Kuningas

Yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista kuninkaista, Ranskan Ludvig XIV, kuninkaallisten symboleiden, kruunun, valtikan ja kärpännahkaviitan kanssa. Hyacinthe Rigaudin maalaama muotokuva.

Kaarle XVI Kustaa, Ruotsin kuningas vuodesta 1973.

Kuningas on kuningaskunnan miespuolinen monarkki. Monissa monarkioissa kuninkaan miespuolisilla jälkeläisillä on kruununperimysjärjestyksessä etuoikeus valtaistuimeen ennen mahdollisia sisariaan, vaikka nämä olisivat miespuolista perijää vanhempia, mutta nykyään joissakin maissa perijän sukupuolella ei ole väliä, jolloin aseman perii vanhin lapsi sukupuolesta riippumatta.

Yleistä

Nykyisin kuninkaan asema on monissa kuningaskunnissa lähinnä edustuksellinen, seremoniallinen ja symbolinen. Osassa näistä kuningaskunnista, kuten Ruotsissa ja Norjassa, kuninkaalla ei ole poliittista valtaa enää lainkaan, osassa valtaa on jonkin verran, mutta se on käytännössä vain muodollista. Ylin vallankäyttäjä näissä maissa on tavallisesti pääministeri. Osassa sellaisistakin kuningaskunnista, joissa kuninkaalla on edelleen laajat valtaoikeudet, kuningas ei puutu juurikaan politiikkaan vaan kunnioittaa parlamentarismia ja antaa pääministerin toimia ylimpänä vallankäyttäjänä. Kuninkaan asema on tavallisesti perinnöllinen ja hän säilyy tavallisesti kuninkaana kuolemaansa asti, kun taas esimerkiksi presidentit valitaan määräajaksi. Kuningas voi kuitenkin vapaaehtoisesti luopua kruunusta eli jättää kuninkaan aseman.

Kuninkaan vaimosta käytetään nimitystä kuningatar. Tällaisilla kuningattarilla on harvoin varsinaista valtaa, joskin historian saatossa on ollut poikkeuksiakin. Kuninkaan kuollessa kuningatar toimii yleensä holhoojahallitsijana, jos perillinen on vielä alaikäinen. Esimerkiksi Ranskassa kuningatar Anna Itävaltalainen toimi holhoojahallitsijana vuodet 1643–1651, kunnes hänen poikansa Ludvig XIV saavutti täysi-ikäisyyden.

Kuninkaan ja kuningattaren naispuolisia jälkeläisiä kutsutaan prinsessoiksi ja miespuolisia prinsseiksi. Valtaistuimen perijä on kruununprinssi tai kruununprinsessa, paitsi Britanniassa jossa arvonimiä ei ole käytössä (mutta hallitsijan vanhimmalle pojalle saatetaan myöntää Walesin prinssin arvo).

Sanan etymologia

Suomen ja viron kuningas-sana on varhainen, ehkäpä jo pronssikautinen germaaninen lainasana muodosta *kuninggaz, josta ovat muodostuneet muun muassa ruotsin konung (kung), englannin king ja saksan König. Suomessa ja virossa sana on niiden ei-germaanisuudesta ja ei-indoeurooppalaisuudesta huolimatta säilynyt siis paremmin ennallaan kuin germaanikielissä, mikä on muutenkin yleistä. Sama germaaninen sana on lainattu varhain myös slaavilaisiin kieliin, joissa sitä edustaa esimerkiksi venäjän knjaz (князь) ’ruhtinas’.

Sanan vertauskuvalliset merkitykset

Kuningas-sana on levinnyt myös epävirallisiin yhteyksiin, kuten: ”Elvis, rock and rollin kuningas”. Suomessa jalkapalloilija Jari Litmasesta käytetään usein lempinimeä Kuningas.

Katso myös

• Kuningatar
• Luettelo vallassa olevista monarkeista