Ranska

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan tasavalta
République française
Lippu Vaakuna
lippu vaakuna

Manner-Ranskan sijainti
Manner-Ranska ylemmässä kartassa tumman vihreällä ja Euroopan Unionin jäsenmaat vaalean vihreällä. Ranskan merentakaiset alueet alemmassa kartassa sinisellä.
Ranskan merentakaisten alueiden sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti François Hollande

Pääministeri Manuel Valls

Pääkaupunki Pariisi (n. 12,3 miljoonaa as.)
48°49′N, 02°29′E

Muita kaupunkeja Lyon (2,2 milj. as.) Marseille (1,7 milj. as) Toulouse (1,2 milj. as.), Lille (1,2 milj as.)

Pinta-ala
– yhteensä 643 801 (koko alue)
551 500 (France métropolitaine)[1] km² (sijalla 42)
– josta sisävesiä 3 374 km2

Väkiluku (2013) 66 500 000 (koko alue)[2][3]
63 721 000 (France métropolitaine)[4] (sijalla 21)
– väestötiheys 116 as. / km²
– väestönkasvu 0,54[5] % (2012)

Viralliset kielet ranska (français)

Lukutaito 99 %

Valuutta euro (EUR)

BKT (2013) sijalla 5
– yhteensä 2 738,7 miljardia USD[6]
– per asukas 42 991 USD[6] (sijalla 20)

HDI (2013) 0.893[7] (sijalla 20.)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 1,7[1] %
– teollisuus 18,6[1] %
– palvelut 79,7[1] %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
 – Rooman valtakunnasta
 – Verdunin rauha


486
843

Lyhenne FR

– ajoneuvot: F
– lentokoneet: F

Kansainvälinen
suuntanumero
+33

Motto Liberté, Égalité, Fraternité (Vapaus, tasa-arvo, veljeys)

Kansallislaulu "Marseljeesi" ("La Marseillaise")

Ranskan tasavalta (ransk. République française) eli Ranska (ransk. France) on valtio Länsi-Euroopassa. Ranskan pinta-ala on 643 801 neliökilometriä, ja sen väkiluku on noin 66,5 miljoonaa, kun lukuun otetaan mukaan myös merentakaiset alueet. Ranskan eurooppalainen ydinalue, jota kutsutaan termillä France métropolitaine, sijaitsee lauhkealla ilmastovyöhykkeellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä seutua, missä vallitsee välimerenilmasto.[1] Euroopan Ranskan pinta-ala on 551 500 neliökilometriä, joten se on maanosansa kolmanneksi laajin valtio Venäjän ja Ukrainan jälkeen.

Nykyisen Ranskan valtion katsotaan syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren pojanpojat jakoivat Frankkien valtakunnan keskenään Verdunin sopimuksella. Näin syntyi kolme valtakuntaa, joista läntisin, Länsi-Frankia, kattoi suurin piirtein nykyisen Manner-Ranskan alueen. Länsi-Frankiassa valtaan nousi vuonna 987 Hugo Capet. Hänen jälkeläisiään ovat kaikki Ranskan kuninkaat eli kapetingit, myös suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valois’t ja Bourbonit[8].

Ranska on Yhdistyneiden kansakuntien jäsen, Euroopan unionin perustajajäsen ja YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Se on myös ydinasevalta. Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1958, mistä lähtien maa on ollut puolittain presidenttivaltainen tasavalta.

Ranska on paitsi teollisuusmaa, myös Euroopan tärkein maatalousmaa, ja se on tullut tunnetuksi valmistamistaan viineistä.[9][10] Se on myös maailman suosituin matkakohde: vuonna 2007 maassa vieraili yli 80 miljoonaa turistia.[11][12]

Ranskan kieli on maan yleisin ja ainoa virallinen kieli. Vähemmistökieliä kuten bretonia ja baskia saa opettaa koulussa vapaaehtoisina aineina. Suurin uskonto on kristinusko, mutta Ranska on erittäin sekulaari valtio ja maassa asuu paljon uskonnottomia ihmisiä ja ateisteja. Toiseksi suurin uskonto Ranskassa on islam. Ranskan kulttuurimatkakohteista tunnetuimpia ovat Louvren taidemuseo, Eiffelin torni, Pompidou-keskus ja Versailles’n palatsi. Ranskan kuvataide kukoisti etenkin impressionismin aikana, ja 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Pariisista tuli taidemaailman keskus. Ranskalaisen Pierre de Coubertinin aloitteesta perustetut nykyaikaiset olympialaiset on järjestetty Ranskassa viisi kertaa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ranskan maantiede

Ranska sijaitsee Länsi-Euroopassa Atlantin valtamereltä Välimerelle ulottuvalla alueella. Sitä rajaavat pohjoisessa Englannin kanaali, lännessä Biskajanlahti, etelässä Pyreneet ja Välimeri sekä idässä Alpit, Juravuoret ja Rein. Naapurivaltioita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Espanja, Andorra ja Monaco. Manner-Ranskaan kuuluu myös Korsikan saari (ransk. la Corse) Välimeressä. Ranskan pinta-ala on 551 500 neliökilometriä, ja rantaviivaa sillä on 3 427 kilometriä.[1]

Ranskalle kuuluu myös merentakaisia hallintoalueita, joista suurin on Ranskan Guayana (ransk. la Guyane française) Karibianmeren etelärannikolla. Lisäksi hallintoalueisiin kuuluu Uuden-Kaledonian saariryhmä (ransk. la Nouvelle-Calédonie), Ranskan Polynesia (ransk. la Polynésie française) ja lukuisia muita pieniä saaria ja atolleja ympäri maailmaa. Merentakaisten alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 91 927 neliökilometriä.[1] Näin ollen valtion kokonaispinta-ala on 643 801 neliökilometriä. Tästä alueesta vesistöä on 3 374 km². Rantaviivaa valtiolla on 4 853 kilometriä.[1]

Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mont Blanc aamuauringossa.

Ranskan korkein kohta, Mont Blanc (4 810 metriä), sijaitsee Alpeilla Ranskan ja Italian rajalla.[13] Mont Blanc on näkökulmasta riippuen Euroopan korkein kohta[14] tai ainakin kuuluu viiden korkeimman joukkoon[15]. Matalin kohta Ranskassa on kaksi metriä meren pinnan alapuolella oleva kohta Rhônejoen suistossa.[13]

Suurin osa Manner-Ranskasta on alankoa. Alankoalue ulottuu Belgian ja Saksan rajoilta Bretagneen ja sieltä rannikkoa myöten kaartuen Rhônen suistoalueelle. Rhônen lisäksi Ranskan tärkeimpien jokien, Seinen, Loiren ja Garonnen, suistoalueet sijaitsevat alangolla.[14] Alanko on hyvää viljelysmaata, sillä se on tasaista ja hedelmällistä. Suurin osa siitä onkin otettu viljelykseen.[16]

Manner-Ranskan keski- ja eteläosissa sijaitsee Keskiylänkö (ransk. le Massif Central), joka kattaa suunnilleen kuudesosan maan pinta-alasta. Keskiylängön eteläosissa sijaitsee korkea ja kuiva kalkkikivitasanko, mutta luoteessa nuorehkoista ja kuluneista tulivuorista on syntynyt laajoja vuoristoja, ja kaakossa jyhkeät graniittimassiivit muodostavat jyrkän seinämän Rhône- ja Saônejokien laaksoihin. Keskiylängön korkein kohta on 1 885 metriä korkea Puy de Sancy.[16] Keskiylänköä halkovat useat jokisolat. Rhônen laakso on suurimpia, ja se erottaa Keskiylängön Alpeista. Alpit hallitsevat Kaakkois-Ranskan maisemaa, ja ne muodostavat luonnollisen Italian vastaisen rajan. Alppien pohjoispuolella on korkeat kalkkikiviset Juravuoret, jotka erottavat Sveitsin ja Ranskan. Juravuoria halkoo Rhône, joka virtaa Genevenjärvestä kohti Lyonia. Muita vuoristoalueita ovat Pyreneet etelässä Espanjan ja Andorran rajalla ja metsäiset Vogeesit Reinin laakson reunalla.[17]

Garonnejoki virtaa huhtikuisen Toulousen halki.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manner-Ranska sijaitsee lauhkealla vyöhykkeellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä osaa, jossa vallitsee välimerenilmasto. Vaikka Pohjois- ja Etelä-Ranskassa sademäärä on suunnilleen sama, Pohjois-Ranska sijaitsee länsituulten vyöhykkeellä ja siellä sataa tasaisesti ympäri vuoden. Etelä-Ranskassa lähes kaikki sade saadaan viileään talviaikaan.[18]

Pohjois-Ranskassa, kuten esimerkiksi Brestissä, kylmimmän kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on noin 4 astetta ja lämpimimmän keskimääräinen korkein noin 21 astetta. Etelässä Nizzassa kylmimmän kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on noin 5 astetta ja lämpimimmän keskimääräinen korkein noin 27 astetta.[19]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Ranska, Pariisista pohjoiseen kuuluu lehtimetsävyöhykkeeseen, jossa on Atlanttinen ilmasto. Alueella luontainen kasvillisuus on pyökin ja mereistä ilmastoa arvostavan talvitammen muodostamaa sekametsää. Myös euroopanmarjakuusi ja muratti luonnehtivat Pohjois-Ranskan luontaista kasvillisuutta. Keski-Ranskassa, kuten Bordeauxin seudulla luontainen kasvillisuus on Pohjois-Ranskan tapaan talveksi lehtensä pudottavaa lehtimetsää, mutta kasvillisuudessa on nähtävillä myös välimereisiä piirteitä, lauhkeiden lehtimetsien piirteiden vallitessa. Välimeren rannikolla kasvillisuus poikkeaa dramaattisesti muusta Ranskasta, ollen tyypillistä välimerenkasvillisuutta, korkki-ja rautatammen muodostamia metsiä ja macchia-pensastoja. Seassa kasvaa kuitenkin myös harvakseltaan talveksi lehtensä tiputtavia puita. Korsikalta sen sijaan talveksi lehtensä tiputtavat puut puuttuvat jo kokonaan.

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asutusta Korsikan karun luonnon keskellä.

Vielä kivikaudella Ranskan alue oli kokonaan metsän peitossa, mutta valtaosa metsistä on kaadettu maanviljelyn tieltä, ja laajoja metsäalueita on enää vuoristoissa ja viljelykelvottomilla alueilla. 1900-luvulla maahan on istutettu havumetsiä, ja nykyisin sen pinta-alasta on metsää noin neljännes.[20]

Ranskassa eläviä suurikokoisia maanisäkkäitä ovat villisika, saksanhirvi, metsäkauris, susi, kettu, karhu, mäyrä, gemssi ja vuorikauris. Merissä elää delfiineitä.[21] Ranskassa on tavattu kaikkiaan 565 lintulajia.[22] Niistä erityisen suojelun kohteena ovat ruisrääkkä ja pikkutuulihaukka sekä eräät petolinnut, kuten korppikotkat.[23]

Manner-Ranskassa on kuusi kansallispuistoa: Vanoisen kansallispuisto, Port-Crosin kansallispuisto, Pyreneiden kansallispuisto, Cévennesin kansallispuisto, Ecrinsin kansallispuisto ja Mercantourin kansallispuisto. Lisäksi merentakaisilla alueilla on Guadeloupen, Réunionin ja Ranskan Guayanan kansallispuistot.[24]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ranskan historia
Albrecht Dürer, Keisari Kaarle Suuri, 1512.
Édouard Detaille, Napoleon, 1806.

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan luolista on löytynyt jäänteitä jo ihmiskunnan alkuaikojen kulttuureista. Pyreneiden molemmin puolin asui kivikaudella noin 30 000 vuotta sitten metsästäjä-keräilijäkansoja, ja noin 4500 eaa. alkoi syntyä kyläasutusta. Alueelle asettui 500-luvulta eaa. kelttiläisiä kansoja, joita roomalaiset kutsuivat gallialaisiksi.[25] Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, jonka roomalainen sotapäällikkö Julius Caesar valloitti vuosina 58–52 eaa.[25]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman valtakunnan hajottua Ranskan alue kuului frankkien valtakuntaan, jonka hallitsijoina olivat ensin merovingit ja myöhemmin karolingit. Valtakunnan mahtavin hallitsija oli Kaarle Suuri, joka vuonna 800 kruunattiin myös Rooman keisariksi.[26]

Ranskan valtion voidaan katsoa syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren kolme pojanpoikaa jakoivat valtakunnan keskenään Verdunin sopimuksella. Näin syntyneistä valtioista läntisin oli Länsi-Frankia, jonka hallitsijana oli Kaarle Kaljupää. Karolingien jälkeen valtaan nousi vuonna 987 Hugo Capet. Hänen jälkeläisiään ovat kaikki Ranskan myöhäisemmät kuninkaat, kapetingit, myös suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valois’t ja Bourbonit[8].

Verdunin sopimuksella perustetuista valtakunnista keskimmäinen, Lotharin valtakunta, jäi lyhytikäiseksi ja hajosi pian moniksi ruhtinaskunniksi. Osa niistä, kuten Burgundi, Provence, Franche-Comté, Alsace ja Lorraine, liitettiin myöhemmin Ranskaan.[27]

Suurvalta-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkokuningas Ludvig XIV:n (1638–1715) aikana Ranska oli Euroopan keskeinen suurvalta.[28] Ranskan vallankumoukseen jälkeen Ranskasta tuli vuonna 1792 tasavalta, ja se kesti Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti. Napoleon julistautui keisariksi. Vallankumoussotien tappion ja Napoleonin karkotuksen jälkeen Ranskasta tuli vuosiksi 1814–1848 kuningaskunta. Vuonna 1830 puhkesi heinäkuun vallankumous, jossa kuningas Kaarle X syrjäytettiin, mutta kuninkuutta ei lakkautettu, vaan uudeksi kuninkaaksi tuli perustuslaillisena monarkkina hänen kaukainen sukulaisensa Ludvig Filip.[29]

Ranskan siirtomaavallan perusta luotiin 1600-luvulla. Ranska valtasi ensin alueita Pohjois-Amerikasta, Länsi-Intiasta ja Etelä-Aasiasta. Varsinainen siirtomaakausi alkoi 1800-luvulla, jolloin Ranska perusti uusia siirtomaita Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. 1800-luvun lopussa Länsi-Afrikka oli lähes kokonaan sen hallussa.[30]

Euroopan hulluna vuotena” 1848 Ludvig Filip syrjäytettiin helmikuun vallankumouksessa. Ranskasta tuli tasavalta, ja sen presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän kuitenkin julistautui muutaman vuoden päästä keisariksi nimellä Napoleon III. Preussin vastaisen sodan jälkeen 1870 Ranska julistettiin jälleen tasavallaksi.[28]

Maailmansodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Charles De Gaulle toisen maailmansodan aikana.

Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltojen puolella ja kärsi suuria inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä. 1920-luvulla Ranska varustautui Saksaa vastaan tehokkaalla puolustusjärjestelmällä, Maginot-linjalla. Toisessa maailmansodassa Ranska hävisi kuitenkin pian Saksalle ja joutui antautumaan kesäkuussa 1940. Aseleposoimuksen mukaan Pohjois- ja Länsi-Ranska jäivät Saksan miehittämiksi. Maan eteläosaa, Vichyn Ranskaa, hallitsi marsalkka Pétainin hallitus, mutta käytännössä se oli Saksan vasallivaltio. Sodan loppuvaiheessa liittoutuneet tekivät Ranskaan Normandian maihinnousun ja maa vapautui.[28]

Toisen maailmansodan aikana Ranska menetti useita siirtomaitaan, eikä se saanut enää takaisin esimerkiksi Kaakkois-Aasian alueita, vaan ne itsenäistyivät. Afrikassa Ranskan siirtomaat itsenäistyivät 1950- ja 1960-luvulla, viimeisenä Algeria 1962 verisen sodan päätteeksi.[31] Siirtomaakauden jäljiltä Ranskan hallussa on edelleen alueita, enimmäkseen pieniä saaria, joita ei enää sanota siirtomaiksi, vaan niistä käytetään nimitystä ”merentakaiset alueet”.[32]

Nykyinen Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Algerian ja Indokiinan sotatoimet aiheuttivat tyytymattömyyttä, ja hallitus toisensa jälkeen kaatui. Vallankaappaus ja sisällissota uhkasivat, kunnes parlamentti kutsui kenraali Charles de Gaullen presidentiksi vuonna 1958.[28] Ranskan nykyisen viidennen tasavallan perustuslaki vahvistettiin vuonna 1958. Siinä presidentin valtaoikeudet nostettiin samalle tasolle parlamentin kanssa, mitä kutsutaan puolipresidentilliseksi järjestelmäksi. Viidennen tasavallan aikana on koettu kaksi cohabitation-jaksoa, vuosien 1986 ja 1997 vaalien jälkeen, jolloin presidentti ja pääministeri olivat eri puolueista. Tällaisessa tilanteessa pääministerin asema on suhteellisen vahva, kun taas presidentti joutuu hakemaan tukea oppositiosta.[33] De Gaulle erosi 1969, kun hänen ehdotuksesa perustuslain muutoksesta oli hävinnyt kansanäänestyksen. Hänen jälkeensä viidennen tasavallan presidentteinä ovat toimineet Georges Pompidou (1969–1974), Valery Giscard d'Estaing (1974–1981), Francois Mitterrand (1981–1995), Jacques Chirac (1995–2007) ja Nicolas Sarkozy (2007–2012).[28]

Algerian sota päättyi maan itsenäistymiseen 1962, ja vähitellen useimmat siirtomaat itsenäistyivät, viimeisenä Vanuatu 1980.[34]

Talouskasvu toisesta maailmansodasta 1970-luvun öljykriisin vuosiin (Trente Glorieuses) oli ennätyksellisen voimakasta.[35] Kevään 1968 opiskelijamellakat laukaisivat kahden viikon yleislakon, ja pelättiin jopa vallankumousta.[36] Vuosina 2005–2006 maassa koettiin laajoja mellakoita, joihin osallistui ennen kaikkea lähiöiden maahanmuuttajataustaisia nuoria.[31]

Marine Le Pen vaalijuhlassa.

Äärioikeistolainen kansallismielinen Kansallinen rintama on noussut 40 vuoden aikana marginaalista keskeiseksi puolueeksi. 2000-luvulla sen suosiota ovat nostaneet euroalueen talouskriisi ja työttömyys.[37] Puolueen presidenttiehdokkaat ovat menestyneet 2000-luvulla: Jean-Marie Le Pen pääsi toiselle kierrokselle 2002,[31] ja vuonna 2012 hänen tyttärensä Marine Le Penin ennätyksellisen suuri äänisaalis toi kolmannen sijan.[38]

Viidennen tasavallan aikana Ranska on panostanut eurooppalaiseen yhteistyöhön. Se oli yksi EU:n kuudesta perustajajäsenestä, ja presidentti Mitterrand ajoi Maastrichtin sopimuksen hyväksymistä. Ranska hylkäsi kansanäänestyksessä 2005 ehdotuksen Euroopan perustuslaista, jolloin sen ratifiointiprosessi keskeytyi, mutta puheenjohtajakaudellaan Ranska tuki perustuslain korvaavaa Lissabonin sopimusta.[28]

Sarkozyn seuraajan vaaleihin liittyi runsaasti dramatiikkaa, kun vahvana sosialistiehdokkaana pidetty Dominique Strauss-Kahn joutui luopumaan ehdokkuudesta seksuaalirikossyyttiden takia. Lokakuun 2011 esivaalit ja toukokuun 2013 varsinaiset vaalit voitti Francois Hollande,[39]

Politiikka ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ranskan politiikka
Ranskan ihmisoikeusjulistus.

Ranskan nykyinen, viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä vuonna 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa parlamenttiin nähden. Presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Hän vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Vuodesta 1962 presidentti on valittu suoraan kaksivaiheisella vaalilla.[28][40]

Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous (Assemblée Nationale) ja senaatti (Sénat). Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan kaksivaiheisella kierrosvaalitavalla viisivuotiskaudeksi. Kaksivaiheisessa vaalissa ehdokas valitaan suoraan, jos hän saa yli puolet vaalipiirin äänistä; muutoin järjestetään toinen kierros yli 12,5 % äänistä saaneiden kesken. Senaattoreja on 346, ja heidät valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Valitsijamiehinä on noin 145 000 paikallishallinnon edustajaa (grands électeurs). Järjestelmä suosii maaseutua, ja konservatiiveilla olikin enemmistö senaatissa viidennen tasavallan alusta aina syksyyn 2011.[41]. Senaatin vaaleja järjestetään joka kolmas vuosi, mutta kaikkia senaattoreita ei vaihdeta yhtaikaa.[1]

Parlamentin molemmilla kamareilla on lähes samanlainen lainsäädäntövalta, mutta jos kansalliskokous ja senaatti ovat loppuun asti erimielisiä, hallitus voi antaa asian kansalliskokouksen päätettäväksi. Hallitus voi vaikuttaa huomattavasti parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Presidentin nimittämän pääministerin on nautittava alahuoneen luottamusta, joten hän tulee yleensä suurimmasta puolueesta.[42]

Ranskan puoluekenttä on vakiintumaton, mutta se jakaantuu melko tasan oikeistoon ja sosialistisen puolueen (PS) ympärille muodostettuun vasemmistoon. Oikeistossa vallitseva ideologia on ollut gaullismi, jota nykyisin edustaa Chiracia vuonna 2002 tukemaan perustettu Union pour un Mouvement Populaire (UMP). Kymmenenkin miljoonaa äänestäjää voi vaihtaa kantaansa vasemmiston ja oikeiston välillä sen mukaan, kuinka karismaattiset johtajat ja toimiva ohjelma niillä on.[43]

Ranskan asema maailmanpolitiikassa on merkittävä. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, Naton perustajajäsen, ja sillä on oma ydinase.[28]

Ranskan asevoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinkäyttöinen lentotukialus FS Charles de Gaulle.

Ranska on uudistanut asevoimiaan voimakkaasti vuodesta 2008 alkaen, ja se on alkanut 40 vuoden tauon jälkeen osallistua aktiivisesti Naton sotilaalliseen toimintaan. Sarkozyn aikana Ranska lähentyi Natoa ja toimi aktiivisesti Afganistanin ISAF-operaatiossa ja Iranin ydinasekysymyksessä. Se oli keskeinen tekijä Libyaan iskeneessä kansainvälisessä yhteisössä keväällä 2011.[28]

Ydinpelote on edelleen tärkeä osa sen puolustusstrategiaa.[28] Ranskalla on ydinkäyttöinen lentotukialus FS Charles de Gaulle.[44]

Asevoimat jakautuu neljään puolustushaaraan: maavoimiin, merivoimiin, ilmavoimiin ja puolustusministeriön alaisiin poliisijoukkoihin eli santarmeihin (la Gendarmerie nationale).[1] Armeija koostuu nykyään ainoastaan palkkasotilaista, sillä yleinen asevelvollisuus lyhennettiin yhden kutsuntapäivän mittaiseksi vuonna 2001. Kokonaisvahvuus on noin 350 000 henkeä.[28]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manner-Ranska ja Korsika jakautuvat 22 alueeseen (ransk. région, jotka jakautuvat edelleen 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa ja autojen rekisterikilvissä. Departementit jakautuvat 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka jakautuvat edelleen 3 879 kantoniin (cantons) ja kantonit 36 685 kuntaan (communes) (tilanne 1. 1. 2006).[45]

Ranskan alueet ja departementit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manner-Ranska
alue pääkaupunki departementit
Flag of Alsace.svg Alsace Strasbourg Bas-Rhin, Haut-Rhin
Flag of Aquitaine.svg Akvitania Bordeaux Dordogne, Gironde, Landes, Lot-et-Garonne, Pyrénées-Atlantiques
Flag of Auvergne.svg Auvergne Clermont-Ferrand Allier, Cantal, Haute-Loire, Puy-de-Dôme
Flag of Basse-Normandie.svg Ala-Normandia Caen Calvados, Manche, Orne
Flag of Bourgogne.svg Burgundi Dijon Côte-d'Or, Nièvre, Saône-et-Loire, Yonne
Flag of Brittany.svg Bretagne Rennes Côtes-d'Armor, Finistère, Ille-et-Vilaine, Morbihan
Flag of Centre Centre Orléans Cher, Eure-et-Loir, Indre, Indre-et-Loire, Loiret, Loir-et-Cher
Flag of Champagne-Ardenne.svg Champagne-Ardenne Châlons-en-
Champagne
Ardennes, Aube, Haute-Marne, Marne
Franche-Comté.svg Franche-Comté Besançon Doubs, Haute-Saône, Jura, Territoire de Belfort
Haute-Normandie flag.svg Ylä-Normandia Rouen Eure, Seine-Maritime
Flag of Île-de-France.svg Île-de-France Pariisi Essonne, Hauts-de-Seine, Pariisi, Seine-et-Marne, Seine-Saint-Denis, Val-de-Marne, Val-d'Oise, Yvelines
Flag of Corsica.svg Korsika Ajaccio Corse-du-Sud, Haute-Corse
Flag of Languedoc-Roussillon2.svg Languedoc-Roussillon Montpellier Aude, Gard, Hérault, Lozère, Pyrénées-Orientales
Flag of Limousin.svg Limousin Limoges Corrèze, Creuse, Haute-Vienne
Flag of Lorraine.svg Lorraine Metz Meurthe-et-Moselle, Meuse, Moselle, Vosges
Flag of Midi-Pyrénées.svg Midi-Pyrénées Toulouse Ariège, Aveyron, Gers, Haute-Garonne, Hautes-Pyrénées, Lot, Tarn, Tarn-et-Garonne
Flag of Flemish Region (De Vlaamse Leeuw).svg Nord-Pas-de-Calais Lille Nord, Pas-de-Calais
Flag of Pays-de-la-Loire.svg Pays de la Loire Nantes Loire-Atlantique, Maine-et-Loire, Mayenne, Sarthe, Vendée
Flag of Picardie.svg Picardie Amiens Aisne, Oise, Somme
Poitou-Charentes flag.svg Poitou-Charentes Poitiers Charente, Charente-Maritime, Deux-Sèvres, Vienne
Flag of Provence Alpes Cote d Azur.png Provence-Alpes-Côte d'Azur Marseille Alpes-de-Haute-Provence, Alpes-Maritimes, Bouches-du-Rhône, Hautes-Alpes, Var, Vaucluse
Flag of Rhône-Alpes.svg Rhône-Alpes Lyon Ain, Ardèche, Drôme, Haute-Savoie, Isère, Loire, Rhône, Savoie
Merentakaiset alueet
Flag of French Guiana Ranskan Guayana Cayenne Ranskan Guinea
Flag of Guadeloupe Guadeloupe Basse-Terre Guadeloupe
Flag of Martinique Martinique Fort-de-France Martinique
unofficial flag of Mayotte Mayotte Mamoudzou Mayotte
Flag of Reunion Réunion Saint-Denis Réunion

Suurimpia kaupunkeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkien asukasluvuksi on ilmoitettu sekä kantakaupungin väestömäärä että koko kaupunkialueen asukasluku.[46]

Kaupunki Asukasluku (kaupunki) Asukasluku (kaupunkialue)
Pariisi 2 142 800 11 170 334
Marseille 795 600 1 515 323
Lyon 468 300 1 648 231
Toulouse 426 700 965 353
Nizza 345 000 933 971
Nantes 276 200 711 395
Strasbourg 273 100 611 635
Bordeaux 229 500 925 305
Montpellier 225 392 459 791
Lille 222 400 1 142 002
Grenoble 157 900 514 751

Ranskan merentakaiset alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan alueet maailmalla.

Siirtomaa-ajan jäljiltä Ranskaan kuuluu myös Euroopan ulkopuolisia alueita, joissa asuu 2,5 miljoonaa asukasta.[47] Merentakaisista alueista Guadeloupe, Martinique, Ranskan Guayana, Réunion ja Mayotte ovat departementteja, ja ne kuuluvat Euroopan unioniin ja käyttävät valuuttanaan euroa. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuutta on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).[48]

nimi lyhenne suomeksi alueet
Départements d'outre-mer DOM Merentakaiset departementit Guadeloupe Martinique Ranskan Guayana Réunion Mayotte
Collectivités territoriales COM Alueelliset yhteisöt Saint Barthélemy Saint-Martin (ranskalainen osa) Saint-Pierre ja Miquelon Wallis ja Futuna
Pays d'outre-mer POM Merentakaiset maat Ranskan Polynesia
Collectivité sui generis - - Uusi-Kaledonia
Territoires d'outre-mer TOM Merentakaiset territoriot Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet Ranskan vaatimus Antarktiksella
Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret) - Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta Bassas da India Europa Juan de Nova Gloriososaaret Tromelin

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ranskan talous

Ranskan markkinahintainen bruttokansantuote oli noin 2,7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuonna 2013, ostovoimakorjattuna luku oli noin 2,3 biljoonaa dollaria.[6] Markkinahinnoin Ranskan kansantalous on maailman viidenneksi suurin, ostovoimapariteettien mukainen sijoitus on pari pykälää alempi. Maailmanpankin tilastossa Ranskan ostovoimakorjattu bkt oli vuonna 2012 Euroopan kolmanneksi suurin Venäjän ja Saksan jälkeen.[49] Noin 1,7 prosenttia bruttokansantuotteesta muodostuu maataloudesta, 18,5 prosenttia teollisuudesta ja loput lähes kahdeksankymmentä prosenttia palveluista. Ranska kuuluu maailman johtavien teollisuusmaiden G8-ryhmään ja Maailman kauppajärjestöön. Sen valuutta on euro, joka korvasi aiemman valuutan ranskan frangin.[1]

Ranskan tärkein maataloustuote on viini. Teollisuuden tärkeimpiä tuotteita ovat lentokoneet, autot, koneet, kemikaalit ja elektroniikka[1] kuten "Ranskan piilaakson" eli Grenoblen seudun tuottamat mikrosirut.[50] Vaikka määrätietoista yksityistämistä on harjoitettu 1990-luvun puolivälistä alkaen, valtio säätelee edelleen suurta osaa taloudellisesta toiminnasta ja omistaa osuuksia monista yrityksistä esimerkiksi pankki,-, energia-, kuljetus- ja tietoliikennealoilla.[28]

Vuoden 2008 lopulla kärjistynyt finanssikriisi ja vuonna 2009 alkanut taantuma nosti Ranskan työttömyyden vuosina 2010 ja 2011 yli yhdeksään prosenttiin.[1] Vuonna 2010 Ranska ilmoitti käyttävänsä noin 26 miljardia euroa jaettavaksi elvytysrahana konkurssin partaalle joutuneille yhtiöille.[51]

Maatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viininviljelyä samppanjaa varten Champagnen maakunnassa.

Ranska on Euroopan tärkein maataloustuottaja. Maataloudella ei ole enää entisenlaista merkitystä kansantaloudelle, mutta se muodostaa yhä suurimman osan viennistä. Ranskasta viedään esimerkiksi erilaisia viinejä ja juustoja. Euroopan maatalouden huomattava ylituotanto on laskenut kannattavuutta myös Ranskassa, etenkin viininvalmistuksessa.[52][53]

Vehnää, ohraa, kauraa ja ruista viljellään suuria määriä pääasiassa Pariisin altaassa ja maan pohjoisosissa. Maissia viljellään eniten maan eteläisissä osissa, mutta vähitellen myös yhä pohjoisempana. Juureksia, kuten punajuurta, perunaa ja sokerijuurikasta, kasvatetaan viileämmillä alueilla maan pohjoisimmissa osissa.[52] Hedelmiä kasvatetaan paljon maan eri puolilla: Normandia ja Bretagne ovat tunnettuja omenoistaan ja Akvitania luumuistaan. Rhônen lämpimässä laaksossa tuotetaan aprikooseja, persikoita, vadelmia ja kastanjoita.[54][55]

Viiniä viljellään lähes koko maassa, ja viinien kokonaistuotannossa Ranska on heti Italian jälkeen toisella sijalla. Ranskassa valmistettiin markkinointikaudella 2008–2009 noin 46,5 miljoonaa hehtolitraa viiniä.[53] Languedocissa tuotetaan suurimmat määrät viinejä vuodessa, mutta laatuviinejä tuotetaan eniten Bordeaux’ssa.[52] Tunnettuja viinintuotantoalueita ovat myös Loire, Alsace ja Champagne. Ainoastaan Champagnessa valmistettua kuohuviiniä saa nimittää samppanjaksi.[56]

Karjataloudessa nauta on tärkein tuotantoeläin. Luoteis-Ranskassa tuotetaan eniten maitotuotteita, kun taas Keskiylängöllä kasvatetaan enemmän lihakarjaa.[52] Myös sikoja, lampaita ja vuohia kasvatetaan. Vuohen- ja lampaanmaidosta valmistetaan hienoimpia ranskalaisia juustoja, esimerkiksi Roquefort tehdään lampaanmaidosta.[57]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelusektori on kasvanut nopeasti, ja useimmat uudet työpaikat ovat viime vuosina syntyneet sinne.[28] Ranskassa käy vuosittain yli 75 miljoonaa matkailijaa, ja se on maailman suosituin matkailumaa. Pelkästään Eiffel-tornissa käy vuosittain 5,6 miljoonaa matkailijaa. Maassa on yleisölle avoinna 3 900 museota ja 1 500 linnaa.[58] Suosituimpia vierailukohteita ovat Bretagne, Dordogne ja Ranskan Riviera sekä muu Provence, ja monet matkailijat käyvät myös Pariisissa.[59]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen valmistunut Airbus A380 -matkustajalentokone Pariisin ilmailunäyttelyssä.

Manner-Ranskassa on vain vähän arvokkaita mineraaliesiintymiä. Rautamalmia louhittiin aikoinaan paljon, mutta sittemmin esiintymät ovat ehtyneet. Alumiinimalmia, bauksiittia, louhittiin ensimmäistä kertaa Les Baux’n pikkukylässä, jonka nimestä sana ’bauksiitti’ on johdettu.[52]

Keskiylängöltä on kaivettu ydinvoimaloiden energialähteeksi uraanimalmia, mutta esiintymät ovat pieniä ja ehtymässä. Ne eivät riitä enää ydinvoimaloille, jotka tuottavat runsaat kolme neljäsosaa manner-Ranskan tarvitsemasta energiasta. Laajoja jokivesistöjä on hyödynnetty vesivoimaloita rakentamalla. Fossiilisilla polttoaineilla tuotetaan enää vajaa kymmenes koko energiakapasiteetista, ja ydinvoiman ja vesivoiman kasvanut tuotanto on supistanut tuontienergian määrää.[60]

Teollisuus on keskittynyt Pariisin ympäristöön ja Toulouseen, jonne on syntynyt paljon lentokone- ja avaruusteknologiaa. Toulousen ympäristössä toimiva avaruus- ja lentokoneteknologian keskus Aerospace Valley työllistää 120 000 henkeä teollisuudessa ja 8500 tutkimuksessa.[61] Toulousessa toimiva Airbus on Euroopan suurin lentokonetehdas.[62]

Ranskassa on myös paljon petrokemian teollisuutta, ja terästuotanto on suurimpia teollisen toiminnan aloja.[52] Tunnetuimpia ranskalaisvalmisteisia automerkkejä ovat Renault, Peugeot ja Citroën. Michelin on tunnettu autonrenkaista.[63][64]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa on 475 lentokenttää. Neljällätoista on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautatietä on 29 640 km ja maantietä 951 200 km. Satamakaupunkeja ovat Calais, Dunkerque, Le Havre, Marseille, Nantes, Pariisi ja Rouen.[1] Nopeimpia junia kutsutaan nimellä TGV (Train à Grande Vitesse), ja ne saavuttavat 320 kilometrin tuntinopeuden.[65] Suurten kaupunkien välillä on nopea ja tehokas junaverkko, mutta pienille paikkakunnille julkiset liikenneyhteydet ovat heikot.[66]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bayonnen katedraali.

Vuonna 2012 Ranskan väkiluvuksi arvioitiin 66 500 000, ja manner-Ranskassa asui 63 700 000 ihmistä.[3] Ranskan väestömäärä on ollut viime vuosina kasvussa, ja nykyvauhdilla se ylittäisi 70 miljoonan rajan vuoteen 2050 mennessä. Väestön ikääntyminen heikentää huoltosuhdetta.[67]

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa, joka on perustuslain 2. artiklan mukaan maan ainoa virallinen kieli.[68] Äidinkielenä ranskaa puhutaan myös Sveitsissä, Belgiassa, Monacossa ja Kanadan Quebecissa. Toisena kielenä sitä puhutaan erityisesti entisissä Ranskan siirtomaavaltioissa Afrikassa.[69] Ranskaa puhuu äidinkielenään arviolta 110 miljoonaa ihmistä[70] ja 190 miljoonaa toisena kielenään.[71]

Ranskaa käytettiin 1600-luvulta 1900-luvulle diplomatian ja muun kansainvälisen toiminnan kielenä, ja se oli myös korkeakoulutetun eurooppalaisväestön työkieli, kunnes englanti syrjäytti ranskan kansainvälisenä yleiskielenä.[72][73][74]

Perinteisiä Ranskan vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien elsassi, Perpignanin seudun katalaani ja Biarritzin ympäristön baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka muistuttaa enemmän italiaa kuin ranskaa. Vähemmistökieliin on suhtauduttu kielteisesti vuosisatoja. Nykyään niitä saa kuitenkin opettaa koulussa vapaaehtoisina aineina.[68] Viime aikojen maahanmuuttajien kieliä ovat esimerkiksi turkki, arabia ja berberikielet.[75]

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa valtio ja uskonto on erotettu tiukasti toisistaan laïcité-periaatteen mukaisesti, eikä eri uskontokuntiin kuuluvia tilastoida virallisesti. Suurin uskonto on katolisuus, jonka tunnustajaksi itsensä ilmoittaa 51 % ranskalaisista. Noin 10 % käy säännöllisesti kirkossa. Itseään katolilaisina pitävien määrä on vähentynyt nopeasti 1990-luvun alun 80 prosentista. Ateisteiksi ilmoittautuu nykyisin 31 % ranskalaisista.[76] Ranskassa on melko suuri muslimivähemmistö, koska suurin osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Ranskan juutalaisia on noin 600 000.[77]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulunkäynti on maksutonta kaksivuotiaasta alkaen, ja oppivelvollisuus on voimassa 6–16-vuotiaille. Julkinen koulutusjärjestelmä on keskusjohtoinen, ja useimpia yksityiskouluja ylläpitää katolinen kirkko. Korkeakoulutuksella on pitkät perinteet, sillä Pariisin yliopisto on perustettu 1150. Nykyisin maassa toimii 91 julkista yliopistoa ja 175 ammatillista oppilaitosta.[28]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 tehdyssä terveysselvityksessä Ranskaa verrattiin 27 eurooppalaisen korkean elintason maan keskiarvoihin. Ranskalaisten naisten elinajanodote oli vertailuryhmän korkein, 84 vuotta, kun taas miesten elinajanodote oli keskitasoa, 76 vuotta. Ylipaino ja tupakointi olivat harvinaisempia kuin vertailuryhmässä, mutta alkoholin kulutus suurempaa.[78] WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Ranskassa käytetään maailman kuudenneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna noin 13,5 litraa aikuista kohti.[79]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIV:n kantajia oli noin 0,4 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 140 000 henkeä. Aidsiin arvioitiin kuolleen noin 1 600 aikuista ja lasta.[80]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ranskan kulttuuri

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin ranskankielinen kirjallisuus 1000-luvun alussa oli eeppistä runoutta, kuten Rolandin laulu. Tavallisen kansan parissa eli vertauskuvallisten eläintarinoiden, faabelien perinne. Keskiajan runoilijoista merkittävin oli yksityiselämässään pahamaineinen François Villon, ja proosakirjailijoista voidaan mainita Geoffrey de Villehardouin.[81]

Renessanssiajan kirjailijoita olivat humoristi François Rabelais, esseisti Michel de Montaigne ja runoilija Pierre de Ronsard.[82] 1600-luvun klassismin aikana elivät Ranskan historian merkittävimmät näytelmäkirjailijat Pierre Corneille, Jean Racine ja Molière.[83]

Valistusajan kirjailijoita olivat filosofit Voltaire, Montesquieu, ensyklopedisti Denis Diderot ja kasvatusteorioistaan tunnettu Jean Jacques Rousseau.[84] 1800-luvun kirjailijoita ovat romantikot Victor Hugo ja George Sand, tummasävyiset runoilijat Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud ja Paul Verlaine, realistit Stendhal, Gustave Flaubert, Honoré de Balzac, Émile Zola ja Guy de Maupassant sekä historiallisten romaanien kirjoittaja Alexandre Dumas vanhempi.[85]

1900-luvun romaanikirjailijoita ovat surrealismin johtohahmo André Breton, vuosisadan merkittävin ranskalaiskirjailija Marcel Proust, ekstistentialistit Jean-Paul Sartre ja Albert Camus sekä naisten oikeuksiin huomiota kiinnittänyt Simone de Beauvoir. Runoilijoista voidaan mainita Paul Valéry ja Guillaume Apollinaire, näytelmäkirjailijoista Edmond Rostand ja Jean Genet. 1950-luvun jälkeen Ranskassa on ollut vallalla niin sanottu uusi romaani tai antiromaani, jonka tekijöitä ovat Nathalie Sarraute, Michel Butor ja Alain Robbe-Grillet.[86]

Tiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan akatemia on maailman kuuluisin akatemia ja monien muiden akatemioiden esikuva.[87] Sen perusti 1600-luvulla kardinaali Richelieu.[68]

Ranskassa on syntynyt 49 Nobel-palkittua henkilöä. Heistä 7 on saanut fysiikan, 9 kemian, kaksi taloustieteen ja 12 lääketieteen ja fysiologian palkinnon.[88] Ranskan tieteen ja filosofian kenties maineikkain hahmo on René Descartes. Luonnontieteilijöistä Louis Pasteur on antanut nimensä maidonsäilytysmenetelmälle pastöroinnille ja luonut perustan nykyaikaiselle lääketieteelle, ja Antoine Lavoisier on nykyaikaisen kemian isä.[89]

Vuonna 2009 Ranska investoi tutkimukseen ja kehitykseen 2,02 % bruttokansantuotteestaan,[90] mikä oli hiukan yli EU:n keskiarvon.[91]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidemusiikissa Ranskan merkitys on ollut perinteisesti suuri. Barokin ajan ranskalaissäveltäjistä tunnetuimpiin kuuluvat Jean-Baptiste Lully ja François Couperin.[92] Romantiikkaa edustanut Hector Berlioz kehitti erityisesti orkestraatiota,[93] ja pianisti-säveltäjä Camille Saint-Saëns sai mainetta erityisesti Urku-sinfoniallaan ja konsertoillaan.[94] Georges Bizet puolestaan sävelsi 1800-luvun suosituimpiin oopperoihin lukeutuvan Carmenin.[95] Taidemusiikin sävelkieltä ryhtyi 1800-luvun loppupuolella uudistamaan omaperäinen Claude Debussy,[96] ja hänen jalanjäljissään aloitti uransa Maurice Ravel, jonka suosituimpia teoksia ovat baletit Daphnis et Chloe ja Bolero.[97] 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa vaikutti eksentrisenä hahmona tunnettu pianosäveltäjä Erik Satie.[98] Toisen maailmansodan jälkeen urkuri Maurice Duruflé saavutti suosiota sielunmessullaan.[99] Ranskalaisen musiikin tunnetuimmat modernistit ovat perkussiivisestä tyylistään tunnettu varhainen avant-gardisti Edgar Varèse, uskonnollista mystiikkaa teoksiinsa sisällyttänyt Olivier Messiaen sekä hänen oppilaansa, kapellimestarinakin ansioitunut Pierre Boulez.[100][101]

Kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ranskan taide
Seinämaalaus Lascaux'n luolassa.

Ranskalaisesta Lascaux’n luolasta on löydetty esihistoriallisia luolamaalauksia, jotka ovat yli viisitoistatuhatta vuotta vanhoja.[102] Yli tuhat vuotta vanhaa taidetta on säilynyt Kaarle Suuren ajan käsin kirjoitetuissa, runsaasti kuvitetuissa kirjoissa.[103]

1600-luvun klassisia kuvataiteilijoita olivat Nicolas Poussin ja Claude Lorrain.[104] 1700-luvulla kehittyi rokokoo, jonka tunnetuimpia taidemaalareita olivat Antoine Watteau, François Boucher ja Jean-Honoré Fragonard.[105] 1800-luvun lopulla Jacques-Louis David oli uusklassismin merkittävin taiteilija.[106]

Toulouse-Lautrecin juliste, 1895.

Romantiikan ajan merkittäviä kuvataiteilijoita olivat Théodore Géricault ja Eugène Delacroix.[107] Heidän jälkeensä taide kehittyi realistisemmaksi muun muassa Barbizonin koulukunnan vaikutuksesta.[108] Realismin kärkihahmoja olivat Gustave Courbet ja Honoré Daumier.[109] Impressionismin kehittäjät olivat enimmäkseen ranskalaisia, kuten Claude Monet, Edgar Degas, Pierre-Auguste Renoir ja Camille Pissarro.[110] 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Ranskasta oli tullut taiteen keskus, ja sinne muuttivat monet taiteilijat, kuten espanjalainen Pablo Picasso. Samaan aikaan Pariisissa maalasivat myös Toulouse-Lautrec, Paul Gauguin ja Paul Cézanne.[111] Pariisin avantgardepiireissä syntyi myös 1900-luvun alussa kubismi.[112]

Pariisin Louvre on maailman suurimpia ja tunnetuimpia taidemuseoita, ja siellä on runsaasti sekä ranskalaista että ulkomaista taidetta Leonardo da Vincin Mona Lisasta Milon Venukseen.[113]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman ensimmäinen julkinen elokuvaesitys pidettiin 28. joulukuuta 1895 Pariisin Grand Caféssa, jossa Antoine Lumière esitti poikiensa August ja Louis Lumièren elokuvia. Lumièren esittämistä elokuvista tunnetuin oli L'Arrivée d'un train en gare de La Ciotat (Junan tulo La Ciotat'n asemalle), joka sai katsojat paniikkiin, kun he luulivat junan tulevan päälle. Elokuvan historian katsotaan alkaneen Lumièren veljesten esityksistä, vaikka muutkin olivat kehittäneet vastaavia tekniikoita.[114]

Lumièren esitystä oli katsomassa myös Georges Méliès.[114] Hän oli taikateatterin johtaja ja tuli pian tunnetuksi erikoistehosteita käyttävistä elokuvistaan, kuten Matka kuuhun (1902). Lähes 14 minuutin pituinen elokuva oli liian pitkä oman aikansa mittapuulla, mutta siitä tuli silti kansainvälinen menestys. Méliès ohjasi arviolta viisisataa elokuvaa.[115] Lumièren veljesten ja Mélièsin vaikutus elokuvahistoriaan on ollut suuri. Mélièsiä pidetään usein näytelmäelokuvan isänä,[115] kun taas Lumièren veljeksien katsotaan luoneen dokumenttielokuvan. Tosin Louis Lumièren ohjaama Puutarhuri on tiettävästi maailman ensimmäinen komediaelokuva.[116]

Ehkä maineikkain ranskalainen ohjaaja on elokuvan suuri humanisti Jean Renoir. Lisäksi Robert Bresson on vaikuttanut minimalistisella tyylillään monien eurooppalaisten ja amerikkalaisten ohjaajien töihin.[117] Ranskassa Bresson vaikutti erityisesti uuden aallon ohjaajiin.[118] Uusi aalto toi 1960-luvulla maailman tietoisuuteen sellaiset ohjaajat kuin Jean-Luc Godard, François Truffaut, Claude Chabrol ja Éric Rohmer.[119]

Ranskan elokuva-arkisto on alansa maineikkaimpia taidelaitoksia. Sen pitkäaikainen johtaja oli Henri Langlois.[120] 1940-luvulta asti järjestetty Cannesin elokuvajuhla on maailman kuuluisin elokuvajuhla ja maailman suurimpia mediatapahtumia.[121]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa ilmestyy päivittäin lähes sata sanomalehteä.[122] Useimmat ovat yksityisomistuksessa eivätkä ole sidoksissa poliittisiin puolueisiin. Sanomalehdistä arvostetuin on Le Monde, mutta suurin levikki on Rennesissä ilmestyvällä Ouest-France-lehdellä. Julkisrahoitteinen radiokanava France 1 lähettää ranskankielistä ohjelmaa sekä manner-Ranskassa että merentakaisilla alueilla. Maailmanlaajuinen ranskankielinen televisiokanava on TV5 Monde, jota rahoittavat Ranskan lisäksi Belgia, Sveitsi ja Kanada. Ranskan suurin televisiokanava TF1 on yksityisessä omistuksessa.[122]

Keittiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ranskalainen keittiö
Ranskalaisia juustoja.

Ranskalainen keittiö on ranskalaisen kulttuurin suurimpia saavutuksia.[123] Päivän kolme pääateriaa ovat le petit déjeuner (aamiainen), le déjeuner (lounas) ja le dîner (illallinen).[68] Tunnetuimpia ranskalaisia juustoja ovat brie, camembert ja roquefort.[124]

Eri alueilla on tunnusomaisia ruokia: lounaisosan pataruoka on cassoulet,[125] kun taas Burgundissa syödään burgundinpataa, koillisella Lorrainen alueella on juustopiiraansa quiche,[126] ja Provencella maustetahnat tapenade, pistou ja aïoli.[127]

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajankohta Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä Jour de l'An
(Ensimmäinen perjantai ennen kevään ensimmäistä täysikuuta) Pitkäperjantai Vendredi Saint Ylimääräinen vapaapäivä Bas-Rhinin, Haut-Rhinin ja Mosellen departementeissa
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai) Pääsiäinen Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä) Pääsiäismaanantai Lundi de Pâques
28. huhtikuuta Pyhän Pierre Chanelin päivä Saint-Pierre-Chanel Ylimääräinen katolilainen juhlapäivä Wallis- ja Futunasaarilla marttyyri Pierre Chanelin muistoksi
1. toukokuuta Vappu Fête du Travail
8. toukokuuta Voiton päivä Victoire 1945 Toisen maailmansodan loppu
22. toukokuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Martinique'n departementissa
27. toukokuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Guadeloupe'n departementissa
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen) Helatorstai Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai) Helluntai Pentecôte
10. kesäkuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Guayanan departementissa
29. kesäkuuta Autonomian juhla Fête de l'autonomie Ylimääräinen juhlapäivä Ranskan Polynesiassa autonomian saamiseksi alueelle
14. heinäkuuta Ranskan kansallispäivä Fête Nationale Bastiljin valtauksen vuosipäivä
21. heinäkuuta Victor Schoelcherin päivä Fête Victor Schoelcher Ylimääräinen juhlapäivä Guadeloupella ja Martiniquella orjuuden lakkauttajan, Victor Schoelcherin syntymäpäivän johdosta
29. heinäkuuta Territorion päivä Fête du Territoire Ylimääräinen juhlapäivä Wallis- ja Futunasaarilla Merentakaisen territorion statuksen saamisesta 29. heinäkuuta 1961
15. elokuuta - Assomption Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta Pyhäinpäivä Toussaint
11. marraskuuta - Commémoration de l’armistice de 1918 Ensimmäisen maailmansodan loppu
20. joulukuuta Orjuuden lakkauttamisen päivä Abolition de l’esclavage Ylimääräinen juhlapäivä Réunionin departementissa
25. joulukuuta Joulupäivä Noël
26. joulukuuta Tapaninpäivä Saint-Étienne Ylimääräinen juhlapäivä Bas-Rhinin, Haut-Rhinin ja Mosellen departementeissa
kuukalenterin 12 kuukauden 10 päivä Id al-Adha Aïd el-Kebir Ylimääräinen juhlapäivä Mayottella, islamin tärkein juhla

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan ympäriajo vuonna 2005.
Petankin pelaajia Cannesissa.

Harrastajamääriltään Ranskan suurimmat urheilulajit ovat jalkapallo, tennis, ratsastus, judo, koripallo, käsipallo, golf, rugby ja petankki.[128] Ranskan jalkapallomaajoukkue on voittanut maailmanmestaruuden 1998 ja Euroopan-mestaruuden vuosina 1984 ja 2000.[129][130] Koripallomaajoukkue on osallistunut lukuisia kertoja EM-kilpailuihin, ja paras saavutus on EM-hopea vuodelta 1949.[131] Olympialaisissa Ranskan koripallomaajoukkue on ollut kahdesti hopealla.[132] Maalla on myös useita NBA-pelaajia.[133]

Ranskassa järjestetään säännöllisesti useita merkittäviä urheilutapahtumia. Vuosittainen Ranskan ympäriajo on ammattilaismaantiepyöräilyn merkittävin kilpailu,[134] ja Ranskan avoin tennisturnaus kuuluu arvosttuihin grand slam -turnauksiin.[135] Ranskan Bercy Stadionilla järjestettävä Judon Pariisin Grand Slam on myös todella suuri tapahtuma Ranskassa.

Ranskan suurin stadion on 80 000 katsojapaikan Stade de France, jossa pidettiin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2003.[136] Ranskassa on pidetty jalkapallon MM-kilpailut vuosina 1938 ja 1988.[129]

Le Mansin 24 tunnin ajo maailman tunnetuimpia autourheilukilpailuja.[137] Toinen huomattava autourheilutapahtuma Ranskassa on ollut Formula 1 -luokan Ranskan Grand Prix.[138] Korsikalla puolestaan ajetaan Korsikan ralli, joka on kuulunut MM-sarjaan vuodesta 1973 alkaen.[139]

Ranskasta on peräisin petankki eli boules, metallikuulapeli, jota on perinteisesti pelattu paljaalla maalla plataanipuiden alla.[140] Se kehitettiin Marseillessa noin vuonna 1910.[141] Myös parkour on keksitty Ranskassa 1980-luvulla. Lajin keksijä on pääasiassa David Belle, mutta myös Sébastien Foucan on ollut mukana lajin kehittelyssä.[142]

Tunnettuja ranskalaisurheilijoita ovat muun muassa judokat David Douillet ja Teddy Riner, jalkapalloilijat Michel Platini, Thierry Henry ja Zinédine Zidane[143] sekä Formula-ajaja Alain Prost,[144] edesmennyt tennispelaaja ja vaatemerkin perustanut René Lacoste[145] sekä ralliautoilija Sébastien Loeb.[146]

Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ranska olympialaisissa

Nykyaikaisten olympiakisojen aloitteentekijänä oli ranskalaisen Pierre de Coubertin. Ranska on ollut olympialaisten isäntämaana viidesti: Pariisissa on järjestetty kesäolympialaiset 1900 ja 1924, ja talviolympialaiset on järjestetty Chamonix’ssa 1924, Grenoblessa 1968 ja Albertvillessä 1992.[147] Kansainvälisen olympiakomitean päämaja oli aluksi Pariisissa, ennen kuin se siirrettiin Lausanneen. Ranska on voittanut mitaleita kesäolympialaisissa viidenneksi eniten[148] ja talviolympialaisissa 14:nneksi eniten.[149]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n The World Factbook: France CIA. (englanniksi)
  2. Bilan démographique 2011 L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 3.7.2013. (ranskaksi)
  3. a b Bilan démographique 2012 L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 3.7.2013. (ranskaksi)
  4. http://www.insee.fr/fr/bases-de-donnees/bsweb/serie.asp?idbank=000436387
  5. http://www.insee.fr/fr/themes/tableau.asp?reg_id=0&ref_id=NATnon02151
  6. a b c "Ranska"
  7. Human Development Index and its components UNDP. Viitattu 28.3.2013. (englanniksi)
  8. a b The Capetians: Kings of France, 987–1328 Reviews in History. 2009. Historical Research University of London. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  9. Economic Sectors, Agriculture Countries Quest.com. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  10. Vins rouges français Squidoo. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  11. "Le tourisme international en France en 2007" (PDF) Direction du Tourisme. Viitattu 26.12.2009. (ranskaksi)
  12. France is the world's number one tourist destination (PDF) WTO – World's Tourist Organisation. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  13. a b "CIA World Factbook – Field Listing: Elevation extremes." (France) CIA. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  14. a b "Euroopan maat Ranska." Euroopan unioni. Viitattu 27.12.2009.
  15. Elbrus, Summit of Europe, 5642 m http://7summits.com. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  16. a b Peter Hagget (päätoimittaja): Maailma tänään – Ranska, Andorra ja Monaco, s. 8–11. Pinnanmuodot. Adromeda Oxford Limited, 1994. ISBN 87-427-0802-8.
  17. Rhône, Jura, Pyrenees, Vosges Infoplease 2000–2012 Pearson Education (englanniksi)
  18. France BBC Weather country guides. BBC Weather. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  19. Climatological information: BrestClimatological information: Nice WMO
  20. Vegetation and Animal Life Discover France. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  21. Wildlife in France – guide to France wildlife and animals France This Way. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  22. France Avibase – listes d'oiseaux mondiales. Viitattu 9.4.2012. (ranskaksi)
  23. Ligue pour la Protection des Oiseaux (LPO) Birdlife International. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  24. The nine national parks Le portail Internet des Parcs Nationaux de France. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  25. a b Gascoigne, Bamber: History of France: Cave-dwellers of France and Spain: from 30,000 years ago, Neolithic Villages, Celts History World. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  26. Charlemagne is Crowned Emperor Webchron Web Chronology Project. Viitattu 13.5.2012.
  27. Gascoigne, Bamber: History of France: Three slices of Francia History World. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  28. a b c d e f g h i j k l m n Archived Background Note 15.2.2012. US Department of State. Viitattu 22.8.2013.
  29. July Revolution Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  30. Colonies Discover France. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  31. a b c Timeline France BBC News
  32. Visa for the French overseas territories (TOM) Consulate General of France in Washington. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  33. Knapp & Wright: The Government and Politics of France, s. 82–84, 97–98. Routledge, 2001. ISBN 9780415215268. (englanniksi)
  34. Government, The Overseas Territories and Departments Countries Quest: France. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  35. Les trente glorieuses: France 1945–1975 1998. The University of Sunderland. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
  36. 1968: Workers join Paris student protest On This Day. BBC News. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  37. Marine Le Pen and France's Front National sense their time has come 21.1.2012. Guardian. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  38. Ranskan vaaleissa yllätys oikealta 22.4.2012. Uusisuomi.fi. Viitattu 26.4.2012.
  39. Timeline France BBC. Viitattu 22.8.2013.
  40. Presidential and Legislative Elections in France Election Resources on the Internet. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  41. Victoire de la gauche au Sénat: un échec pour Nicolas Sarkozy RFI. Viitattu 10.5.2012. (ranskaksi)
  42. Jean Poulard: The French Double executive and experience of cohabitation. Political Science Quarterly, 1990, 105. vsk, nro 2, s. 243. The Academy of Political Science. Political Science Quarterly Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  43. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan selvitys, ISBN 951-53-2426-2, sivu 30
  44. Charles De Gaulle Nuclear-Powered Aircraft Carrier, France Naval technology. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  45. Region Département Canton Commune Institut National De La Statistique et des etudes economicues}. Viitattu 14.4.2011 {{fr}
  46. Recensement de la population 1999 INSEE. Viitattu 17.5.2008.
  47. French Overseas Departments and Territories French keys. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  48. Origin of Pacific Franc (XPF) Marketwatch. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  49. "Maailmanpankki, Ranska"
  50. About Grenoble Grenoble Ecole de Management. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  51. "Ranskan taloudessa on nähtävissä myönteisiä merkkejä 12.10.2009. Ulkoministeriö. Viitattu 20.1.2010.
  52. a b c d e f Peter Hagget (päätoimittaja): Maailma tänään – Ranska, Monaco ja Andorra, s. 24–27. Talous. Adromeda Oxford Limited, 1994. ISBN 87-427-0802-8.
  53. a b Maa- ja metsätalousministeriö, Lue lisää, Viini Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 11.1.2010.
  54. Normandy & Brittany Walking Tour Classic Tours. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  55. Fruits and vegetables fleuverhone. Viitattu 9.4.2012. {(englanniksi)
  56. Samppanjaa.fi – Samppanja Pernod Ricard Finland. Viitattu 29.12.2009.
  57. INAO – Le roquefort INAO. Viitattu 29.12.2009. (ranskaksi)
  58. France Statistics Bonjour La France. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  59. Summary of the regions of France France This Way. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  60. Ydinvoima puhuttaa maailmalla (Ranska) Teollisuuden Voima, eYtimekäs. Viitattu 3.1.2010.
  61. Pôle de compétitivité mondial Aéronautique, Espace, Systèmes Embarqués Midi-Pyrénées & Aquitaine Aerospace Valley. Viitattu 13.5.2012. (ranskaksi) (englanniksi)
  62. Visiting the Airbus in Toulouse, France eHow. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  63. The strength of the French automobile industry france.fr. Viitattu 23.2.2012. (englanniksi)
  64. Michelin Dealer Locator (...Michelin, a world leading French tyre company...) CTC UAE. Viitattu 23.2.2012. (englanniksi)
  65. TGV Eurail. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  66. Getting Around Lonely Planet. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  67. Population trends in France. Looking ahead to 2050. An increasing and ageing population France's National Institute of Statistics and Economic Studies (Institut National de la Statistique et des Études Économiques: INSEE). Viitattu 11.5.2012. (ranskaksi)
  68. a b c d Deborad Reed-Danahay (toim.): France Countries and their cultures. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  69. Christian Valantin, Josiane Gonthier: La Francophonie dans le monde. Nathan, 2007. ISBN 978-2098821774. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.5.2012). (ranskaksi)
  70. Qu'est-ce que la Francophonie ? Viitattu 13.5.2012. (ranskaksi)
  71. The World's 10 Most Influential Languages Top Languages. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  72. Language and Diplomacy. Translation and Interpretation Diplomacy.edu. (englanniksi)
  73. Why Is French Considered the Language of Diplomacy? Legal Language Services. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  74. Language and Diplomacy 2004. Naked Translations. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  75. Languages of France Ethnologue: Languages of the World. 2009. SIL. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  76. France 'no longer a Catholic country' 10.1.2007. Telegraph. Viitattu 10.1.2007.
  77. Jews Minority Rights Group International. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  78. Highlight on health in France 2004 WHO Europe. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  79. FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  80. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS France 2008 WHO. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  81. French literature DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  82. French literature, Part 2 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  83. French literature, Part 3 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  84. French literature, Part 4 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  85. French literature, Part 5 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  86. French literature, Part 6 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  87. Matti Klinge: Mitä on akatemia? "Vanhan Akatemian" historia on kartoittavan tarkka mutta usein väsyttävä teos 22.6.2004. Helsingin Sanomat.
  88. Create a list (Born in ... France) nobelprize.org. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  89. Antoine-Laurent Lavoisier – Father of Modern Chemistry. Mitchell Lane Publishers. ISBN 9781584153092. (englanniksi)
  90. Research and development expenditure (% of GDP) World Bank. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
  91. Tiede ja tutkimus 1: 1.Kilpailukyvyn säilyttäminen EU 4 Journalista. Viitattu 18.3.2012.
  92. Major Baroque Composers baroque.org. Music of the Baroque.. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  93. Extrats from: Grand Traité d’Instrumentation et d’Orchestration Modernes Berlioz Website. Michel Austin. Viitattu 9.4.2012. (ranskaksi)
  94. Camille Saint-Saens: Organ Symphony/Tone Poems (...CD featuring some of Saint Saens most popular works ..) amazon.com. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  95. Carmen by Georges Bizet Mozart and Classical Music. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  96. Debussy Sibelius-Akatemia. Viitattu 9.4.2012.
  97. Ravel Sibelius-Akatemia. Viitattu 9.4.2012.
  98. Erik Satie Jaz Class. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  99. Maurice Durufle New Millennium Strings. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  100. The Twentieth Century Music History 102. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  101. Andy Carvin: The Man Who Would be King (Boulez, Messiaen) EdWeb. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  102. Prehistoric Sites and Decorated Caves of the Vézère Valley Unesco. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  103. Carolingian Art (c.750–900) Visual Arts. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  104. Margaretha Rossholm Lagerlof: Ideal Landscapes: Carracci, Poussin and Lorain. Yale University Press, 1990. ISBN 978-0300047639.
  105. French Rococo: Watteau, Boucher and Fragonard Escape Into Life. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  106. [Jacques-Louis David Jacques-Louis David] Art in European History. Boston College. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  107. Romantic Painting – Gericault And Delacroix Old and Sold. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  108. The Barbizon School Artcyclopedia. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  109. Nineteenth-Century French Realism Metropolitan Museum of Art. Viitattu 9.4.2012.
  110. C. Moffat: The Birth of Impressionism The Art History Archive. 2007. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  111. Nineteenth-Century French Galleries National Gallery of Art. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  112. Paris and the avant-garde Art Knowledge News. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  113. Rick Archer: The Louvre Museum ssqq.com. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  114. a b Kurki, Eeva: ...ja alussa oli liike. Filmihullu, 1995, nro 3, s. 4–11.
  115. a b Elokuvan 101 juhlahetkeä, 1995, s. 17.
  116. Cousins, R. F.: L'Arroseur Arrose filmreference.com. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  117. Kovács, András Bálint: Screening Modernism: European Art Cinema, 1950–1980, s. 148. Chicago: The University Chicago Press, 2000. ISBN 0-226-45163-1. Google-kirjat (viitattu 29.3.2011). (englanniksi)
  118. *Gale Encyclopedia of Biography. The Gale Group Inc, 2006. Answers.com (viitattu 1.4.2011). (englanniksi)
  119. French New Wave Criterion. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  120. Grant Rosenberg: La Cinémathèque Française France Magazine. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
  121. Benjamin Graig: History Cannes Guide. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  122. a b Country profile France BBC News
  123. French cuisine Discover France. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  124. French cheese Telegraph. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  125. Cassoulet Saveur. (englanniksi)
  126. Quiche Lorraine Williams Sonora. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  127. The Pastes of Provence: Know Your Tapenade, Pistou, Aïoli, and More Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  128. LicensesATP10 (zip/xlsm) 9.9.2011. Ministère des Sports. Viitattu 14.5.2012. (ranskaksi)
  129. a b World Cup 1930–2010 Rsssf. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  130. European Championship Rsssf. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  131. Past competitions FIBA Europe. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  132. Basketball Sports-Reference. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  133. International players NBA Hoops Online. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  134. Tour de France France This Way. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  135. US Open 2010: Rafael Nadal completes career grand slam with victory over Novak Djokovic 2010. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  136. The Stade de France Places in France. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  137. Bell D (toim.): Le Mans – 24 Hours: The Complete Story of the World's Most Famous Motor Race. Virgin Books, 2001. ISBN 978-1852279714. (englanniksi)
  138. Ranskan osakilpailun paluu F1-sarjan kisakalenteriin on varmistumassa. 7.1.2012. MTV3. Viitattu 9.4.2012.
  139. Korsika (Ranska) 2007. MTV3. Viitattu 9.4.2012.
  140. Boules (pétanque) Discover France. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  141. Petanque Around the world Petanque.org. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  142. No Obstacles Newyorker. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  143. Zidane-Henry coordination key French success: Platini 2006. OneIndia. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  144. Alain Prost – High Hopes For Frenchman On French Team JRank. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  145. Rene Lacoste All-Time 100 Fashion Icons. Time. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  146. Sebastian Loeb Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  147. France enters 2018 winter slalom sportsfeatures.com. 2008. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  148. Total of medals for the Summer Olympics from Athens 1896 to Athens 2004 S. J. Darmoni. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  149. All-Time Winter Medal Standings, 1924–2006 Infoplease. Viitattu 9.4.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Louis Clerc & Kristina Ranki (toim.): Suomalaisten Ranska. Kaunis tuntematon. Ajatus Kirjat, 2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranska.