Monarkia
Tätä sivua ei ole | Valtiomuodot |
|---|
|
Tämä artikkeli on osa |
|
| muokkaa |
Monarkia (kreik. μοναρχία, monarkhía, yksinvaltius, kirj. yksi alku) on valtiomuoto, jossa monarkki on valtion pää. Tyypillisenä erona tasavaltaan on se, että monarkiassa valta on elinikäistä, kun tasavallassa presidentit valitaan vain tietyksi kaudeksi. Maailmassa on tällä hetkellä 29 monarkiaa.
Monarkiaksi kutsutaan joskus myös itse kuningashuonetta tai kuningaskuntaa ja monarkian symboli on eurooppalaisissa kuningaskunnissa kruunu.
Varhaiskeskiajalla useissa eurooppalaisissa kuningaskunnissa kuningas valittiin vaaleilla ja äänioikeutettuja olivat lähinnä mahtavimpien sukujen edustajat, joiden joukosta kuningas yleensä valittiin. Kuninkaiden asema muuttui myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa perinnölliseksi ja kruununperimysjärjestys määräsi tarkoin kuninkuuden perinnöllisyydestä. Eri maissa kuningassuvut muodostivat dynastioita, jotka saattoivat olla vallassa satoja vuosia. Eri maiden hallitsijoiden välisiä siteitä ja maiden yhteistyötä vahvistettiin kuninkaallisilla avioliitoilla.
Sanotaan, että periytyvä valta ei kuulu demokratiaan. Siksi vielä 1900-luvun alussa uskottiin, että vähitellen demokratisoituminen johtaisi monarkioiden täydelliseen katoamiseen. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta monissa maissa monarkiasta on luovuttu ja useimmissa maissa, joissa se on säilynyt, se on muuttunut vain seremoniaaliseksi, niin että monarkki on viraltaan vain valtion keulakuva ja hänen poliittinen valtansa on hyvin rajoitettua tai sitä ei ole lainkaan (esimerkiksi lähes kaikki Euroopan monarkiat ja Japani). Esimerkiksi Ruotsissa muutettiin 80-luvulla jopa kruununperimysjärjestystä, vaikka kuningas vastusti tätä. Monarkioita, joissa monarkki (kuningas, kuningatar, keisari tai keisarinna) on ainoastaan valtion keulakuva tai käyttää vain rajoitettua valtaa, nimitetään perustuslaillisiksi monarkioiksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kruununperimys
Kruununperimys vaihtelee kuningaskunnasta toiseen. Perustuslaillisissa kuningaskunnissa se on yleensä kirjattu parlamentin säätämään perustuslakiin. Perinteinen kruununperimysjärjestys on alkanut vanhimmasta pojasta ja jatkunut sitten nuoremmille, ja vasta sitten tyttärille, ikäjärjestyksessä. Ennen epäselvyydet kruununperimyksessä johtivat usein sotiin eri kruununtavoittelijoiden kesken. Nykyisin mm. Ruotsissa on tasa-arvon nimissä kruununperimystä muutettu siten, että kruununperijä on vanhin perillinen sukupuolestaan riippumatta. Joissain maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on yhä voimassa kruununperimys, joka määrää monarkin tunnustamaan tiettyä uskoa ja kieltää avioliiton väärän uskontokunnan edustajan kanssa. Myös Ruotsin kuninkaan tulee olla Ruotsin kirkon jäsen.
[muokkaa] Monarkioita, joissa miesperilliset ohittavat naisperilliset
- Espanja (aiotaan muuttaa sukupuolesta riippumattomaksi)
- Monaco
- [[Yhdistynyt kuningaskunta] (aiotaan muuttaa sukupuolesta riippumattomaksi)
[muokkaa] Monarkioita, joiden kruununperimys ei katso sukupuolta
- Alankomaat (vuoteen 1983 miespuoliset perilliset ohittivat naispuoliset)
- Belgia (vuodesta 1990)
- Norja (vuodesta 1991)
- Ruotsi (vuodesta 1980)
- Tanska (vuodesta 2009)
[muokkaa] Monarkioita, joissa nainen ei voi periä kruunua
[muokkaa] Monarkioita, joissa monarkki valitaan vaalilla
[muokkaa] Nykyiset kuningaskunnat
[muokkaa] Erikoisuuksia
Liittovaltion osat voivat olla kuningaskuntia, vaikka itse valtio ei ole. Esimerkkinä Yhdistyneet arabiemiraatit.
Malesiassa yhdeksän sulttaania, jotka ovat Malesian niemimaan kuningaskuntien perinnöllisiä hallitsijoita, valitsevat joukostaan kansan kuninkaan viiden vuoden kaudelle.
Paavi on uskonnollisen asemansa katolisen kirkon päänä lisäksi Vatikaanivaltion suvereeni ja monarkki. Hänet valitaan yleensä kardinaalien joukosta, eikä kruununperimystä ole käytössä. 1400–1500-luvuilla joillain paaveilla oli lapsia, joille de facto he jättivät paavin viran.
Andorran virallisina valtionpäämiehinä, ruhtinaskumppaneina, toimivat Espanjan Urgellin piispa ja Ranskan presidentti. Historiallisista syistä heillä on Andorran päämiehinä ruhtinaan arvonimi, joka perinteisesti viittaa monarkiaan, vaikkeivät he olekaan siinä mielessä monarkkeja, että heidän asemansa olisi elinikäinen tai perinnöllinen.
[muokkaa] Katso myös
