Yhdistyneet arabiemiirikunnat

دولة الإمارات العربيّة المتّحدة; Daulat al-Imārāt al-‘arabiyya; al-muttaḥida
lippu	vaakuna
Valtiomuoto	liittovaltio
Presidentti; Pääministeri	Khalifa ibn Zayid ibn Sultan Al Nahyan; Muhammad ibn Rašid Al Maktum
Pääkaupunki	Abu Dhabi (1 000 000 as.);
Muita kaupunkeja	Dubai (1 137 376 as.), Al-Ain
Pinta-ala
– yhteensä	83 600 km² (sijalla 114)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2011)	5 148 664 (sijalla 115)
– väestötiheys	45,5 / km²
– väestönkasvu	3,689 % (2010)
Viralliset kielet	arabia
Valuutta	dirhami (AED)
BKT (2011)	sijalla 53
– yhteensä	363,8 mrd USD (PPP)
– per asukas	49 500 USD Kansainvälinen valuuttarahasto
HDI (2008)	0,910 (sijalla 31)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	7 %
– teollisuus	15 %
– palvelut	78 %
Aikavyöhyke	+4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys; Emiirikuntien liittoutuminen	; 2. joulukuuta 1971
Lyhenne	AE
– ajoneuvot:	UAE
– lentokoneet:	A6
Kansainvälinen; suuntanumero	+971
Motto	ei mottoa
Kansallislaulu	Iši biladi

Yhdistyneet arabiemiirikunnat (arab. دولة الإمارات العربيّة المتّحدة‎, Daulat al-Imārāt al-‘arabiyya al-muttaḥida) eli Arabiemiirikunnat (myös nimityksiä Arabiemiraatit ja Arabiemiirikuntien liitto käytetään yleisesti) on pääosin autiomaan peittämä valtio Arabian niemimaan koillisosassa Persianlahden rannikolla. Sen rajanaapurit ovat Oman ja Saudi-Arabia. Maa koostuu seitsemästä emiirikunnasta, ja sen pinta-ala on noin 83 600 neliökilometriä. Väkiluvuksi on arvioitu noin viisi miljoonaa, joista suurin osa on kansalaisuutta vailla olevia vierastyöläisiä. Arabiemiirikuntien pääkaupunki on Abu Dhabi.

Arabiemiirikunnat on historiansa aikana kuulunut muun muassa Persian sassanidien, Portugalin ja Osmanien valtakunnan vaikutuspiiriin. 1800-luvun lopulta lähtien se oli Brittiläisen imperiumin alainen protektoraatti, kunnes kuusi alueen šeikkikunnista yhdistyi ja perusti itsenäisen valtion vuonna 1971. Nykyään Arabiemiirikunnilla on muista arabimaista poiketen suhteellisen vahva ja monipuolinen talous, joka on suuntautunut öljyn ja maakaasun lisäksi kauppaan ja matkailuun. Valtaosa maan asukkaista on muslimeja, ja islamilla on ollut merkittävä vaikutus sen kulttuuriin.

Maantiede [muokkaa]

Keidas lähellä Al-Ainia.

Arabiemiirikunnat sijaitsee Omanin ja Saudi-Arabian välissä, Omaninlahden ja Persianlahden rannalla. Sillä on myös 19 kilometriä rajaa Qatarin kanssa. Tästä rajasta samoin kun Persianlahden saarten omistuksesta on kiistaa, ja siksi arviot maan pinta-alasta ovat vaihdelleet. Omanilla on pieni enklaavi Arabiemiraattien alueella.^[2]

Maan itäosassa on vuoria; suurin osa alueesta on hiekka-aavikkoa.^[2] Sijainti on strateginen Hormuzinsalmen puolustuksen takia.^[3] Rannikolla on monia saaria, hiekkasärkkiä ja koralliriuttoja, joten navigointi on haasteellista. Dubai on paras luonnonsatama. Abu Dhabin alueella on kaksi merkittävää keidasta, joiden pohjavesivarat riittävät maanviljelyyn.^[2]

Arabiemiraattien ilmasto on pääosin kuuma ja kuiva. Kuuminta on heinä- ja elokuussa, jolloin lämpötila rannikkotasangolla nousee 48 asteeseen. Vuorilla on selvästi viileämpää. Loppukesällä kostea kaakkoistuuli tekee rannikkoalueiden säästä erityisen epämiellyttävää. Rannikolla sataa vuodessa alle 120 mm, vuorilla paikoin jopa 350 mm. Rankkasateet saavat toisinaan aikaan paikallisia tulvia. Hiekkamyrskyt haittaavat säännöllisesti näkyvyyttä.^[2]

Rannikon ekosysteemeissä, saarilla, koralliriutoilla, vuorovesirannikolla ja mangrovesoilla elää monenlaisia kasvi- ja eläinlajeja. Aavikoilla on käynnissä metsitysohjelmia. Vuoristot tarjoavat turvapaikan harvinaisille eläimille, kuten leopardille ja arabiantarille (Hemitragus jayakari).^[4]

Historia [muokkaa]

1700-luvulla rakennettu torni Hattassa.

Trucial Omanin lippu

Varhaiset vaiheet [muokkaa]

Nykyisellä Yhdistyneiden arabiemiirikuntien alueella on ollut asutusta jo pronssikaudella. Yli kaksituhatta vuotta eaa. Umm al-Nariksi kutsuttu kulttuuri kehittyi nykyisen Abu Dhabin lähellä. Sen vaikutus levisi pitkälle sisämaahan ja rannikkoa pitkin Omaniin asti. Samaan aikaan alueella oli muitakin asutuskeskuksia. Myöhemmin alulla oli kreikkalaisten ja varsinkin persialaisten vaikutusta: sassanidit hallitsivat aluetta islamin tuloon eli vuoteen 636 asti, ja kristityt nestorilaiset perustivat Sir Bani Yasin luostarin samannimiselle saarelle lähelle Abu Dhabia 400-luvulla.^[5]

Keskiajalla Hormuzin eli Ormusin kuningaskunta hallitsi koko aluetta.^[5]

Eurooppalaisten ja osmanien valta [muokkaa]

Pian sen jälkeen, kun Vasco da Gama vuonna 1498 oli purjehtinut Afrikan ympäri Intiaan, Persianlahden etelärannikon šeikkikunnat joutuivat Portugalin ylivallan alaiseksi. Portugalin valta alueella kesti 1600-luvulle saakka, minkä jälkeen alue oli pitkät ajat Osmanien valtakunnan vaikutusvallan alaisena. Koska rannikolla harjoitettiin merirosvousta, alue tuli Euroopassa tunnetuksi nimellä Merirosvorannikko (engl. Pirate Coast). Britannia ryhtyi vuonna 1819 sotatoimiin saadakseen merirosvouksen loppumaan. Seuraavana vuonna kaikki alueen šeikit tekivät Britannian kanssa rauhansopimuksen. Myöhemmin tehtiin uusia sopimuksia, joilla Britannian vaikutusvalta alueella kasvoi entisestään. Lopulta vuonna 1892 alueesta tuli Britannian protektoraatti, josta käytettiin nimiä Trucial States, Trucial Oman, Trucial Sheikdoms tai Trucial Coast,^[6] suomeksi Sopimusvaltiot.

Helmenkalastus oli tärkeä elinkeino, ja kun luonnonhelmien kysyntä väheni 1900-luvun alussa, alue vajosi köyhyyteen. Šeikit olivat keskustelleet öljyn etsimisestä, ja ensimmäiset kaivausluvat annettiin 1939. Ensimmäinen raakaöljylasti lähti 1962 Abu Dhabista, ja Dubai seurasi perässä 1969.^[5]

Itsenäisyys [muokkaa]

Vuonna 1968 Britannia päätti vetäytyä alueelta, mikä toteutui 1. joulukuuta 1971. Seuraavana päivänä kuusi Persianlahden etelärannan nyt emiirikunniksi julistautunutta entistä šeikkikuntaa, Abu Dhabi, Ajman, Dubai, Fujaira, Šardža ja Umm al-Qaiwain perustivat yhteisen valtion nimeltä Arabiemiirikunnat vuonna 1971. Ra’s al-Khaima liittyi niihin vuotta myöhemmin.^[7] Koska Oman, Bahrain ja Qatar päättivät jäädä liittovaltion ulkopuolelle, rajaviivat ovat erikoisia ja maassa on yksi enklaavikin.^[5]

Yhdistyneet arabiemiirikunnat oli yksi Persianlahden yhteistyöjärjestön perustajajäsenistä vuonna 1981. Se on tukeutunut järjestöön myöhemmin kun Iranin kanssa on tullut kiistaa Abu Musan ja Tunbsaarten hallinnasta.^[8] Maa lähetti joukkoja Kuwaitiin Persianlahden sodan aikana 1990–1991. Se on osallistunut myös rauhanturvatehtäviin useissa maissa.^[7]

Liikepankki BCCI, josta Abu Dhabin hallitsijasuku omistaa yli 75 prosenttia, teki vararikon vuonna 1991, ja sen johtoa syytettiin väärinkäytöksistä.^[8]

Vuonna 2004 presidentti šeikki Zayid ibn Sultan Al Nahyan kuoli. Seuraajaksi valittiin hänen poikansa Khalifa.^[8]

Politiikka [muokkaa]

Kruununprinssi Khalifa ibn Zayid Al Nahyan vuonna 1997

Unionin neuvosto [muokkaa]

Arabiemiirikuntia hallitsee korkein neuvosto, johon kuuluvat kunkin emiirikunnan johtajat. Neuvosto valitsee presidentin ja varapresidentin joka viides vuosi. Vaikka järjestely on epävirallinen, presidenttiys periytyy käytännössä Abu Dhabin Al Nahyanin klaanin sisällä ja pääministeriys on varattu Dubain Al Maktum -klaanille. Neuvosto valitsee myös korkeimman oikeuden jäsenet, kun taas kaikista emiraateista koottu 40-jäseninen unionin neuvosto tarkastaa kaikki ehdotetut lait.^[7]

Šeikki Zayid ibn Sultan Al Nahyan oli unionin presidentti perustamisesta kuolemaansa asti 2. marraskuuta 2004. Hänen poikansa Khalifa seurasi häntä Abu Dhabin johtoon. Perustuslain mukaisesti korkein neuvosto äänesti presidentistä seuraavana päivänä ja valitsi Khalifa Al Nahyanin myös liittovaltion presidentiksi.^[7]

Maassa ei ole poliittisia puolueita. Vuonna 2006 pidettiin ensimmäiset vaalit, joissa valittiin puolet unionin neuvoston jäsenistä. Kunkin emiraatin johto sai valita, ketkä saivat äänestää.^[7] Syyskuussa 2011 pidettiin toiset vaalit, joissa jälleen valittiin puolet neuvoksista.^[9]

Oikeuslaitos [muokkaa]

Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lakijärjestelmä pohjaa Koraaniin. Myös ranskalaisten vaikutus näkyy lakiteksteissä. Islamin lakia, šariaa, noudatetaan etenkin sosiaalisessa lainsäädännössä kuten avioeroa ja perintöasioita koskevissa määräyksissä.^[10]

Arabiemiraattien huumelainsäädäntö on ankara. Turisteja on tuomittu vuosien vankeusrangaistuksiin heidän vaatteistaan löytyneistä huumausainejäänteistä.^[11]

Seitsemän emiraattia ja niiden nykyiset johtajat [muokkaa]

Arabiemiirikuntien hallinnollinen kartta

Liittovaltio muodostuu seitsemästä emiraatista. Niiden nykyiset johtajat ovat:^[12]

Abu Dhabi – Šeikki Khalifa ibn Zayid Al Nahyan (arab. الشيخ خليفة بن زايد آل نهيان‎), vuodesta 2004
Ajmān – Šeikki Humaid ibn Rašid al-Nu’aimi (arab. الشيخ حميد بن راشد النعيمي‎), vuodesta 1981
Dubai – Šeikki Muhammad ibn Rašid Al Maktum (arab. الشيخ محمد بن راشد آل مكتوم‎), vuodesta 2006
Fujaira – Šeikki Hamad ibn Muhammad al-Šarqi (arab. الشيخ حمد بن محمد الشرقي‎), vuodesta 1974
Ra’s al-Khaima – Šeikki Saud bin Saqr al Qasimi (arab. الشيخ صقر بن محمد القاسمي‎), vuodesta 2010
Sharjah – Tohtori šeikki Sultan ibn Muhammad al-Qasimi (arab. الدكتور/الشيخ سلطان بن محمد القاسمي‎), vuodesta 1987
Umm al-Qaiwain – Šeikki Rašid ibn Ahmad al-Mu’alla (arab. الشيخ راشد بن أحمد المُعلا‎), vuodesta 1981

Asevoimat [muokkaa]

Yhdistyneet arabiemiirikunnat on 2000-luvun alkupuolella aseistautunut voimakkaasti, vuonna 2008 se oli maailman kolmanneksi suurin aseiden tuoja, Kiinan ja Intian jälkeen. Maa on hankkinut muun muassa 80 F-16E ja 50 Mirage 2000-9 -hävittäjää vuosina 2004–2008. Maan sijainti Hormuzin salmen äärellä on strateginen öljykuljetuksien kannalta.^[3]

Talous [muokkaa]

Ilmakuva Jumeirah Lake Towers -projektialueelle Dubaissa

Muista arabimaista poiketen Arabiemiirikuntien liitolla on poikkeuksellisen vahva ja monipuolinen talous, joka ei ole täysin riippuvainen öljystä ja maakaasusta. Erityisesti Dubai on matkailun ja vapaan kaupan voimalla kohonnut koko Persianlahden liikekeskuksen asemaan. Yksi monipuolistamisen suurimmista tuloksista on vakaasti kehittyvä matkailuteollisuus, joka on keskittynyt rannikolle, aavikolle, urheilukohteisiin ja infrastruktuuriin. Näiden kokeilujen menestys sekä muut tekijät kuten edulliset kuluttajahinnat, lämmin ilmasto, tekniikan ihmeet kuten Burj al-arab -hotelli ja Palmusaaret ja ystävällisyys lännelle ovat johtaneet monia kutsumaan sitä Lähi-idän Hongkongiksi. Siirtotyöläiset, jotka työskentelevät yleensä noin 120 euron kuukausipalkalla, ovat auttaneet erityisesti Arabiemiirikuntien rakennusprojekteja toteutumaan nopeasti. Tällä hetkellä yli 80 prosenttia maan väestöstä on siirtotyöläisiä, joilla ei ole kansalaisoikeuksia. Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa ei ole lakko-oikeutta eikä ammattiyhdistysliikettä. Siirtotyöläisten ihmisoikeudet ovat herättäneetkin usein kansainvälistä keskustelua.^[13]

Liikenne [muokkaa]

Maassa on 41 lentokenttää ja 4 080 kilometriä maantietä.^[1] Moottoritiet ovat hyväkuntoisia ja koko matkaltaan valaistuja, ja matkailijoille suositellaan auton vuokraamista. Abu Dhabin ja Dubain välillä on säännöllinen linja-autoyhteys.^[14]

Väestö [muokkaa]

Haukan kouluttaja Arabiemiirikunnissa. Haukka on yksi maan kansallissymboleista.

Vuoden 2005 väestönlaskennassa ilman kansalaisuutta olevien maahanmuuttajien lukumäärä arvioitiin huomattavasti suuremmaksi kuin aikaisemmin. Siihen perustuva arvio vuoden 2011 väkiluvusta on 5,15 miljoonaa. Aiemmankin arvion mukaan alle 20 prosenttia väestöstä oli Emiraattien kansalaisia. Yli puolet väestöstä on Etelä-Aasiasta.^[1]

Useimmat ovat muslimeita, islam on valtionuskonto. Muslimit muodostavat noin 96 prosenttia väestöstä ja loput 4 prosenttia ovat enimmäkseen kristittyjä tai hinduja. Arabian kieli on maan virallinen kieli^[1] ja sitä käytetään hallituksessa ja byrokratiassa, mutta englannin kieli on kasvattanut tärkeyttään talouselämässä ja toimii lingua francana arabiantaidottomille maahanmuuttajille.^[15]^[16] Vuoden 2003 arvion mukaan noin 78 prosenttia väestöstä osaa lukea ja kirjoittaa.^[1]

Kulttuuri [muokkaa]

Kulttuurin perusta on islamilaisuudessa, ja Arabiemiirikunnilla on vahvat siteet muun arabimaailman kanssa. Hallitus on omistautunut perinteisten taide- ja kulttuurimuotojen säilyttämiselle etenkin Abu Dhabin kulttuurijärjestön kautta.^[17] Kuitenkin sosiaalisessa elämässä tapahtuu suuria muutoksia: asenteet naisia kohtaan ovat vaihtumassa, ja uudet urheilulajit ovat tulossa suosituiksi perinteisten kameliajojen rinnalle.^[18] Muslimien perinteiden vuoksi sianlihaa ja alkoholia ei tarjoilla yleisesti,^[19] mutta hallitsijoilla on kunnioitusta myös vähemmistöuskontoja kohtaan: he muun muassa sallivat hindutemppeleiden rakentamisen.^[20]

Sukulaisten väliset avioliitot ovat yleisiä, serkusten tai pikkuserkkujen välillä avioliitoista solmitaan yli puolet. Synnynnäisiä epämuodostumia esiintyy jopa 4,5–6 prosentilla serkkujen välisistä lapsista.^[21]

Emiraattien perinteinen keittiö muistuttaa libanonilaista ja muita arabikeittiöitä. Siihen kuuluvat meze-alkupalat, täytetty lammas, lammaspata, maustettu riisi ja linssikeitto. Jälkiruoat ovat perinteisesti makeita.^[22] Talouskasvun myötä maahan on perustettu huippuravintoloita, joita pyörittävät kuuluisat ravintoloitsijat ja kokit Gordon Ramsaystä alkaen.^[19]

Urheilu [muokkaa]

Olympilaisiin Arabiemirikunnat on osallistunut vuodesta 1984 alkaen. Ainoan olympiamitalin on voittanut Ahmed Al Maktoum, joka voitti kaksoistrapissa olympiakultaa Ateenan olympialaisissa 2004.^[23] Arabiemiirikuntien jalkapallomaajoukkue on esiintynyt kertaalleen MM-kisoissa vuonna 1990, jolloin se putosi ensimmäisellä kierroksella. Maajoukkue on esiintynyt Aasian-mestaruuskilpailuissa kahdeksan kertaa, ja sen paras sijoitus on toinen vuodelta 1996. Lokakuussa 2011 se oli FIFA-rankingissa sijalla 113.^[24] Muita suosittuja urheilulajeja ovat kameli- ja hevoslaukat, kriketti, golf ja tennis.^[25]^[26]