Guinea

République de Guinée Guinean tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Alpha Condé Mohamed Saïd Fofana
Pääkaupunki	Conakry
Muita kaupunkeja	Nzérékoré
Pinta-ala
– yhteensä	245 857 km² (sijalla 78)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2010)	10 324 02 (sijalla 80)
– väestötiheys	38,5 / km²
– väestönkasvu	2,57 % (2010)
Viralliset kielet	ranskan kieli
Valuutta	Guinean frangi (GNF)
BKT (2009)	sijalla 146
– yhteensä	10,16 miljardia USD (PPP)
– per asukas	1000 USD
HDI (2010)	0,340 (sijalla 156)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	24,2 %
– teollisuus	38,52 %
– palvelut	47,3 %
Aikavyöhyke	+0
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys  – Ranskasta	2. lokakuuta 1958
Kansainvälinen suuntanumero	+224
Motto	Travail, Justice, Solidarité (Työ, oikeus, solidaarisuus)
Kansallislaulu	Liberté

Guinean tasavalta eli Guinea on valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Sierra Leone, Liberia, Norsunluurannikko, Mali, Senegal ja Guinea-Bissau. Nimi "guinea" tulee Saharan berberien kielestä ja tarkoittaa "mustien miesten maata".

Historia

Nykyisen Guinean alue on kuulunut moniin suuriin valtakuntiin 900-luvulta alkaen: Ghanan, Sosson, Malin ja Songhain valtioihin, jotka vuorollaan hallitsivat Saharan poikki kulkevia kauppareittejä.

Eurooppalaiset tulivat alueelle orjakaupan takia 1500-luvun alussa. Ranska julisti Guinean siirtomaakseen vuonna 1891. Guinea itsenäistyi vuonna 1958.

Maan johti itsenäisyyteen ja sitä johti aina vuoteen 1984 sosialisti Ahmed Sékou Touré. Sékou Tourén kuoleman jälkeen vallan kaappasi armeijan esikuntapäällikkö Lansana Conté Diarra Traorén kanssa. Armeijan "Kansallisen elvytyksen sotilaskomitea" vapautti poliittiset vangit ja houkutteli 200 000 Sékou Tourén aikana maasta paennutta palaamaan.

Aluksi pääministerinä toiminut Traoré yritti vallankaappausta Contéa vastaan heinäkuussa 1985 jouduttuaan alennetuksi opetusministeriksi. Kaappausyritys epäonnistui ja Traoré kumppaneineen teloitettiin.

Conté käänsi talouspolitiikan oikeistolaisemmaksi ja länsimielisemmäksi mutta jatkoi autoritaarista hallintoa. Ylennettyään itsensä kenraaliksi hän kirjoitutti uuden perustuslain ja valitutti itsensä siviilipresidentiksi 1993. Hänet on valittu sittemmin uudelleen 1998 ja 2003. Conté oli loppuaikoinaan huonossa kunnossa ja kärsi diabeteksesta ja leukemiasta. Hän kuoli 22. joulukuuta 2008.

Noin kuuden tunnin kuluessa presidentin kuolemasta vallan kaappasi tuntematon asevoimien ryhmä "Demokratian ja kehityksen kansallinen neuvosto" (Conseil National de la Démocratie et du Developement, CNDD), joka ilmoitti televisiolähetyksessä että maan perustuslaki on kumottu ja hallitus hajotettu. Parlamentin puhemies Abubakar Sompare ja pääministeri Ahmed Tidiane Souaré kiistivät aluksi kaappauksen onnistumisen, mutta hallitus tunnusti 25. joulukuuta kapteeni Moussa Dadis Camaran johtaman neuvoston. Juntta lupasi vaaleja vuodelle 2010.

Guinean turvallisuusjoukot ampuivat 28. syyskuuta 2009 Conakryssa 160 Moussa Dadis Camaran presidenttiehdokkaaksi asettumista vastustanutta. Tapahtuneen johdosta Afrikan unioni asetti pakotteita maan johdolle.

Dadis Camara joutui murhayrityksen kohteeksi 3. joulukuuta 2009, jonka jälkeen hänet lennätettiin hoitoon Marokkoon. Hänen poissa ollessaan johtoon nousi puolustusministerinä toiminut kenraali Sékouba Konaté, jolle Dadis Camara luovutti virallisesti vallan "toipumisensa ajaksi" 15. tammikuuta 2010 Burkina Fason presidentin välittämänä solmitulla sopimuksella. Samalla luvattiin vaalit järjestettävän kuuden kuukauden sisällä.

Politiikka

Itsenäisen Guinean ensimmäiset vapaat presidentinvaalit järjestettiin 27. kesäkuuta 2010. Kukaan 24 ehdokkaasta ei kuitenkaan saanut enemmistöä äänistä, joten vaali siirtyi toiselle kierrokselle, joka alun perin oli määrä järjestää 18. heinäkuuta. Päivää jouduttiin kuitenkin siirtämään vaalivilppiepäilyjen vuoksi. Toiselle kierroksella 7. marraskuuta olivat vastakkain Alpha Condé ja Cellou Dalein Diallo. Condé julistettiin voittajaksi, mutta hänen vastaehdokkaansa kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja vei asian oikeuteen. Korkein oikeus vahvisti vaalituloksen ja julisti presidentinvaalien voittajaksi Alpha Conden joulukuun alussa. Eri ehdokkaiden kannattajien yhteenotoissa kuoli useita.

Guineassa on yksikamarinen, 114 jäsenen parlamentti. Se on valittu viimeksi vuonna 2002 – vuoden 2007 vaaleja on siirretty useita kertoja.

Maantiede

Guinean kartta.

Guinean yksityiskohtaisempi kartta

Guinea voidaan jakaa neljään maastovyöhykkeeseen. Rannikolla on mangrovesoita ja ruohikkoisia alluviaalitasankoja. Alue on susujen kotimaata, ja siellä asuu myös muita pienempiä heimoja. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Conakry ja bauksiitti-kaivoskaupungit Fria ja Kamsar.

Lapsia Fouta Jallonissa.

Sisämaassa on Fouta Jallonin vuoristoalue. Alueella on niin viileää, että siellä voi kasvattaa perunaa. Monet Guinean joista saavat alkunsa tältä alueelta. Fulbet ovat suurin etninen ryhmä. Labé on suurin kaupunki, Timbo oli alueen pääkaupunki ennen siirtomaa-aikaa

Fula Jallonin itäpuolella on Ylä-Guinean seutu. Se on savannia jonka tasankoja halkovat jokilaaksot. Milo- ja Niger-jokia käytetään kasteluun ja kalastukseen sekä kulkuväylinä. Suurin etninen ryhmä on mandinkat. Siguiri ja Kankan ovat suurimmat kaupungit.

Eteläisin osa on metsäaluetta. Sademäärä on suuri, ja metsässä kasvaa mahonkia, tiikkiä ja eebenpuuta. Näiden jalopuiden hyödyntäminen sekä maanviljelyn laajeneminen ovat johtaneet osittaiseen metsien hävitykseen. Alueella on myös muita luonnonvaroja kuten kultaa, timantteja ja rautamalmia. Suurimmat etniset ryhmät ovat guerzet, tomat ja kissit. 1990-luvulta alkaen alueelle on tulvinut pakolaisia Sierra Leonesta ja Liberiasta.

Maan korkein kohta, Mont Nimba, on 1 752 metriä korkea.

Hallintoalueet

Guinea on jaettu seitsemään hallintoalueeseen, jotka on kaikki nimetty pääkaupunkiensa mukaan. Suluissa on alueen asukasluku 1. heinäkuuta 2009.

• Boké (1,037 miljoonaa asukasta)
• Conakry (1,548 milj.)
• Faranah (777 700)
• Kankan (1,467 milj.)
• Kindia (1,433 milj.)
• Labé (920 000)
• Mamou (798 000)
• Nzérékoré (2,237 milj.)

Talous

Kultakaivoksella työskentelevä nainen.

Guinealla on hyvät mineraalivarat ja potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Silti se on kehitysmaa.

Guinean bauksiittivarat on arvioitu 25 miljardiksi tonniksi, mikä saattaa olla puolet koko maailman bauksiitista. Sillä on myös merkittävät rautamalmi-, timantti- ja kultavarat sekä vielä määrittelemätön määrä uraania. Korruptio ja kehittymätön infrastruktuuri ovat kuteinkin näiden potentiaalisten mineraalivarojen laajamittaisen hyödyntämisen esteenä.

Vuonna 1972 Guinea perusti Neuvostoliiton kanssa Office des Bauxites de Kindian (ODK). Ennen vuotta 1985 Neuvostoliitto toi noin 30 % bauksiitistaan Guineasta. Pääosa vietiin Ukrainaan Nikolajevin tehtaalle. Vuonna 2002 Guinea antoi Friguian jalostamon toiminnot RUSALille 22 vuodeksi. Huhtikuussa 2006 Guinea yksityisti yhtiön. Contén kuoleman jälkeen sotilashallitus väitti RUSALin maksaneen tehtaasta alle kymmenesosan todellisesta hinnasta ja vaati sitä takaisin.

Kansainvälinen valuuttarahasto ja maailmanpankki ovat keskeyttäneet Guinean avustamisen kaksi kertaa, vuosina 2002 ja 2009. Vuonna 2002 keskeytys johtui siitä, ettei valtion talousohjelma pysynyt kurissa ja varsinkin puolustusmenot kasvoivat liikaa. Tiukan kuriohjelman jälkeen maalle myönnettiin vuonna 2007 rahoitusta HIPC-ohjelmassa ( Heavily Indebted Poor Countries, pahasti velkaantuneet köyhät maat). Toinen keskeytys liittyi loppuvuoden 2008 vallankaappaukseen.

Guinea on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Yhdessä Gambian, Ghanan, Nigerian ja Sierra Leonen kanssa Guinea on perustanut West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta Econ käyttöönottoa.

Bauksiitin osuus Guinean viennistä on 80 %. Kolme neljännestä työvoimasta toimii kuitenkin maataloudessa.

Väestö

Guinealaiset jakaantuvat etnisesti useaan ryhmään, joista tärkeimmät ovat fulbet (40 % väestöstä), mandinkat (30 %) ja susut (20 %). Fulbet asuvat pääasiassa vuoristoisella Fouta Djallonin alueella, mandinkat maan savanni- ja metsäalueella, susut taas pääosin rannikkoseudulla.

Guinealaisista on uskonnoltaan 85 prosenttia muslimeja, 8 prosenttia kristittyjä ja 7 prosenttia animisteja.

Ranska on virallinen kieli. Paikallisia kieliä ovat pohjoinen kissi, kpelle, maninka, fulani, susu ja toma.

Kulttuuri

Tourén hallintokaudella maan talous kurjistui alimmilleen, mutta monet pitävät häntä kansan yhdistäjänä. Tourén periaate suosia afrikkalaisia kieliä kasvatti niiden määrää, jotka osaavat lukea omaa kieltään. Koulutetun väestön venäjän- ja kiinantaito kertovat silloisista suhteista itäblokkiin. Talousvaikeuksien takia etniset ristiriidat ovat kasvaneet jälleen. Presidentti Contéa on syytetty oman etnisen ryhmänsä susujen suosimisesta. Myös pakolaisvirrat ovat herättäneet närää. Conté toivotti aluksi sierraleonelaiset pakolaiset tervetulleiksi, mutta asenteet muuttuivat kun Guinean omiin rajakaupunkeihiin kohdistui hyökkäyksiä.

Kylä Dabolan alueella.

Guinean kaupunkiarkkitehtuurissa näkyy ranskalaisten siirtomaaisäntien ja itäblokin kauppakumppanien vaikutus. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa eletään perinteisemmin. Kankanissa monet asuvat olkikattoisissa savimajoissa. Perheenjäsenten omat nukkumamajat aukeavat yhteiselle keskusalueelle, jossa syödään, laitetaan ruokaa ja seurustellaan. Tällainen rakenne sopii hyvin moniavioiseen kulttuuriin, joka on ominaista etenkin mandinkoille.

Päivän pääateria syödään yleensä keskellä päivää ja se muodostuu hiilihydraattipitoisesta perusaineesta kuten riisistä ja sen kanssa tarjottavasta kastikkeesta. Kastikkeessa on maapähkinöitä, okraa ja tomaattia ja toisinaan myös lihaa tai kalaa. Riisin sijasta voidaan tarjota hirssiä, durraa tai kassavaa. Ateria tarjotaan usein isosta yhteisestä kulhosta, johon kaikki ruokailijat pistävät lusikkansa. Suurissa perheissä voi olla yksi kulho miehille ja toinen naisille. Ruoassa on suhteessa vähän valkuaisaineita, ja monet lapset ja aikuiset kärsivät aliravitsemuksesta.

Urheilu

Guinean jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen. Afrikan-mestaruuskilpailujen puolivälieriin Guinea on selviytynyt Tunisiassa 2004, Egyptissä 2006 ja Ghanassa 2008. Etiopian kisoissa 1976 Guinea saavutti hopeaa.

Olympialaisiin Guinea on osallistuntut vuonna 1968 ja sitten säännöllisesti vuodesta 1984 alkaen. Maa ei ole saanut mitaleita.

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Guinea Wikitravelissa (englanniksi)

Afrikan valtiot

  

Islamilaisen yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot

Eurooppa: Turkki · Albania Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Yhdistyneet arabiemiirikunnat Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti Etelä-Amerikka: Guyana · Suriname Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä