Ramsarin sopimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ramsarin sopimus (engl. The Ramsar Convention on Wetlands) on vuonna 1971 Ramsarin kaupungissa Iranissa solmittu kansainvälinen sopimus kosteikkojen ja vesialueiden suojelusta.

Ramsarin sopimus oli ensimmäinen nykyaikaisista, valtioiden välisistä luonnonsuojelun ja luonnonvarojen viisaan käytön sopimuksista. Alun perin sopimuksella pyrittiin suojelemaan kosteikkoja ja vesialueita erityisesti vesilintujen elinalueina, mutta sittemmin sopimus on laajentunut kattamaan vesialueiden suojelemisen kokonaisuudessaan, ja siinä tunnustetaan niiden merkitys elämän monimuotoisuuden säilyttämisessä. Alkuperäisiä sopijavaltioita oli 18, mutta nyttemmin sopimuksen on allekirjoittanut 158 valtiota, ja siihen kuuluu 1 752 kohdetta, joiden yhteispinta-ala on noin 161 miljoonaa hehtaaria.

Sopimuksen kohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot sitoutuvat:

  1. Lisäämään vähintään yhden kohteen kansainvälisesti merkittävien vesialueiden luetteloon (niin sanottu Ramsar-luettelo) ja edistämään sen suojelua ja "viisasta käyttöä". Valinnan tulisi tapahtua vesialueen ekologisen, kasvitieteellisen, eläintieteellisen, limnologisen ja hydrologisen merkityksen perusteella.
  2. Sisällyttämään vesialueiden suojelun kansallisiin maankäytön suunnitelmiin siten, että vesialueiden käyttö olisi "mahdollisimman viisasta".
  3. Perustamaan luonnonsuojelualueita vesialueille, vaikka alueet eivät kuuluisikaan Ramsar-luetteloon, ja edistämään vesialueiden tutkimuksen, hallinnoinnin ja valvonnan koulutusta.
  4. Yhteistyöhön muiden sopimuksen allekirjoittaneiden tahojen kanssa.

Vuosien kuluessa sopimuksen allekirjoittaneet tahot ovat tulkinneet ja laajentaneet näitä velvoitteita ja laatineet ohjeistusta kyseisten kohtien käytännön toteutuksesta.

Ramsarin sopimuksen vesiperäiset alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosteikkoalueet luokitellaan tyyppinsä mukaisesti eri luokkiin. Vrt. Ramsarin sopimuksen vesiperäiset alueet

Suomen Ramsar-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on 49 Ramsar-aluetta, joiden yhteispinta-ala on 785 780 hehtaaria. Kaikki Suomen Ramsar-alueet kuuluvat Natura 2000 -verkostoon, ja niiden rajaukset noudattavat Natura-rajauksia.

Etelä-Suomen Lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. Hangon ja Tammisaaren lintuvedet 55 196 ha
2. Lepinjärvi 199 ha
3. Vanhankaupunginlahti ja Laajalahti 3FI008 508 ha
4. Porvoonjoen suisto – Stensböle 3FI007 958 ha
5. Söderskärin ja Långörenin saaristo 3FI002 18 219 ha
6. Pernajanlahti 1 143 ha
7. Aspskär 3FI001 731 ha
8. Torronsuon kansallispuisto 3FI046 3 093 ha
9. Kutajärven alue 1 051 ha
10. Valkmusan kansallispuisto 3FI047 1 710 ha
11. Haminan Kirkkojärvi ja Lupinlahti 649 ha
12. Kirkon-Vilkkiläntura 3FI022 194 ha
13. Siikalahden alue 682 ha

Länsi-Suomen lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

14. Kangasalan Kirkkojärven alue 305 ha
15. Vanajaveden lintuvedet 3FI019 702 ha
16. Merenkurkun saaristo 63 699 ha
17. Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto 3FI021 5 510 ha
18. Levaneva 3FI032 3 343 ha
19. Pilvineva 3FI037 3 667 ha
20. Salamajärven kansallispuisto 3FI040 9 261 ha
21. Lapväärtin lintuvedet 3FI017 1 224 ha
22. Vassorfjärden 3FI048 1 537 ha

Ahvenanmaan maakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

23. Lågskärin ja Björkörin saaristo 3FI003 6 309 ha
24. Signiskärin – Märketin saaristo 3FI004 22 566 ha

Itä-Suomen lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

25. Rantasalmen lintujärvet 3FI013 1 109 ha
26. Suurenaukeansuo-Isosuo ja Pohjalampi 3FI044 1 640 ha
27. Rääkkylän ja Kiteen lintujärvet 3FI012 1 227 ha
28. Sysmäjärvi 3FI027 734 ha
29. Patvinsuon kansallispuisto 3FI009 12 727 ha
30. Heinä-Suvanto ja Hetejärvi 3FI029 1 224 ha

Oulun lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

31. Krunnit 3FI006 4 436 ha
32. Haapaveden lintujärvet 3FI014 3 616 ha
33. Hailuodon lintuvedet 6 512 ha
34. Liminganlahti 12 275 ha
35. Siikajoen lintuvedet 2 691 ha
36. Aittojärvi ja Kongasjärvi 703 ha
37. Veneneva-Pelso 12 039 ha
38. Olvassuo 27 073 ha
39. Oulangan kansallispuisto 29 390 ha

Lapin lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

40. Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat 14 086 ha
41. Kainuunkylän saaret 1 005 ha
42. Riisitunturin kansallispuisto 12 461 ha
43. Luiron suot 12 345 ha
44. Teuravuoma-Kivijärvenvuoma 5 788 ha
45. Koitelainen 38 840 ha
46. Lemmenjoen kansallispuisto 285 990 ha
47. Sotkavuoma 2 602 ha
48. Lätäsenon-Hietajoen suot 43 367 ha
49. Sammuttijänkä-Vaijoenjänkä 51 749 ha

Venäjän Ramsar-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän federaatiossa on 35 Ramsar-aluetta, joiden yhteispinta-ala on 10 323 767 hehtaaria.

Leningradin alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. Koiviston saaret (Берёзовые острова, Berjozovyje ostrova), Suomenlahti 12 000 ha
2. Kurkolanniemi (Кургальский полуостров, Kurgalski poluostrov) 65 000 ha
3. Mšinskin suo (Мшинское болото, Mšinskoje boloto) 75 100 ha
4. Lepäsi (Лебяжье, Lebjažje), Suomenlahden etelärannikko, Itämeri 6 000 ha
5. Ala-Syvärin luonnonsuojelualue (Нижнесвирский заповедник, Nižnesvirski zapovednik), Syvärin suisto 60 500 ha

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]