Leningradin alue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leningradin alue
Ленинградская область
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Leningradin alueen sijainti Venäjän federaatiossa
Leningradin alueen sijainti Venäjän federaatiossa

Koordinaatit: 60°N, 31°EKoordinaatit: 60°N, 31°E

Valtio Venäjä
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Pietari (ei kuulu alueeseen)
 – Suurin kaupunki Hatsina (92 937 as.)[1]
 – Kuvernööri Aleksandr Drozdenko[2]
Pinta-ala  ([3]) 85 908,8 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 1 716 868
 – Väestötiheys 20,1 as/km²
Kielet venäjä
BKT (2010) 502 126,1 milj. RUB[4]
 – asukasta kohti 292,466 kRUB,
noin 7 165 EUR[5]
Symbolit
 – Lippu Leningradin alueen lippu
 – Vaakuna Leningradin alueen vaakuna
Lyhenteet
 – Rekisterikilven tunnus 47
 – ISO 3166 RU-LEN
lenobl.ru
Moskovan aika eli aikavyöhyke UTC +3[6][7]

Leningradin alue (ven. Ленингра́дская о́бласть, Leningradskaja oblast) on hallinnollinen alue Luoteis-Venäjällä, yksi Venäjän federaation jäsenalueista, federaatiosubjekteista. Se rajoittuu pohjoisessa Karjalan tasavaltaan, idässä Vologdan alueeseen, etelässä Novgorodin ja Pihkovan alueisiin, lännessä Viroon ja Suomenlahteen sekä luoteessa Suomeen. Lisäksi alueen sisällä on siihen kuulumaton Pietarin liittokaupungin alue, joka muodostaa oman federaatiosubjektinsa.[8][9][3] Vaikka Leningradin kaupunki muutti nimensä takaisin Pietariksi Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991, Leningradin alueen nimi pysyi ennallaan.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leningradin alue on pääasiassa alankoa tai alavaa tasankoa. Alueen korkein kohta (291 m) sijaitsee Vepsän ylängöllä lähellä Ojattijokea. Suomenlahden rannikolla on jonkun verran saaria. Alueella on 1800 järveä ja se rajoittuu pohjoisessa niistä Euroopan suurimpiin, Laatokkaan ja Ääniseen. Viron vastaisella rajalla on Narvan tekojärvi ja alueen lounaiskulmaa sivuaa hieman Peipsijärveä.[8][3][10]

Merkittävimmät joet ovat Äänisestä Laatokkaan laskeva Syväri, Laatokasta Suomenlahteen laskeva Neva ja Saimaalta Laatokkaan laskeva Vuoksi, Laatokkaan laskeva Olhavanjoki sekä alueen länsirajana toimiva, Suomenlahteen laskeva Narvajoki. Merenkulullisesti on merkittävä myös Saimaan kanava-alue, joka alkaa Suomenlahdelta Viipurista ja nousee kohti Suomen rajaa (Nuijamaa) ja edelleen Lappeenrantaa.[8][3]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leningradin alue on yksi Venäjän federaation jäsenalueista (federaatiosubjekti). Sen hallinnollisena keskuksena on Pietari, joka ei kuitenkaan kuulu alueeseen vaan on myös yksi Venäjän federaation subjekti. Myös Leningradin alueen Lomonosovin piirin hallinnollinen keskus Lomonosov sijaitsee Pietarin kaupungin puolella.

Alueellinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leningradin alueen piirijako.

Pääartikkeli Leningradin alueen hallinnollinen jako

Kunnallishallintoa varten Leningradin alue on jaettu yhteen kaupunkipiirikuntaan sekä 17 piiriin (kunnallispiiriin: ven. munitsipalnyi raion). Piirit käsittävät 62 kaupunkikuntaa ja 142 maalaiskuntaa.lähde?

Aluehallinnosta vastaavat kuvernööri ja lakiasäätävä kokous.

Leningradin alueen kunnallispiirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheisessa taulukossa väkiluku pohjautuu Venäjän 2010 väestönlaskennan alustaviin tuloksiin.[11]

Kunnallispiiri Venäläinen nimi Väkiluku 2010 Hallinnollinen keskus
Boksitogorskin piiri Бокситого́рский муниципальный район 53 469 Boksitogorsk
Hatsinan piiri Га́тчинский муниципальный район 231 254 Hatsina
Jaaman piiri Кингисе́ппский муниципальный район 77 898 Jaama (Kingisepp)
Kirišin piiri Ки́ришский муниципальный район 64 387 Kiriši
Kirovskin piiri Ки́ровский муниципальный район 101 410 Korotka (Kirovsk)
Koskenalan piiri Подпоро́жский муниципальный район 31 836 Koskenala (Podporožje)
Käkisalmen piiri Приозе́рский муниципальный район 61 697 Käkisalmi (Priozersk)
Laukaan piiri Лу́жский муниципальный район 76 625 Laukaa (Luga)
Lomonosovin piiri Ломоно́совский муниципальный район 71 096 Lomonosov
Lotinapellon piiri Лодейнопо́льский муниципальный район 30 847 Lotinapelto (Lodeinoje Pole)
Olhavan piiri Во́лховский муниципальный район 95 794 Olhava (Volhov)
Seuloskoin piiri Все́воложский муниципальный район 261 706 Seuloskoi (Vsevoložsk)
Slantsyn piiri Сла́нцевский муниципальный район 43 653 Slantsy
Sosnovyi Bor Сосновый Бор 66 003 Sosnovyi Bor
Tihvinän piiri Ти́хвинский муниципальный район 71 347 Tihvinä (Tihvin)
Tusinan piiri То́сненский муниципальный район 123 617 Tusina (Tosno)
Viipurin piiri Вы́боргский муниципальный район 200 481 Viipuri
Volossovan piiri Во́лосовский муниципальный район 49 570 Volossova

Kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheisesta kartasta ilmenee Leningradin alueen kaupunkien sijainti, sekä eräitä keskeisimpiä alueen ja Euroopan yhteisön välisen liikenteen ja kaupan solmupisteitä. Taulukossa on esitetty Leningradin alueen kaupunkien väkiluvut Venäjän 2010 väestönlaskennan mukaan (kaupunkilaiset). Joissain tapauksissa kaupunkipiirin alueella on myös hieman maaseutua. Tällöin kaupunkipiirin sisäisiä maaseutuasukkaita ei katsottu kaupunkilaisiksi; esimerkiksi Sosnovyi Borin tapauksessa tällaisia maaseudun asukkaita oli 102 henkeä.[8][11]

Leningradin alueen kaupungit
Leningradin alueen kaupungit
Kaupunki Venäläinen nimi (kyrillinen) Kunnallispiiri Väkiluku
2010
Antrea Kamennogorsk Каменногорск Viipurin piiri 6 761
Boksitogorsk Boksitogorsk Бокситогорск Boksitogorskin piiri 16 593
Enso Svetogorsk Светогорск Viipurin piiri 15 973
Hatšina Gatšina Гатчина Hatsinan piiri 92 566
Iivananlinna Ivangorod Ивангород Jaaman piiri 9 797
Kingisepp Kingisepp Кингисепп Jaaman piiri 48 667
Kiriši Kiriši Кириши Kirišin piiri 52 826
Koivisto Primorsk Приморск Viipurin piiri 6 122
Kommunar Kommunar Коммунар Hatsinan piiri 20 265
Korotka Kirovsk Кировск Kirovskin piiri 25 633
Koskenala Podporožje Подпорожье Koskenalan piiri 18 729
Käkisalmi Priozersk Приозерск Käkisalmen piiri 18 929
Laukaa Luga Луга Laukaan piiri 36 409
Lomkka Nikolskoje Никольское Tosnon piiri 19 345
Lotinapelto Lodeinoje Pole Лодейное Поле Lotinapellon piiri 21 053
Lupana Ljuban Любань Tusinan piiri 4 188
Olhava Volhov Волхов Olhavan piiri 47 344
Pella Otradnoje Отрадное Kirovskin piiri 23 874
Pikaljovo Pikaljovo Пикалёво Boksitogorskin piiri 21 567
Pähkinälinna Šlisselburg Шлиссельбург Kirovskin piiri 13 305
Seuloskoi Vsevoložsk Всеволожск Seuloskoin piiri 59 689
Sierattala Sertolovo Сертолово Seuloskoin piiri 47 854
Slantsy Slantsy Сланцы Slantsyn piiri 33 587
Sjasstroi Sjasstroi Сясьстрой Olhavan piiri 13 747
Sosnovyi Bor Sosnovyi Bor Сосновый Бор Sosnovyi Bor 65 901
Tihvinä Tihvin Тихвин Tihvinän piiri 58 843
Tusina Tosno Тосно Tosnon piiri 39 127
Uuras Vysotsk Высоцк Viipurin piiri 1 244
Uusi Laatokka Novaja Ladoga Новая Ладога Olhavan piiri 8 839
Viipuri Vyborg Выборг Viipurin piiri 80 013
Volossova Volosovo Волосово Volossovan piiri 12 162

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leningradin alueen asukasluku oli 1 716 868 (2010) ja väestötiheys 20,1 asukasta neliökilometriä kohden. Maakunnan väestöstä kaupungeissa tai kaupunkimaisissa taajamissa asui 65,7% ja maaseudulla 34.3%.[1]

Aiempien, vuodelta 1998 peräisin olevien tietojen mukaan eläkeläisiä oli 462 000 (27%) ja koululaisia 228 000 (13%). Työttömänä oli tällöin 15 % työkykyisestä väestöstä.lähde?

Etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enemmistö alueen asukkaista on nykyään venäläisiä. Vuoden 2002 väestönlaskennassa alueen alkuperäisiä suomensukuisia kansallisuuksia edustivat: karjalaisia 2 057, vepsäläisiä 2 019, inkerikkoja 177 ja vatjalaisia 12.

Alla olevaan taulukkoon on koottu Leningradin alueen etniset ryhmät vuosien 2002 ja 2010 väestönlaskentojen mukaan. Erikseen on listattu kansallisuudet, joiden edustajia asui vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan alueella vähintään 1000. Huomaa, että vuoden 2010 osalta käytössä ovat vasta alustavat tulokset ja että laskennassa varsin monet eivät kertoneet etnistä ryhmäänsä.[12][13][14]:

Kansallisuus Määrä
(2002)[13]
Osuus
kansallisuutensa
ilmaisseesta
väestöstä
 % (2002)
Määrä
(2010)[14]
Osuus
kansallisuutensa
ilmaisseesta
väestöstä
 % (2010)
venäläiset*** 1 495 391 91,74 1 485 905 92,7
ukrainalaiset 41 842 2,57 31 769 2,0
valkovenäläiset 26 290 1,61 16 830 1,1
tataarit*** 9 450 0,58 8 693 0,5
armenialaiset 5 518 0,34 7 072 0,4
uzbekit 1 001 0,06 6 717 0,4
azerit 3 855 0,24 4 574 0,3
suomalaiset*** 7 965 0,49 4 366 0,3
romanit*** 4 574 0,28 3 885 0,2
tšuvassit 2 817 0,17 ** **
saksalaiset 2 372 0,15 ** **
mordvalaiset 2 245 0,14 ** **
karjalaiset 2 057 0,13 ** **
vepsäläiset 2 019 0,12 1 380 0,1
moldovalaiset 1 977 0,12 2 698 0,2
juutalaiset 1 734 0,11 ** **
puolalaiset 1 641 0,10 ** **
georgialaiset*** 1 578 0,10 ** **
virolaiset*** 1 411 0,09 ** **
baškiirit 1 102 0,07 ** **
korealaiset 1 030 0,06 ** **
Muu kansallisuus* 12 631 0,77 25 053 1,6
Kansallisuutensa
ilmoittaneet
yhteensä
1 630 177 100,00 1 602 121 100,0
Ei ilmoittanut
etnistä
ryhmäänsä
39 028 --- 114 747 ---
Väestö
yhteensä
1 669 205 --- 1 716 868 ---

* Koostuu yli 130 eri ryhmästä
** Näiden etnisten ryhmien osuutta ei eritelty alustavassa vuoden 2010 väestönlaskun yhteenvedossa.
*** Taulukossa mukaan laskettu joitain edustajia läheisistä etnisistä ryhmistä: esim. venäläisiin 95 kasakkaa ja 1 pomori, suomalaisiin 35 inkeriläisalueiden suomalaista, romaneihin 1 Keski-Aasian romani, virolaisiin 2 Viron setukaista.

Näitä edeltäneessä vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan alueen väestöstä oli venäläisiä 91 prosenttia, ukrainalaisia 2,6 prosenttia, valkovenäläisiä 1,8 prosenttia, suomalaisia prosentti ja muita, muun muassa vepsäläisiä, 3,6 prosenttia.lähde?

Vuosien 1989 ja 2002 välisenä aikana on venäläisten, ukrainalaisten, valkovenäläisten ja suomalaisten määrä laski edelleen. Tämä johtuu osaltaan näiden ryhmien alhaisesta syntyvyydestä ja osaltaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alueelle muuttaneiden siirtolaisten määrästä. Suomalaisten kohdalla vähentymistä selittää kuitenkin eniten inkerinsuomalaisten paluumuutto Suomeen.lähde?

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 julkaistun laajan, Venäjän väestön uskonnollista vakaumusta kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Leningradin alueen väestöstä oli:[15][16][17]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan Leningradin alueen osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli vuonna 2010 yhteensä 502,1 miljardia ruplaa.[4] Tämä on 1,3 prosenttia koko Venäjän BKT:stä. Asukasta kohti laskettu BKT-osuus oli 292,5 tuhatta ruplaa eli vuoden 2010 lopun valuuttakursseilla 7 165 euroa.[5] Taso oli korkeampi kuin Venäjällä keskimäärin (112 % maan keskiarvosta).

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, metalli-, kemian-, öljynjalostus-, puunjalostus-, paperi-, selluloosa-, elintarvike- ja kevytteollisuutta. Lisäksi on rakennusaine tarvikkeiden, alumiinin, palavan kiven ja turpeen tuotantoa. Alueen maatalous on keskittynyt karjanhoitoon sekä perunan ja vihannesten viljelyyn.lähde?

Alueelta johtaa rautateitä kaikkiin ilmansuuntiin.[18][10][19] Leningradin alueelta EU:n suuntaan johtavat liikenneyhteydet – maantiet, rautatiet, laivaväylät ja satamat sekä kaasuputket ovat hyvin keskeisessä asemassa sekä Suomen että Viron ja Venäjän välisessä kaupassa ja matkustajaliikenteessä.

Satamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leningradin alueella on useita tärkeitä satamia ja alue on väylä paitsi Pietariin ja Nevalle, näiden kautta lukuisiin Venäjän jokisatamiin, sekä esimerkiksi Laatokalle, Ääniselle, Vienanmerelle ja Kaspianmerelle. Viipurin kautta kulkeva Saimaan kanava muodostaa laivaväylän Itä-Suomen sisävesille. Leningradin alueen satamista merkittävimpiä ovat Ust-Lugan satama ja Primorskin öljysatama, muita rahtisatamia ovat Vysotskin öljyterminaali ja Viipurin satama. Ust-Lugan satamaa Suomenlahden eteläreunalla on kehitetty voimakkaasti; se oli vuoden 2014 tammi-syyskuun rahtitilastojen mukaan nousemassa Itämeren suurimmaksi rahtiliikenteen satamaksi. Siellä sijaitsee esimerkiksi 2012 avattu Itämeren 2. öljyputkiston vientiterminaali.[20][21][22] Primorskin öljysatama Koivistossa oli 2010-luvun alussa rahtitonnimäärältään Itämeren suurin satama, mutta osa öljynviennistä on sittemmin ohjattu Suomenlahden etelärannan Ust-Lugaan.[23][24][25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel -taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-01-28. (venäjäksi)
  2. Gubernator Leningradskoi oblasti, Julkaisija= lenobl.ru, Viitattu= 2013-01-28
  3. a b c d О регионе: Ленинградская област (Leningradin alueesta) lenobl.ru. Viitattu 28.2.2012. (venäjäksi)
  4. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel -taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-01-28. (venäjäksi)
  5. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-01-28. (englanniksi)
  6. Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 26.10.2014.
  7. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  8. a b c d Leningradskaja oblast. Sankt-Peterburg. Bolšoi avtodorožnyi i spravotšnyi Atlas. Masštas 1:160 000, 1:240 000, 1:90 000.. Leningradin alueen maantiekarttakirja vuodelta 2008.. Sankt Peterburg: OOO "Diskus Media", 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  9. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  10. a b Natsionalnyi Atlas Rossii v tšetyreh tomah. Tom 1. Obštšaja harakteristika territorii. DVD, OOO MediaHauz, Moskva, 2006.
  11. a b Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 11.2.2012. (venäjäksi)
  12. Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta
  13. a b Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: National composition of population for regions of the Russian Federation (MS-Excel) (Vuoden 2002 kansallisen väestönlaskennan tuloksia. Taulukko 4.2: Väestön kansallinen koostumus Venäjän federaation alueissa. (4-2.xls-tiedosto)) Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  14. a b Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Информационные материалы об окончательных итогах Всероссийской переписи населения 2010 года. Приложение 7: НАЦИОНАЛЬНЫЙ СОСТАВ НАСЕЛЕНИЯ ПО СУБЪЕКТАМ РОССИЙСКОЙ ФЕДЕРАЦИИ (MS-Excel) (Vuoden 2010 kansallisen väestönlaskennan lopputulosten tiedotusmateriaalit. Liite 7: Väestön kansalaisuus alueittain Venäjän federaatiossa. (tab7.xls-tiedosto)) 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 26.2.2012. (venäjäksi)
  15. Geografija Vybor Duha 2012-08-27. Kommersant, kommersant.ru. Viitattu 2013-01-28. (venäjäksi)
  16. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Leningradin alueen yhteenveto s. 188. Tämä 240-sivuinen teos ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 2012-12-21. sreda.org. Viitattu 2013-01-28. (venäjäksi)
  17. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 2012-12-18. sreda.org. Viitattu 2013-01-28. (venäjäksi)
  18. Leningradskaja oblast. Raionnyje tsentry. Atlas dlja voditelei. Masštas 1:120 000, raionnyje tentry 1:18 000. Leningradin alueen maantiekarttakirja mittakaavassa 1:120 000, piirien keskustaajamat 1:18 000. Sankt Peterburg: Izdatelstvo ZAO "Karta" Ltd, Vypusk 13 (2011-1), 2011. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
  19. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva.. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. FGUP "Omskaja kartogrsfitšeskaja fabrika: , 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  20. Statistika - Gruzooborot porta (Excel-muotoisten rahtitilastojen hakemissivulta, tämä vuoden 2014 yhdeksän kuukauden tilasto) 2014. Pietarin (seudun) satamahallinto, pasp.ru. Viitattu 26.10.2014. (venäjäksi)
  21. The Ust-Luga port enters the Top Five of the largest Russian ports 2012-07-19. ust-luga.ru. Viitattu 2013-05-11. (englanniksi)
  22. Gruzooborot porta Ust-Luga (Lenoblast) v 2012 gody vyros v 2 raza - do 46,61 mln tonn (Ust-Lugan sataman (Leningradin alue) rahtimäärä 2012 tuplaantui - 46,61 milj. tonniin) 2013-01-15. portnews.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  23. ESIMO - Venäjän valtion yhtenäinen valtameritietojärjestelmä - Primorsk - Gruzoobort porta Primorsk (Primorskin sataman rahtimäärät valikon kautta) ESIMO, morinfocenter.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  24. Gruzooborot porta Primorsk v 2012 gody neznatšitelno sokratilsja - do 75 mln 768,7 tys. tonn (Primorskin sataman rahtimäärä 2012 - 74,7687 milj. tonnia) portnews.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  25. Throughput of Russia’s seaports up 5.6% to 565.5 mln t in 2012 2013-01-15. portnews.ru. Viitattu 2013-05-11. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leningradin alue.