Tšeljabinskin alue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tšeljabinskin alue
Челябинская область
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Alueen sijainti Venäjän federaation kartalla
Alueen sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 55.1547°N, 61.3758°E (Tšeljabinsk)

Valtio Venäjä
Perustettu 17. tammikuuta 1934
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Tšeljabinsk
 – Suurin kaupunki Tšeljabinsk (1 130 132 as.)[1]
 – Kuvernööri Mihail Jurevitš
Pinta-ala 87 900 km²
Väkiluku (2010) 3 476 217[1]
Kielet venäjä
BKT (2010) 645 932,0 milj. RUB[2]
(eli 1,73 % Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 185 815 kRUB,
noin 4 552 EUR[3]
(eli 71 % Venäjän keskiarvotasosta)
Symbolit
 – Lippu Tšeljabinskin alueen lippu
 – Vaakuna Tšeljabinskin alueen vaakuna
Lyhenteet
 – Rekisterikilven tunnus 74, 174
 – ISO 3166 RU-CHE
pravmin74.ru (venäjäksi)
Aikavyöhyke UTC +6

Tšeljabinskin alue (ven. Челябинская область, Tšeljabinskaja oblast) on Venäjän federaation alue Uralvuorten itäpuolella Länsi-Siperiassa Aasiassa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšeljabinskin alue
Tšeljabinskin alue
Suurimmat taajamat
 > 300 000 as.
 100 000-300 000 as.
  30 000-100 000 as.
 10 000-30 000 as.
 < 10 000 as.
Tšeljabinskin alue

Tšeljabinskin alue rajoittuu pohjoisessa Sverdlovskin alueeseen, idässä Kurganin alueeseen ja Kazakstaniin, etelässä Orenburgin alueeseen ja lännessä Baškiriaan.

Alueen koillisosa kuuluu Länsi-Siperian alankoon. Länttä kohti mentäessä maasto kohoaa Uralvuoristoksi. Suurimmat joet ovat Ural, joka virtaa alueen länsiosan kautta sekä Miass ja Vagai.[4] Järvistä mainittakoon Uvildy ja Turgojak.

Suojelualueista tärkeimpiä ovat Ilmenskin luonnonpuisto, Etelä-Uralin luonnonpuisto, Taganain kansallispuisto ja Zjuratkulin kansallispuisto.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšeljabinskin alue muodostettiin 1934 samana vuonna lakkautetun Uralin alueen kaakkoisosasta.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšeljabinskin alueen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 3 476 217. Kaupunkilaisia väestöstä on 82,0 %.[1]

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheinen taulukko kuvaa Tšeljabinskin alueen väkiluvun kehitystä vuosien 1959–2010 väestönlaskentojen pohjalta.

Vuosi Tšeljabinskin alueen
väestö
Tšeljabinskin alueen
kaupunkilaiset
Tšeljabinskin alueen
maaseutuväestö
1959[6] 2 976 625 2 273 197 703 428
1970[7] 3 288 801 2 562 715 726 086
1979[8] 3 438 866 2 790 590 648 276
1989[9] 3 623 732 2 990 840 632 892
2002[10] 3 603 339 2 947 742 655 597
2010[1] 3 476 217 2 849 923 626 294

Suurimmat kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen yli 50 tuhannen asukkaan kaupunkeja olivat (2010): Tšeljabinsk (1 130 132 as.), Magnitogorsk (407 775 as.), Zlatoust (174 962 as.), Miass (151 751 as.), Kopeisk (137 601 as.), Ozjorsk (82 164 as.) ja Troitsk (78 372 as.).[1]

Kooltaan 30 000–50 000 asukkaan kaupunkeja on yhteenä yhdeksän: Snežinsk (48 810 as.), Satka (Сатка, 45 178 as.), Kyštym (38 942 as.), Korkino (Коркино, 38 597 as.), Južnouralsk (37 877 as.), Trjohgornyi (Трёхгорный, 33 670 as.), Aša (31 881 as.), Verhni Ufalei (Верхний Уфалей, 30 481 as.) ja Jemanželinsk (30 216 as.).[1]

Etninen jakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan alueen suurimmat etniset ryhmät olivat venäläiset 83,8 %, tataarit 5,4 %, baškiirit 4,8 %, ukrainalaiset 1,5 % ja kazakit 1,0 %. Lisäksi oli monia muita kansallisuuksia alle 1 % väestöosuuksilla. Prosenttiosuudet on laskettu etnisen taustansa kertoneesta väestöstä.[11]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 julkaistun Venäjän uskontoja ja väestön uskonnollista vakaumusta myös alueellisesti kartoittaneen Arena-kyselytutkimuksen mukaan Tšeljabinskin alueen väestöstä oli:[12][13][14]

  • 31 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
  • 29 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut käytännössä mitään tiettyä uskontoa,
  • 14 % ateisteja, ei usko jumalaan,
  • 8 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai prostestantteja,
  • 5 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
  • 4 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä shiioja,
  • 3 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
  • < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
  • < 1 % vanhauskoisia,
  • < 1 % shiialaisen islaminuskon kannattajia,
  • < 1 % helluntailaisia,
  • monia itäisten uskontojen ja hengellisten suuntausten kannattajia ja
  • < 1 % johonkin muuhun uskovia.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen talous perustuu kaivos- ja metalliteollisuuteen. Kaivosteollisuus tuottaa rautaa, värimetalleja, magnesiittia, kivihiiltä ja rakennuskiveä. Maataloudessa keskitytään karjanhoitoon sekä viljan, vihannesten ja hedelmien viljelyyn.

Alueen liikenteellisenä keskuksena on Tšeljabinsk. Sieltä on rautatieyhteys pohjoiseen Jekaterinburgiin, länteen Ufaan, itään Omskiin, etelään Kazakstaniin ja kaakkoon Orenburgiin.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšeljabinskin alue on yksi Venäjän federaation subjekteista ja sen pääkaupunki on Tšeljabinsk. Alue on jaettu hallinnollisesti 24 piiriin ja 27 kaupunkialueeseen. Paikallishallinnosta vastaavat kuvernööri, hallitus ja alueduuma.

Tšeljabinskin alueen suljetut kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšeljabinskin alueen suljetut kaupungit olivat taajamia, asutuskeskuksia tai kaupunkeja, joihin ulkomaalaisilla tai maan kansalaisilla ei ollut vapaata pääsyä ilman anottua lupaa.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 25.7.2012. (venäjäksi)
  2. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-02-14. (venäjäksi)
  3. Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-02-14. (englanniksi)
  4. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  5. OOPT Uralskogo okruga (- Uralin federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 25.7.2012. (venäjäksi)
  6. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  7. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  8. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  9. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  10. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  11. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Natsionalnnyi sostav naselenija po subjektam Rossijskoi federatsii / Vserossijskaja perepis naselenija 2010. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 7 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  12. Geografija Vybor Duha 2012-08-27. Kommersant, kommersant.ru. Viitattu 2013-03-16. (venäjäksi)
  13. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56 900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Sverdlovskin alueen yhteenveto s. 213. Tämä 240-sivuinen raportti on ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 2012-12-21. sreda.org. Viitattu 2013-03-16. (venäjäksi)
  14. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56 900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 2012-12-18. sreda.org. Viitattu 2013-03-16. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]