Burjatia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Буряад Республика1
Республика Бурятия2
Burjatian lippu Burjatian vaakuna
lippu vaakuna
Burjatian sijainti Venäjän federaation kartalla
Viralliset kielet burjaatti ja venäjä
Pääkaupunki Ulan Ude
(vuoteen 1934 asti nimenä Verhneudinsk)
51°50′N, 107°36′E
Suurin kaupunki Ulan Ude (356 500 asukasta)
Presidentti
Vjatšeslav Nagovitsyn[1]
Pinta-ala
 – yhteensä
 – vettä

351 300 km²
ei tietoa
Väkiluku (2007)
 – yhteensä
 – väestötiheys

960 000
2,7 / km²
Valuutta Venäjän rupla (RUB)
Aikavyöhyke
 – kesäaika
UTC+8
UTC+9
Muodostuminen
 – Aut. alue
 – ASNT
 – tasavalta
 
9. tammikuuta 1922
30. toukokuuta 1923
1992
Kansallislaulu Burjatian kansallishymni
Kotisivu englanniksi
venäjäksi
burjaatiksi
1burjaatinkielinen nimi
2Venäjänkielinen nimi
Uda-joki lähellä Ulan Udea.

Burjatian tasavalta (burjaatiksi Буряад Республика, Burjaad Respublika ja ven. Республика Бурятия, Respublika Burjatija) on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta, joka sijaitsee Aasiassa Itä-Siperian eteläosassa Baikaljärven itä- ja eteläpuolella. Burjatia rajoittuu idässä Taka-Baikalian aluepiiriin, etelässä Mongoliaan, lännessä Tuvan tasavaltaan sekä lännessä ja pohjoisessa Irkutskin alueeseen.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burjatia on enimmäkseen vuoristoista. Baikaljärven rannikolla maanpinnan korkeus on noin 400 metriä ja vuoristoalueilla keskimäärin 1 200–1 700 metriä merenpinnan yläpuolella. Burjatian korkein vuori on Munku-Sadysk (3 492 m), joka sijaitsee tasavallan lounaisosassa Mongolian rajalla. Vuorten välissä on laaksoja ja ylätasankoja, jotka soveltuvat maanviljelyyn.

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes 80 prosenttia Burjatian pinta-alasta peittää havumetsää kasvava osittain vesiperäinen metsämaa. Tasavallan keski- ja eteläosassa on aroa ja metsää, joissa kasvaa mäntyä, siperiansembraa ja koivua. Laaksojen pohjat ovat usein soisia.

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman syvimmän järven Baikalin rantaviivasta on Burjatian puolella ja järvi sijaitseekin suureksi osaksi Burjatian aluella.[2] Järvessä elää kaikkiaan yli 2 500 eri eläinlajia,[2] joista suurin osa on kotoperäisiä. Muista Burjatian järviä ovat muun muassa Gusinoje, Jeravnoje, Baunt ja Barguzin. Merkittävämmät joet ovat Baikaljärveen laskevat Selenga, Barguzin ja Ylä-Angara. Tasavallan pohjoisosassa virtaa lisäksi Lenaan laskeva Vitim ja lounaisosassa Angaraan laskeva Irkut.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burjatiassa vallitsee ankara mannerilmasto lyhyine ja kuumine kesineen sekä kylmine ja vähälumisine talvineen.[2] Keväät ovat tuulisia ja lämpötila pysyttelee pitkään pakkasen puolella eikä sateita ole juuri ollenkaan.[2] Syksy tulee vähitellen ilman säätilan suuria muutoksia ja toisinaan syksyt ovat pitkiä ja lämpimiä.[2] Keskilämpötila on tammikuussa on -18 °C, heinäkuussa +22 °C ja koko vuoden keskilämpötila on -1,6 °C.[2] Heinä-elokuussa sataa runsaasti ja koko vuoden keskimääräinen sademäärä on 244 mm.[2]

Suojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burjatiassa sijaitsee useita merkittäviä luonnonsuojelualueita. Joukkoon kuuluu muun muassa kolme luonnonpuistoa, kaksi kansallispuistoa ja kolme muuta kansallista suojelualuetta.[3]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burjatian asukasluku on hienoisessa laskussa. Suurimmillaan se oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, jolloin asukkaita oli yli miljoona, nykyisin vuoden 2007 lukujen mukaan noin 960 000. Vuonna 2002 väestöstä oli miehiä 47,7 % (467 984) ja naisia 52,3 % (513 254). Väestön keski-ikä oli 31,6 vuotta, miehillä 29,4 ja naisilla 33,9 vuotta. Kaupunkiväestön keski-ikä oli 31,2 ja maaseutuväestön 32,2 vuotta.

Etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän vuoden 2002 laskennan mukaan burjaatit muodostivat 27,8 % Burjatian väestöstä. Suurin etninen ryhmä olivat venäläiset, joita on lähes 67,8 %. Lisäksi väestöstä oli ukrainalaisia 1,0 %, tataareja 0,8 % ja muita 2 % (muun muassa valkovenäläisiä, evenkejä ja juutalaisia). Burjaatit ovat mongolilainen kansa ja heillä on kulttuurillisia ja poliittisia etuoikeuksia. Burjaatit, evenkit ja tuvat ovat alueen alkuperäisasukkaita.

1926 * [4] 1939 [5] 1959 [6] 1970 [7] 1979 [8] 1989 [9] 2002 [10]
Burjaatit 214 957 (43,8%) 116 382 (21,3%) 135 798 (20,2%) 178 660 (22,0%) 206 860 (23,0%) 249 525 (24,0%) 272 910 (27,8%)
Sojootit 161 (0,0%) 2 739 (0,3%)
Venäläiset 258 796 (52,7%) 393 057 (72,0%) 502 568 (74,6%) 596 960 (73,5%) 647 785 (72,0%) 726 165 (69,9%) 665 512 (67,8%)
Ukrainalaiset 1 982 (0,4%) 13 392 (2,5%) 10 183 (1,5%) 10 769 (1,3%) 15 290 (1,7%) 22 868 (2,2%) 9 585 (1,0%)
Tataarit 3 092 (0,6%) 3 840 (0,7%) 8 058 (1,2%) 9 991 (1,2%) 10 290 (1,1%) 10 496 (1,0%) 8 189 (0,8%)
Evenkit 2 808 (0,6%) 1 818 (0,3%) 1 335 (0,2%) 1 685 (0,2%) 1 543 (0,2%) 1 679 (0,2%) 2 334 (0,2%)
Muut 9 440 (1,9%) 17 277 (3,2%) 15 384 (2,3%) 14 186 (1,7%) 17 630 (2,0%) 27 519 (2,7%) 19 969 (2,0%)
Yhteensä 491 236 545 766 673 326 812 251 899 398 1 038 252 981 238

*Vuonna 1926 Burjaatti-Mongolien ASNT käsitti myös Agan Burjatia ja Ust-Ordan Burjatian autonomiset piirikunnat sekä Olhonskin piirin, jotka vuonna 1937 erotettiin Burjaatti-Mongoliesn ASNT:sta.

Suurimmat kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buryatia02.png

Burjatian suurin kaupunki on pääkaupunki Ulan Ude, jossa asuu hieman yli kolmannes tasavallan väestöstä. Muita suuria kaupunkeja ovat Gusinoozjorsk ja Severobaikalsk. Vuonna 2007 kaupunkiväestön osuus oli 46 %.

Burjatian kaupunkien asukasluvut 1. tammikuuta 2004:

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burjatian tasavallan perustuslaki hyväksyttiin 22. helmikuuta 1994 .

Burjatia liittyi EVKYn (UNPO) jäseneksi 3. helmikuuta 1996.

Parlamentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burjatialla on 65-jäseninen parlamentti, jonka jäsenet valitaan joka neljäs vuosi. Perustuslain mukaan vaalitulos ei kelpaa, jos äänestysaktiivisuus jää alle 1/3. Vuodesta 2007 parlamentin puhemiehenä toimii Matvei Geršhevitš.

Presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1994, 1998 ja 2002 Burjatian presidentti valittiin suoralla kansanvaalilla ja valituksi tuli Leonid Potapov, joka oli jo sitä ennen toiminut tasavallan korkeimmassa virassa, Burjatian korkeimman neuvoston puheenjohtajana, ennen presidentin viran perustamista. Nykyään presidentin nimittää käytännössä Venäjän federaation presidentti, joka tekee Burjatian parlamentille ehdotuksen; jollei ehdotusta hyväksytä, voidaan parlamentti hajottaa. Vuonna 2007 Burjatian presidentiksi nimitettiin Vjatšeslav Nagovitsyn.

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallista itsehallintoa varten Burjatia on jaettu kahteen kaupunkipiirikuntaan sekä 21 kunnallispiiriin, joihin kuuluu 273 kaupunki- ja maalaiskuntaa.[11]

Piirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa piirin hallinnollinen keskus.

Kaupunkipiirikunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selengan ylittävä rautatiesilta lähellä Burjatian pääkaupunkia Ulan Udea (heinäkuussa 2006).

Karjatalous on tärkein elinkeino. Alueella kasvatetaan maito- ja lihakarjaa sekä lampaita ja vuohia. Viljelykelpoista maata on vain 9 % tasavallan pinta-alasta. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat leipävilja, peruna ja juurekset. Baikaljärvellä harjoitetaan kalastusta. Kaivostoiminta ja metallinjalostus ovat myös tärkeitä elinkeinoja. Burjatiasta louhitaan merkittäviä määriä muun muassa ruskohiiltä, sinkkiä, lyijyä, volframia ja molybdeenia. Vähäinen teollisuus käsittää koneenrakennus-, puunjalostus- ja elintarviketeollisuutta sekä sähkövoiman tuotantoa.

Burjatian liikenneyhteydet ovat kohtalaiset. Siperian rata kulkee tasavallan läpi ja Ulan-Udessa siitä erkanee rata Mongolian pääkaupunkiin Ulan-Batoriin. Merkittävin lentokenttä on Ulan-Udessa.

Tasavallassa sijaitsee myös Telemban 1,3 miljoonan hehtaarin laajuinen ampuma-alue.[12]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odigitrievskin katedraali Ulan Udessa.

Burjatiassa on lähes 600 peruskoulua. Pääkaupungissa Ulan-Udessa on teknologia-, maatalous-, kasvatustieteiden- ja kulttuuri-instituutti sekä muita korkeakouluja ja ammattikouluja.

Uskonnoltaan burjaatit ovat pääasiassa buddhalaisia ja venäläiset ortodoksikristittyjä. Burjaattien šamanistisesta uskonnosta on kuitenkin säilynyt paljon tapoja ja uskomuksia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisempaa historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burjatiassa on ollut ihmisasutusta kivikaudelta lähtien. Uiguurit, evenkit ja hunnilaiset heimot asuttivat aluetta 200-luvulta eaa. 1000-luvulle asti. Alue yhdistettiin Mongolivaltakuntaan 1200-luvulla. Sana burjaatti mainitaan ensimmäisen kerran mongolisissa lähteissä 1240.

Osaksi Venäjän keisarikuntaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset saapuivat alueelle 1600-luvun puolivälissä etsimään turkiksia ja kultaa. Seuraavien 90 vuoden aikana venäläiset valloittivat mongoleilta Baikaljärven ympäristön ja vähitellen burjaattiheimot alistettiin Venäjän keisarikunnan alamaisiksi. Burjatian valloitus saatettiin loppuun 1720-luvulla.

Šamanistisen uskonnon omaavia burjaatteja käännytettiin buddhalaiseen lamalaisuuten Mongoliasta ja Tiibetistä käsin ja ortodoksiseen kristinuskoon Venäjältä käsin. Burjaatit alkoivat luopua paimentolaisuudesta ja ryhtyivät pienviljelijöiksi. Kun venäläiset takavarikoivat burjaattien maat ja ottivat alueen kautta kulkevat kauppareitit haltuunsa, vastarinta johti kapinointiin ja sotatilan julistukseen vuonna 1904.

Osaksi Neuvostoliittoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burjaattien ASNT:n vaakuna.
Leninin pääpatsas on edelleen paikallaan Ulan Udessa.

Venäjän vallankumouksen aikana vuonna 1917 perustettiin Burjatian kansallinen komitea. Vallankumouksen jälkeen Burjatia joutui Neuvostoliiton valtaan. Burjaatti-Mongolien autonominen alue perustettiin 9. tammikuuta 1922 . Siitä muodostettiin Burjaatti-Mongolien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 30. toukokuuta 1923. Burjaatti-Mongolien ASNT:n alue pieneni vuonna 1937 , jolloin Ust-Ordynskin Burjatian ja Agan Burjatian kansalliset piirikunnat erotettiin siitä. Vuonna 1958 neuvostotasavallan nimi muutettiin muotoon Burjaattien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta.

Neuvostoaikana toteutettu karjatalouden kollektivisointi merkitsi loppua burjaattien paimentolaiselämäntavalle. He muun muassa korvasivat huopatelttansa puisilla taloilla. Heidän perinteinen perhekeskeinen kulttuurinsa ja sukurakenteensa kuitenkin säilyivät. Burjaatinkielen opetus kiellettiin kouluissa 1970-luvulla. Uskonnolliset perinteet otettiin uudelleen käyttöön 1980-luvun lopulla ja tasavaltaan on avattu tämän jälkeen lukuisia buddhalaisia temppeleitä.

Osaksi Venäjän federaatiota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvun alussa Burjaattien ASNT antoi suvenerisuusjulistuksen vuonna 1990 ja muutti nimensä Burjatian tasavallaksi 1992.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. heinäkuu2007 Rulers. Viitattu 3.6.2008. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Information portal of the bodies of state power of Republic of Buryatia (About Buryatia) Official website of the Republic of Buryatia. Committee of information technologies and documentary communication of Administration of the President and the Government of the Republic of Buryatia. Viitattu 8.9.2010. (englanniksi)
  3. OOPT Sibirskogo okruga (Siperian federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 2012-12-13. (venäjäksi)
  4. Всесоюзная перепись населения 1926 года. Национальный состав населения по регионам РСФСР (Бурято-Монгольская АССΡ) Демоскоп Weekly. Viitattu 9. elokuuta 2010. (venäjäksi)
  5. Всесоюзная перепись населения 1939 года. Национальный состав населения по регионам России (Бурято-Монгольская АССΡ) Демоскоп Weekly. Viitattu 9. elokuuta 2010. (venäjäksi)
  6. Всесоюзная перепись населения 1959 года. Национальный состав населения по регионам России (Бурятская АССΡ) Демоскоп Weekly. Viitattu 9. elokuuta 2010. (venäjäksi)
  7. Всесоюзная перепись населения 1970 года. Национальный состав населения по регионам России (Бурятская АССΡ) Демоскоп Weekly. Viitattu 9. elokuuta 2010. (venäjäksi)
  8. Всесоюзная перепись населения 1979 года. Национальный состав населения по регионам России (Бурятская АССΡ) Демоскоп Weekly. Viitattu 9. elokuuta 2010. (venäjäksi)
  9. Всесоюзная перепись населения 1989 года. Национальный состав населения по регионам России (Бурятская АССΡ) Демоскоп Weekly. Viitattu 9. elokuuta 2010. (venäjäksi)
  10. Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta (2002 All-Russia Population Census) (4.2. Venäjän federaation osien kansallisuusjakauma (4.2. National composition for regions of the Russian Federation)) Federal State Statistics Service. Viitattu 9. elokuuta 2010. (venäjäksi) (englanniksi)
  11. Respublika Burjatija: Administrativno-territorialnoje delenije Viitattu 11.3.2010. (venäjäksi)
  12. http://en.rian.ru/mlitary_news/20100703/159677877.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]