Tataarit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tatarlar
Татарлар
Tataarit
Tatar woman XVIII century.jpg
Tataarinainen 1700-luvulla
Kokonaismäärä 7 miljoonaa
Asuinalue Venäjän lippu Venäjä[1] 5 554 601
Uzbekistanin lippu Uzbekistan[2] 467 829
Kazakstan 204 229
Ukrainan lippu Ukraina[3] 73 304
Turkmenistanin lippu Turkmenistan[4] 35 501
Kirgisia 31 500
Tadžikistanin lippu Tadžikistan 19 000
Kiina 5 000
Kieli (kielet) tataari, venäjä, paikalliset kielet
Uskonto (uskonnot) sunni-islam, ortodoksinen kirkko

Tataarit on monien Euraasian osin turkinsukuisten väestöjen yleisnimitys. Tataareja asuu Krimillä, Venäjän Euroopan puoleisessa osassa Tatarstanissa ja muualla Volgan alueella, Siperiassa, Kazakstanissa, Keski-Aasiassa, Itä-Euroopassa ja Kaukoidässä. Kaikkiaan tataareita on noin 10–20 miljoonaa, Venäjällä heistä asuu noin 5,5 miljoonaa[5]. Myös Suomessa asuu jonkin verran mišääritataareja. Juutalaisten, romanien ja saamelaisten ohella he ovat yksi Suomen etnisistä vähemmistöistä.

Tataarien kieli kuuluu turkkilaisten kielten ryhmään. Eri alueiden tataarit puhuvat saman turkkilaisen kielen eri murremuotoja. Tataarin kirjakieli pohjautuu Kazanin tataarien murteeseen. Ensimmäisenä tataarin kieltä kirjoitettiin turkkilaisilla kirjaimilla, ennen vuotta 1928 arabialaisilla aakkosilla, Neuvostoliitossa vuosina 1927–1938 latinalaisten kirjainten jaŋalif-muunnoksella ja vasta sen jälkeen kyrillisillä.

Suurin osa tataareista on sunnimuslimeja, pieni ryhmä tataareita (keräşen) on ortodokseja. Tataarien kulttuuri sai vuosisatojen ajan vaikutteita erilaisilta suomalais-ugrilaisia ja turkkilaisia kieliä puhuvilta sekä keskiaasialaisilta väestöryhmiltä ja 1300-luvulta lähtien myös venäläisiltä.

Tataarikansat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tataarikansat jaetaan tavallisesti seuraavalla tavalla:

Nämä jakaantuvat vielä lukuisiin pienempiin alaryhmiin.

Tataarien asuma-alueet.

Sanan tataari alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitys tataari on alun perin tarkoittanut nykyisin mongoleiksi sanotun kansan yhtä merkittävää heimoa. Siten nykyisen tataarikansan varhaisvaiheita täytyy etsiä nykyisten turkkilaiskansojen historiasta, mutta tataari-sanan varhaisvaiheita täytyy etsiä mongolien historiasta.lähde?

Jo muinaisturkkilaisissa kivikirjoituksissa mongolit mainitaan nimellä tatar.[6] Vuonna 880 kiinalaisissa annaaleissa mainitaan ensimmäisen kerran nimitys tata, joka tarkoitti Mokhosta periytyviä inšanilaisheimoja.[7] Myös nimitys Munggu(s), myöhemmin 1100-luvulla Mungku(s), oli kiinalaisten tuntema, mutta sitä käytettiin harvoin. Tavallisempi nimitys oli Tata (Ta-taöl). Myöhemmin kiinalaiset käyttivät tätä nimitystä lähes kaikista Keski-Aasian kansoista, koska kiinalaiset eivät osanneet erottaa näitä kansoja ja niiden kieliä.

Tšingis-kaanin isä Jessugei oli lähtöisin tata-heimosta, tarkemmin mustasta tata-heimosta.[7] Nämä mustat tataarit (myöh. mongolit) olivat olleet pitkään valkoisten tataarien (eli turkkilaisten) alaisuudessa. Jessugei kuitenkin onnistui pääsemään voitolle valkoisista tataareista ja luomaan mustista tataareista yhtenäisen kansan. Tästä kansasta käytettiin nimitystä bede, mutta kun Tšingis-kaanista oli tullut hallitsija, nähtyään jonkin taivaallisen ennusmerkin hän halusi muuttaa kansansa nimeksi kunnianimen mongol, tarkemmin kökö mongol ('sininen t. musta mongoli').

Kun Tšingis-kaani 1200-luvun alussa valloitti suuren osan Aasiaa ja Eurooppaa, hänen sotavoimiansa ydinosa oli (mustia) tataareja ja sen johtajat käyttivät itsestään nimitystä mongoli. Toinen merkittävä osa Tšingis-kaanin sotavoimista koostui turkkilaisista kansoista (eli valkoisista tataareista). Näiden valloittajien puhumista kielistä vain erilaiset turkkilaiskielet ja -murteet säilyivät ja mongolin kieli ikään kuin vetäytyi takaisin nykyisen Mongolian alueelle.

Yksi osoitus tataari-sanan itäaasialaisuudesta on Tatariansalmi, joka sijaitsee mantereen ja Sahalinin välissä.[6] Lisäksi vielä 1900-luvun alussa englantilaiset ja ranskalaiset nimittävät mantšulaisia tataareiksi kiinalaisten tapaan.

Sivuhaara tataari-sanan kehityksessä on se, että siitä välillä tuli sanan barbaari synonyymi.[7] Ranskassa tatar-muodosta tuli tartar, jolla pyrittiin kuvaamaan tataarikansan villiä luonnetta. Tartar-muoto on puolestaan länsimaisessa ajattelussa yhdistynyt antiikin mytologioiden Tartarokseen.

Tataari-nimityksen muotoutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun puolivälissä tataari-sanalla oli viisi merkitystä: (1) koko mongolikansa, (2) mongolilainen suku, (3) Venäjällä asuvat turkkilaiset heimot, (4) keskiaasialaiset kansat (mongolit, mantšut ja turkkilaiset), (5) koko mongolirotu.[7] On selvää, että näin epätarkkaa termiä ei voitu tieteessä käyttää.

Mistään yhtenäisestä tataarikansasta ei 1900-luvun alussa voitu puhua. Yhdistävänä tekijänä Venäjän turkkilaiskieliä puhuvien kansojen keskuudessa oli islamilaisuus.[8] Heidän identiteettinsä tärkein määrite oli islamin usko, vasta toiseksi he olivat turkkilaisia. Tataareiksi tunnustautui vain se osa, joka asui Itä-Venäjällä, Kaman ja Volgan seuduilla sekä Uralin eteläosassa.

Tataarilainen professori Halikov antaa tataari-sanan yleistymiselle seuraavan historian[9]: Kazanin valloituksen (1552) jälkeen kazanilaisia ja mišäärejä pakkosiirrettiin, jolloin heidän oli pakko aktiivisen keskinäisen sekoittumisen takia ottaa käyttöön yhteinen etnonyymi, tataarit, jota Kultaisen ordan feodaaliylhäisö oli käyttänyt. Myös venäläiset feodaalit ja tsaarin hallinto alkoivat kutsua kazanilaisia ja mišäärejä tällä nimellä. Vähitellen nimitys sai alaa, mutta valtaosa tataariväestöä kutsui itseään mieluummin islamilaisiksi (musulmaaneiksi) tai jopa bolgaareiksi.

1600-luvulla ja 1700-luvun alussa venäläisen väestön keskuuteen levitettiin Kazanin valtauksesta kertovia tarinoita ja lauluja, joissa kuvaillaan mahdollisimman synkästi ”tataarien, varkaitten ja muhamettilaisten vihaa”.[9] Vastauksena tähän alettiin turkkilaiskansojen keskuudessa levittää Kultaista ordaa, Kazanin kaanikuntaa, Tšingis-kaania ja Timuria kuvailevia legendoja, pilkkalauluja ja lauluja, joissa ylistetään Kultaisen ordan (mongoli)tataarien valloituksia ja mahtavuutta. Suuri osa näistä tarinoista ja lauluista oli 1600-luvun lopulla yhdistetty anonyymiksi kokoelmaksi ”Daftar ja Tšingis-Name”, joka sisälsi kertomuksen Tšingis-kaanin synnystä, tarinan Aksak-Timurista, kertomukset Amatista, Idige-bekistä ja eri kaanien oleskelupaikoista sekä ”tataarilaisen kronikan”. Kaikissa näissä kertomuksissa ylistetään tataareja, ja ilmeisesti sen takia tämä nimitys alkoi saada suosiota Volgan ja Uralin seudun paikallisen väestön keskuudessa, ja siitä tuli vähitellen koko kansan etnonyymi.

Vuonna 1917 Volgan tataarit pyrkivät luomaan itselleen valtion Idel-Ural. Kazanissa kokoontunut Volgan seutujen kansalliskokous (milli šura) käsitteli muiden asioiden ohessa myös kansallisuusnimeä.[10] Kokouksen edustajista toiset kannattivat nimeä tatar, toiset türk, ja tulokseksi tuli kompromissi türk tatar.

Nykyinen tataari-nimitys vakiinnutti asemansa Neuvostoliiton aikana monin eri tavoin. Vuonna 1920 perustettiin Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta. Kehitettiin myös kieltä, jota nimitettiin tataariksi. Myös nykyinen, Neuvostoliiton jälkeinen, Venäjän liittovaltioon kuuluva valtio otti käyttöön nimen Tatarstan eikä esimerkiksi Idel-Ural.

Tunnettuja tataareja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Демоскоп Weekly – Приложение. Справочник статистических показателей 7.3.2011.
  2. Uzbekistan – Ethnic minorities
  3. About number and composition population of Ukraine by data All-Ukrainian census of the population 2001 Ukraine Census 2001. State Statistics Committee of Ukraine.
  4. Asgabat.net-городской социально-информационный портал: Итоги всеобщей переписи населения Туркменистана по национальному составу в 1995 году.
  5. Volgan-Kaman alue ja sen vähemmistökielet
  6. a b Ramstedt, G. J. 1937: Tataarit. – Iso tietosanakirja 13. S. 723–724.
  7. a b c d Castrén, M. A. 1857: M. A. Castréns ethnologiska föreläsningar öfver altaiska folken; samt samojediska och tatariska sagor. – Nordiska resor och forskningar af M. A. Castrén. Sjetde Bandet. Helsingfors. (Myös saksaksi.) Viitatut sivut: 20–21, 39–42.
  8. Ramstedt, G. J. 1919: Tatarien itsenäisyyspyrkimykset. Maailma 1919 (1). – Kirjassa: Tugan tel. Kirjoituksia Suomen tataareista. Toim. Kadriye Bedretdin. Suomen Itämainen Seura. Helsinki 2011. S. 73–85. Viitattu sivu: 74
  9. a b Halikov, A. H. 1978: Yleistataarilaisen kansallisen ryhmän ja kansakunnan muotoutuminen. – Kirjassa: Tugan tel. Kirjoituksia Suomen tataareista. Toim. Kadriye Bedretdin. Suomen Itämainen Seura. Helsinki 2011. S. 84–98. Viitatut sivut: 93–94
  10. Räsänen, Martti 1941: Suomen turkkilaisista ja heidän vaiheistaan. – Kirjassa: Tugal tel. Kirjoituksia Suomen tataareista. Toim. Kadriye Bedretdin. Suomen Itämainen Seura. Helsinki 2011. S. 175–181. Viitattu sivu: 176.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halikov, A. H. 1991: Tataarit, keitä te olette? Suomeksi tekijän täydentämänä toimittaneet Ymär Daher ja Lauri Kotiniemi. Abdulla Tukain Kulttuuriseura r.y.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]