Sofija Gubaidulina
Sofija Asgatovna Gubaidulina (ven. София Асгатовна Губайдулина, tat. София Әсгать кызы Гобәйдуллина, Sofiya Äsğat qızı Ğobäydullina; s. 24. lokakuuta 1931 Tšistopol, Tatarstan) on venäläinen säveltäjä, jota pidetään yhtenä 1900-luvun lopun merkittävimmistä venäläisistä säveltäjistä.[1] Gubaidulinan musiikissa on uskonnollisia vaikutteita. Hän on käyttänyt joissakin teoksissaan epätavallisia soittimia ja soitinyhdistelmiä[2]. Gubaidulinan isä oli tataari ja äiti venäläinen.[3] Hänen alkuperäinen etunimi on tataarilainen Saniyä (Сания).[4]
Sofija Gubaidulina syntyi Tatarstanissa ja opiskeli pianonsoittoa ja sävellystä Kazanin konservatoriossa valmistuen vuonna 1954. Myöhemmin hän opiskeli Moskovassa. Omaperäisen sävellystyylinsä takia hän joutui Neuvostoliiton säveltäjäliiton hylkimäksi, eikä hänen musiikkiaan esitetty hänen kotimaassaan. Hänen musiikkiaan esitettiin vain Moskovan underground-piireissä. Tukeaan hänelle esitti muiden muassa Dmitri Šostakovitš.[2]
1970-luvulla Gubaidulina perusti kansanmusiikkiyhtye Astrejan. Lännessä hän vieraili ensimmäistä kertaa vuonna 1984 Helsingin juhlaviikoilla. Vuodesta 1992 Sofija Gubaidulina on asunut Hampurissa, Saksassa.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 4 jousikvartettoa, 1971–1993
- Sonnengesang sellolle, kamarikuorolle, lyömäsoittimille ja celestalle 1997, uud. 1998
- Am Rande des Abgrunds, seitsemälle sellolle ja kahdelle waterphonelle, 2002
- Johannes-passio, 2000
- Die Leier des Orpheus viululle, lyömäsoittimille ja jousiorkesterille. 2006
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gubaydulina, Sofiya Asgatovna oxfordmusiconline.com.
- ↑ a b c Tiikkaja, Samuli: ”Taiteilijan täytyy löytää vapaus sisältään, sanoo Gubaidulina”. Helsingin Sanomat, 23.7.2008, s. C 2.
- ↑ Kurtz, Michael, 2007. Sofia Gubaidulina: A Biography. 1st English, rev. and expand ed. Bloomington: Indiana University Press (11–14).
- ↑ Татар энциклопедиясенең шәхесләр исемлеге. К.: Татар энциклопедиясе институты, 1997, 75нче бит
| ||||||||||||||||||||||||||
