Mirsaid Sultan-Galijev

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mirsaid Sultan-Galijev.

Mirsaid Haidargalijevitš Sultan-Galijev (ven. Мирсаи́д Хайдаргали́евич Султа́н-Гали́ев, tataariksi Мирсәет Хәйдәргали улы Солтангалиев, Mirsäjet Häidärgali uly Soltangalijev; 1892 Ufan läänin Karmaskalyn kylä – 28. tammikuuta 1940 Moskova) oli yksi Tatarstanin bolševikkijohtajista Venäjän kansalaissodan aikana ja 1920-luvun alussa.

Mirsaid Sultan-Galijev syntyi opettajan perheeseen nykyisen Baškortostanin alueella. Hän opiskeli Kazanin opettajaopistossa ja työskenteli sen jälkeen kirjastonhoitajana, opettajana ja toimittajana. Helmikuun vallankumouksen jälkeen hän osallistui Venäjän muslimien ensimmäiseen edustajainkokoukseen Moskovassa, työskenteli Venäjän muslimien kansalliskomiteassa ja liittyi Mullanur Vahitovin perustamaan muslimien sosialistiseen komiteaan Kazanissa.[1] Heinäkuussa 1917 Sultan-Galijev liittyi Venäjän kommunistiseen puolueeseen.[2]

Sultan-Galijev osallistui neuvostovallan pystyttämiseen sekä bolševikkien vastaisen kapinan kukistamiseen Kazanissa.[2] Venäjän kansalaissodan aikana hän työskenteli kansallisuusasiain kansankomissariaatin kollegion jäsenenä, Sisä-Venäjän ja Siperian muslimiasiain komissaarina sekä sotakomissariaatin yhteydessä toimineen muslimien sotakollegion puheenjohtajana.[3]

Keväällä 1918 Sultan-Galijev kannatti tataarien ja baškiirien neuvostotasavallan perustamista ja vuonna 1920 hän oli perustamassa Tataarien autonomista sosialistista neuvostotasavaltaa.[2] 1920-luvun alussa hän työskenteli Tatarstanin toimeenpanevan keskuskomitean jäsenenä, tasavallan edustajana kansallisuusasiain kansankomissariaatissa sekä Idän kansojen kommunistisen yliopiston professorina.[3]

Teoreetikkona Sultan-Galijev yritti sovittaa yhteen sosialismin ja tataarien nationalismin. Venäjän muslimikansat hän esitti mallina Aasian kansojen vapauttamiseksi kolonialismista sosialistisen vallankumouksen avulla. Hän kannatti varovaista linjaa islaminvastaisessa propagandassa, vaikka oli itse ateisti.[2]

Vuoteen 1922 mennessä Sultan-Galijev oli joutunut avoimeen konfliktiin Josif Stalinin kanssa. Erimielisyydet koskivat erityisesti kansallisuuspolitiikkaa sekä Tatarstanin asemaa Neuvostoliitossa. Sultan-Galijev pidätettiin toukokuussa 1923, mutta vapautettiin pian puolueesta erotettuna. 1920–1930-luvuilla ”sultangalijevilaisuudesta” (ven. sultangalijevštšina) tuli vakiosyytös tataarien ja muiden muslimikansojen nationalisteja vastaan.[2] Sultan-Galijev vangittiin uudestaan vuonna 1928 ja tuomittiin vuonna 1930 kuolemaan ”nationalistisen vastavallankumouksellisen järjestön” johtajana.[4] Kuolemantuomio kuitenkin peruttiin ja vuonna 1934 hän sai luvan asua Saratovin alueella. Vuonna 1937 tapahtunutta kolmatta pidätystä seurasi teloitus tammikuussa 1940. NKP:n keskuskomitea palautti Sultan-Galijevin maineen vuonna 1990.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Davletšin, Tamurbek: Sovetski Tatarstan: teorija i praktika leninskoi natsionalnoi politiki, s. 133–134. London: Our Word Publishers, 1974.
  2. a b c d e f Millar, James (editor in chief): Encyclopedia of Russian History, s. 1499. New York: Macmillan Reference USA, 2004. ISBN 0-02-865907-4.
  3. a b Davletšin, Tamurbek: Sovetski Tatarstan: teorija i praktika leninskoi natsionalnoi politiki, s. 134. London: Our Word Publishers, 1974.
  4. Žertvy polititšeskogo terrora v SSSR Viitattu 6.7.2011. (venäjäksi)