Tšekki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Kieltä käsittelee artikkeli Tšekin kieli.
Tšekin tasavalta
Česká republika
Tšekin lippu Tšekin vaakuna
lippu vaakuna

Tšekin sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Miloš Zeman
Bohuslav Sobotka

Pääkaupunki Praha (1 172 975 as.)
50°05′19″N, 14°26′17″E

Muita kaupunkeja Brno (367 396 as.),
Ostrava (313 088 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 78 867[1] km² (sijalla 115)
– josta sisävesiä 1 620 km2[1]

Väkiluku (2010) 10 211 904[1] (sijalla 80)
– väestötiheys 130 / km²
– väestönkasvu -0.094%[1] % (2010)

Viralliset kielet tšekin kieli

Valuutta Tšekin koruna (CZK)

BKT (2010) sijalla 44.
– yhteensä 261,3 miljardia USD (PPP)
– per asukas 25 600 USD[1]

HDI (2012) 0.873[2] (sijalla 28)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,3[1] %
– teollisuus 37,2[1] %
– palvelut 60,5[1] %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
Itävalta-Unkarista
Tšekkoslovakia jakautui

28. lokakuuta 1918
1. tammikuuta 1993

Lyhenne CZ

– ajoneuvot: CZ
– lentokoneet: OK

Kansainvälinen
suuntanumero
+420

Motto Pravda vítězí
(Totuus voittaa)

Kansallislaulu Kde domov můj

Edeltäjä(t) Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia (19181992)
Böömin–Määrin lippu Böömin ja Määrin protektoraatti (19391945)
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta (19601989)
Tšekkoslovakian lippu Tšekin ja Slovakian liittotasavalta (19901992)

Tšekin tasavalta (tšek. Česká republika) eli Tšekki (tšek. Česko), joskus myös Tšekinmaa, on sisämaavaltio Keski-Euroopassa. Sen naapurivaltioita ovat Saksa, Itävalta, Slovakia ja Puola. Tšekin väestön suuren enemmistön muodostavat slaaveihin lukeutuvat tšekit. Maan pääkaupunki on Vltavajoen varrella sijaitseva Praha. Tšekki kuuluu Euroopan unioniin ja sen passivapaaseen Schengen-alueeseen sekä NATOon.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tšekin historia

Nykyinen Tšekki koostuu kolmesta historiallisesta alueesta: Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta. Alueen ensimmäisiin asukkaisiin kuului 500-luvulla eaa. boii-niminen kelttiheimo, jonka mukaan Böömi (Bohemia) on saanut nimensä. Kelttejä seurasivat germaanit, ja heitä slaavit jotka saapuivat alueelle noin 400-luvulla jaa.[3]

Slaavien rauhaisa elämä keskeytyi, kun avaarit hyökkäsivät alueelle 500-luvulla. Määrin alueen tšekkiläiset heimot auttoivat Kaarle Suurta karkottamaan avaarit. ja pääsivät hänen suojelukseensa. Määrien vasallivaltiosta kehittyi kuningaskunta, jota kutsuttiin laajimmillaan Suur-Määriksi.[4] Sen kuningas kutsui Kyrilloksen ja Metodioksen levittämään bysanttilaista uskoa torjuakseen germaanien kasvavan vaikutuksen. Metodioksen kuoltua Määri siirtyi kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon vaikutuspiiriin, ja kyrillisen kirjoituksen sijasta alettiin käyttää latinalaista kirjaimistoa. Suur-Määri kukistui vuonna 907 unkarilaisten hyökkäyksiin.[3]

Asemansa parantamiseksi Böömin heimot tunnustivat germaanien (myöhemmän Saksan) kuninkaat yliherroikseen. Herttua Vaclav Pyhä eli Venceslaus (921-929) kääntyi roomalaiskatoliseen uskoon ja tunnusti keisari Henrik I:n ylivallan ja sai vastineeksi sisäisen itsehallinnon.[5]

Böömin kuninkaan arvonimen saivat ensimmäisinä Vratislav II (1085) ja Vladislav II (1158), perinnöllinen arvonimestä tuli Ottokar I Přemyslista (1198) alkaen. Ottokar II Přemyslin (kuningas 1253–1278) aikana valtakunta oli laajimmillaan, ja käsitti muun muassa myös nykyiseen Itävaltaan kuuluvista maakunnista suurimman osan. 1200-luvulla alueelle alkoi muuttaa saksalaisia. Matkallaan Puolasta Unkariin vuonna 1241 mongolit karttoivat Tšekinmaata. Vuonna 1346 kuninkuuden peri Kaarle, josta sittemmin järjestysnumerolla IV tuli myös keisari. Kaarle IV perusti Keski-Euroopan ensimmäisen yliopiston hallituskaupunkiinsa Prahaan, joka oli tuolloin Euroopan merkittävimpiä kaupunkeja.[6]

Tšekkiläinen katolinen pappi Jan Hus (noin 1370–1415) oli ensimmäisiä uskonpuhdistajia ja hänet poltettiin lopulta roviolla katolisen kirkon Konstanzin kirkolliskokouksen yhteydessä. Paavin julistaessa ristiretken harhaoppisuutta vastaan Husin kannattajat eli hussilaiset nousivat kapinaan hussilaissodissa.[7]

Habsburgien vallassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Böömin kruunu siirtyi vuonna 1526 vuosisatojen ajaksi Habsburg-suvulle ja alueesta tuli jälleen kiinteämmin osa Roomalaista keisarikuntaa. Böömin aateliston ja Habsburg-keisarien välinen kamppailu vallasta johti lopulta yhteenottoon 1618, josta käynnistyi koko Keski-Eurooppaa riepotellut kolmikymmenvuotinen sota. Tšekkien oikeuksien kannalta lopputulos oli katastrofi: Valkeavuoren taistelun jälkeen (1620) alakynteen jääneet protestanttiset aateliset menettivät pitkälti valtansa ja vastedes myös "Böömin kruunun maiden" asioista päätettiin Wienissä.[8] Tšekin kirjakielen käyttö tyrehdytettiin, ja uudelleen kieltä alettiin kehittää vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jolloin alkanut kansallinen herääminen johti 1800-luvun mittaan nykyaikaisen tšekkiläisen kansakunnan syntyyn. Kansallismielisen liikkeen keskeisiä hahmoja olivat František Palacký ja Johan Amos Comenius.[9] Vuoden 1848 jälkeen Hapsburgien valtakunta jakaantui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, ja Tšekki ja Slovakia alkoivat erkaantua toisistaan. Slovakia oli osa Unkaria, kun taas Tšekkiä hallittiin Wienistä.[10] Böömi oli Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita, ja vähitellen tšekkiläinen enemmistö syrjäytti saksankielistä vähemmistöä taloudellisista valta-asemista.[11]

Ensimmäisestä maailmansodasta nykyaikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävaltaan kuuluneista Böömin kruunun maista sekä Unkarin slovakialaisesta alueesta, Ruteniasta ja muistakin Unkarin alueista muodostettiin uusi Tšekkoslovakian valtio. Sen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Tomáš Masaryk[12] ja pääkaupungiksi Praha. Valtioon jäi erittäin suuri saksalaisvähemmistö.[13]

Ennen toista maailmansotaa Saksa liitti itseensä länsivaltojen suostumuksella (syyskuun 1938 Münchenin sopimus) Tšekkoslovakian saksalaisenemmistöiset niin sanotut sudeettialueet. Pian tämän jälkeen Saksa miehitti jäljelle jääneen Tšekin ja muodosti tšekkien asuinalueesta Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraatin (Reichsprotektorat Böhmen und Mähren), joka oli Saksan hallinnon alainen, samalla kun Slovakiasta tuli muodollisesti itsenäinen Saksan vasallivaltio.[13] Protektoraatin johtaja oli SS:n tiedustelupalvelun SD:n johtaja Heydrich kunnes hänet brittiläis-tšekkoslovakialaisessa operaatiossa 27. toukokuuta 1942 surmattiin. Toisen maailmansodan lopussa Prahassa olleet Vlasovin saksalais-venäläiset joukot kääntyivät saksalaisia vastaan ja kaupungissa taisteltiin lyhyen aikaa. Kenraali Pattonin johtama 3. armeija vapautti Tšekkoslovakian läntisimmät osat ja puna-armeija loput. Amerikkalaisjoukot vetäytyivät Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.[14][15]

Neuvostotankki Prahassa (Prahan kevään 40-vuotisjuhlissa).

Sodan jälkeen kommunistien asema oli niin vahva, että heidän onnistui Neuvostoliiton tuella kaapata valta 1948. Tšekkoslovakiasta tuli käytännössä Neuvostoliiton satelliittivaltio. Tšekkoslovakian kommunistinen puolue käynnisti 1967–1968 poliittisen uudistusprosessin (Prahan kevät), jonka Neuvostoliitto rusensi elokuussa 1968 niin kutsutun Brežnevin opin mukaisesti miehittämällä valtion.[16][17]

Vuonna 1969 Tšekkoslovakia jaettiin kahteen osavaltioon, Tšekkiin ja Slovakiaan. Valtio siirtyi demokratiaan marraskuun 1989 lähes verettömällä "samettivallankumouksella". Patoutuneet kansallisuuskiistat halvaannuttivat demokratian oloissa liittovaltion toimintaa niin, että se lakkautettiin parlamentaarisella päätöksellä 1. tammikuuta 1993 alkaen, jolloin molemmat osavaltiot muuttuivat itsenäisiksi valtioiksi. Tšekki liittyi NATOon 1999 ja sekä Tšekki että Slovakia kuuluvat niihin kymmeneen valtioon, joista tuli Euroopan unionin jäseniä 1. toukokuuta 2004.[18]

Tšekit valitsivat presidentin ensimmäisen kerran suoralla kansanvaalilla tammikuussa 2013. Toisella kierroksella sosiaalidemokraatteja edustanut entinen pääministeri Miloš Zeman sai 55 prosenttia äänistä. Konservatiiveja edustaneen ulkoministeri Karel Schwarzenbergin äänisaalis jäi 45 prosenttiin.[19]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekin tasavalta on parlamentaarinen demokratia, jonka valtion pää on presidentti. Presidentti valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Presidentillä on oikeus määrätä perustuslakituomioistuimen tuomarit.[1]

Tšekin parlamentti (Parlament) on kaksikamarinen, edustajainhuoneessa (Poslanecká sněmovna) on 200 edustajaa, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudelle. Ylähuoneen eli senaatin (Senát) 81 edustajaa valitaan kuusivuotiskausille, yksi kolmasosa edustajista vaihtuu kahden vuoden välein. Vuoden 2008 vaalien jälkeen senaatin paikkajako on kansalaisdemokraattinen puolue (Občanská demokratická strana, ODS) 36, sosiaalidemokraatit (ČSSD) 29, kristillisdemokraatit (KDU-ČSL) 7, liberaalit eli Open Democracy Club 6, muut 3. Vuoden 2010 vaalien jälkeen alahuoneen paikkajako on ČSSD 56, ODS 53, TOP 09 41, kommunistit eli KSČM 26 ja Prahan paikallispuolue Věci veřejné (VV) 24.[1][13]

Korkein vetoomustuomioistuin on korkein oikeus. Perustuslakituomioistuin ratkaisee perustuslailliset kysymykset, sen presidentin valitsemat jäsenet nimitetään kymmenvuotiskausille.[1]

Vaclav Havel 2009.

Tšekin presidenttinä toimi vuoteen 2003 asti kirjailija ja entinen toisinajattelija Václav Havel. Sen jälkeen maan presidentiksi nousi hänen vanha kilpailijansa Václav Klaus, jonka toinen kausi päättyy 2013. Klaus oli perustamassa kansalaisdemokraattista puoluetta (Občanská demokratická strana, ODS) ja johti sitä pitkään. Mirek Topolánekin puoluejohtajakaudella Klausin suhde puolueeseen on viilennyt ja hän on luopunut sen kunniapuheenjohtajuudesta. Valtavirrasta poikkeavista ilmastonmuutos- ja EU-kannoistaan tunnettu Klaus on kuitenkin yhä maan suosituimpia poliitikkoja.[20]

Tšekissä on monenlaisia puolueita uudistetusta kommunistipuolueesta äärioikeiston nationalistisiin puolueisiin.[21] Äärioikeistolainen Työväenpuolue kiellettiin helmikuussa 2010, koska se oli muukalaisvihamielinen, juutalaisvastainen ja homokielteinen, ja piti yhteyksiä uusnatseihin.[22]

Sosiaalidemokraattien johtamat 2000-luvun hallitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun 2002 parlamenttivaaleissa enemmistön saivat sosiaalidemokraatit (ČSSD) ja kommunistien enemmistösiipi. Puolueet eivät kuitenkaan voineet muodostaa hallitusta sosiaalidemokraattien johtajan Vladimír Špidlan kommunistivastaisuuden vuoksi. Hallitus muodostui sosiaalidemokraattien, kristillisdemokraattien (KDU-ČSL) ja liberaalien (US-DEU) kesken 101:99 parlamenttipaikkojen enemmistöllä. Kesäkuun 2004 hallituspuolueille katastrofaalistenkenen mukaan? europarlamenttivaalien jälkeen hallitus muodostettiin uudelleen samalle pohjalle, mutta Špidla syrjäytettiin puolueen sisäisen kapinan jälkeen. Häntä seurasi pääministerinä Stanislav Gross ja erinäisten skandaalien jälkeen Jiří Paroubek.[18][23]

Topolánekin hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun 2006 vaaleissa konservatiivinen ODS voitti niukasti, mutta oikeistopuolueiden, ODS:n, kristillisdemokraattien ja vihreiden paikkamäärä parlamentissa jäi tasan sataan kahdestasadasta.[23] Klaus nimitti hallituksen muodostajaksi ODS:n johtajan Mirek Topolánekin, jonka ensimmäinen yritys muodostaa hallitus kaatui epäluottamuslauseeseen[24] mutta toinen ODS:n, vihreiden ja kristillisdemokraattien hallitus selvisi luottamuslauseäänestyksestä.[25]

Topolánekin oikeistohallitus tuki Yhdysvaltain esitystä sijoittaa maalle sijoitetun reittivaiheen ohjuspuolustuksen tutka-asema Tšekkiin, Venäjän protesteista huolimatta.[26]

Topolánekin hallitus joutui eroamaan saatuaan parlamentilta epäluottamuslauseen 24. maaliskuuta 2009.[27] Suurimmat puolueet sopivat ensin ennenaikaisten vaalien järjestämisestä lokakuussa 2009, mutta luopuivat ehdotuksestaan, joten seuraavat vaalit pidettiin vasta vaalikauden päättyessä toukokuussa 2010.[28] Vaaleihin asti toimeenpanovaltaa käytti Jan Fischerin virkamieshallitus.

2010-luvun hallitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petr Nečasin keskustaoikeistolainen (ODS- ja TOP 09- ja Věci veřejné -puolueiden) hallitus nimitettiin kesäkuussa 2010.[18] Nečas joutui eroamaan tehtävästä kesäkuussa 2013 korruptiosyytteiden takia. Nečasin kansliapäällikköä ja väitettyä rakastajatarta Jana Nagyovaa syytettiin lahjuksista ja osallisuudesta vallan väärinkäyttöön. Poliisi epäili Nagyovan pyytäneen sotilastiedustelua vakoilemaan pääministerin vaimoa Radka Nečsováa.[29] Sen jälkeen hallinnut pääministeri Jiří Rusnokin hallitus hävisi parlamentin luottamusäänestyksen heinäkuun alkupuolella ja pyysi eroa 13.8.2013. Rusnokin hallitus pysyi pystyssä vain kuukauden.[30] Parlamentti hajotettiin ja maassa pidettiin parlamenttivaalit lokakuussa 2013.[31] Tammikuun 2014 puolivälissä saatiin sopu vaalien jälkeisestä hallituksesta. Uuden keskusta-vasemmistohallituksen pääministeriksi tuli vaalivoittajapuolue sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Bohuslav Sobotka.[32] Uusi hallitus aloitti 29.1.2014. Hallituskumppaneina sosiaalidemokraateilla ovat kristillisdemokraattinen puolue ja miljardööriliikemies Andrej Babišin syksyllä 2013 perustettu Ano-liike. Babiš toimii hallituksessa valtiovarainministerinä ja Lubomír Zaorálek ulkoministerinä.[33]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekin länsiosa muodostuu historiallisesta Böömin maakunnasta ja itäosa Määristä, koilliskulmassa on pieni osa historiallista Sleesiaa. Tšekin tasavallassa on 13 lääniä (kraj) sekä pääkaupunkialue (hlavní město):

Tšekin hallintoalueet
Lääni Läänin pääkaupunki
Pääkaupunki Praha, Hlavní město Praha  
Keski-Böömin lääni, Středočeský kraj Hallintovirastot sijaitsevat Prahassa
Etelä-Böömin lääni, Jihočeský kraj České Budějovice (Budweis)
Plzeňin lääni, Plzeňský kraj Plzeň (Pilsen)
Karlovy Varyn lääni, Karlovarský kraj Karlovy Vary (Karlsbad)
Ústín lääni, Ústecký kraj Ústí nad Labem (Aussig an der Elbe)
Liberecin lääni, Liberecký kraj Liberec (Reichenberg)
Hradec Královén lääni, Královéhradecký kraj Hradec Králové (Königgrätz)
Pardubicen lääni, Pardubický kraj Pardubice (Pardubitz)
Olomoucin lääni, Olomoucký kraj Olomouc (Olmütz)
Määrin-Sleesian lääni, Moravskoslezský kraj Ostrava (Ostrau)
Etelä-Määrin lääni, Jihomoravský kraj Brno (Brünn)
Zlínin lääni, Zlínský kraj Zlín
Vysočinan lääni Jihlava (Iglau)

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekin kartta
Tšekki satelliittikuvassa syyskuussa 2003.

Tšekin maantiede on vaihtelevaa. Läntinen Böömi muodostaa alangon, jota ympäröivät matalat vuoret kuten Sudeetit. Elbe (tšekiksi Labe) ja sen sivujoki Vltava kuljettavat vedet pois alueelta. Elben lähteillä Sudeeteilla, Krkonošella sijaitsee 1602 m korkea Sněžka, joka on Tšekin korkein kohta. Määri, Tšekin itäinen osa, on mäkistä, ja sieltä vedet laskevat enimmäkseen Moravajoen kautta, mutta myös Oderjoen lähde on Määrissä.

Ilmasto on leuto, tyypillinen keskieurooppalainen väli-ilmasto, merellisemmän Länsi-Euroopan ja Venäjän mantereisen ilmaston väliltä. Kesät ovat varsin lämpimiä, mutta kovat helteet harvinaisia.[34]

Alkuperäisen tšekkiläisen metsän, joita on nykyisin noin kolmannes maan metsistä, tyypilliset puulajit ovat tammet, kuuset ja pihdat. Paljon metsiä on muutettu viljellyiksi kuusimetsiksi.[35] Nykyisin puuston tilavuudesta on kuusta 63% ja mäntyä 15%.[36] Yleisimpiin villieläimiin kuuluvat jänis, saukko ja näätä. Metsissä ja pelloilla näkee fasaaneita, pyitä, villisikoja, kauriita, sorsia ja hanhia. Toisinaan tavataan myös kotkia ja haikaroita. Määrin pohjoisosassa on joitakin susia ja karhuja.[35]

Suurimpia kaupunkeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Praha (1 183 729) on Tšekin pääkaupunki.
  2. Brno (366 661) on vanha kaupunki maan kaakkoisosassa.
  3. Ostrava (309 531) on raskaan metalliteollisuuden keskus maan itäosassa.
  4. Plzeň (162 627), joka antoi nimensä pilsneri-oluelle, sijaitsee maan länsiosassa.
  5. Olomouc (100 752) on Määrin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa.
  6. Liberec (97 400) on talviurheilukeskus maan pohjoisosassa.
  7. České Budějovice (95 245) on oluestaan tunnettu kaupunki maan eteläosassa.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekki on yksi entisen itäblokin vauraimpia ja menestyksekkäimpiä maita. Se oli tätä jo ennen kommunismia, maan vauraus oli syntynyt paljon aiemmin. Teollistuminen alkoi jo 1800-luvulla, ja Böömi ja Määri olivat Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita.[13] Nykyisin tärkeimmät teollisuudenalat ovat raskas teollisuus, konepajateollisuus, rauta- ja terästuotanto, metallituotteet, kemikaalit, elektroniikka, ajoneuvot, tekstiilit, lasi, keramiikka ja lääkkeet.[13] Volkswagen-konsernin 1991 ostama Škoda Auto on pyrkinyt eroon sosialistisen ajan kehnosta maineestaan varsin menestyksekkäästi.lähde? Tšekin lentokonetehdas Aero on pystynyt ylläpitämään lentokonetuotantonsa. Evektor-Aerotechnik on puolestaan kevytilmailun koneiden markkinajohtajia.

Elintarviketeollisuudessa tärkeimpiä ovat sokerijuurikas, rehut, perunat, vilja ja humala[13] Maa on kuulu oluistaan; tunnetuimmista tšekkiläisistä oluista valtion omistama Budweiser Budvar on pitkään kiistellyt tuotemerkkioikeuksista amerikkalaisen Anheuser-Busch-panimon Budweiser-olutmerkin kanssa.[37]

Suuri osa maassa kulutetusta energiasta tuotetaan huonolaatuisella ja saastuttavalla ruskohiilellä. Vuonna 2005 hiilellä tuotettiin 59 % sähköstä, ydinvoimalla lähes 30 % ja maakaasulla 5,8 %.[38]

Kommunismin aikana valtio omisti 97 % yrityksistä, 1998 80 % oli jo yksityisessä omistuksessa. Yksityistäminen hoidettiin arvoseteleillä, joita jokainen kansalainen sai lunastaa kohtuuhintaan ja käyttää ne valtionyhtiöiden osakkeisiin.[13]

Vuonna 2009 Tšekin viennin suurimmat kohdemaat olivat Saksa (32,25 %) ja Slovakia (9,02 %), joita seurasivat 4–6 prosentin osuuksilla Puola, Ranska, Britannia, Itävalta ja Italia. Myös tuonti keskittyy Saksaan (30,67 %), jota seuraavat Puola, Slovakia, Alankomaat, Kiina, Itävalta, Venäjä ja Italia.[1]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, ruskohiili, grafiitti, kaoliini ja puutavara.[1]

  • Prahan pörssi on Keski- ja Itä-Euroopan toiseksi merkittävin pörssi.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekissä on yhteensä 44 lentokenttää, joissa kaikissa on päällystetyt kiitotiet, ja kahden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Vesireittejä on 664 kilometriä, pääosin kulkukelpoisilla joilla kuten Elbellä, Vltavalla ja Oderilla. Tärkeimmät satamat ovat Decin, Praha, Usti ja Labem. Rautateitä on 9620 kilometriä.[1] Praha ja Brno sijaitsevat Berliinistä ja Dredenistä Budapestiin kulkevan junaradan varrella. Myös Frankfurtiin ja Varsovaan on hyvät junayhteydet.[39]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2010 Tšekissä arvioitiin olevan noin 10 212 000 asukasta.[1] Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan etnisistä ryhmistä suurin olivat tšekit, 90,4 %, määriläisiä oli 3,7 %, slovakkeja 1,9 % ja muita 4 %.[1]

Valtakieli (95 %) on tšekki.[1] Suurimmat kielivähemmistöt ovat romanin- (380 000), slovakin- (193 000), puolan- (52 000) ja Erzgebirgen vuoristoon keskittyvät saksankieliset (39 100).[40]

Vuoden 2011 väestölaskennassa tsekkiläisistä 10,3 prosenttia oli katolilaisia, 0,8 prosenttia protestantteja ja 9,4 prosenttia edusti muita uskontoja. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 34,2 prosenttia ja 45,2 prosenttia jätti vastaamatta.[41] Ennen toista maailmansotaa Tšekin alueella eli 120 000 juutalaista. Heistä noin 80 000 kuoli natsien keskitysleireillä. Lähinnä ne, jotka menivät naimisiin ei-juutalaisten kanssa tai onnistuivat pakenemaan ulkomaille, pelastuivat. Vain harvat heistä ovat palanneet.[42]

Kansanterveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Tšekissä käytetään maailman kolmanneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna yli 16 litraa aikuista kohti. Vain Luxemburgissa ja Ugandassa kulutus on vielä runsaampaa.[43]

Vuonna 2007 arvioitiin, että Tšekki saavuttaa todennäköisesti kaikki YK:n vuosituhattavoitteet.[44]

Vuonna 2007 Tšekissä oli noin 1500 HIV-positiivista ihmistä. Kantajien määrä kasvaa hitaasti, kuusi vuotta aiemmin heitä oli 1300. AIDS-kuolemien määrä oli huipussaan vuonna 1995, mutta nopean laskun jälkeen se on alkanut taas nousta hitaasti 2000-luvulla.[45]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekin suurin ja vanhin yliopisto on Kaarlen yliopisto (Univerzita Karlova v Praze) Prahassa. Se on perustettu vuonna 1348.[46] Ennen toista maailmansotaa on perustettu seitsemän muuta yliopistoa. Vuoden 1989 jälkeen useimpien yliopistojen toisella paikkakunnalla sijaitsevat osastot ovat itsenäistyneet, ja maahan on syntynyt yhdeksän uutta yliopistoa. Kaikkiaan Tšekissä on yli 200 000 yliopisto-opiskelijaa, joista viidennes eli 42 400 opiskelijaa on Kaarlen yliopistossa.[47]

Peruskoulu on maksuton ja pakollinen 6-15-vuotiaille. Vuonna 1995 86,9 % ikäluokasta kävi koulua. Romanilapset käyvät koulua vähemmän säännöllisesti kuin valtaväestö.[48]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franz Kafka vuonna 1906

Tšekinkielinen kirjallisuus on ollut tärkeää jo 1800-luvun lopusta Itävalta-Unkarin ja myöhemmin natsien ja kommunistien hallituskausilla. Ehkä kuuluisin böömiläinen kirjailija Franz Kafka kirjoitti kuitenkin tuotantonsa pääasiassa saksaksi, vaikka hän tunsikin tšekin kielen. Toinen kuuluisa tšekkiläissyntyinen kirjailija, Milan Kundera, pakeni 1975 Ranskaan ja on kirjoittanut vuodesta 1989 ranskaksi. Muita kuuluisia kirjailijoita ovat Karel Čapek, Bohumil Hrabal, Pavel Kohout, Václav Havel ja Ivan Klíma.[49] Kuuluisa on myös Jaroslav Hašek, jonka Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa on laajalti tunnettu.[50]

Tšekkiläisistä säveltäjistä kuuluisimpiin kuuluvat Antonín Dvořák, Bedřich Smetana ja Leoš Janáček.[51] Kansanmusiikin alalta Böömi on lahjoittanut maailmalle polkan.[52]

Kuvataiteen puolelta tšekkien kuuluisin art nouveau -maalari on Alfons Mucha, joka tunnetaan etenkin Sarah Bernhardtille tehdyistä teatterijulisteista.[53][54]

Henkilömäärään suhteutettuna Tšekissä juodaan eniten olutta maailmassa. Tšekkiläinen keittiö tarjoaa melko liha- ja rasvapitoisia ruokia, jotka sopivat yhteen oluen kanssa. Tuoreet vihannekset ja kala ovat olleet vähemmällä huomiolla. Knöödelit ja perunaletut ovat omaleimaisia lisukkeita.[55]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekki on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1994 alkaen. Vuoden 1996 kesäolympialaisista alkaen maa on saanut 3–11 mitalia, joukossa aina myös kultamitaleita. Kateřina Neumannová on saanut yhteensä kuusi olympiamitalia maastohiihdosta.[56]

Tšekin jääkiekkomaajoukkue voitti jääkiekon maailmanmestaruuden kolme kertaa peräkkäin vuosina 1999–2001 sekä vuosina 2005 ja 2010, sekä olympiakultaa vuonna 1998. Tšekin jalkapallomaajoukkueen paras arvokisasaavutus on EM-hopea 1996 Englannin kisoista. Tšekki sai kuudennen jääkiekon maailmanmestaruutensa vuonna 2010. Tunnetuimpia tšekkiläisiä jääkiekkoilijoita ovat muiden muassa Dominik Hašek ja Jaromír Jágr.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q The World Factbook: Czech Republic CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. a b The Great Moravian Empire and the Přemyslid Dynasty My Czech Republic. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  4. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: First Political Units Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  5. Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa. Otava Keuruu 1983. ISBN 951-1-07458-X s. 265
  6. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Golden Age Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  7. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Hussite Movement Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  8. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Consequences of Czech Defeat Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  9. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: National Revival Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  10. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Formation of the Dual System Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  11. Richard L. Rudolph: ”Indistralization in the Czech Lands”, Banking and Industrialization in Austria-Hungary, s. 39. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-08847-3. Google Books (viitattu 16.10.2010).
  12. Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 15. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9.
  13. a b c d e f g Background Note: Czech Republic US Department of State
  14. Patton Timeline History in Film
  15. Bryan J. Dickerson: The Liberation of Western Czechoslovakia 1945 Military History Online. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  16. Timeline: Czechoslovakia BBC News
  17. The Brezhnev Doctrine, 1968 (käännös Pravdasta, 1968) Modern History Sourcebook. (englanniksi)
  18. a b c Timeline: Czech Republic BBC News
  19. Nurminen, Jussi: Ex-kommunisti rökitti punk-ruhtinaan Tshekin presidentinvaaleissa 26.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 27.1.2013.
  20. Vaclav Klaus: How Czech president is fighting on to stop Europe in its tracks Guardian 2009
  21. Czech Political Parties and their Voters Czech Sociological Review, 1997, Vol. 5 (No. 1: 39-56)
  22. Czech Court Bans Far-Right Party NY Times 18.2.2010
  23. a b Parliamentary Elections in the Czech Republic Election Resources on the Internet
  24. World Briefing Europe: Czech Republic: Government Resigns NY Times 12.10.2006
  25. World Briefing Europe: Czech Republic: New Government Seeks Rogue Vote NY Times 10.1.2007
  26. Bush and Czech Leader Close to Deal on Radar NY Times 2008
  27. Tshekin hallitus joutuu eroamaan 24.3.2009. YLE Uutiset. Viitattu 24.3.2009.
  28. Topolánek složil poslanecký mandát (tšekiksi)
  29. Korruptioepäilyt kaatoivat Tšekin pääministerin Helsingin Sanomat. 18.6.2013. Viitattu 19.6.2013.
  30. Tšekin hallitus erosi oltuaan vallassa vain kuukauden Helsingin Sanomat. 13.8.2013. Viitattu 14.8.2013.
  31. Tšekin parlamentti hajotti itsensä Helsingin Sanomat. 20.8.2013. Viitattu 28.8.2013.
  32. Tšekin tuore pääministeri haluaa höllentää talouskuria Helsingin Sanomat. 17.1.2014. Viitattu 26.1.2014.
  33. Tšekin poliittinen tyhjiö täyttyi vihdoin, uusi hallitus astui valtaan Yle Uutiset. 29.1.2014. Viitattu 30.1.2014.
  34. Czech Republic Country Guide BBC Weather
  35. a b Flora and Fauna Discover CZ
  36. Tsekin metsävarat KIEMET – Keski-ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu. Metla. Viitattu 27.4.2012.
  37. Budejovicky Budvar National Corporation
  38. http://www.energy.eu/#renewable
  39. Getting there & away Lonely Planet
  40. Languages of Czech Republic Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International. 2009
  41. Population by religious belief and by municipality size groups Czech Statistical Office
  42. Czech Republic Countries and Their Cultures
  43. FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  44. Progress by Goal 2007. Millennium Goal Monitor. Viitattu 17.4.2010.
  45. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Czech Republic 2008 WHO. Viitattu 19.10.2010. (englanniksi)
  46. History of Charles University Charles University
  47. Significant educational institutions Czech
  48. Czech Republic: Child Labor US Department of Labor
  49. James Naughton Czech literature since 1918 Traveller's Literary Companion to Eastern and Central Europe, 2001
  50. Jaroslav Hašek Vereiningen Vrienden Nederland Tsjechie & Slowakije
  51. Not only Dvořák... Dvorak Society
  52. History of Polka Central Home
  53. Alphonse Mucha Pink Net
  54. Alfons Mucha Master of Art Nouveau Kunsthalle Munchen
  55. Tšekkiläinen keittiö ja juomat Czech tourism
  56. Czech Republic in Olympics Sport Reference

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšekki.