Jugend

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jugendtyylille on ominaista rytmikkäästi aaltoileva ja epäsymmetrinen muotokieli. Jugendrakennuksen julkisivu Riiassa Latviassa.

Jugend (saks. Jugend 'nuoruus') eli art nouveau (ransk. art nouveau 'uusi taide') on taiteen tyylisuuntaus, joka vallitsi Euroopassa 1880-luvulta ensimmäisen maailmansodan alkuun. Sille oli tyypillistä eri taiteenalojen välisten rajojen hävittäminen niin että ihmisen koko elinympäristö tuli taiteilijan ulottuville. Erityisesti jugend vaikutti arkkitehtuurissa ja taideteollisessa muotoilussa. Jugend on näkyvästi esillä monissa Euroopan kaupungeissa, kuten Budapestin arkkitehtuurissa.

Tyylisuuntaa on kutsuttu eri nimillä eri puolilla Eurooppaa eri aikoina. Anglosaksisissa ja ranskankielisissä maissa se tunnetaan art nouveauna, Italiassa sen nimitys on Stile Liberty ja Kataloniassa modernisme ja venäjäksi se on моде́рн (modern). Itävallassa, Unkarissa ja Tšekissä sitä kutsutaan sesessionismiksi. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on yleisesti käytössä jugend-sana, koska arkkitehtuuri- ja muotoiluyhteytemme suuntautuivat paljolti Saksaan, jossa tyylisuunta sai nimensä müncheniläisen Jugend-aikakauslehden mukaan[1]. Nykyisin käytetään toisinaan art nouveauta tai molempia käsitteitä yhdessä. [2] [3]

Taideteollisuuden uudistusliike Arts and Craftsia pidetään usein jugendtyylin anglosaksisena rinnakkaiskäsitteenä. Jugend oli kertaustyylien seuraaja ja edelsi 1900-luvun modernismia. Jotkut tutkijat lukevat jugendtyylin kuuluvan varhaiseen modernismiin sen ensimmäisenä suuntauksena.

Jugendtyyliä seurannut ja sitä myös muistuttava, mutta modernistisempi art deco -tyyli oli hyvin suosittu 1920- ja 1930-luvulla.

Aaltoileva epäsymmetria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Suhov, Vesitorni, 1896 Nižni Novgorod. Maailman ensimmäinen hyperbelirakenne.

Tyylille on ominaista rytmikkäästi aaltoileva ja epäsymmetrinen muotokieli sekä luonnonläheiset aiheet. Hyperbelien ja paraabelien muotoiset kuviot olivat suosittuja. Tyylissä rytmittelevät yhtäältä jyrkän geometriset muodot ja toisaalta spiraalimaiset piiskaniskut. Aiheet kasvavat usein kasvimaisiksi muodoiksi, ja töiden viimeistely voi olla tarkoituksellisen keskeneräistä.

Jugendiin vaikuttivat paljon Eurooppaan 1860-luvulta lähtien tuodut japanilaiset puupiirrokset, joiden kuvaustapaa käytettiin erityisesti julisteissa. Arkeologisten kaivauksien seurauksena yhä paremmin tunnettu kelttiläinen taide vaikutti myös osaltaan jugendiin.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastalause kertaustyyleille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jugend syntyi vastustamaan vanhoja tyylisuuntauksia kierrättäneitä kertaustyylejä ja 1800-luvulla syntynyttä elementtirakentamista, esimerkiksi Lontoon Crystal Palacea keksimällä oman, uuden ja yhtenäisen muotokielen. Sen alkulähteen voi jäljittää englantilaisen runoilija-taidemaalarin William Blaken (1757–1827) maalauksiin, joissa esiintyy jugendille tyypillinen muotokieli. 1800-luvun puolivälissä prerafaeliitit, ryhmä englantilaisia romantiikan aikakauden taiteilijoita innostui Blaken töistä ja välitti vaikutteet jugendaikakauden maalaustaiteeseen.

Merkittävä vaikutus tyylisuunnan kehitykselle oli vuonna 1886 perustetulla Arts and Crafts -liikkeellä, joka vastusti periaatteesta teollisesti tuotettuja esineitä ja suosi sen sijaan keskiaikaisia, korkeatasoisia käsityöperinteitä. Ison-Britannian ulkopuolella Arts and Crafts -liike vaikutti paljon saksankielisissä maissa ja Yhdysvalloissa. Liikkeen tunnetuimpia edustajia olivat William Morris, Walter Crane (1845–1915), Arthur Mackmurdo (1851–1942) ja Charles Robert Ashbee (1863–1942).

Jugendin ensimmäisiä tyylipuhtaita edustajia oli Arthur Mackmurdon suunnittelema tuoli vuodelta 1881, jonka selkänojan epäsymmetriset linjat olivat poikkeukselliset aiempaan nähden. Tyyliä alkoivat levittää useat englantilaiset aikakauslehdet, kuten The Yellow Book (1894–1895), The Savoy (1896–1898) ja The Studio (1893–). Isosta-Britanniasta jugend rantautui Belgiaan, jonne syntyneistä rakennuksista ensimmäinen merkittävä oli Victor Hortan (1861–1947) suunnittelema Hôtel Tassel (Tasselin talo). Toinen tunnettu belgialainen jugendkauden taiteilija oli Henry van de Velde (1863–1957), joka sai mainetta muun muassa abstrakteilla kasviornamentiikkatöillään.

Ranskassa jugendin keskuksiksi kehittyivät Pariisi ja Nancy. Hector Guimard (1867–1942) suunnitteli muun muassa asuinrakennuksia ja Pariisin metroasemien sisäänkäyntejä. Henri de Toulouse-Lautrec (1864–1901) tuli tunnetuksi julisteiden suunnittelijana. Niin sanottu Nancyn ryhmä muodostui 1890-luvulla Emile Gallén (1846–1904) ympärille ja suunnitteli huonekaluja sekä taideteollisia esineitä. Gallé uudisti lasitaidetta värikkäillä kuvioilla, jotka tehtiin kaivertamalla lasin erivärisistä kerroksista tai liimaamalla lasin pintaan koristeita.

Belgiasta Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgialais-englantilainen taidemaalari, graafikko ja keraamikko Alfred William Finch (1854–1930), oli nuoruudessaan mukana perustamassa Brysseliin kokeilevien taiteilijoiden ryhmää. Hän toi Suomeen taideteollisuuden uusia virtauksia ja muutettuaan maahan vaikutti myös tyylisuuntauksen kehitykseen.

Jugendtyyli vaikutti Suomessa erityisesti arkkitehtuurissa vuosina 1895–1915. Silloin suunniteltiin Helsingin keskustaan lukuisia jugendtyylisiä rakennuksia, kuten Eliel Saarisen piirtämä Helsingin rautatieasema. Suomalainen jugend yhdisteli kansallisromanttisia piirteitä kansainväliseen tyylisuuntaukseen. Saarisen lisäksi muita tunnettuja jugend-kauden arkkitehteja Suomessa olivat Selim A. Lindqvist, Lars Sonck, Onni Tarjanne ja Usko Nyström. Suuntauksen merkittävä keskus Suomessa oli Tampere. Usko Nyströmin piirtämä Imatran Valtionhotelli on Suomen tunnetuimpia jugendtyylisiä rakennuksia.

Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksassa jugendin omaksuivat aikakauslehdet Pan (1895–1900) ja Die Jugend (1896–1940), joista koko suuntaus sai maassa nimensä jälkimmäisen mukaan. Münchenista tuli suuntauksen keskus, ja siellä vaikuttivat kuvanveistäjä ja luonnontutkija Hermann Obrist (1863–1927), valokuvausateljee Elviran julkisivun uudistuksen suunnitellut August Endell (1871–1925), sisustusarkkitehtuuriin keskittyneet Bernhard Pankok (1872–1943) ja Richard Riemerschmid (1868–1957) sekä Die Jugendin koristelusta vastannut Otto Eckmann (1865–1902). Kataloniassa suuntausta kutsuttiin nimellä modernisme ja sen pääkaupungissa Barcelonassa tyylin huomattavin edustaja oli arkkitehti Antoni Gaudí. Pariisissa merkittävä edustaja oli taidemaalari ja kuvittaja Alfons Mucha.

Muita tyylin kuuluisia taiteilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riian art nouveau[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riian Alberta-kadun julkisivuja.

Saksalaisen, venäläisen ja latvialaisen ajan Riian art nouveau heijastaa saksalaisten, itävaltalaisten ja suomalaisten arkkitehtien vaikutteita. Art nouveau -kaudella Riika oli rikas satamakaupunki ja kauttakulkukaupan keskus, jonka tehtaissa rakennettiin lentokoneita, junavaunuja, polkupyöriä ja autoja. Kaupunki oli myös posliinituotannon, sekä aikansa arvostettujen tiedemiesten ja kasvattajien keskus.[4]

Riiassa on yhteensä noin 800 art nouveau -rakennusta ja noin 40 prosenttia kaupungin keskustan rakennuksista on art nouveau -tyylisiä. Keskusta on luokiteltu Unescon maailmanperintökohteeksi.[5] Art nouveau on keskittynyt varsinkin Riian vanhakaupunkia kiertäville niin sanotuille kehäbulevardeille. Näistä näkyvin katu on Alberta ja sitä ympäröivät kadut. (Vilandes, Elizabetes, Strelnieku ja Antonijas kadut), jossa useat talot on myös restauroitu huolellisesti.

Jugendgalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Typically Munich!. Münchenin kaupunginmuseo, 2010. (englanniksi)
  2. Antti Vallius, Art nouveau/jugend, Aikajana, Jyväskylän yliopisto. Viitattu 10.11.2008.
  3. Kansallismuseossa art nouveau -kiertonäyttely, MTV3 - STT 4.3.2005. Viitattu 10.11.2008.
  4. Art Nouveau style in Riga Agency STES Latvia. Agency STES Latvia. Viitattu 27.5.2013. (englanniksi)
  5. Art Nouveau in Riga Latvia. Latvian Tourism Development Agency. Viitattu 27.5.2013. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämäläinen, Pirjo: Jugend Suomessa. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23365-7.
  • Normet, Leo: Nuoresta jugendista ja eräästä jugendilaisesta nuoruudesta. (Suomentanut Markus Lång. Katkelma teoksesta Värvimängud rütmirõõmud.) Synteesi, 1995, 15. vsk, nro 1–2, s. 2–17, 81–91. ISSN 0359-5242.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta jugend.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jugendarkkitehtuuri.