ITE-taide

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naispatsaita kivipuistossa Chandigarhissa, Intiassa.

ITE-taide, nykykansantaide tai outsider-taide (lyhenne ITE, itse tehty elämä)[1] o­n uudelleenartikuloitua kansantaidetta. Se sanoutuu irti perinteisen kansantaiteen kollektiivisesta luonteesta sekä perinnesidonnaisuudesta ja korvaa ne yksilöllisellä taiteilijuudella ja omaperäisellä luovuudella.lähde?

Perinteinen kansantaide edusti esteettisesti korkeatasoista käsityötä, nykykansantaide o­n kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta. Taidenäyttelyihin vietynä ja taiteeksi ymmärrettynä suomalainen nykykansantaide tunnetaan ITE-taiteena.[2]

Taidesuuntauksesta käytetään useita nimiä kansainvälisissä yhteyksissä, joista yleisin on Outsider Art. Termin julkaisi 1972 englantilainen taidekriitikko Roger Cardinal.[3] Myös seuraavia, ITE-taidetta lähellä olevia suuntausten nimiä käytetään: Folk Art tai Contemporary Folk Art, Self-taught Art, Art brut tai Raw Art.[4] Taidealan kansainvälinen lehti on Raw Vision. [5]

Teosten tunnusmerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITE-taiteen teokset voivat olla veistoksia, maalauksia, piirroksia, käyttöesineitä, itse keksittyjä soittimia, puutarhoja, arkkitehtuuria, keksintöjä tai koristeltuja laitteita.[6] Usein teokset ovat kollaaseja tai assemblaaseja, joissa yhdistellään materiaaleja ja tekniikoita. Muille arvoton ruosteinen metalliromu, harmaantunut laudanpätkä tai muu kierrätysmateriaali saa ITE-veistoksen hahmossa uuden elämän.[6]

Yksittäisten teosten tekemisen lisäksi on tavallista ympäristöjen rakentaminen. Takapihoille tai muualle rakennettuja teoskokonaisuuksia sanotaan visionääriksisi ympäristöiksi. [7] Tällainen on esimerkiksi Veijo Rönkkösen patsaspuisto Parikkalassa.

Suomalaiselle nykykansantaiteelle o­n ominaista teosympäristöjen, etenkin pihaveistoskokonaisuuksien, runsas esiintyminen. Teosympäristöt voivat koostua veistoksista, fantasia-arkkitehtuurista tai muusta ympäristön estetisoinnista. Teokset ovat yleensä paikkasidonnaisia, ne rakennetaan ja suunnitellaan tiettyyn ympäristöön, jossa ne muodostavat teosryhmiä ja teemallisia kokonaisuuksia.[8]

ITE-taiteen teokset saattavat olla suuria hankkeita, joita tehdään pitkään. Teoksissa voi olla myös gigantismia, kuten esimerkiksi Matias Keskisen vuonna 1989 tuhoutuneessa Kekkospäässä (1984).

Motiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leonard Knight, Salvation Mountain. ITE-taiteen teokset julistavat usein tekijänsä maailmankatsomusta.

Tyypillistä ITE-taiteelle o­n yksilön itseilmaisun ja maailmankatsomuksen esilletuonti.[9] Esimerkiksi Ensio Tuppurainen on arvostellut teoksissaan suomalaisia poliitikkoja asioiden huonosta hoitamisesta ja lupausten pettämisestä. Matti Rutanen sai vuonna 1937 kertomuksiensa mukaan näyn, jossa Jumala vaati häntä rakentamaan kunniakseen patsaan. Maapallopatsaan varsinainen rakentaminen alkoi vuonna 1950.

ITE-taiteen aiheet kumpuavat kansanelämästä, historiasta, päivänpolitiikasta tai yhtä hyvin saduista, tarinoista ja eksotiikasta. Luonteenomaista teoksille on esittävyys. Tyypillisiä aiheita ovat eläimet ja julkisuuden henkilöt, joko näköishahmoina tai fantasian värittäminä luomuksina. Usein teokset sisältävät kantaaottavia viestejä, jotka tekijä painokkaasti julistaa muillekin.[6]

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykykansantaiteilijat ovat taidemaailman ulkopuolella työskenteleviä itseoppineita taiteilijoita, joiden taide perustuu heidän elämäntapaansa liittyvään itselähtöiseen visuaaliseen ilmaisuun. Nykykansantaide o­n tekijänsä elinympäristöön ja kokemusmaailmaan sitoutuvaa taidetta – tapa elää esteettisiä arvoja korostavaa hyvää elämää.[10]

Monet ITE-taiteen tekijät ovat tehneet elämäntyönsä muualla kuin taiteessa. Työn ohessa he ovat rakentaneet omia maailmojaan kotona tai pihapiirissä. Monet heistä asuvat maaseudulla.[11]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillistä ITE-taiteen esittelyissä ovat taiteilijan itseoppineisuuden ja taiteellisen suvereniteetin korostaminen. Tämä on kuitenkin joskus ristiriitaista. Esimerkiksi Kittilässä asunut Einari Junttila (1901-1975) mainitaan useissa yhteyksissä itseoppineeksi, vaikka tutkimus on selvittänyt hänen saaneen oppia jo nuorena Lapissa käyneiltä taiteilijoilta sekä Helsingissä muutaman kuukauden ajan.[12][13][14]

Myös rajankäynti ammattitaiteilijoiden ja ITE-taiteilijoiden välillä on tavallista. Ammattitaidetta kyseenalaistetaan toisinaan vertaamalla sitä ITE-taiteeseen. Esimerkiksi Kalevan toimittaja Jukka Turunen arvioi, että "Poliittisesti korrekteimpia kuvantekijöitä taitavat olla erilaisten apurahojen turvin poliittista taidetta tekevät nykytaiteilijat". Kirjoittajan mielestä esimerkiksi Ensio Tuppuraisen parikymmentä vuotta sitten ruskeilla pölkkykirjaimilla oranssiselle pohjalle vetäisemä MUUKALAISET MUUALLE MUILUTTAMAAN -kyltti on "aina vaan ajankohtaisempi".[15]

ITE-taiteen yhteydessä on pohdittu ulkopuolisuuden merkitystä. The New York Timesin taidekriitikko Roberta Smith kirjoitti New Yorkissa alkuvuodesta 2009 pidetystä outsider-taiteen messuista: "Tähän mennessä outsider-sana on tullut lähes tolkuttomaksi venyvyydessään. Se viittaa itseoppineisuuteen, jota myös monet insider-taiteilijat ovat; se tarkoittaa myös eristyneisyyttä, vaikka nykyisin nuoret outsiderit saavat vaikutteita aikaisemmilta sukupolvilta".[16]

ITE-taide Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITE-taiteen esittely sai alkunsa Suomessa Maaseudun Sivistysliiton ja Kaustisen Kansantaiteenkeskuksen hankkeissa, joissa tutkittiin ja esiteltiin visuaalisen nykykansantaiteen muotoja. Hanke perustui valokuvaaja Veli Granön työlle. Hän julkaisi ensimmäisen asiaa käsitelleen kirjan, Onnela. (Lahti, 1989). Nimitys ITE tulee Granön hankkeelle 1999 antamasta nimestä itse tehty elämä. Lyhennelmän ITE keksi MSL:n kulttuurituottaja Raija Kallionen.[17]

Haihatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Haihatus

ITE-taidetta ja nykykansantaidetta lähellä on myös taidelaitos Haihatus, joka järjesti ensimmäisen valtakunnallisen "takapihan taiteilijoiden" näyttelyn Nokan vanhalla kyläkoululla Hartolassa kesällä 2000. Keskus muutti Joutsaan vuonna 2002, jossa Haihatuksen kesänäyttely esittelee vuosittain noin parinkymmenen nykytaiteilijan teoksia "sosiaalisen rajattomuuden periaatetta noudattaen sisällä talossa, ulkorakennuksissa, puutarhassa ja pellolla".[18]

Kokkolan ITE-museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osana Kokkolan kaupungin museotoimea on ITE-museo, joka toimii yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton kanssa. Museo toimii vuonna 1696 koulutaloksi rakennetussa Pedagiossa, joka on ollut vuodesta 1909 K.H.Renlundin museon käytössä. Siellä on esillä pysyvä nykykansantaiteen näyttely "Kansalta kansalle". ITE-museon kokoelma karttui aluksi lahjoituksin. Kokoelmassa on teoksia muun muassa seuraavilta taiteilijoilta: Jussi Tukiainen, Petri Martikainen, Enni Id, Martti Hömppi, Väinö Oja ja Timo Peltonen.[19]

ITE-museon kokoelmassa on lisäksi noin sata veistosta, noin kaksi sataa maalausta, useita kymmeniä valokuvia sekä edesmenneen Elis Sinistön taideympäristö. Museo pitää yllä digitaalista arkistoa, johon tullaan luetteloimaan ITE-museon kokoelmaan kuuluvat teokset, sekä vuodesta 1998 lähtien tehtyjen ITE-kartoitusten tulokset, kuten taiteilijat, teoksia, valokuvia ynnä muuta.[20]

Dallmeier-kokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 museo sai haltuunsa hannoverilaisen lääkäripariskunnnan Maija ja Volker Dallmeierin keräämän kokoelman. Kyseessä on arvokas eurooppalaisen naivin ja outsider-taiteen yksityiskokoelma, jonka kartuttaminen alkoi 1970-luvulla. Dallmeierit matkustivat kaikkialle Eurooppaan tapaamaan naiiveja ja outsider-taiteilijoita, joiden teokset ovat tänä päivänä tunnettuja. Maija Dallmeier, joka syntyi Suomessa, sekä hänen miehensä viettävät aikaa säännöllisesti Hämeessä. Pariskunta on seurannut aktiivisesti nykykansantaiteen arvostuksen heräämistä ja nousua Suomessa.

Kokoelma sisältää yli 200 taideteosta 57 taiteilijalta 17 maasta, sekä laajan kirjakokoelman. Siinä on maalauksia ja pienoisveistoksia. Kokoelman taiteilijoita ovat muun muassa Andre Bauchant, Enrico Benassi, Erich Bödeker, Emerik Fejes, Nikifor, Hector Trotin, Josef Wittlich ja Anna Zemankova. Suomalaista taiteilijoista kokoelmassa on teoksia Håkan Brunbergilta ja Enni Idiltä. Kokoelman veistoksissa korostuu uskonnollinen teema ja veistokset ovat pääsääntöisesti Puolasta.[20]

Tapahtumia ja näyttelyitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2005 ITE-taiteen näyttely oli esillä nykytaiteen museo Kiasmassa ja Helsingissä laajemminkin. Kesäisin pysyvä näyttely on ollut Kaustisella Kansantaiteenkeskuksen alueella. Kesällä 2006 taidetta oli esillä Juuan Kivikeskuksen piha-alueen näyttelyssä ja "Uusilla mausteilla ITE" -näyttely on ollut keskuksen sisätiloissa talvella 2006-2007. Kesällä 2007 ITE-taidetta oli laajasti esillä arkeologisen Kierikkikeskuksen ulkoalueella. Ensimmäisenä taidemuseona ITE-taidetta esitteli Kajaanin taidemuseo vuonna 2000. Kesällä 2007 museossa on esillä Kainuun ITE-taidetta.

Suomalaista ITE-taidetta on esitelty myös kansainvälisissä näyttelyissä Lontoossa ja Budapestissä.[21] Taidelajin tuntijana on esiintynyt kuvataiteilija Erkki Pirtola, joka on pitänyt muun muassa Lordin voittoa Eurovision laulukilpailussa 2006 ITE-taiteen voittona.[22]

Maaseudun Sivistysliitto etsi vuonna 2007 tietoa Pohjois-Karjalassa vielä tuntemattomista ITE-taiteilijoista Etsintäkuulutus-nimisellä kampanjalla. Kiihtelysvaaran tattikarnevaaleilla julkistettiin ITE-henkinen tattikilpailu.

Yli-Iin Kierikkikeskuksen ulkoalueelle koottiin kesäksi 2007 yli sadan pohjoispohjalaisen ITE-taiteilijan töitä. Niistä osa syntyi Pudasjärven Livon koululla järjestetyn karhunveistokurssin aikana.

Outsider-taiteen markkinointi on ollut menestyksellistä. New Yorkissa on järjestetty jokavuotiset outsider-taiteen messut vuodesta 1992 alkaen.[16]

Taiteen ulkopuolisuuden sanastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat käsitteet kuvaavat virallisen kulttuurin ”ulkopuolisuutta”. Näiden termien määritelmät vaihtelevat ja jotkut niistä sekoittuvat toisiinsa.

  • Art brut (”raaka taide”) ilmaisee ihmismielen tiedostamattomia puolia. Tällaista taidetta ovat muun muassa mielisairaiden, lasten tai amatööritaiteilijoiden tekemät teokset.
  • Nykykansantaiteessa sanoudutaan irti perinteisen kansantaiteen kollektiivisesta luonteesta ja traditiosidonnaisuudesta ja korvataan ne yksilöllisellä taiteilijuudella sekä omaperäisellä luovuudella. Nykykansantaide o­n kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta. Taidenäyttelyihin vietynä ja taiteeksi ymmärrettynä suomalainen nykykansantaide tunnetaan ITE-taiteena.[10]
  • Visionääriset ympäristöt ovat visionääristen taiteilijoiden rakentamia rakennuksia ja veistospuistoja. Ne vaihtelevat koristelluista taloista suuriin alueihin, joissa voi olla paljon veistoksia samasta teemasta.
  • Naivismia (ransk. naïve lapsekas, vilpitön, luonnollinen) harjoittavat usein itseoppineet. Naivismi oli vastareaktio impressionismin jälkeisten taidesuuntausten teoreettisuudelle ja estetisoinnille. Taiteeseen haluttiin saada takaisin alkuperäistä välittömyyttä ja aitoa vaistomaista taidekoulutuksesta riippumatonta ilmaisua. Naivismin suhde taiteen valtavirtauksiin on yleensä kiinteämpi kuin ITE-taiteen.
  • Outsider- tai ITE-taide kuvaa taidetta, joka on luotu virallisen kulttuurin rajojen ulkopuolella. Sanaa "Outsider Art" käytetään usein laajasti ja siinä voi olla tiettyjä itseoppineita tai naivisteja, jotka eivät ole institutionalisoituneet. Tavallisesti ITE- tai Outsider-taiteilijalla on vähän tai ei ollenkaan suhteita taidemaailman valtavirtauksiin. Usein heidän työnsä löydetään vasta heidän kuoltuaan. Outsidertaide kuvaa usein mielentiloja, epäsovinnaisia ajatuksia tai yksityiskohtaisesti tehtyjä fantasiamaailmoja.

Suomalaisia ITE-taiteilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[23] [24]

Outsider-taidetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visionäärisiä ympäristöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roger Cardinal, Outsider Art, London, 1972.
  • Granö Veli, "Onnela". Lahti, 1989.
  • Roger Cardinal, Art Brut. In: Dictionary of Art, Vol. 2, London, 1996.
  • Granö, Veli & Honkanen, Martti & Pirtola, Erkki: Itse tehty elämä – ITE. Toimitustyö: Raija Kallioinen. Julkaisija: Maaseudun sivistysliitto. Helsinki: Maahenki, 2000. ISBN 952-5328-06-6.
  • Itkonen, Satu: Ite-taide: Arjen luovuutta. Julkaisijat: Maahenki oy ja Nykytaiteen museo Kiasma. Helsinki: Maahenki, 2005. ISBN 952-5328-53-8.
  • Colin Rhodes, Outsider Art: Spontaneous Alternatives, London: Thames and Hudson, 2000.

Vuosikirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykykansantaiteen vuosikirjoja ITE-vuosikirjoja on ilmestynyt vuodesta 2002.

  • Knuuttila, Seppo (toim.): Ite rajoilla. Nykykansantaiteen vuosikirja 1. Helsinki: Maahenki, 2002. ISBN 952-5328-19-8.
  • Knuuttila, Seppo (päätoim.): Ite hengessä. Näyttely Helsingin taidehallissa 17.6.–13.8.2006. Helsinki: Maahenki, 2006. ISBN 952-5328-85-6.
  • Immonen, Pirjo & Vuorimies, Elina (toim.): Ite korvessa. Näyttely Kajaanin taidemuseossa 3.6.–16.9.2007. Nykykansantaiteen vuosikirja 5. Helsinki: Maahenki, 2007. ISBN 978-952-5652-01-7.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.3.2013.
  2. Minna Haveri väittelee nykykansantaiteesta ja ITE-ilmiöstä Taik. Viitattu 12.12.2013.
  3. Roger Cardinal: Outsider Art. London: , 1972. (englanniksi)
  4. Elore 1/2003, 10. vuosikerta
  5. Raw Vison-lehden verkkosivut. Viitattu 14.2.2009.
  6. a b c ITE-taide 2007. Maaseudun Sivistysliitto. Viitattu 21.7.2010. (suomeksi)(ruotsiksi)(englanniksi)
  7. Visionary Environments Raw Vision. Viitattu 20.7.2010. (englanniksi)
  8. Minna Haveri: Nykykansantaiteen ympäristöteokset Nykykansantaide. Viitattu 20.7.2010.
  9. Minna Haveri: Nykykansantaide Nykykansantaide. Viitattu 20.7.2010.
  10. a b Minna Haveri: Nykykansantaide, Väitöskirjani tiivistelmä Viitattu 18.7.2010.
  11. Marja-Terttu Kivirinta: ITE-taide on kekseliästä nykykansantaidetta Viitattu 10.5. 2010
  12. Audia: Einari Junttila Kuvataidetta Kittilästä. Viitattu 18.7.2010.
  13. Terttu Junttila: Muistelmia taiteilijaisästäni Einari Junttilasta. Mediapinta, 2009.
  14. Heikki Kastemaa: Taiteilijakodin monet muistot. Lapin Kansa, 18.1.2010. Kulttuuri: Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.7.2010.
  15. Jukka Turunen: Matka ITE-taiteen ytimeen. Kaleva, 24.7.2010, nro 199/2010.
  16. a b Roberta Smith: Where Outsiders Come in From the Cold. The New York Times, 8.1.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
  17. Satu Itkonen: ITE-taide - Arjen luovuutta. Maahenki 2005
  18. Näyttelyt Haihatus, kulttuurin kiertotie. Haihatus. Viitattu 18.7.2010.
  19. ITE-museo ITE itse tehty elämä. Maaseudun Sivistysliitto. Viitattu 4.6.2013.
  20. a b Kokoelmat K.H. Renlund museo. Kokkolan kaupunki. Viitattu 4.6.2013.
  21. Suomalainen ITE-taide esittäytyy Euroopassa kesällä 2004
  22. Matti Vanhasen blogi tiistaina 23.5.2006
  23. 13 nykykansantaiteilijaa
  24. Kiasma-lehti 27/2005: Elämäniloa ITE-taiteesta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ITE-taide.