ITE-taide

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naispatsaita kivipuistossa Chandigarhissa, Intiassa.

ITE-taide (lyhenne ITE, itse tehty elämä)[1] tarkoittaa suomaista nykykansantaidetta.[2] Nykykansantaide o­n uudelleenartikuloitua kansantaidetta, joka sanoutuu irti perinteisen kansantaiteen kollektiivisesta luonteesta sekä perinnesidonnaisuudesta ja korvaa ne yksilöllisellä taiteilijuudella ja omaperäisellä luovuudella. Perinteinen kansantaide edusti esteettisesti korkeatasoista käsityötä, nykykansantaide o­n kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta. Taidenäyttelyihin vietynä ja taiteeksi ymmärrettynä suomalainen nykykansantaide tunnetaan ITE-taiteena.[3]

ITE-taiteilijat tekevät ja esittävät teoksiaan omassa arjen ympäristössään. He ovat itseoppineita eli heillä ole koulutusta taiteen tekemiseen. He eivät myöskään pidä ammattitaiteilijoita esikuvinaan tai tarvitse ohjausta ja harrastuspiirin tukea taiteen tekemisessä. [2]

Virallisen taidemaailman ulkopuolisista taidesuuntauksista käytetään useita nimiä kansainvälisissä yhteyksissä. Nimityksistä yleisin on Outsider Art eli outsider-taide. Termin julkaisi 1972 englantilainen taidehistorioitsija Roger Cardinal.[4] Myös seuraavia, ITE-taidetta lähellä olevia suuntausten nimiä käytetään: Folk Art tai Contemporary Folk Art, Self-taught Art, Art brut tai Raw Art.[5] Taidealan kansainvälinen lehti on Raw Vision. [6]

Teosten tunnusmerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITE-taiteen teokset voivat olla veistoksia, maalauksia, piirroksia, käyttöesineitä, itse keksittyjä soittimia, puutarhoja, arkkitehtuuria, keksintöjä tai koristeltuja laitteita.[7] ITE-taiteelle on tyypillistä teosympäristöjen rakentaminen. Teosympäristöt voivat koostua veistoksista, fantasia-arkkitehtuurista tai muusta ympäristön estetisoinnista. Teokset ovat yleensä paikkasidonnaisia, ne rakennetaan ja suunnitellaan tiettyyn ympäristöön, jossa ne muodostavat teosryhmiä ja teemallisia kokonaisuuksia.[8] Näitä pihoille tai muualle rakennettuja teoskokonaisuuksia kutsutaan myös visionääriksisi ympäristöiksi. [9] Kansainvälistäkin huomiota on saanut ITE-ympäristö Veijo Rönkkösen patsaspuisto Parikkalassa.[10]

ITE-taiteen teokset saattavat olla suuria hankkeita, joita tehdään pitkään. Vuosien työ teoskokonaisuuden rakentamiseksi on osa sen merkitystä ja kokonaisvaikutusta.[11] Teoksissa voi olla myös gigantismia, kuten esimerkiksi Matias Keskisen vuonna 1989 tuhoutuneessa Kekkospäässä (1984)[12].

Tekniikat ja materiaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein teokset ovat kollaaseja tai assemblaaseja, joissa oivaltavasti yhdistellään eri materiaaleja ja tekniikoita. Muille arvoton ruosteinen metalliromu, harmaantunut laudanpätkä tai muu kierrätysmateriaali saa ITE-veistoksen hahmossa uuden elämän.[7] ITE-taiteessa kukoistavat kierrätys ja niin sanottu bricolage-estetiikka. Tämä ilmenee uuden käytön keksimisenä tekniikoille ja materiaaleille, joita ei ole alun perin tarkoitettu taidekäyttöön. ITE-taiteilijat käyttävät usein jäte- ja luonnonmateriaaleja sekä sekä rautakauppa- ja kierrätysmateriaaleja, joiden käsittelyyn tarvittavien tekniikoiden perusteet on useimmiten opittu ammatissa tai kansanomaisen mallioppimisen kautta.[13]

Yleisiä ITE-taiteen tekniikoita ovat[13]:

  • Piirustus, maalaus ja paperikollaasit
  • Puunveisto
  • Betonitekniikat
  • Metallityöt
  • Luonnonmuodot ja -materiaalit 
  • Kierrätystaide

Motiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leonard Knight, Salvation Mountain. ITE-taiteen teokset julistavat usein tekijänsä maailmankatsomusta.

ITE-taiteelle o­n tyypillistä yksilön itseilmaisun ja maailmankatsomuksen esilletuonti. ITE-teoksissa esiintyy runsaasti yhteiskunnallisia, poliittisia, uskonnollisia ja elämänkatsomuksellisia kannanottoja.[14] Esimerkiksi Ensio Tuppurainen on arvostellut teoksissaan suomalaisia poliitikkoja asioiden huonosta hoitamisesta ja lupausten pettämisestä.[15] Matti Rutanen sai vuonna 1937 kertomuksiensa mukaan näyn, jossa Jumala vaati häntä rakentamaan kunniakseen patsaan. Maapallopatsaan varsinainen rakentaminen alkoi vuonna 1950.

ITE-taiteen aiheet kumpuavat kansanelämästä, historiasta, päivänpolitiikasta tai yhtä hyvin saduista, tarinoista ja eksotiikasta. Luonteenomaista teoksille on esittävyys. Tyypillisiä aiheita ovat eläimet ja julkisuuden henkilöt, joko näköishahmoina tai fantasian värittäminä luomuksina. Usein teokset sisältävät kantaaottavia viestejä, jotka tekijä painokkaasti julistaa muillekin.[7]

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykykansantaiteilijat ovat taidemaailman ulkopuolella työskenteleviä itseoppineita taiteilijoita, joiden taide perustuu heidän elämäntapaansa liittyvään itselähtöiseen visuaaliseen ilmaisuun. Nykykansantaide o­n tekijänsä elinympäristöön ja kokemusmaailmaan sitoutuvaa taidetta – tapa elää esteettisiä arvoja korostavaa hyvää elämää.[16]

Monet ITE-taiteen tekijät ovat tehneet elämäntyönsä muualla kuin taiteessa. Työn ohessa he ovat rakentaneet omia maailmojaan kotona tai pihapiirissä. Monet heistä asuvat maaseudulla.[17] Monet ITE-taiteiljat aloittavat aktiivisen taiteen tekemisen vasta eläkkeelle jäätyään. ITE-taidetta onkin kuvaitu "kolmannen iän ja ylimääräisen ajan taiteeksi".[18]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillistä ITE-taiteen esittelyissä ovat taiteilijan itseoppineisuuden ja taiteellisen suvereniteetin korostaminen. Tämä on kuitenkin joskus ristiriitaista. Esimerkiksi Kittilässä asunut Einari Junttila (1901-1975) mainitaan useissa yhteyksissä itseoppineeksi, vaikka tutkimus on selvittänyt hänen saaneen oppia jo nuorena Lapissa käyneiltä taiteilijoilta sekä Helsingissä muutaman kuukauden ajan.[19][20][21]

Myös rajankäynti ammattitaiteilijoiden ja ITE-taiteilijoiden välillä on tavallista. Ammattitaidetta kyseenalaistetaan toisinaan vertaamalla sitä ITE-taiteeseen. Esimerkiksi Kalevan toimittaja Jukka Turunen arvioi, että "Poliittisesti korrekteimpia kuvantekijöitä taitavat olla erilaisten apurahojen turvin poliittista taidetta tekevät nykytaiteilijat". Kirjoittajan mielestä esimerkiksi Ensio Tuppuraisen parikymmentä vuotta sitten ruskeilla pölkkykirjaimilla oranssiselle pohjalle vetäisemä MUUKALAISET MUUALLE MUILUTTAMAAN -kyltti on "aina vaan ajankohtaisempi".[22]

ITE-taiteen yhteydessä on pohdittu ulkopuolisuuden merkitystä. The New York Timesin taidekriitikko Roberta Smith kirjoitti New Yorkissa alkuvuodesta 2009 pidetystä outsider-taiteen messuista: "Tähän mennessä outsider-sana on tullut lähes tolkuttomaksi venyvyydessään. Se viittaa itseoppineisuuteen, jota myös monet insider-taiteilijat ovat; se tarkoittaa myös eristyneisyyttä, vaikka nykyisin nuoret outsiderit saavat vaikutteita aikaisemmilta sukupolvilta".[23]

ITE-taide Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITE-taiteen esittely sai alkunsa Suomessa Maaseudun Sivistysliiton ja Kaustisen Kansantaiteenkeskuksen hankkeissa, joissa tutkittiin ja esiteltiin visuaalisen nykykansantaiteen muotoja. Hanke perustui valokuvaaja Veli Granön työlle. Hän julkaisi ensimmäisen asiaa käsitelleen kirjan, Onnela. (Lahti, 1989). Nimitys ITE tulee Granön hankkeelle 1999 antamasta nimestä itse tehty elämä. Lyhennelmän ITE keksi MSL:n kulttuurituottaja Raija Kallionen.[24]

Maaseudun Sivistysliiton 2000-luvun alussa aloittamat alueelliset ITE-taiteen kartoitusprojektit ovat lisänneet tietoa suomalaisesta nykykansantaiteesta sekä kartuttaneet ITE-museon teoskokoelmaa. ITE-kartoitukset ovat vuoteen 2014 mennessä ulottuneet jo Pohjanmaalle, Kainuuseen, Keski-Suomeen, Karjalaan ja Lappiin.[25]

Kokkolan ITE-museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITE – Nykykansantaiteen museo perustettiin Kaustiselle vuonna 2001 hallinnoimaan saatuja lahjoituksia ja teosostoja. ITE-museo siirtyi Kokkolan maakuntamuseon alaisuuteen vuonna 2009, jolloin K.H.Renlundin museo, Maaseudun Sivistysliitto ja Kaustisen kunta solmivat sopimuksen yhteistyöstä ja -omistus. ITE-museon pysyvä "Kansalta kansalle" -näyttely sijaitsee vuonna 1696 koulutaloksi rakennetussa Pedagogiossa. Keväästä 2015 alkaen ITE-taiteen vaihtuvia näyttelyjä esitellään K.H.Renlundin museokorttelin Näyttelyhallissa. ITE-taiteen näyttelyt tuotetaan yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton kanssa. ITE-museo esittelee Maaseudun Sivistysliiton ITE-kokoelman teoksia, Dallmeiereiden laajan lahjoituskokoelman teoksia sekä vaihtuvia vierailevia näyttelyitä.[25]

ITE-museon kokoelmaan kuuluu noin 350 teosta tai teoskokonaisuutta lähes 50 nykykansantaiteilijalta. Lukumäärässä ei ole kuitenkaan mukana esimerkiksi laaja Ilmari Salmisen teosten kokoelma, johon kuluu lähes 1000 piirrosta, kollaasia ja installaatiota. ITE-kokoelmassa on veistoksia, maalauksia, piirroksia ja valokuvia sekä suuri määrä haastattelumateriaalia ja filmejä. ITE-museon kokoelmat omistaa Maaseudun Sivistysliitto. ITE-kokoelman teoksia lainataan ja niiden pohjalta on koottu useita näyttelyitä, joita on esitetty sekä kotimaassa että ulkomaisissa outsider-taiteen katselmuksissa.[26]

ITE-kokoelmateoksia alettiin luetteloida digitaalisen tietokantaan (DigITE)[27] vuonna 2011. DigITE on Maaseudun Sivistysliiton omistama sähköinen arkisto, jonne on lisäksi taltioitu kartoitushankkeissa syntynyttä materiaalia, kuten taiteilijatietoja ja teoskuvia.[26]

Dallmeier-kokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 ITE-museo sai haltuunsa hannoverilaisen lääkäripariskunnnan Maija ja Volker Dallmeierin keräämän kokoelman. Kyseessä on arvokas eurooppalaisen naivin ja outsider-taiteen yksityiskokoelma, jonka kartuttaminen alkoi 1970-luvulla. Dallmeierit matkustivat kaikkialle Eurooppaan tapaamaan naiiveja ja outsider-taiteilijoita, joiden teokset ovat tänä päivänä tunnettuja. Maija Dallmeier, joka syntyi Suomessa, sekä hänen miehensä viettävät aikaa säännöllisesti Hämeessä. Pariskunta on seurannut aktiivisesti nykykansantaiteen arvostuksen heräämistä ja nousua Suomessa. Kokoelma sisältää yli 200 taideteosta 57 taiteilijalta 17 maasta, sekä laajan kirjakokoelman. Siinä on maalauksia ja pienoisveistoksia. Kokoelman taiteilijoita ovat muun muassa Andre Bauchant, Enrico Benassi, Erich Bödeker, Emerik Fejes, Nikifor, Hector Trotin, Josef Wittlich ja Anna Zemankova. Suomalaista taiteilijoista kokoelmassa on teoksia Håkan Brunbergilta ja Enni Idiltä. Kokoelman veistoksissa korostuu uskonnollinen teema ja veistokset ovat pääsääntöisesti Puolasta. [28]

Haihatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Haihatus

ITE-taidetta lähellä on myös taidelaitos Haihatus, joka järjesti ensimmäisen valtakunnallisen "takapihan taiteilijoiden" näyttelyn Nokan vanhalla kyläkoululla Hartolassa kesällä 2000. Keskus muutti Joutsaan vuonna 2002, jossa Haihatuksen kesänäyttely esittelee vuosittain noin parinkymmenen nykytaiteilijan teoksia "sosiaalisen rajattomuuden periaatetta noudattaen sisällä talossa, ulkorakennuksissa, puutarhassa ja pellolla".[29]

Tapahtumia ja näyttelyitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2000 lähtien ITE-taiteen näyttelytoiminta on ollut jatkuvaa. ITE-näyttelyitä on nähty useissa suomalaisissa taidemuseoissa, suurimpana vuoden 2005 Omissa Maailmoissa – Toinen taide -näyttely nykytaiteen museo Kiasmassa sekä siihen liittyvä Töölonlahden ITE-veistospuisto. Vuodesta 2012 lähtien ITE-toiminta löytyy arkistoituna Maaseudun Sivistysliiton sivuilta.[30] Ajankohtaisista ITE-näyttelyistä ja muusta ITE-toiminnasta tiedotetaan ITEnet -verkkoportaalissa.[31]

Suomalaista ITE-taidetta on esitelty myös useissa kansainvälisissä näyttelyissä muun muassa Lontoossa ja Budapestissa 2004, Moskovassa 2005. Pariisissa 2006, Randersissa, Tanskassa 2008.[32]

Taidelajin tuntijana on esiintynyt kuvataiteilija Erkki Pirtola, joka on pitänyt muun muassa Lordin voittoa Eurovision laulukilpailussa 2006 ITE-taiteen voittona.[33]

Kansainvälisesti outsider-taiteen markkinointi on ollut menestyksellistä. New Yorkissa on järjestetty jokavuotiset outsider-taiteen messut vuodesta 1992 alkaen.[23]

Taiteen ulkopuolisuuden sanastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat käsitteet kuvaavat virallisen kulttuurin ”ulkopuolisuutta”. Näiden termien määritelmät vaihtelevat ja jotkut niistä sekoittuvat toisiinsa.

  • Art brut (”raaka taide”) ilmaisee ihmismielen tiedostamattomia puolia. Tällaista taidetta ovat muun muassa mielisairaiden, lasten tai amatööritaiteilijoiden tekemät teokset.
  • Nykykansantaiteessa sanoudutaan irti perinteisen kansantaiteen kollektiivisesta luonteesta ja traditiosidonnaisuudesta ja korvataan ne yksilöllisellä taiteilijuudella sekä omaperäisellä luovuudella. Nykykansantaide o­n kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta. Taidenäyttelyihin vietynä ja taiteeksi ymmärrettynä suomalainen nykykansantaide tunnetaan ITE-taiteena.[16]
  • Visionääriset ympäristöt ovat visionääristen taiteilijoiden rakentamia rakennuksia ja veistospuistoja. Ne vaihtelevat koristelluista taloista suuriin alueihin, joissa voi olla paljon veistoksia samasta teemasta.
  • Naivismia (ransk. naïve lapsekas, vilpitön, luonnollinen) harjoittavat usein itseoppineet. Naivismi oli vastareaktio impressionismin jälkeisten taidesuuntausten teoreettisuudelle ja estetisoinnille. Taiteeseen haluttiin saada takaisin alkuperäistä välittömyyttä ja aitoa vaistomaista taidekoulutuksesta riippumatonta ilmaisua. Naivismin suhde taiteen valtavirtauksiin on yleensä kiinteämpi kuin ITE-taiteen.
  • Outsider- ja ITE-taide kuvaavat taidetta, joka on luotu virallisen kulttuurin rajojen ulkopuolella. Sanaa "Outsider Art" käytetään usein laajasti ja sen alaan voi kuulua itseoppineita tai naivisteja, jotka eivät ole institutionalisoituneet. Tavallisesti ITE- tai Outsider-taiteilijalla on vähän tai ei ollenkaan suhteita taidemaailman valtavirtauksiin. Poikkeuksen tekevät erityistaiteilijat, joilla voi olla jopa taidekoulutus. Joskus outsider-taiteilijoiden tuotanto löydetään vasta heidän kuoltuaan. Outsidertaide kuvaa usein mielentiloja, epäsovinnaisia ajatuksia tai yksityiskohtaisesti tehtyjä fantasiamaailmoja.

Suomalaisia ITE-taiteilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[34] [35]

Outsider-taidetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visionäärisiä ympäristöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roger Cardinal, Outsider Art, London, 1972.
  • Granö Veli, "Onnela". Lahti, 1989.
  • Roger Cardinal, Art Brut. In: Dictionary of Art, Vol. 2, London, 1996.
  • Granö, Veli & Honkanen, Martti & Pirtola, Erkki: Itse tehty elämä – ITE. Toimitustyö: Raija Kallioinen. Julkaisija: Maaseudun sivistysliitto. Helsinki: Maahenki, 2000. ISBN 952-5328-06-6.
  • Itkonen, Satu: Ite-taide: Arjen luovuutta. Julkaisijat: Maahenki oy ja Nykytaiteen museo Kiasma. Helsinki: Maahenki, 2005. ISBN 952-5328-53-8.
  • Colin Rhodes, Outsider Art: Spontaneous Alternatives, London: Thames and Hudson, 2000.

Vuosikirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuurikustantamo Maahenki on vuodesta 2002 julkaissut Nykytaiteen vuosikirjoja. Kyseinen sarja perustuu suurelta osin maakunnallisten ITE-taiteen kartoitushankkeiden esiin nostaman taiteen esittelyyn, mutta kirjoissa on myös pyritty määrittämään ITE-taiteen paikkaa taiteen kentällä. Vuosikirjojen formaatissa on ilmestynyt kaksi erillisteosta: uskonnolliseen ITE-taiteeseen keskittynyt ITE hengessä ja englanniksi ITE-taidetta esittelevä ITE Art in Finland.[36]

  • Knuuttila, Seppo (toim.): ITE rajoilla. Nykykansantaiteen vuosikirja 1. Helsinki: Maahenki, 2002. ISBN 952-5328-19-8.
  • Knuuttila, Seppo (toim.): ITE käsillä. Nykykansantaiteen vuosikirja 2. Helsinki: Maahenki, 2003.
  • Knuuttila, Seppo (toim.): ITE paikalla. Nykykansantaiteen vuosikirja 3. Helsinki: Maahenki, 2004.
  • Knuuttila, Seppo (toim.): ITE hengessä. Helsinki: Maahenki, 2006. ISBN 952-5328-85-6.
  • Oino, Lauri (toim.): ITE lakeuksilla. Nykykansantaiteen vuosikirja 4. Helsinki: Maahenki, 2006.
  • Immonen, Pirjo & Vuorimies, Elina (toim.): Ite korvessa. Nykykansantaiteen vuosikirja 5. Helsinki: Maahenki, 2007. ISBN 978-952-5652-01-7.
  • Oino, Lauri (toim.): ITE jokivarsilla. Nykykansantaiteen vuosikirja 6. Helsinki: Maahenki, 2008.
  • Knuuttila, Seppo ja Tuuva, Minna (toim.): ITE vaaroilla. Nykykansantaiteen vuosikirja 7. Helsinki: Maahenki, 2010.
  • Simpanen, Marjo-Riitta (toim.): ITE keskellä. Nykykansantaiteen vuosikirja 8. Helsinki: Maahenki, 2010.
  • Knuuttila, Seppo (toim.): ITE Art in Finland. Helsinki: Maahenki, 2011.
  • Haveri, Minna (toim.): ITE kaakossa. Nykykansantaiteen vuosikirja 9. Helsinki: Maahenki, 2013.
  • Haveri, Minna (toim.): ITE Lapissa. Nykykansantaiteen vuosikirja 10. Helsinki: Maahenki, 2013.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.3.2013.
  2. a b Minna Haveri/ MSL: ITEnet -verkkoportaali: Etusivu 2012. Maaseudun Sivistysliitto. Viitattu 26.03.2015.
  3. Haveri, Minna 2010. Nykykansantaide (väitöskirja). Helsinki: Maahenki.
  4. Roger Cardinal: Outsider Art. London: , 1972. (englanniksi)
  5. Elore 1/2003, 10. vuosikerta
  6. Raw Vison-lehden verkkosivut. Viitattu 14.2.2009.
  7. a b c ITE-taide 2007. Maaseudun Sivistysliitto. Viitattu 21.7.2010. (suomeksi)(ruotsiksi)(englanniksi)
  8. Minna Haveri/ MSL: ITEnet -verkkoportaali 2012. Maaseudun Sivistysliitto. Viitattu 26.03.2015.
  9. Visionary Environments Raw Vision. Viitattu 20.7.2010. (englanniksi)
  10. Granö, Veli 2010. Joys and tribulations immortalised in concrete. Raw Vision 78, 2010..
  11. ITEnet -verkkoportaali: Teosympäristö Maaseudun Sivistysliitto.
  12. Elävä arkisto: Kekkospatsaat, 2009 (luettu 24.3.2015) YLE.
  13. a b Minna Haveri/ MSL: ITEnet -verkkoportaali: Tekniikat 2012. Maaseudun Sivistysliitto. Viitattu 26.03.2015.
  14. Minna Haveri /MSL: ITEnet -verkkoportaali: Aiheet 2012. Maaseudun Sivistysliitto. Viitattu 26.03.2015.
  15. Minna Haveri /MSL: Ensio Tuppurainen ITEnet -verkkoportaali. 2012. Maaseudun Sivistysliitto. Viitattu 26.03.2015.
  16. a b Minna Haveri: Nykykansantaide, Väitöskirjani tiivistelmä Viitattu 18.7.2010.
  17. Marja-Terttu Kivirinta: ITE-taide on kekseliästä nykykansantaidetta Viitattu 10.5. 2010
  18. Haveri, Minna 2010. Nykykansantaide (väitöskirja). s. 228.. Helsinki: Maahenki..
  19. Audia: Einari Junttila Kuvataidetta Kittilästä. Viitattu 18.7.2010.
  20. Terttu Junttila: Muistelmia taiteilijaisästäni Einari Junttilasta. Mediapinta, 2009.
  21. Heikki Kastemaa: Taiteilijakodin monet muistot. Lapin Kansa, 18.1.2010. Kulttuuri: Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.7.2010.
  22. Jukka Turunen: Matka ITE-taiteen ytimeen. Kaleva, 24.7.2010, nro 199/2010.
  23. a b Roberta Smith: Where Outsiders Come in From the Cold. The New York Times, 8.1.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
  24. Satu Itkonen: ITE-taide - Arjen luovuutta. Maahenki 2005
  25. a b K.H.Renlundin museo: ITE-museo Kokkolan kaupunki. Viitattu 26.03.2015.
  26. a b K.H. Renlunin museo: ITE-museo, kokoelmat. Kokkolan kaupunki.. Viitattu 26.03.2015.
  27. DigITE -tietokanta Maaseudun Sivistysliitto.
  28. K.H.Renlundin museo: ITE-museo, kokoelmat Kokkolan kaupunki. Viitattu 26.03.2015.
  29. Näyttelyt Haihatus, kulttuurin kiertotie. Haihatus. Viitattu 18.7.2010.
  30. MSL Kulttuuritoiminta, Arkisto: ITE-taiteen tapahtumia MSL. Viitattu 26.03.2015.
  31. ITEnet -verkkoportaali Maaseudun Sivistysliitto.
  32. K.H.Renlundin museo: ITE-museo, kansainvälisyys Kokkolan kaupunki. Viitattu 26.03.2015.
  33. Matti Vanhasen blogi tiistaina 23.5.2006
  34. 13 nykykansantaiteilijaa
  35. Kiasma-lehti 27/2005: Elämäniloa ITE-taiteesta
  36. Kantokorpi, Otso 2013. ITE-taiteen vuodet. 1/2 -lehti..

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ITE-taide.