Barokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nicolas Poussin, Aika ja totuus, allegoria, 1641.

Barokki (ital. barocco = merkillinen tai konstikas; esp. bamuecco = epämuodostunut helmi) oli taidesuuntaus, jota sävytti suurellisuus. Se käytti äärimmilleen venytettyjä muotoja ja selkeitä yksityiskohtia luomaan draamaa ja jännitettä kuvanveistossa, maalaustaiteessa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa, teatterissa ja musiikissa.

Barokin aikakausi alkoi noin vuoden 1600 paikkeilla Roomassa Italiassa, ja levisi sieltä lähes koko Eurooppaan ja Amerikan mantereelle.[1]

Mahdin taidetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barokin suosion takasi katolisen kirkon tuki. Trenton kirkolliskokouksessa oli päätetty, että taiteiden pitäisi viestiä uskonnollisia aiheita suoralla ja emotionaalisella osallistumisella. Katoliselle kirkolle barokkiarkkitehtuuri oli yksi vastareformaation tärkeimpiä propagandavälineitä.[1]

Myös maallinen yläluokka näki barokin arkkitehtuurin ja taiteen dramaattisen tyylin keinona vaikuttaa vierailijoihin ja ilmaisemaan voittoisaa valtaa ja hallitsemista. Barokkipalatsit on rakennettu pihojen, etuhuoneiden, suurten portaikkojen ja vastaanottohuoneiden sarjojen ympärille mahtipontisuuden moninkertaistamiseksi. Samanlaisella tuhlailevalla ylenpalttisuudella yksityiskohtainen taide, musiikki, arkkitehtuuri ja kirjallisuus innostivat toisiaan barokin kulttuuriliikkeenä, kun taiteilijat tutkivat, mitä he saisivat luoduksi toistavista ja vaihtelevista kuvioista.[1]

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renessanssin aikana antiikin kreikkalaisesta tieteestä ja taiteesta löydettiin paljon uudelleen ja aineistoa käännettiin ensimmäistä kertaa latinaksi. 1600-luvun alussa Euroopassa otettiin seuraava askel, kun muun muassa Johannes Keplerin, Galileo Galilein ja René Descartesin johdolla Euroopassa alkoi tieteellinen vallankumous, joka, toisin kun antiikin tiede, perustui suoraan luonnon havainnointiin ja havaintojen selittämiseen abstraktin filosofisen päättelyn sijaan.[2]

Tieteelliset edistysaskeleet johtivat myös vanhojen auktoriteettien, kuten katolisen kirkon aseman uudelleenarviointiin. Thomas Hobbesin Leviathan (vuonna 1651) argumentoi yksinvaltaisen, itsenäisen valtion puolesta samalla, kun Englannissa oli poliittisia ryhmiä, jotka ajoivat demokratiaa ja kaikkien ihmisten tasa-arvoa. Toisaalta barokkiajalla itsevaltius oli vahva, etenkin Ranskassa.

Reformaatioliikeen ja katolisen kirkon konflikti jatkui 1600-luvulla ja johti muun muassa kolmikymmenvuotiseen sotaan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan katolisten ja luterilaisten alueiden kesken sekä Ranskassa useisiin sotiin hugenotteja vastaan. Myös Englannin sisällissodalla oli uskonnollisia ulottuvuuksia, vaikka konfliktin ytimessä oli parlamentin ja kuninkaan välinen valtataistelu.

Barokki eri taiteenaloilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaustaide ja kuvanveisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barokin taiteen keskeisin piirre oli keskittyminen dramaattisuuteen. Renessanssin maalaus- ja veistostaiteiden kreikkalaisesta tyyneydestä siirryttiin teatraalisiin, voimakkaita tunteita herättäviin aiheisiin, joissa usein kuvattiin dynaamisia tilanteita.

Heinrich Wölfflinin jako klassismiin ja barokkiin:
Klassismi Barokki
  • muuttumaton totuus ilmiöiden takana
  • yksinkertaisuus
  • selkeys
  • jokainen elementti täydellinen
  • rationaalinen järjestys
  • ihminen kuvataan kaikessa rationaalisuudessaan
  • ilmiöiden moninaisuus
  • dynaamisuus
  • avoimet sommitelmat
  • sommitelmat pyrkivät laajenemaan ulos rajoistaan
  • yksi orgaaninen muoto, jota ei voi erottaa toisista
  • intohimot, kärsimyksen ja väkivallan äärimmäisyydet

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Barokkimusiikki

Pyrkimys dramaattisuuteen on havaittavissa myös musiikissa. Keskeisin barokin uusista musiikin muodoista, ooppera, pyrki tähän yhdistämällä draamaa ja musiikkia ennennäkemättömällä tavalla. Ihmisen tunteiden katsottiin olevan staattisia sieluntiloja, joista jokaisen sai aikaan tietty eri henkien yhdistelmä sielussa. Uskottiin, että näitä tunnetiloja, eli affekteja, läpikäymällä musiikin avulla oli mahdollista saada nämä henget sielussa paremmin tasapainoon. Barokkimusiikissa säveltäjät eivät pyrkineet ilmentämään omia henkilökohtaisia tunnetilojaan vaan näitä yleisiä affekteja.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Barokin kirjallisuus

Barokin kirjallisuus sijoittuu 1500-luvun loppuun ja 1700-luvun puoliväliin. Se syntyi vastapainoksi renessanssille. Aikaa leimasivat hallitsijoiden uskonsodat ja taistelut ja itsevaltaisten johtajien ilkivaltainen hallitseminen. Barokin aikana oli jyrkkä jakautuminen arvojen ja elämän hallintojen välillä ja sisäiset ristiriidat kuvaavat hyvin barokkia. Barokkia on kuvattu renessanssin rappiokaudeksi ja kirjallisuuden tutkijat usein sivuuttavat sen.

Lyriikassa suosituimpia muotoja olivat sonetti, elegia, epigrammi ja oodi.[3]

Barokkigalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barokin taiteilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Baroque period Encyclopedia Britannica.
  2. Narratives : Arts in the 16th, 17th Century; Scientific Revolution World History at KMLA
  3. Barock Literaturwelt (saksaksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barokki.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barokin maalaustaidetta.