Varhaiskristillinen taide
| Osa artikkelisarjaa: |
| Kristillinen kulttuuri |
|---|
 |
|
Varhaiskristillinen taide tarkoittaa kristillistä taidetta vuosien 100–500 jaa. välisenä aikana. Se syntyi myöhäisantiikin aikana aluksi katakombeissa ja myöhemmin kirkoissa. [1] Se liittyy oleellisesti bysanttilaiseen kulttuuriin.
Lähtökohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiskristillisen taiteen teokset syntyivät Länsi- ja Itä-Rooman keisarikuntien alueella[2]. Roomalaisen taiteen kehitys jatkui vielä 300-luvun jaa. jälkeen kahtia haarautuneena, pakanallisena ja kristillisenä taiteena. Se ei päättynyt Pompeijin ja Herculaneumin freskoihin. Varhaiskristillisen kauden taideteokset edeltävät bysanttilaista aikaa ja sijoittuvat puolivälille roomalaista maalaustaidetta. Ne eivät varsinaisesti kuulu kumpaankaan, vaan ovat siirtymäkauden ilmiöitä.[3] Toisaalta varhaiskristillinen taide voidaan katsoa roomalaisen taiteen viimeiseksi vaiheeksi, mutta ei pakanuuden tunnuksien alaiseksi. Varhaiskristillinen taide, hautamuistomerkit ja katakombien ja kirkkojen koristelut muodostavat vaatimattoman alun kristillisen taiteen valtaosaltaan sangen pitkään bysanttilaisena jatkuneelle kehitykselle.[4]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiskristillisellä kaudella alettiin ensimmäistä kertaa kuvata Kristusta, neitsyt Mariaa, apostoleja ja marttyyreja ihmishahmoina. Myös ryhmäkuvia maalattiin sekä Uuden Testamentin että Vanhan Testamentin henkilöistä.[5] Kömpelöstä toteutuksestaan huolimatta varhaiskristillisen taiteen kuvat ovat luoneet pohjan niin bysantin taiteen kristillisille kuville kuin länsimaisen taiteenkin maalauksille.[6]
Taiteessa pyrittiin enemmän ideoita kuin todellisuutta kuvaavaan tyyliin, joka keskittyi sisällön esittämiseen ulkoisen muodon sijaan. Varhaiskristillisen taiteen aiheet saatiin Vanhasta ja Uudesta Testamentista. Keskeisenä aiheena oli Jeesus, joka esitettiin parrattomana, lähinnä kreikkalaiseen Apolloniin vertautuvana voittajahahmona. Tunnetumpi versio pitkähiuksisesta ja parrakkaasta Jeesuksesta kehittyi 300-luvulla. Kristittyjen vainojen aikana varhaiskristillisen taiteen aiheet olivat vahvasti symbolisia. Esimerkiksi kala ja leipäkori symboloivat pyhää ehtoollista.
Myöhäisantiikin taiteessa antiikin teosten jäljentäminen väheni ja kuvanveisto keskittyi kohokuviin, sarkofageihin ja muotokuviin. Myöhäisantiikin taiteen yleisinä piirteinä voidaan nähdä kuvatilan esittämisen, leikkauksien, lyhennyksien poisjäänti, klassiseen taiteeseen verrattuna jäykkä, kömpelö ja frontaalisuuteen perustuva henkilökuvaus, lineaarisuus ja realismin katoaminen esimerkiksi muotokuvista, joissa korostunut idealuonne näkyi eritoten mallille tehdyistä ylisuurista silmistä. Kyseisen kehityksen on nähty johtaneen kristillisen taiteen pyhimyskuviin. Varhaiskristillisessä taiteessa tyylipiirteet lainattiin antiikin taiteesta ja siihen sekoitettiin kristillistä ikonografiaa. Katakombien maalaukset olivat varhaisinta kristittyä taidetta. Kun kristinusko oli saanut virallisen aseman, kehittyi sen kuvakieli esittävämpään suuntaan ja esimerkiksi kirkkoihin alettiin tehdä mosaiikkeja sekä seinämaalauksia. Kristillinen kuvasto sai laajasti vaikutteita muilta kulttuureilta, kuten antiikin Kreikka, Egypti, Mesopotamia.
Varhaiskristillinen arkkitehtuuri keskittyi vainojen aikaan rakentamaan katakombeja, jotka olivat maanalaisia hautausmaita ja kulttipaikkoja. Kristinuskon virallistamisen jälkeen 320-luvulla syntyivät ensimmäiset viralliset kirkot, joiden suosituimmaksi malliksi muodostui roomalainen basilika. Pitkänomaisen basilikan ohella rakennettiin keskeiskirkkoja. Ne olivat pohjakaavaltaan pyöreäpohjaisia, monikulmaisia tai neliönmuotoisia rakennuksia, joiden tilat oli ryhmitelty symmetrisesti keskustan ympärille.
Varhaiskristillisen taiteen pääryhmät
- Katakombimaalaukset
- Sarkofagit
- Norsunluuveistokset ja kohokuvat
- Mosaiikiit
Kokoontumispaikkojen taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_-_Interno.jpg)
Kristityt kokoontuivat aluksi yksityistaloissa, joiden omistajat alkoivat ilmeisesti vähitellen luovuttaa huonetiloja kokoontumispaikoiksi. Niitä ruvettiin koristelemaan asianmukaisella tavalla. Kristittyjen määrä kasvoi nopeasti ja mukaan tuli myös vaurasta väkeä, jotka luovuttivat kokouskäyttöön palatsejaan. Näin siirryttiin kotikirkosta basilikaan 300-luvulta lähtien. Roomaan rakennettiin 300-lulla mm. Santa Pudenziana ja Santa Maria Maggiore ja 400-luvulla Santa Sabina, joissa on entisöityjä mosaiikkeja noilta ajoilta. Palestiinassa ja Pohjois-Afrikan joissakin kirkoissa on mosaiikkeja 400-luvulta. Syyriassa niitä arvellaan olleen Antiokian kirkoissa.[7]
Paitsi pohjapiirrokseltaan ristinmuotoisia kirkkoja, muitakin pyhiä rakennuksia valmistettiin 300-luvulta alkaen. Tällainen on esimerkiksi mattyyrien muistoksi rakennettu Milanon martyrium ja kastekirkko. Jotkin mausoleumit rakennettiin samoin kuin roomalaisten sankareille pyhitetyt rakennukset. Kuuluisimpia on loistavilla mosaiikeilla koriseltu Konstantinuksen tyttärelle pyhitetty Rooman Constantian Mausoleum, jossa sivulaivan mosaiikit ovat parhaiten säilyneet. Tunisiassa Tabarkassa on varhaiskristillisen kauden hautakiviä.[8]
Katakombien taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli:Rooman katakombit
Roomassa melko yleinen tapa oli ruumiiden polttohautaus, mutta kristityt eivät halunneet polttaa vainajiaan. Tarvittiin laajoja hautausmaita. Esikuvana oli Rooman yhteiskunnassa tuolloin klienttien tapa haudata kuolleet. Ylimyssuvuilla oli hautausmaita lain velvoittamalla tavalla kaupungin rajojen ulkopuolella. Sinne oli rakennettu mausoleumeja ja hypogeumeja eli yhden tai useamman maanalaisen kammion hautoja, joiden seinäsyvennyksissa olivat sarkofagien tai tuhkauunien paikat. Katakombit koristeltiin maalauksilla, joissa käytettiin fresko- tai liimaväritekniikkaa, mutta koska katakombien tuffikivi oli pehmeää toisin kuin Pompejissa ja h-erculaneumissa, väriä voitiin sivellä yleensä vain yksi kerros. Väriaineessa oli kalkkia ja hiekkaa (pozzolana), ohennusaineena kalkkiliuos. [9]
Varhaiskristillistä arkkitehtuuria ja taidetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Konstantinuksen riemukaari, Rooma (313-315).
- San Giovanni in Laterano, Rooma (314–335)
- Konstantinuksen basilika, Rooma (324–329)
- Jeesuksen syntymäkirkko, Betlehem (326)
- San Paolo fuori le mura, Rooma (386)
- Santa Maria Maggiore, Rooma (432-440)
- Pyhän haudan kirkko, Jerusalem
- Santa Costanza, Rooma
-
Mooses, tunnettu tilanne, jossa hän lyö sauvalla kalliota autiomaassa. -
Viimeinen ateria -
Jeesus katakombimaalauksessa, Hyvä Paimen -
Lasarus tulee ulos haudasta. -
-
Nooa, kuvattuna katakombissa -
Jeesus mosaikissa -
Maria ja Jeesuslapsi, 200-luku -
Hyvä paimen -
-
-
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pierre du Bourguet: Varhaiskristillinen kausi, Länsimainen maalaustaide, WSOY 1965
- Lilius, Lilja, Thesleff, Setälä, Suolahti, Kämäräinen (toim.), Antiikin kulttuurihistoria, 1981
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Antti Vallius: Myöhäisantiikki ja varhaiskristillinen taide Aikajana. 22.9.2006. Arkistoitu 21.4.2009. Viitattu 11.4.2009.
- ↑ Pierre du Bourguet, s.9
- ↑ Pierre du Bourguet, s. 7
- ↑ Pierre du Bourguet, s. 11
- ↑ Pierre du Bourguet, s. 11–12
- ↑ Pierre du Bourguet, s. 12–13
- ↑ Pierre du Bourguet, s. 14–15
- ↑ Pierre du Bourguet, s. 15–16
- ↑ Pierre du Bourguet, s. 19
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||