Uusgotiikka

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johanneksenkirkko Helsingissä. Kirkko on Suomen uusgoottilaisten kirkkojen malliesimerkki.

Uusgotiikka eli neogotiikka on arkkitehtuurin ja sisustustaiteen suuntaus, joka kuuluu 1800-luvun kertaustyyleihin. Se yritti elvyttää myöhäiskeskiaikaisen gotiikan mukailemalla sen muotoja. Uusgotiikan juuret ovat lähinnä Englannissa, ja se kukoisti 1800-luvun loppupuolella. Se syntyi 1700-luvulla muun muassa rokokoon aikaan. Kirkkoarkkitehtuurissa se ilmeni vasta 1800-luvulla.

[muokkaa] Uusgotiikka Suomessa

Suomalaista uusgotiikkaa edustaa muun muassa Helsingin Ritarihuone (1861). Erityisesti uusgotiikka näkyy kuitenkin lukuisissa kirkoissa.

Suomen Yleisten rakennusten intendentinkonttorissa alettiin kiinnostua uusgotiikasta 1820-luvulla, jolloin tyyliä käytettiin joidenkin kellotapuleiden suunnitteluun. Ensimmäinen merkittävä työ uusgotiikan saralla tehtiin, kun Carl Ludvig Engel suunnitteli Turun tuomiokirkon korjaustyöt ja uuden torninhuipun vuoden 1827 suurpalon jälkeen.

Uusgotiikka löi itsensä läpi Engelin seuraajan Ernst Lohrmannin intendenttikaudella 1841 - 1865 hänen suunnittelemiensa kirkkojen myötä. Tällöin hän suunnitteli uusgotiikasta myös kiinnostuneen arkkitehti A.F. Granstedtin kanssa Kerimäen puukirkkoa, jossa näkyy myös empiretyyli. Granstedtiä epäilytti suuren kirkon rakentaminen, mutta hän suostui kuitenkin, erityiskorvausta vastaan. Näin suuria kirkkoja ei kuitenkaan haluttu rakentaa useampia.

Uusgoottilaisia rakennuksia Lontoossa

Merkittäviä uusgoottilaisten kirkkojen suunnittelijoita olivat Lohrmannin lisäksi muun muassa Georg Theodor von Chiewitz, Carl Axel Setterberg, Carl Albert Edelfelt, Frans Sjöstörm, Jac. Ahrenberg, Karl Öhman ja Josef Stenbäck.

[muokkaa] Kirkkoja

Joitakin Suomen uusgoottilaisista kirkoista:

[muokkaa] Intendentinkonttorissa suunniteltuja

[muokkaa] Kukoistuskausi (1870 - 1890 -luvut)

Kemin kirkko
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uusgotiikka.



Henkilökohtaiset työkalut