Fluxus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fluxus (lat. fluxus 'virrata') on kansainvälinen taiteilijoiden, säveltäjien ja muotoilijoiden verkosto, joka perustettiin vuonna 1962. Sille on tyypillistä eri taiteenalojen ja suuntausten yhdistäminen. Fluxustaiteilijat ovat olleet aktiivisia kuvataiteissa, musiikissa, sekä kirjallisuudessa, kaupunkisuunnittelussa, arkkitehtuurissa ja muotoilussa. Fluxusta kuvataan usein sanalla intermedia. Esimerkiksi runous ja kuvataide kohtaavat toisensa visuaalisessa runoudessa.

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fluxus-sanan otti käyttöön liettualaissyntyinen, Yhdysvalloissa asunut taiteilija Jurgis Mačiūnas (1931-78) vuonna 1962. Ryhmän juuria voidaan jäljittää 1950-luvun lopulle New Yorkin New School for Social Researchin kokeellisen säveltämisen kursseille, joita johti John Cage 1957-1959. Monet Cagen oppilaat olivat taiteilijoita, joilla oli vähän kokemusta musiikista. Fluxuksen perustajia olivat Jackson Mac Low, Al Hansen, George Brecht ja Dick Higgins. Cagen luokilla vierailivat myös muun muassa Fluxukseen vaikuttaneet Marcel Duchamp ja Allan Kaprow (jota pidetään ensimmäisten happeningien luojana). Varhaiskaudella Fluxus oli aktiivinen Euroopassa, erityisesti Saksassa, sekä Japanissa ja Yhdysvalloissa.

Keskeiset ideat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fluxus rohkaisi itse tehtyyn estetiikkaan, arvosti yksinkertaisuutta monimutkaisuuden sijaan. Kuten dada ennen sitä, fluxukseen kuului vahva epäkaupallisuus ja anti-taide, joka halveksi perinteistä taidemarkkinoiden ohjaamaa taidemaailmaa ja suosi taiteilijakeskeistä luovaa käytäntöä. Fluxus-taiteilijat työskentelivät yleensä millä tahansa materiaaleilla joita oli saatavilla, ja joko loivat omat teoksensa tai toimivat yhteistyössä kollegoidensa kanssa. Fluxuksen taiteilijat eivät tavallisesti ulkoistaneet luovaa prosessia kaupallisille valmistajille.

Fluxuksella ei ole yleistä hyväksyttyä määritelmää. Useimmat fluxus-tutkijat ja taiteilijat ovat samaa mieltä seuraavista:

  • Fluxus on asenne. Se ei ole liike tai tyyli.
  • Fluxus on intermediaa. Fluxuksen tekijät haluavat nähdä, mitä tapahtuu kun eri mediat kohtaavat toisensa.
  • Fluxuksen tekijät haluavat sekoittaa asioita. He käyttävät löydettyjä ja jokapäiväisiä esineitä, ääniä, kuvia ja tekstejä.
  • Fluxuksen pitäisi olla yksinkertaista. Taide on pientä, tekstit ja performanssit ovat lyhyitä.
  • Fluxuksen pitäisi olla hauskaa. Jos se ei ole hauskaa, se ei ole Fluxusta.

Fluxus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ei ole varsinaisia Fluxuksen toimintaan osallistuneita. Fluxus yhdistetään Suomessa usein 1960-luvun undergroundiin. J.O. Mallanderilla oli yhteyksiä ryhmään ja hänen taidettaan voisi nimittää fluxukseksi.

Postitaiteen pioneereina olivat Fluxus-taiteilijat. Suomeen postitaide saapui 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Tuon ajan tunnetuimpia osallistujia olivat J.O. Mallander, Arto Kytöhonka ja Ilkka-Juhani Takalo-Eskola. Performanssiryhmä Kone-Kekkosen toteuttamaa "lottovoittohuijausta" vuonna 2010 voidaan pitää esimerkkinä uuden sukupolven fluxus-taiteesta.

Valmistellessaan 40 vuotta: fluxus ja sen vaikutus -näyttelyä Wiesbadeniin René Block vieraili Pohjoismaissa vuonna 2001. Pohtiessaan jälkeenpäin, mitä tekemistä tämän päivän nuorella pohjoismaisella taiteella on fluxuksen kanssa, hän kirjoitti vaikutelmistaan:

»Tutkimukseni tulokset ovat lohdullisia: ei yhtään mitään. Siitä huolimatta monilla nuorilla taiteilijoilla on paljon enemmän tekemistä sen kanssa kuin mitä he saattavat ymmärtääkään. Näin siksi, että suuri osa siitä mihin fluxus-taiteilijat pyrkivät ja mitä he keksivät, alkaen viime vuosisadan puolivälistä, kuuluu tämän päivän jokapäiväiseen estetiikkaan ja älylliseen sanastoon:

  • Mitä polkua musiikki olisi kulkenut, ellei olisi ollut Cagea?
  • Kuinka ohutta olisi keskustelun taso merkittävissä nykytaiteen näyttelyissä ellei Beuys olisi aikanaan kehittänyt ruumiillisia ilmaisumuotoja. Puhumattakaan hänen vaikutuksestaan performanssitaiteeseen ja hänen uudesta tavastaan määritellä veistos.
  • Ja mikä olisi tämän päivän videotaiteen ilmaisuvoima, ellei Nam June Paik olisi toiminut sen pioneerina?

Kolme kysymystä, joihin tuskin voidaan antaa vastausta.[1]»

Fluxus-taiteilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fluxuksen yhteydessä on toiminut useita taiteilijoita, kirjailijoita ja säveltäjiä, muun muassa:

Fluxus-tutkijoita, -kriitikoita ja -kuraattoreita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Thomas Albright
  • Simon Anderson
  • Philip Auslander
  • Marianne Bech
  • Mark Bloch
  • Ina Blom
  • Walter Cianciusi
  • Bertrand Clavez
  • Ina Conzen
  • David Doris
  • Stephen C Foster
  • Peter Frank
  • Adrian Glew
  • Emily Harvey
  • Jon Hendricks
  • Hannah Higgins
  • Judith Hoffberg
  • Sidney Huttner
  • Jill Johnston
  • Thomas Kellein
  • Henry Martin
  • Jonas Mekas
  • Estera Milman
  • Barbara Moore
  • Karen Moss
  • Harry Ruhé
  • Craig Saper
  • Jean Sellem
  • Kristine Stiles
  • Owen Smith
  • Nicholas Zurbrugg

Tärkeimmät kokoelmat ja arkistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alternative Traditions in Contemporary Art, University Library and University Art Museum, University of Iowa Iowa City, Iowa, USA
  • Archiv Sohm, Stadtsgalerie Stuttgart, Stuttgart, Saksa
  • Archivio Conz, Verona, Italia
  • Artpool, Budapest, Unkari
  • Emily Harvey Foundation, New York, New York, ja Venetsia, Italia
  • Fluxus Collection, Fluxus West in England Papers, Tate Gallery Archives, The Tate Gallery, Lontoo, Englanti
  • Fluxus Collection, Walker Art Center, Minneapolis, Minnesota, USA
  • Franklin Furnace Archive, The Museum of Modern Art, New York, USA
  • George Maciunas Memorial Collection, The Hood Museum of Art, Dartmouth College, Hanover, New Hampshire, USA
  • Gilbert and Lila Silverman Fluxus Foundation, Detroit, Michigan, and New York, New York, USA
  • Jean Brown Archive, Getty Center for the History of the Arts and Humanities, Los Angeles, Kalifornia, USA

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Block, René (toim.) 1962. Wiesbaden Fluxus 1982. Wiesbaden (BRD): Harlekin Art; Wiesbaden: Museum Wiesbaden and Nassauischer Kunstverein; Kassel: Neue Galerie der Staatliche, 1982.
  • Friedman, Ken (toim.). The Fluxus Reader. Chicester, West Sussex and New York: Academy Editions, 1998.
  • Gray, John. Action Art: A Bibliography of Artists’ Performance from Futurism to Fluxus and Beyond. Westport, Connecticut: Greenwood Press, 1993.
  • Held, John Jr. Mail Art: an Annotated Bibliography. Metuchen, New Jersey and London: The Scarecrow Press, Inc., 1991.
  • Hendricks, Geoffrey (toim.). Critical Mass, Happenings, Fluxus, performance, intermedia and Rutgers University 1958-1972. Mason Gross Art Galleries, Rutgers, and Mead Art Gallery, Amherst, 2003.
  • Hendricks, Jon. 'Fluxus Codex. New York: Harry N. Abrams, Inc. 1989.
  • Jon Hendricks (toim.). Fluxus, etc.: The Gilbert and Lila Silverman Collection. Bloomfield Hills, Michigan: Cranbrook Museum of Art, 1982.
  • Higgins, Hannah. Fluxus Experience. Berkeley: University of California Press, 2002.
  • Kellein, Thomas. Fluxus. London and New York: Thames and Hudson, 1995.
  • Milman, Estera (toim.). Fluxus: A Conceptual Country. (Visible Language, vol. 26, Nos. 1/2.) Providence: Rhode Island School of Design, 1992.
  • Moren, Lisa. Intermedia. Baltimore, Maryland: University of Maryland, Baltimore County, 2003.
  • Phillpot, Clive, ja Jon Hendricks (toim.). Fluxus: Selections from the Gilbert and Lila Silverman Collection. New York: Museum of Modern Art, 1988.
  • Saper, Craig J. Networked Art. Minneapolis and London: University of Minnesota Press, 2001.
  • Schmidt-Burkhardt, Astrit. Maciunas’ Learning Machine from Art History to a Chronology of Fluxus. Detroit, Michigan: Gilbert and Lila Silverman Fluxus Collection, 2005.
  • Smith, Owen F. Fluxus: The History of an Attitude. San Diego, California: San Diego State University Press, 1998.
  • Williams, Emmett ja Ann Noel (toim.). Mr. Fluxus: A Collective Portrait of George Maciunas 1931-1978. London: Thames and Hudson, 1997.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]