Nykytaide

Wikipedia

Nykytaide on oman aikamme taidetta, uutta taidetta. Sanan käyttö yleistyi 1970-luvulla, kun sanat moderni taide ja modernismi alkoivat saada uusia merkityksiä, joita niihin ei aikaisemmin oltu liitetty. Nykytaide on sivumerkityksistä vapaampi ja puolueettomampi sana kuin moderni taide.

Kun nykytaide sisältää tavallisesti uusia näkökulmia, aiheita, materiaaleja, tekotapoja tai ideoita, sen ymmärtämistä pidetään joskus perinteistä taidetta vaikeampana. Nykytaide saavuttaa usein arvostusta paljon myöhemmin sen julkaisemisen jälkeen.

Esimerkiksi impressionistitaiteilijat saivat 1870- ja 1880-lukujen aikana vastaanottaa ankaraa arvostelua ja pilkkaa Ranskassa varsinkin suuren yleisön taholta. Performanssi yleistyi maassamme 1980-luvulla. Aluksi naureskeltiin yleisesti niin hassulle sanalle kuin taiteilijoiden kummallisille tempauksillekin. Impressionistit ovat nyt kautta maailman suosittuja taiteilijoita ja performanssi on tänään eräs osa aikamme taidetta siinä missä muutkin uudet taidesuuntaukset.

Sisällysluettelo 1 Uusi syntyy vanhasta 1.1 Perinteinen ja nykytaide 1.2 Taide ja elämäntapa 1.3 Tuontia ja vientiä 2 Foorumit 2.1 Kiasma 2.2 Tampereen nykytaiteen museo 2.3 Emma 2.4 Muita 2.5 Frame 3 Keinot 3.1 Valokuvataide 3.2 Video- ja mediataide 3.3 Tila- ja ympäristötaide 3.4 Installaatio 3.5 Käsitetaide 3.6 Performanssi 3.7 Yhteisötaide 4 Tulevaisuus 5 Katso myös 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Uusi syntyy vanhasta

Modernismi pyrki tavallisesti kieltämään perinteen merkityksen, kun nykytaide usein pyrkii käyttämään sitä.

[muokkaa] Perinteinen ja nykytaide

Kuvataiteessa puhutaan usein nykytaiteesta ja perinteisemmistä taiteista. Kuvataide muodosti ennen oman, taiteen autonomiaan ja joskus kapea-alaiseenkin taitotietoon perustuvan merkkikielen. Taiteenalojen väliset raja-aidat pidettiin korkeina, esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen maalaustaiteessa ei hyväksytty koristeellisuutta.

Nykytaidetta luonnehtii avoimempi suhde ihmiskunnan kulttuuriin. Nykytaiteen teokset saattavat vedota muihinkin aisteihin kuin näköaistiin ja puhtaaseen visuaalisuuteen. Ääni saattaa olla osa taideteosta, kuten myös liike tai haju. Sanat, käsitteet ja teoriat ovat osa nykytaiteen materiaalia siinä missä taltta, sivellin, maalituubi ja valokuvauskamera. Nykytaiteen teos saattaa olla performanssi, jossa henkilöt puhuvat, laulavat ja tanssivat. Museon tai gallerian sijasta kuvataide voidaan esittää erämaassa tai puistossa ympäristötaiteena tai lähiön kerrostalossa yhteisötaiteena.

[muokkaa] Taide ja elämäntapa

Taide on sidoksissa aikansa elämäntapaan. Nykytaiteen rooliin kuuluu etsiä taiteen uusia ilmaisukeinoja ja esitellä niitä. Myös taiteessa on omia valtavirtauksia, sivujuonteita ja muoti-ilmiöitä siinä missä tieteissä ja millä muulla alalla tahansa. Joskus taiteessa on nähtävissä selvästi jokin vallitseva tyyli tai ilmaisutapa, mutta kaikkina aikoina näin ei ole.

Uusi tekniikka on muuttanut taidetta. Valokuva-, video- ja mediataide ovat hakeneet paikkaansa pitkään ja alkavat saada oman asemansa. Nykytaide ei ole tavallisesti puhdasta kuvaan (tai ääneen, tanssiin, näyttämötulkintaan) perustuvaa. Se on usein monialaista, ja teoksissa saattaa yhtyä useita niin perinteisiä kuin uusiakin taiteenaloja.

[muokkaa] Tuontia ja vientiä

Uusi taide on tullut Suomeen usein ulkomailta, tavallisesti Länsi-Euroopasta tai Yhdysvalloista. Sitä on arvosteltu Eurooppa- ja Amerikkakeskeisyydestä, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana kansainvälinen nykytaide on avannut tarkastelukulmia myös muihin maailmanosiin.

Nykytaiteen uusia suuntauksia esitellään tavallisesti suurissa kansainvälisissä näyttelykatsauksissa, kuten Venetsian ja Sao Paulon biennaaleissa, Kasselin documentassa tai muissa vastaavissa. Myös kansainvälisten taidemessujen asema on vahvistunut.

Suomessa kansainvälisen taiteen suurehko näyttely- ja tapahtumasarja Ars-näyttelyt on vuodesta 1961 esitellyt uusia nykytaiteen suuntauksia Helsingissä, sekä toisinaan myös Tampereella, Turussa ja Jyväskylässäkin. Taiteen kansainvälistymistä oli aluksi vaikea ymmärtää, koska kotimaisen kulttuurin päätehtäväksi nähtiin 1800-luvun lopulta aina 1950-luvulle kansallisen identiteetin rakentaminen ja taide painottui pitkään kansallisromantiikan ja kansallistunteen ylläpitoon.

[muokkaa] Foorumit

[muokkaa] Kiasma

Pääartikkeli: Kiasma

Kiasma on Helsingin Mannerheimintiellä sijaitseva nykytaiteen museo.

Kiasman perustamisen juuret ulottuvat 1930-luvulle asti. Vuonna 1939 perustettiin Nykytaide ry organisoimaan nykytaiteeseen keskittyviä näyttelyitä. Yhdistys toimi aktiivisesti 1950-luvulla juuri nykytaiteen näyttelyiden järjestämiseksi. Esimerkiksi yhdistys osallistui vuonna 1961 järjestetyn ensimmäisen Ars-näyttelyn järjestämiseksi. Vuonna 1964 se julistautui nykytaiteen museohankkeen tukijärjestöksi ja lopetti toimintansa vuonna 1990, kun Nykytaiteen museo perustettiin. Yhdistyksen toiminnan tärkein tavoite oli saavutettu.

Museo toimi aluksi Ateneum-rakennuksessa, mutta sai omat tilat Kiasman valmistuttua 1998. Nykytaiteen museo Kiasma on osa Valtion taidemuseota. Toukokuun 2006 alkuun mennessä Helsingin Nykytaiteen museossa Kiasmassa oli käynyt kaksi miljoonaa kävijää sen avaamisesta 1998 alkaen.

[muokkaa] Tampereen nykytaiteen museo

Nykytaiteella on instituutionsa siinä missä klassisella ja modernilla taiteellakin. Museo perustettiin vuonna 1966. Se toimii Museokeskus Vapriikin yhteydessä, joka sijaitsee entisen Tampellan tehdasalueella. Museo ilmoittaa tehtäväkseen Tampereen kaupungin yleisen taidekokoelman ja siihen sisältyvien julkisten veistosten ja muistomerkkien hoidon sekä museon oman kokoelman hoitamisen ja kartuttamisen.

Tampereella on toiminut myös vuodesta 2002 alkaen Willa Mac, jonka päätehtävänä on suomalaisen nykytaiteen esilletuominen.

[muokkaa] Emma

Pääartikkeli: Emma

Espoon taidemuseo EMMA (engl. Espoo Museum of Modern Art ’Espoon modernin taiteen museo’) avattiin vuonna 2006. Museon näyttelytilat ovat Suomen suurimmat. EMMA sijaitsee Espoon Tapiolassa WeeGee-talossa.

[muokkaa] Muita

Turun nykytaiteen museo on Ars Nova. Se sijaitsee Aboa Vetus -museon yhteydessä. Ars Novassa on vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä sekä teoksia museon kokoelmista, joka koostuu muun muassa Matti Koivurinnan säätiön taidekokoelmasta.

Kuntsin modernin taiteen museo avattiin helmikuussa 2007 Vaasan Tullipakkahuoneella.

Lisäksi monet taidemuseot, taidehallit ja taidegalleriat esittelevät muun muassa nykytaidetta.

[muokkaa] Frame

Nykyisin suomalainen nykytaide on jatkuvassa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa ja useat suomalaiset nykytaiteilijat ovat menestyneet kansainvälisen taiteen esitysfoorumeilla. Keskeiseen asemaan on tullut Helsingissä toimiva suomalaisen taideviennin tukisäätiö Frame.

Merkittävät kansainväliset taidepalkinnot, kuten Englannin Turner-palkinto pohjoismainen Carnegie Art Award, sekä Suomessa Ars Fennica arvioivat ja suuntaavat nykytaidetta.

[muokkaa] Keinot

Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana taiteiden väliset rajat ovat madaltuneet. Nykytaiteen piiri on laajentunut visuaalisten taide-esineiden esittämisestä moneen suuntaan avautuvaksi käsitteeksi, joka voi ottaa suhdetta lähes mihin tahansa inhimilliseen. Rajojen ylittäminen on yleistynyt.

Valokuvataide

Pääartikkeli: Valokuvataide

Valokuvataiteen läpimurto osana nykytaidetta ajoittuu 1990-luvulle, jolloin valokuvateosten julkaiseminen moninkertaistui ja valokuvaus oli kuvataiteen merkittävissä yhteisnäyttelyissä vahvasti esillä. Uusi, koulutettu ja kansainvälistä kokemusta omaava valokuvataiteilijoiden sukupolvi astui esiin. Myös valokuvatekniikassa tapahtuneet uudistukset vaikuttivat. Värivalokuvauksen menetelmät kehittyivät ja digitaaliseen valokuvaukseen kohdistunut kiinnostus lisäsi yleisöpohjaa. Useat taidemaalarit, taidegraafikot, kuvanveistäjät ja performanssitaiteilijat alkoivat käyttää valokuvaa välineenään.

[muokkaa] Video- ja mediataide

Pääartikkeli: Mediataide

Mediataide käyttää hyväkseen sähköisiä viestimiä. Se yhdistelee perinteisiä taiteita, kuten maalaustaidetta, elokuvaa, musiikkia, videota ja performanssia liittäen niihin mediateknologioiden käytön. Tekniikka ja välineet ovat etusijalla näillä välinetaiteen aloilla.

[muokkaa] Tila- ja ympäristötaide

Pääartikkeli: Tila- ja ympäristötaide

Tila- ja ympäristötaiteessa teos ja sen ympäristö tai ympäröivä tila muodostavat kokonaisuuden. Tilataiteen ja ympäristötaiteen ero on siinä, että tilataidetta voi olla rajatuissa, rakennetuissa ympäristöissä, rakennusten sisällä tai ulkopuolella, kun taas ympäristötaide ottaa kokonaisvaltaisempaa suhdetta luontoon tai ihmisen luomaan ympäristöön.

[muokkaa] Installaatio

Pääartikkeli: Installaatio

Teosta, joka koostetaan löydetyistä (ransk. objet trouvé, engl. found art)ja valmiiksi tehdyistä esineistä (valmisesine engl. ready-made) sanotaan installaatioksi.

Installaatio on erityiseen tilaan tehtyä taidetta, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen. Riippuen installaation kiinnitysalustasta tai sijaintipaikasta puhutaan lattia-, seinä- tai kattoinstallaatioista.

Installaatiot vetoavat usein moneen aistiin, sisältäen esineitä, kuvia, ääntä, tuoksuja ja liikkuvia esineitä. Installaatio voi koostua myös esimerkiksi televisiomonitoreista, jolloin puhutaan videoinstallaatiosta.

[muokkaa] Käsitetaide

Pääartikkeli: Käsitetaide

Käsitetaiteessa teoksen suunnittelu, tekoprosessi, tulkinta tai pelkkä idea on tärkeämpi kuin varsinainen materiaalinen ja lopullinen teos. Käsitetaideteokset voivat koostua esimerkiksi teksteistä, valokuvista ja muusta informaatiosta, jotka selittävät teosta.

[muokkaa] Performanssi

Pääartikkeli: Performanssi

Performanssi on yleisön edessä esitettävä taide-esitys, joka noudattaa ennalta laadittua suunnitelmaa, ja voi sisältää elementtejä tai muistumia eri taidemuodoista. Performanssi tuli erillisenä taidemuotona tunnetuksi 1960-luvulla ja sen tavoitteena on visuaalisen ja ajatuksellisen kokonaisuuden luominen.

[muokkaa] Yhteisötaide

Pääartikkeli: Yhteisötaide

Yhteisötaide on 1990-luvulta yleistynyt taiteen suuntaus, jossa taidetta tehdään jonkin yhteisön ehdoilla, yhteisön jäsenten kanssa ja heitä varten. Yhteisötaide toteutetaan yleensä projekteina, tapahtumina tai työpajoina. Taiteilija on tapahtuman, teoksen tai ilmiön tuottaja tai ohjaaja.

[muokkaa] Tulevaisuus

Nykytaide on kehittynyt pienistä avantgardetaiteen kokeiluista lähes teollisuuden kaltaiseksi toiminnaksi. Nykytaiteen piirissä oleva koulutus on lisääntynyt ja nykytaiteen museot, taidegalleriat ja taidemarkkinat houkuttelevat lisääntyviä yleisömääriä.

Vaikka nykytaiteen foorumit ja keinot näyttävät tänään melko vakiintuneilta, ainoa varma asia, joka länsimaisen nykytaiteen tulevaisuudesta voidaan sanoa, on sen muutos.

Theodor Adorno (1969):

»On itsestään selvää, että mikään taidetta koskeva ei ole enää itsestään selvää.»

[muokkaa] Katso myös

• Kiasma
• Taidehalli
• Ars-näyttelyt
• Modernismi

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Mitä nykytaide on?
• Tarja Tuusvuori, Nykytaiteen mysteeri, Yliopisto-lehti
• Aikajana, nykytaide
• Journal of Contemporary Art (englanniksi)
• Tampereen nykytaiteen museo
• Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki
• Venetsian biennaali (italiaksi ja englanniksi)
• Kasselin documenta (englanniksi ja saksaksi)
• Ars Fennica
• Suomalaisen taiteen viennin tukisäätiö Frame (englanniksi)