Kiasma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nykytaiteen museota. Biologiassa kiasma on kromosomien yhtymäkohta.
Kiasma (nykytaiteen museo)
Helsinki Kiasma.jpg
Perustettu 1998
Sijainti Helsinki
Johtaja Pirkko Siitari
Kotisivut Kiasma


Kiasma (rakennus)
Osoite Mannerheiminaukio 2
Sijainti Helsinki
Rakennustyyppi museo
Valmistumisvuosi 1998
Suunnittelija Steven Holl
Omistaja Senaatti-kiinteistöt[1]
Urakoitsija Seicon Oy
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kiasma on Helsingin Mannerheimintiellä sijaitseva nykytaiteen museo. Se on Valtion taidemuseon osa[2], jossa Kiasman lisäksi ovat Ateneumin taidemuseo, Sinebrychoffin taidemuseo sekä Kuvataiteen keskusarkisto.[3] Kiasman johtajana toimii Pirkko Siitari. Nykytaiteen museo toimi ennen Kiasman valmistumista Ateneum-rakennuksessa[3].

Kiasman tavoitteena on tehdä tunnetuksi nykytaidetta ja vahvistaa sen asemaa toimimalla yhteydessä taiteen tekijöihin ja yleisöön. Kiasman toiminta perustuu ajatukseen visuaalisen kulttuurin keskuksesta. Museo toimii kansalaisten kohtaamispaikkana, jonka tarkoituksena on saattaa nykytaide kosketukseen erilaisten yleisöjen kanssa, sekä tuoda oman ajan taide osaksi ihmisten elämää.[4]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kävijät

Kiasman viisivuotista taipaletta arvioitaessa vuonna 2003 silloinen johtaja Tuula Karjalainen totesi, että se oli neljä vuotta Suomen suosituin museo ja edelleen maan tunnetuin. Hän arvioi, että Kiasma on todennäköisesti maailman suosituin nykytaiteen museo, silloin kun kävijämäärää vertaa maan väkilukuun.[5]

Kiasmasta on tullut eräs Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä. Sen yhteenlaskettu kävijämäärä ylitti kolme miljoonaa vuonna 2011.[6][7] Kiasmassa on käynyt vuosina 2007-2011 noin 165 000 - 194 000 kävijää vuodessa.[8][9] Vuonna 2010 se oli kolmanneksi suosituin museo Suomessa.[10]

Kiasman kävijöistä 65 prosenttia on alle 35-vuotiaita.[11] Keskimääräinen Kiasmassa kävijä on 20 vuotta nuorempi kuin yleensä taidemuseoissa.[12]

Kiasmassa kävijöistä noin 30 prosenttia on ulkomaalaisia ja 20 prosenttia Helsingin ulkopuolelta. Vuonna 2011 havaittiin venäläisten vieraiden määrän lisääntyvän nopeasti.[13]

[muokkaa] Rakenne ja tilat

Kiasmassa on museotiloja 9 100 m² ja kokonaispinta-ala on noin 12 000 m² ja tilavuudeltaan Kiasma on 70 000 m³. Ihmiskeho on tilojen mitoituksen perusteena ja ihmisen katseen korkeudeksi on otettu 165 cm:n keskiarvo, joka on yksi arkkitehtuurin lähtökohdista. Viittä yleisökerrosta yhdistävät rampit, portaat ja hissit.[3]

  • Ensimmäisessä kerroksessa ovat kahvila, kauppa, lehtikulma, seminaari-tila ja taideprojektien esittelytila Takaikkuna sekä Kiasma-teatteri.
  • Toinen ja kolmas kerros ovat kerran vuodessa vaihtuvien Kiasman kokoelmien näyttelytiloja.
  • Viidennessä kerroksessa oleva päänäyttelytila on keskitetty teema- ja taiteilijakohtaisille näyttelyille.
  • Studio K:ssa esitellään koti- ja ulkomaisia taiteilijoita tai teoksia.
  • Kontti on omistettu mediateknologiaa hyödyntävien projektien esittelyyn.[2]

[muokkaa] Toiminta

Kiasma ja Mannerheimin ratsastajapatsas.

Toiminta koostuu erilaisista tapahtumista ja museotoiminnasta järjestämällä näyttelyitä, omien kokoelmien esittelyjä, Kiasma-teatterin esityksiä, seminaareja ja luentoja. Lisäksi Kiasma osallistuu kaupunkitaiteen projekteihin ja tuo visuaalista kulttuuria Kiasma Stagelle, joka on museon esittävän taiteen yksikkö.

Suuri kansainvälisen nykytaiteen esittely on ollut vuodesta 1961 järjestetyt Ars-näyttelyt. Kiasmassa ne on järjestetty vuosina 2001 ja 2006. Kiasma-teatterissa on nuorisolle suunnattuja urbaanin kaupunkikulttuurin URB-festivaaleja[3] vuodesta 2000 lähtien.[3]

[muokkaa] Kokoelmat ja teosten valinta

Kiasman taidekokoelmissa on yli 9000 teosta. Kokoelmia kartutetaan niin, että painopiste on Suomen taiteessa. Toisena painopisteenä ovat maamme lähialueet eli Pohjoismaat, Baltian maat sekä Venäjä ja lopulta muun maailman taide. Vuosittain hankitaan noin 200 taideteosta sekä vastaanotetaan taideteoslahjoituksia. [14][3]

Kokoelmat koostuvat vuoden 1960 jälkeen debytoineiden taiteilijoiden teoksista. Teoksia valitaan erilaisin kriteerein, joita ovat esimerkiksi teoksen, taiteilijan tai esiteltävän ilmiön merkitys Suomen taide-elämässä tai taiteen kehityksessä yleisesti. Valintoihin vaikuttavat myös ajankohtaisesti kiinnostavat teemat ja piirteet sekä taiteilijan työn korkeatasoisuus, jonka määrittelyyn vaikuttavat muun muassa näkökulma ja tarkasteluympäristö. Mukana on myös sellaisten taiteilijoiden teoksia, joiden asema taidekentällä ei ole vielä vakiintunut.[15]

[muokkaa] Historia

Kiasman perustamisen juuret ulottuvat 1930-luvulle. Vuonna 1939 perustettiin Nykytaide ry, joka organisoi nykytaiteeseen keskittyviä näyttelyitä. Yhdistys toimi aktiivisesti 1950-luvulla ja muun muassa vuonna 1961 ensimmäistä kertaa järjestetyn Ars-näyttelyn järjestämiseksi. Nykytaiteen museo oli esillä Taide-lehden pääkirjoituksessa vuonna 1961.[16] Vuonna 1964 Nykytaide ry julistautui nykytaiteen museohankkeen tukijärjestöksi ja lopetti toimintansa vuonna 1990, kun Nykytaiteen museo perustettiin. Museo toimi aluksi Ateneum-rakennuksessa, kunnes sai omat tilat Kiasman valmistuttua.

Arkkitehtikilpailu nykytaiteen museon rakennuksen suunnittelemiseksi julistettiin syksyllä 1992.[3] Kilpailu oli tarkoitettu Pohjoismaista ja Baltiasta kotoisin oleville arkkitehdeille. Kutsuttuina mukana kilpailussa oli viisi kansainvälisesti tunnustettua arkkitehtia. Vuonna 1993 valittiin kilpailuun osallistuneen 516 työn joukosta toteutettavaksi yhdysvaltalaisen Steven Hollin Chiasma.[3]

Tällöin Suomessa elettiin syvintä lama-aikaa. Ulkomaalaisen arkkitehdin menestyminen tärkeässä kilpailussa oli monelle suomalaiselle arkkitehdille kova koettelemus. Chiasma-ehdotus herätti arkkitehtipiireissä ankaraa arvostelua. Vastaavaa ammattidebattia ei Suomessa koettu sitten Dipolin valmistumisen 1960-luvulla. Arvokeskustelun lisäksi kyse oli myös arkkitehtien edunvalvonnasta. Hollin ehdotuksesta löydettiin suunnitteluvirheitä ja monenlaisia puutteita. Sitä pidettiin leikittelevänä, jopa kevytmielisenä. Suomessa ei oltu totuttu arkkitehtuurissa veistoksellisiin ratkaisuihin. Ennen Kiasmaa Raili ja Reima Pietilän suunnittelema Tampereen kaupungin pääkirjasto oli saanut kielteisiä arvioita nimenomaan veistoksellisuudestaan. Seuraavaksi syytettiin kaupunkisuunnittelijoita ja kilpailuinstituutiota. Sen jälkeen arkkitehdit alkoivat pitää Kiasmaa kiinnostavana rakennuksena, mutta sijoituspaikkaa pidettiin vääränä. Lopuksi kiisteltiin Mannerheimin patsaasta. Arkkitehdit eivät olleet enää siinä mukana, vaan käytiin kansalaiskeskustelua siitä, oliko uusi rakennus sopiva patsaan taustaksi. Museota vastustavaan adressiin kerättiin nimiä vuonna 1994.[17]

Vilkkaan keskustelun saattelemana Kiasman rakennustyöt aloitettiin 1996 ja museon avajaiset olivat 30. toukokuuta 1998 ja avajaisviikonloppuna kävijöitä oli noin 30 000.[3][18]. Rakennuksen pääurakoitsija oli Seicon.[19] Rakennusbudjetti oli 38 miljoonaa euroa, sen ajan rahassa 227 miljoonaa Suomen markkaa[3].

Vielä ennen rakennustöitä ja niiden aikana käytiin keskustelua, jossa rakennuksen sijoituspaikkaa Mannerheimin ratsastajapatsaan ja Postitalon välissä, osittain entisen Mannerheiminaukion päällä arvosteltiin liian ahtaaksi ja sopimattomaksi. Kiasman väitettiin pilaavan Mannerheimin ratsastajapatsaan ympäristön ja taustan. Pienimuotoinen kansanliike nousi vastustamaan museon rakentamista, mutta kohu asian ympärillä laantui. Ars 06 -näyttelyä varten tehdyt ulkoseinän teippaukset saivat osakseen vähäistä vastustusta.

[muokkaa] Tukisäätiö

Helmikuussa 2008 perustettiin Kiasman tukisäätiö, jonka tehtävänä on tukea näyttely- ja julkaisutoimintaa sekä museon kokoelmien kartuttamista. Säätiön välityksellä museon on mahdollista ottaa vastaan taide-, raha- ja testamenttilahjoituksia. Säätiön tarkoitus on vahvistaa muun muassa dialogia suomalaisten keräilijöiden ja Kiasman välillä. Säätiön perustamiseen päädyttiin, koska nähtiin, etä museon saama julkinen rahoitus ei ole kasvanut. Mallia on otettu muista maista, muun muassa Tukholman Moderna Museet on jo aiemmin kääntynyt keräilijöiden ja Ruotsin talouselämän vaikuttajien puoleen. [20]

Tukisäätiön perustajajäsenet ovat Berndt Arell, Carl Gustaf Ehrnrooth, Pentti Kouri ja Rafaela Seppälä.

Hallituksen jäsenet ovat Teppo Rantanen, puheenjohtaja, Ami Hasan, Carl Ahlström, Minna Koivurinta, Riitta Lindegren, Anne Lyytikäinen-Palmroth, Liisa Ollila, Pirkko Siitari ja Poju Zabludowicz.[21]

[muokkaa] Kiasman johtajat

Kiasman ensimmäinen johtaja oli Tuula Arkio vuoteen 2001 saakka, vuosina 2001–2006 Kiasmaa johti Tuula Karjalainen ja Berndt Arell 2007–2010.

[muokkaa] Johtajan valinta 2010

[muokkaa] Keskustelu

Kuva Kiasman sisääntuloaulasta

Kiasman johtaja Berndt Arell ilmoitti loppuvuodesta 2009 siirtyvänsä Svenska Kulturfondenin johtajaksi. Alkoi keskustelu uudesta johtajasta ja Kiasman linjasta. Sen käynnisti johtajan paikkaa hakenut saksalainen Nicolaus Schafhausen, joka haukkui Kiasman kuolleeksi museoksi. Schafhausen haki Kiasman johtoon, vaikka tiesi, ettei voi tulla valituksi, koska ei osaa suomea.[22]

Myös Kiasman ensimmäinen johtaja Tuula Arkio arvosteli museon linjaa voimakkaasti ja sanoi, että Nykytaiteen museo Kiasma on kriisissä. "Samalla se on menettänyt kansainvälisen läpimurtonsa etsikkoajan, joka sille avautui 1990-luvun lopulla, kun museo perustettiin."[23]

Kiasman entinen johtaja Arell totesi kirjoittamassaan artikkelissa kokeneensa rikkautena sen, että hänen oli mahdollista ”palkata Kiasmaan nuoria, näkemyksellisiä kollegoja, joiden taidekäsitys ei kummunnut 1970-luvulta”. [24]

[muokkaa] Nimitys

Kiasman johtajaksi haki 12 henkilöä. Helmikuussa 2010 Valtion taidemuseo esitti hakijoista parhaaksi Pariisin Suomi-instituutin johtajan, filosofian tohtori Marja Sakarin. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin kuitenkin valitsi tehtävään Kiasmassa johtajan sijaisena toimineen filosofian kandidaatti Pirkko Siitarin.[25] Hän siirtyi johtajaksi Kiasman kokoelmaintendentin tehtävästä.

Nimitys herätti keskustelua julkisuudessa. MTV3 Uutisten toimittaja Merja Sundströmin mukaan taustalla on poliittinen valtataistelu. Hänen mukaansa Sakari edustaa vasemmistolaisempaa näkemystä ja Kiasman ensimmäisen johtajan Tuula Arkion linjaa. Sundström toteaa, että Ruotsalaista Kansanpuoluetta edustavalle Stefan Wallinille Siitarin, ilmeisesti arellilaisempi linja oli mieluisampi.[26] .

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ http://yhteiskuntavastuuraportti2010.senaatti.fi/kiinteistovarallisuus/arvokiinteistot
  2. ↑ a b Kulttuurin laajakaista
  3. ↑ a b c d e f g h i j Nykytaiteen museon julkaisuja 117
  4. ↑ Valtion taidemuseon toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2006-2009, julkaistu lokakuussa 2004. Viitattu 29.7.2007
  5. ↑ Tuula Karjalainen: Maailman suosituin nykytaiteen museo (pdf) Kiasma 19/2003 vol. 7. 2003. Nykytaiteen museo. Viitattu 7.1.2012.
  6. ↑ MTV3, uutinen 4.5.2006. Viitattu 29.6.2007
  7. ↑ Tietoa Kiasmasta Kiasma. Valtion taidemuseo. Viitattu 7.1.2012.
  8. ↑ Valtion taidemuseon vuosikertomukset 2007-2010 Tietoa Valtion taidemuseosta. Valtion taidemuseo. Viitattu 7.1.2012.
  9. ↑ Kiasma ohitti Ateneumin kävijämäärässä (uutinen) HS.fi. 5.1.2012. STT/Sanoma company. Viitattu 7.1.2012.
  10. ↑ Suosituimmat museot 2010 museoliitto.fi. 14.1.2011. Suomen museoliitto. Viitattu 7.1.2012.
  11. ↑ Pirkko Siitari: Kiasma ja Guggenheim (taidemuseon verkkosivu) Kiasma-blogi. 10.1.2012. Kiasma. Viitattu 4.2.2012.
  12. ↑ Pirkko Siitari: Nuorten Kiasma Kiasma-blogi, Kiasma. 28.10.2011. Kiasma. Viitattu 7.1.2012.
  13. ↑ Tom Drury, Hannah Byers, Lauren Kingsley ja Ari Wiseman, toimittajat: Guggenheim Helsinki: konsepti- ja kehitysselvitys (pdf) (selvitys) käännös julkaisusta Concept and Development Study for a Guggenheim Helsinki. 2011. New York: The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 4.2.2012. (suomeksi)
  14. ↑ Kokoelmat Kiasma.
  15. ↑ Kiasman verkkosivut, Kiasma-lehti 8, 2000 Nykytaiteen moniäänisyys. Viitattu 29.6.2007
  16. ↑ Erkki Koponen: Nykytaiteen museo. (pääkirjoitus) Taide, 1961, nro 1.
  17. ↑ Koho, s.133–134
  18. ↑ Sanna Rekola, Kiasman verkkosivut, Kiasma-lehti 0, 1997. Viitattu 29.6.2007
  19. ↑ Rakennusliike Peabin verkkosivut, Kiasma, nykytaiteen museo Viitattu 4.2.2012
  20. ↑ Marja-Terttu Kivirinta, Valtion rahoitus ei kasva, Kiasman tueksi perustettiin säätiö, Helsingin Sanomat 13.2.2008. Viitattu 30.9.2008.
  21. ↑ Nykytaiteen museo Kiasman Tukisäätiö Kiasma.
  22. ↑ Kiasman uusi johtaja ohitti ennakkosuosikin Helsingin Sanomat. 1.4.2010. Viitattu 1.4.2010.
  23. ↑ Jukka Petäjä: Ex-johtaja arvostelee Kiasman toimintaa rajusti Helsingin Sanomat. 30.1.2010. Viitattu 2.4.2010.
  24. ↑ Berndt Arell: Kiasma on vahvassa asemassa. Helsingin Sanomat, kulttuuri, 3.2.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.4.2010.
  25. ↑ Kiasman uusi johtaja Pirkko Siitari ohitti suosikin Uusi Suomi. 1.4.2010. Viitattu 1.4.2010.
  26. ↑ Merja Sundström: Kiasma sai yllätysjohtajan MTV3,fi, Uutiset. 1.4.2010. Viitattu 1.4.2010.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiasma.

Koordinaatit: 60°10′18″N, 024°56′13″E

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiasma&oldid=11261414
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä