Kiasma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nykytaiteen museota. Museorakennuksesta on oma artikkeli. Biologiassa kiasma on kromosomien yhtymäkohta.
Nykytaiteen museo Kiasma
Kiasma
Kiasma
Perustettu 1990[1]
Sijainti Kluuvi, Helsinki
Koordinaatit 60°10′18″N, 024°56′13″EKoordinaatit: 60°10′18″N, 024°56′13″E
Vierailijoita vuodessa 182 000 (2012)[2]
Ylläpitäjä Kansallisgalleria
Johtaja Pirkko Siitari
Kotisivut www.kiasma.fi
Kuva sisääntuloaulasta
Café Kiasma

Kiasma on Helsingin keskustassa sijaitseva nykytaiteen museo. Kiasma on osa Suomen Kansallisgalleriaa.

Kiasma tekee tunnetuksi nykytaidetta ja vahvistaa sitä olemalla yhteydessä taiteilijoihin ja yleisöön. Sen toiminta perustuu ajatukseen visuaalisen kulttuurin keskuksesta. Museo toimii kansalaisten kohtaamispaikkana, jonka tarkoituksena on saattaa nykytaide kosketukseen erilaisten yleisöjen kanssa, sekä tuoda oman ajan taide osaksi ihmisten elämää.[3]

Yhdysvaltalaisen arkkitehdin Steven Hollin suunnittelema Kiasma-rakennus valmistui 1998. Ennen sitä Nykytaiteen museo toimi ensin Valtion taidemuseon väliaikaisissa tiloissa Kansakoulukadulla ja sen jälkeen toukokuusta 1991 lähtien Ateneumin taidemuseon rakennuksessa.[1][4]

Kiasman johtaja on Pirkko Siitari.

Tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kiasma (rakennus)

Kiasmassa on viisi yleisökerrosta, joita yhdistävät luiskat, portaat ja hissit.

  • Ensimmäisessä kerroksessa ovat kahvila, kauppa, lehtikulma, seminaari-tila, taideprojektien esittelytila Takaikkuna sekä Kiasma-teatteri.
  • Toinen ja kolmas kerros ovat kerran vuodessa vaihtuvien Kiasman kokoelmien näyttelytiloja.
  • Viidennessä kerroksessa oleva päänäyttelytila on keskitetty teema- ja taiteilijakohtaisille näyttelyille.
  • Studio K:ssa esitellään koti- ja ulkomaisia taiteilijoita tai teoksia.
  • Kontti on omistettu mediateknologiaa hyödyntävien projektien esittelyyn.[5]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiasma toimii järjestämällä erilaisia tapahtumia ja museotoimintaa, kuten näyttelyitä, omien kokoelmien esittelyjä, Kiasma-teatterin esityksiä, seminaareja ja luentoja. Kiasma osallistuu myös kaupunkitaiteen projekteihin.

Suuri kansainvälisen nykytaiteen esittely on ollut vuodesta 1961 järjestetyt Ars-näyttelyt. Ars on järjestetty Kiasmassa vuodesta 2001 alkaen. Kiasma-teatterissa on nuorisolle suunnattuja urbaanin kaupunkikulttuurin URB-festivaaleja vuodesta 2000 lähtien.[6]

Vuoden 2013 helmikuun alussa Kiasmassa järjestettiin Wikimaraton-tapahtuma, jossa täydennettiin Wikipedian artikkeleita muun muassa Kiasmaa, sen toimintaa ja taidetta koskevilla tiedoilla 24 tunnin ajan.[7]

Kiasma on herättänyt koko olemassa olonsa ajan vilkasta keskustelua. Keskustelua on käyty niin museon sijainnista, arkkitehtuurista kuin sisällöistäkin. Johtajanvaihdosten yhteydessä on käyty keskustelua museon kulloisestakin linjasta.

Myös yleisö on osallistunut aktiivisesti Kiasmasta käytävään keskusteluun, museo on yhdellä Helsingin keskeisimmistä paikoista osana Töölönlahden ympäristössä sijaitsevien kulttuurirakennusten kokonaisuutta. Kiasma rohkaisee yleisöään keskustelemaan ja jättämään palautetta käyntinsä yhteydessä kirjoittamalla, piirtämällä ja kyselyihin vastaamalla. Facebook-sivujen ja Twitter-tilin kautta museon toimintaa voi kommentoida myös reaaliajassa.

Kokoelma ja teosten valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiasman kokoelmatoiminta on osa museon kansallista ja kansainvälistä ydintoimintaa, johon kuuluvat taidehankinnat, tuotannot, taideteoslainat ja talletukset sekä näyttely- ja julkaisutoiminta kotimaassa ja ulkomailla.[8] Kiasman taidekokoelmassa on yli 8000 teosta.[9] Kartuttamisen painopiste on Suomen taiteessa. Toinen painotus ovat maamme lähialueet eli Pohjoismaat, Baltian maat sekä Venäjä ja lopulta muun maailman taide. Vuosittain hankitaan noin 100-200 taideteosta, sekä vastaanotetaan taideteoslahjoituksia. [10][11]

Kokoelmassa on vuoden 1960 jälkeen debytoineiden taiteilijoiden teoksia. Teoksia valitaan erilaisin kriteerein, joita ovat esimerkiksi teoksen, taiteilijan tai esiteltävän ilmiön merkitys Suomen taide-elämässä tai taiteen kehityksessä yleisesti. Valintoihin vaikuttavat myös ajankohtaiset, kiinnostavat teemat ja piirteet, sekä taiteilijan työn korkeatasoisuus, jonka määrittelyyn vaikuttavat muun muassa näkökulma ja tarkasteluympäristö. Myös sellaisten taiteilijoiden teoksia on mukana, joiden asema taidekentällä ei ole vielä vakiintunut.[12] Kokoelmaan hankitaan esinekeskeisten teosten lisäksi mediataidetta, nykytaiteen ja populaarikulttuurin raja- alueelle luettavia teoksia sekä ns. katoavaa taidetta ja sen taltiointeja. Esimerkiksi performanssit voidaan liittää kokoelmiin auktorisoituina dokumentteina. [13]

Kiasmassa kokoelmat ovat aktiivisesti käytössä ja esillä sekä teemallisissa, noin vuoden välein vaihtuvissa kokoelmanäyttelyissä, että vaihtuvien näyttelyiden osana. [14]

Tiedot Kiasman sekä Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseoiden kokoelmiin kuuluvista taideteoksista ovat sovelluskehittäjien ja muiden kiinnostuneiden käytettävissä ohjelmointirajapinnan eli APIn kautta, tai ne voi ladata itselleen datapakettina.[15] Data avattiin lokakuussa 2013.[16]

Kiasman suurimmat kokoelmanäyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puheenvuoroja (30.5.1998–14.2.1999)
  • Kiasma-kokoelma, Kiasma ja Forum Box (19.6.–28.11.1999)
  • Pohjoinen postmodernismi, kokoelmat (20.1.2000–2001)
  • Popcornia ja politiikkaa. Taiteen aktivistit, teoksia Kiasman kokoelmista 1960-luvulta lähtien (16.2.2002-2003)
  • Yöjuna, surrealistisia reittejä Kiasman kokoelmiin (15.3.2003-29.2.2004)
  • Rakastaa, ei rakasta..., kokoelmien valitut (3.4.2004-27.2.2005)
  • Arjen murtumia, nykytaide ottaa kantaa Kiasman kokoelmissa (2.4.-27.11.2005)
  • Maisema Kiasman kokoelmissa (23.9.2006-2.9.2007)
  • Kuvan jälkeen (11.1.2008-11.1.2009)
  • Oikeilla jäljillä… (27.3.2009-14.2.2010)
  • Järjestetty juttu (26.3.2010-20.2.2011)
  • Tosi kyseessä (2.11.2012-10.3.2013)
  • Kiasma Hits (27.9.2013–7.9.2014)

[17]

Kävijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiasman viisivuotista taipaletta arvioitaessa vuonna 2003 silloinen johtaja Tuula Karjalainen totesi, että se oli neljä vuotta Suomen suosituin museo ja edelleen maan tunnetuin. Hän arvioi, että Kiasma on todennäköisesti maailman suosituin nykytaiteen museo, silloin kun kävijämäärää vertaa maan väkilukuun.[18]

Nykytaiteen museosta on tullut eräs Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä. Sen yhteenlaskettu kävijämäärä ylitti kolme miljoonaa vuonna 2011.[19][20] Kiasmassa on käynyt vuosina 2007-2011 noin 165 000 - 194 000 kävijää vuodessa.[21][22] Vuonna 2010 se oli kolmanneksi suosituin museo Suomessa.[23]

Kävijöistä 65 prosenttia on alle 35-vuotiaita.[24] Keskimääräinen Kiasmassa vierailija on 20 vuotta nuorempi kuin yleensä taidemuseoissa.[25]

Noin 30 prosenttia Kiasmassa vierailevista on ulkomaalaisia ja 20 prosenttia Helsingin ulkopuolelta. Vuonna 2011 havaittiin venäläisten vieraiden määrän lisääntyvän nopeasti.[26]

Nykytaiteen museon historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykytaiteen museon perustamisen juuret ulottuvat 1930-luvulle. Vuonna 1939 perustettiin Nykytaide ry, joka organisoi nykytaiteeseen keskittyviä näyttelyitä. Yhdistys toimi aktiivisesti 1950-luvulla ja muun muassa vuonna 1961 ensimmäistä kertaa järjestetyn Ars-näyttelyn järjestämiseksi. Nykytaiteen museo oli esillä Taide-lehden pääkirjoituksessa vuonna 1961.[27] Vuonna 1964 Nykytaide ry julistautui nykytaiteen museohankkeen tukijärjestöksi ja se lopetti toimintansa vuonna 1990, kun Nykytaiteen museo perustettiin. Museo toimi aluksi Ateneum-rakennuksessa, kunnes sai omat tilat Kiasman valmistuttua.

Tukisäätiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2008 perustettiin Kiasman tukisäätiö, jonka tehtävänä on tukea näyttely- ja julkaisutoimintaa sekä museon kokoelmien kartuttamista. Säätiön välityksellä museon on mahdollista ottaa vastaan taide-, raha- ja testamenttilahjoituksia. Säätiön tarkoitus on vahvistaa muun muassa dialogia suomalaisten taiteen keräilijöiden ja Kiasman välillä. Säätiön perustamiseen päädyttiin, koska nähtiin, että museon saama julkinen rahoitus ei ole kasvanut. Mallia on otettu muista maista, muun muassa 40 vuotta Kiasmaa vanhempi Tukholman Moderna Museet on jo aiemmin kääntynyt keräilijöiden ja Ruotsin talouselämän vaikuttajien puoleen. [28]

Tukisäätiön perustajajäsenet ovat Berndt Arell, Carl Gustaf Ehrnrooth, Pentti Kouri ja Rafaela Seppälä. Hallituksen jäsenet ovat Teppo Rantanen, puheenjohtaja, Minna Koivurinta, varapuheenjohtaja, Carl Ahlström, Pia Kauma, Riitta Lindegren, Liisa Ollila, Barbro Schauman, Pirkko Siitari, Christoffer Taxell ja Poju Zabludowicz.[29]

Kiasman johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiasman johtaja Pirkko Siitari, 2011

Kiaman johtajina ovat toimineet:

Johtajavalinta 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Berndt Arell ilmoitti loppuvuodesta 2009 siirtyvänsä Svenska Kulturfondenin johtajaksi, alkoi keskustelu uudesta johtajasta ja Kiasman linjasta. Johtajan paikkaa hakenut saksalainen kulttuurihistorioitsija Nicolaus Schafhausen haukkui Kiasman kuolleeksi museoksi. Schafhausenin ei suomen kieltä taitamattomana ollut mahdollista tulla valituksi.[30] Myös Kiasman ensimmäinen johtaja Tuula Arkio arvosteli museon linjaa voimakkaasti ja sanoi, että Nykytaiteen museo Kiasma on kriisissä. "Samalla se on menettänyt kansainvälisen läpimurtonsa etsikkoajan, joka sille avautui 1990-luvun lopulla, kun museo perustettiin."[31]

Kiasman entinen johtaja Arell totesi kirjoittamassaan artikkelissa kokeneensa rikkautena sen, että hänen oli mahdollista "palkata Kiasmaan nuoria, näkemyksellisiä kollegoja, joiden taidekäsitys ei kummunnut 1970-luvulta". [32]

Helmikuussa 2010 Valtion taidemuseo esitti 12 hakijasta parhaaksi Pariisin Suomi-instituutin johtajan, filosofian tohtori Marja Sakarin. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin valitsi kuitenkin tehtävään Kiasmassa johtajan sijaisena toimineen filosofian kandidaatti Pirkko Siitarin.[30] Hän siirtyi johtajaksi Kiasman kokoelmaintendentin tehtävästä. Nimitys herätti keskustelua julkisuudessa. MTV3 Uutisten toimittaja Merja Sundströmin mukaan taustalla on poliittinen valtataistelu. Hänen mukaansa Sakari edustaa vasemmistolaisempaa näkemystä ja Kiasman ensimmäisen johtajan Tuula Arkion linjaa. Sundström toteaa, että Ruotsalaista Kansanpuoluetta edustavalle Wallinille Siitarin ilmeisesti arellilaisempi linja oli mieluisampi.[33].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nykytaiteen museo täyttää 10v (1.9.2000) 1.9.2000. Valtion taidemuseo. Viitattu 9.2.2013.
  2. Kiasma säilytti kävijämääränsä, Ateneum teki ennätyksen. Turun Sanomat, 2.1.2013. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.2.2013.
  3. Valtion taidemuseon toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2006-2009, julkaistu lokakuussa 2004. Viitattu 29.7.2007
  4. Laita, 2008
  5. Kulttuurin laajakaista
  6. Laita, 2008
  7. Kiasmassa täydennetään Wikipediaa yön yli. Pohjalainen (verkkolehti), 1.2.2013. Ilkka-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.2.2013.
  8. Teijamari Jyrkkiö: Valtion taidemuseon kokoelmastrategia ja kokoelmapoliittinen ohjelma (s.6) Valtion taidemuseo. Viitattu 2.2.2013.
  9. Kokoelmatoiminta Kiasman verkkosivut. Valtion taidemuseo. Viitattu 1.2.2013.
  10. Kokoelmat Kiasma.
  11. Laita, 2008
  12. Kiasman verkkosivut, Kiasma-lehti 8, 2000 Nykytaiteen moniäänisyys. Viitattu 29.6.2007
  13. Teijamari Jyrkkiö: Valtion taidemuseon kokoelmastrategia ja kokoelmapoliittinen ohjelma (s.25) Valtion taidemuseo. Viitattu 2.2.2013.
  14. Teijamari Jyrkkiö: Valtion taidemuseon kokoelmastrategia ja kokoelmapoliittinen ohjelma (s.16) Valtion taidemuseo.
  15. Valtion taidemuseon API ja datapaketti Viitattu 6.11.2013.
  16. Piia Laita: Data on auki (Kirjoitus Kiasma-blogissa) 4.10.2013. Kiasma. Viitattu 6.11.2013.
  17. Kiasman verkkosivut Viitattu 20.9.2014
  18. Tuula Karjalainen: Maailman suosituin nykytaiteen museo (pdf) Kiasma 19/2003 vol. 7. 2003. Nykytaiteen museo. Viitattu 7.1.2012.
  19. MTV3, uutinen 4.5.2006. Viitattu 29.6.2007
  20. Tietoa Kiasmasta Kiasma. Valtion taidemuseo. Viitattu 7.1.2012.
  21. Valtion taidemuseon vuosikertomukset 2007-2010 Tietoa Valtion taidemuseosta. Valtion taidemuseo. Viitattu 7.1.2012.
  22. Kiasma ohitti Ateneumin kävijämäärässä (uutinen) HS.fi. 5.1.2012. STT/Sanoma company. Viitattu 7.1.2012.
  23. Suosituimmat museot 2010 museoliitto.fi. 14.1.2011. Suomen museoliitto. Viitattu 7.1.2012.
  24. Pirkko Siitari: Kiasma ja Guggenheim (taidemuseon verkkosivu) Kiasma-blogi. 10.1.2012. Kiasma. Viitattu 4.2.2012.
  25. Pirkko Siitari: Nuorten Kiasma Kiasma-blogi, Kiasma. 28.10.2011. Kiasma. Viitattu 7.1.2012.
  26. Tom Drury, Hannah Byers, Lauren Kingsley ja Ari Wiseman, toimittajat: Guggenheim Helsinki: konsepti- ja kehitysselvitys (pdf) (selvitys) käännös julkaisusta Concept and Development Study for a Guggenheim Helsinki. 2011. New York: The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 4.2.2012.
  27. Erkki Koponen: Nykytaiteen museo. (pääkirjoitus) Taide, 1961, nro 1.
  28. Marja-Terttu Kivirinta, Valtion rahoitus ei kasva, Kiasman tueksi perustettiin säätiö, Helsingin Sanomat 13.2.2008. Viitattu 30.9.2008.
  29. Nykytaiteen museo Kiasman Tukisäätiö Kiasma.
  30. a b Kiasman uusi johtaja ohitti ennakkosuosikin Helsingin Sanomat. 1.4.2010. Viitattu 1.4.2010.
  31. Jukka Petäjä: johtaja+arvostelee+Kiasman+toimintaa+rajusti/1135252514245 Ex-johtaja arvostelee Kiasman toimintaa rajusti Helsingin Sanomat. 30.1.2010. Viitattu 2.4.2010.
  32. Arell, Berndt: Kiasma on vahvassa asemassa. Helsingin Sanomat, 3.2.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.4.2010.
  33. Merja Sundström: Kiasma sai yllätysjohtajan MTV3,fi, Uutiset. 1.4.2010. Viitattu 1.4.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Suomen Kansallisgalleria
Ateneumin taidemuseo  140312YEp001.jpg  Nykytaiteen museo Kiasma  Kiasma 2.jpg  Sinebrychoffin taidemuseo  140811Ha001.jpg