Aboa Vetus & Ars Nova

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee museota. Ars Nova kertoo savonlinnalaisesta taideyhdistyksestä ja Ars nova keskiaikaisesta musiikkityylistä.
Aboa Vetus & Ars Nova
Rettigin palatsissa toimiva Aboa Vetus & Ars Nova -museon julkisivu.
Rettigin palatsissa toimiva Aboa Vetus & Ars Nova -museon julkisivu.
Perustettu 1995
Sijainti Turku
Koordinaatit 60°26′59″N, 022°16′25″EKoordinaatit: 60°26′59″N, 022°16′25″E
Johtaja Johanna Lehto-Vahtera
Kotisivut www.aboavetusarsnova.fi

Aboa Vetus & Ars Nova on vuonna 1995 toimintansa aloittanut historian ja nykytaiteen museo Turun keskustassa, osoitteessa Itäinen rantakatu 4–6. Museon omistaa Matti Koivurinnan säätiö. Museon latinankielinen nimi tarkoittaa Vanhaa Turkua ja Uutta taidetta. Nimi viittaa Daniel Jusleniuksen vuonna 1700 julkaistuun väitöskirjaan Aboa Vetus et Nova. Museo on yksi Turun kolmesta taidemuseosta.[1] Museon Aboa Vetus -puolella esitellään keskiaikaista Turkua. Näyttelyt on pystytetty museon kunnostustöiden yhteydessä aloitetuissa arkeologisissa kaivauksissa löydettyjen vanhojen kivirakennusten yhteyteen. Ars Nova -puoli puolestaan keskittyy nykytaiteeseen.

Museo sijaitsee Valter Jungin suunnittelemassa, Rettigin palatsina tunnetussa rakennuksessa Aurajoen itärannalla. Aboa Vetus & Ars Nova on Varsinais-Suomen suosituimpia nähtävyyksiä. Museossa järjestetään kahden vuoden välein Turku Biennaali. Museo sai vuonna 2006 Kynnys ry:n palkinnon.[2] Kynnys ry perusteli palkinnon myöntämistä sillä, että Aboa Vetus & Ars Nova on kunnostautunut erilaisten museokäyttäjäryhmien huomioimisessa sekä esteettömyyden ja saavutettavuuden edistämisessä.

Aboa Vetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisnäkymä Aboa Vetus -museoon.
Museon perusnäyttelyssä esillä olevat kaivauksissa löytyneet koiran ja sian luurangot.

Museon maanalainen katettu Aboa Vetus –puoli esittelee Turun historiaa keskiajalta 1900-luvulle. Museo käsittää kuuden keskiaikaisen kivirakennuksen rauniot, joista vanhimmat ajoittuvat 1300-luvun loppuun. Vanhimmat löydetyt puurakenteet ovat 1200-luvun lopulta.[3] Osa säilyneistä kellareista on ollut käytössä Rettigin palatsin rakentamiseen vuoteen 1928 asti. Museo sijaitsee Luostarikorttelin alueella, joka on yksi Turun neljästä keskiaikaisesta korttelista. Museoalueen halki kulkee Luostarin jokikatu, joka oli yksi keskiajan Turun pääkaduista. Katu on saanut nimensä sen päässä Kaskenmäessä sijainneesta Pyhän Olavin dominikaanikonventista.

Museon kivitalojen keskiaikaisista omistajista ei tiedetä kovinkaan paljoa. Varhaisin maininta on niin kutsutun suuren kivitalon omistajasta Paraisten kirkkoherrasta Elias Espingistä, jolle talo kuului 1500-luvun lopussa.[4] Oletettavasti talot ovat kuitenkin olleet pääasiassa saksalais- ja ruotsalaisperäisen porvariston omaisuutta. Luostarikorttelissa oletetaan keskiajalla sijainneen ainakin kaksi Turun kiltataloa, Pyhän Nikolauksen kilta ja Pyhän kolmen kuninkaan kilta.[5] Ei ole mahdotonta, että ainakin toinen näistä olisi sijainnut museon alueella. Lisäksi Luostarikorttelissa tiedetään sijainneen kirkon prebendoja.[6] Aboa Vetuksen Itäisen rantakadun puoleiset kellarit ovat keskiajan jälkeen kuuluneet mm. G. A. Petreliuksen perustamalle Auran kylpylaitokselle, joka oli toiminnassa vuodesta 1874 vuoteen 1907.[7] Kylpylaitos myytiin Rettigien tupakkatehtaalle, joka toimi rakennuksessa sen purkamiseen asti vuonna 1928.

Arkeologinen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museon alue kaivettiin esiin arkeologisissa kaivauksissa 1992–1995, joista vastasi vuosina 1992–1993 Turun maakuntamuseo ja vuosina 1994–1995 Museovirasto. Tuolloin esille tulleet rakenteet jätettiin näkyviin sellaisenaan kaikkine aikakerrostumineen.[8] Kokonaisuudessaan Aboa Vetus -museon pinta-ala on 1200 neliömetriä.[9] Rettigin palatsin tonttina tunnetulla alueella on kuitenkin tehty arkeologisia havaintoja jo 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosina.[10] Ennen palatsin rakentamista Juhani Rinne suoritti tontilla kaivauksia vuonna 1927.[10] Myös Niilo Valosen vuosina 19521953 dokumentoima viemärikaivanto sivusi tontin keskiaikaisia kerrostumia.[10]

1990-luvun kaivauksissa ongelmia aiheutti muun muassa tiukka aikataulu ja se, että tutkittavasta alueesta tuli saada aikaan toimiva museoalue.[9] Tästä syystä kaivausmetodiikka pidettiin yksinkertaisena, eikä esimerkiksi kellareiden eri täyttömaakerroksia dokumentoitu erikseen.[9] Aboa Vetuksen kaivaus oli kuitenkin ensimmäinen suuri kaupunkikaivaus Suomessa jossa yleiskartoitus tehtiin suoraan digitaaliseen muotoon takymetrilla. Kaivauksen loppuessa 1995 jäi museoon vielä joitakin kaivamattomia alueita. [9] Kivitalojen säilyttämisestä seurasi myös, että niiden seinien ja lattioiden alle jäi mahdollisesti alueen varhaisinta historiaa. Tätä pyrittiin paikkaamaan vuonna 2005 uudelleen käynnistetyissä arkeologisissa tutkimuksissa, joissa useissa kohti kaivettiin 1990-luvun kaivausten jättämää lattiapintaa syvemmälle.[11]

1990-luvun jälkeen museossa jatkettiin arkeologisia tutkimuksia 2000-luvulla, jolloin niistä vastasi Muuritutkimus ky.[12] Vuosina 2012–2013 museo suoritti kaivauksia itse.[13][14] Vuodesta 2006 lähtien myös museon kesäkoulun oppilaat ovat päässeet osallistumaan arkeologisiin kaivauksiin.[15] Vuosina 2006–2010 järjestettiin Aboa Vetuksessa Turun yliopiston arkeologian oppiaineen rakennusarkeologian kursseja.[16]

Keskiaikaiset kivirakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivausten keskiössä ovat olleet alueen keskiaikaiset kellarit. Vanhimmat niistä on ajoitettu dendrokronologisesti 1390-luvulle, ja loput on rakennettu 1400-luvun kuluessa.[17] Aboa Vetuksen alue käsittää kuuden keskiaikaisen kivitalon rauniot.[18] Kivi-tiilitalojen rakentaminen liittyy kaupungin yleiseen muutokseen puurakennuksista kivirakennustkantaan 1300-luvun loppupuolella ja 1400-luvun alussa.[19] Arkeologisten havaintojen perusteella Aboa Vetuksen alue voidaan karkeasti jakaa kolmeen eri käyttöjaksoon: 1200-luvulta 1300-luvun loppuun kestävään puurakennusten käyttöaikaan, tätä seuraavaan keskiaikaisten kivitalojen aikaan joka päättyy 1600-luvun puolivälissä kun Luostarin Jokikadun ylärinteen puolen talot purettiin ja peitettiin kivetyllä aukiolla, sekä tätä seuraavaan nuorimpaan vaiheeseen.[20] Nuorimman vaiheen aikana suurin muutos oli Turun palo vuonna 1827, jonka jälkeen 1600-luvun aukio muuttui sisäpihaksi.

Museoalueen kivitalot ovat raunioituneet hyvin eri aikaan: osa 1600-luvulla, osa Rettigin palatsin rakentamisen yhteydessä 1928 ja osa vasta 1990-luvulla museon perustamiseen liittyneissä kartoittamattomissa purkutöissä.[21] Näiden eri aikaisten muutosten museoiminen sekä rakennusjäännösten konservointi ja säilyttäminen asettavat museolle jatkuvia haasteita.[22] Rakenteisiin vaikuttavat muun muassa pohjaveden muutokset, routa, sadeveden määrä ja maaperän liikkuminen. Maan liikkumiseen liittyy myös geologian ja arkeologian välinen ristiriita: geologisen tulkinnan mukaan merenpinta on Turussa keskiajalla ollut tasossa 3,5–5 m mpy, kun taas Aboa Vetuksen kivitalojen alimmat muuratut osat ovat tasossa 2 m mpy ja hirsiarinat tätäkin syvemmällä.[23] Joko raskaat rakennukset ovat aikojen kuluessa painuneet alaspäin, tai sitten Turun rannansiirtymäkronologiaa tulisi tarkistaa.

Esinelöydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aboa Vetuksessa sijaitseva vuonna 2001 käyttöön vihitty Pyhän Annan kappeli.

1990-luvun kaivaukset tuottivat suuren määrän esinelöytöjä: ilman luita löytöjä oli yhteensä lähes 40 000.[24] Näistä 30% on peräisin kellareiden täytemaasta.[25] Kotieläinten luita museosta on löytynyt noin 800 kiloa. Esinelöydöt edustavat kaupunkikulttuuria keskiajalta 1900-luvulle. Löytöaineistoon kuuluu keskiaikaisia nahkaesineitä kuten kenkiä[26] ja puukontuppia[27], lasi- ja keramiikka-astioita[28][29], uunikaakeleita[30] ja erilaisia metalliesineitä, kuten veitsiä ja nauloja. Keskiaikaa nuoremmassa aineistossa suurin esineryhmä ovat saviset niin kutsutut liitupiiput. Harvinaisiin löytöihin puolestaan lukeutuu esimerkiksi keskiaikainen kultasormus.

Legenda Pyhän Annan luostarista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luostarikorttelissa on sitkeänä elänyt tarina alueella keskiajalla sijainneesta Pyhän Annan nunnaluostarista, joka olisi ollut vain kivenheiton päässä Kaskenmäessä sijainneen Pyhän Olavin dominikaanikonventin sisarluostari. Arkeologinen löytöaineisto ei kuitenkaan tue luostarin olemassaoloa. Luostarin sijainnin nykyisellä Aboa Vetus & Ars Nova -museon alueella mainitsi novellissaan Eräs uni jo vuonna 1861 lapsuutensa Luostarikorttelissa viettänyt Fredrika Runeberg.[31] Legendaa Rettigin palatsin tontin kellareiden liittymisestä nunnaluostariin pönkitettiin 1905, kun Auran kylpylaitoksen vahtimestari väitti löytäneensä yhdestä kylpylän kellarista kahden naisen luurangot.[32] Näiden vainajien kohtalo on kuitenkin tuntematon: Jenny Maria Tallgrenin mukaan "kaikki tuhottiin – ilman että asiantuntijaa kutsuttiin paikalle".[33]

Yhdessä museon keskiaikaisista kellareista sijaitsevan, vuonna 2001 käyttöön vihityn ekumeenisen kappelin suojeluspyhimykseksi valittiin Pyhä Anna muistona aluetta koskevasta tarinasta.[34]

Ars Nova[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilija Hanna Vihriälän Elephant Square – Norsuaukio -teos Aboa Vetus & Ars Nova -museon edustalla.

Museon nykytaiteen puoli Ars Nova jakautuu kahteen kerrokseen. Ensimmäisessä kerroksessa on esillä vuosittain neljä eri vaihtuvaa näyttelyä, ja yläkerrassa kaksi vuosittain vaihtuvaa kokoonpanoa Matti Koivurinnan säätiön kokoelmasta.[35] Ensimmäisen kerroksen näyttelytila koostuu erikokoisita huoneista, joissa on hyvin vähän jälkiä Rettigien aikaisesta käytöstä.[36] Museon toisessa kerroksessa taas on säilytetty elementtejä alkuperäisestä sistuksesta: jalopuuverhoiltu käytävä ja vihreällä marmorilla päällystetty kylpyhuone muistuttavat palatsin menneistä asukkaista. Ars Novan toisesta kerroksesta aukeaa myös näkymä palatsin ranskalaiseen puutarhaan. Rettigien aikaan museon ensimmäinen kerros toimi kellarina ja toinen kerros makuuhuoneina.[37]

Takkahuone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2011 Ars Novan yhteyteen avattiin Takkahuone-niminen galleriatila, joka esittelee pienempiä näyttelyprojekteja.[38] Matti Koivurinnan säätiö ylläpitää taiteilijaresidenssiä, josta kutsutaan vuosittain yksi taiteilija pitämään näyttelyä Takkahuoneessa. Ensimmäinen residenssitaiteilijan näyttely tulee olemaan 2013.

Matti Koivurinnan säätiön taidekokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Koivurinnan säätiön taidekokoelma käsittää yli kuusisataa teosta.[39] Kokoelmaan kuuluu suomalaisia ja länsimaisia töitä 1800-luvun loppupuolelta lähtien – pääpaino on kuitenkin 1950-luvun puolivälin jälkeisessä taiteessa ja nykyajassa.[40] Kokoelmaan, jonka pohjana on kauppaneuvos Matti Koivurinnan taidekokoelma, hankitaan säännöllisesti lisää teoksia. Kokoelmaan kuuluu muun muassa Picasson, Max Ernstin, Auguste Herbinin, André Massonin, Andy Warholin sekä David Hockneyn töitä. Kokoelman suomalaisia tähtiä ovat esimerkiksi Otto Mäkilä, Lars-Gunnar Nordström, Matti Kujasalo, Veikko Hirvimäki sekä Jan-Erik Andersson.[41]

Myös museon julkisivulla on kaksi säätiön kokoelmaan kuuluvaa julkista teosta: Hanna Vihriälän suunnittelema Elephant Square – Norsuaukio sekä museon muurissa Fredrika Runebergin synnyinkodin kohdalla oleva Jan-Erik Anderssonin toteuttama Fredrika Runeberg ja piste.[42]

Turku Biennaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aboa Vetus & Ars Novassa on järjestetty säännöllisesti vuodesta 2003 nykytaiteen Turku Biennaali-näyttelyitä.[43] Näyttely järjestetään joka toinen vuosi, ja kullakin näyttelyllä on oma kuraattorinsa.[44]

Omatila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museomyymälä Laurentiuksen yhteydessä sijaitseva Omatila esittää pääasiassa yleisön opetus- ja museokasvatusprojektien aikana sekä yhteistyössä yleisön kanssa tehtyjä taideteoksia.[45] Näyttelyt käsittelevät sekä Aboa Vetuksen että Ars Novan teemoja, menneisyyttä ja nykyisyyttä.

Museon tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarinaniskentä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhti-toukokuussa Aboa Vetus & Ars Nova -museo järjestää Suomen Elämäntarinayhdistyksen kanssa tarinaniskennän Varsinais-Suomen mestaruuskilpailut.[46] Tarinaniskennän voittajalla on mahdollisuus jatkaa SM-kisojen loppukilpailuun Kärsämäen Elämäntarinafestivaaleilla. Tarinoiden tulee olla omakohtaisia ja aiemmin julkaisemattomia.

Hansakauppias Laurentiuksen markkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aboa Vetus & Ars Nova -museo osallistuu vuosittain kesä-heinäkuun vaihteessa Keskiajan Turku -tapahtumaan, mihin kuuluvat myös Vanhan Suurtorin keskiaikaiset markkinat, Turun linna ja Turun tuomiokirkko.[47] Markkinoilla on keskiaikateemaisia myyntikojuja ja Kuninkaan kirjurit myyvät hullunpapereita. Tapahtuman yhteydessä järjestetään myös lasten turnajaisia.

Taiteiden yö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa Aboa Vetus & Ars Nova on yksi Turun Taiteiden yöhön osallistuvista kulttuuritahoista.[48] Museon tarjoama ohjelma liittyy sen ajankohtaisiin näyttelyihin.

Kuvia museosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harjula, Janne: Sheaths, Scabbards and Grip Coverings: The use of leather for portable personal objects in the 14th-16th century Turku. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae X. Lisensiaatintyö. Turun yliopisto, Arkeologia. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura, 2005. ISBN 951-96801-4-4.
  • Harjula, Janne: Before the Heels: Footwear and Shoemaking in Turku in the Middle Ages and at the Beginning of the Early Modern Period. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XV. Väitöskirja, Turun yliopisto. Arkeologia. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura, 2008. ISBN 978-951-96801-7-0.
  • Lehto-Vahtera, Johanna & Holkeri, Eeva (toim.): Historian ja nykytaiteen museo. Museet för historia och nytidskonst: Museum of history and contemporary art. Turku: Aboa Vetus & Ars Nova / Matti Koivurinnan säätiö, 2012. ISBN 978-952-5820-09-6.
  • Majantie, Kirsi: Muotia, mukavuutta ja mielipiteitä: Kaakeliuuni yhteiskunnallisten muutosten ilmentäjänä keskiajan ja uuden ajan alun Suomessa. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XVII. Väitöskirja, Turun yliopisto. Arkeologia. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura, 2010. ISBN 978-952-67329-1-6. Teoksen verkkoversio.
  • Muhonen, Timo & Lehto-Vahtera, Johanna (toim.): Ikuinen raunio. Turku: Aboa Vetus & Ars Nova / Matti Koivurinnan säätiö, 2009. ISBN 9789525820027.
  • Seppänen, Liisa (toim.): Kaupunkia pintaa syvemmältä: Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae IX. Turku: TS-yhtymä, Suomen keskiajan arkeologian seura, 2003. ISBN 951-9129-57-X.
  • Seppänen, Liisa: Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa: Erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto. Väitöskirja, Turun yliopisto. Arkeologia. Monografia. Turun yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.1.2013).
  • Tallgren, Jenny Maria: Var låg Åbo dominikankloster?. Finskt Museum XIII, 1906, s. 59–68. Helsingfors: Suomen muinaismuistoyhdistys.
  • Uotila, Kari & Korhonen, Marko: Turun Aboa Vetus -museon (Rettigin palatsin) kaivaukset vuosina 2009–2010. SKAS 4/2011, 2012, s. 3–14. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lehto-Vahtera & Holkeri 2012, s.146
  2. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/vierailulle-museoon/saavutettava-museo
  3. Seppänen 2012, s.14
  4. Aboa Vetuksen näyttelyteksti näyttelyssä Tiedon taustalla (2012)
  5. Seppänen 2012, s.667
  6. Seppänen 2012, s.668
  7. Lehto-Vahtera & Holkeri 2012, s.76
  8. Muhonen & Lehto-Vahtera 2009, s.42
  9. a b c d Seppänen 2003, s.78
  10. a b c Seppänen 2003, s.77
  11. Muhonen & Lehto-Vahtera 2009, s.42
  12. Uotila & Korhonen 2012, s.3
  13. Aboa Vetus & Ars Nova: Kesällä 2012 Aboa Vetuksessa kaivetaan esiin uusia salaisuuksia, viitattu 22.10.2013
  14. Aboa Vetus & Ars Nova: Arkeologiset kaivaukset, viitattu 22.10.2013.
  15. Uotila & Korhonen 2012, s.3
  16. Uotila & Korhonen 2012, s.4
  17. Muhonen & Lehto-Vahtera 2009, s.44
  18. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/perusnayttely
  19. Esim. Seppänen 2012
  20. Seppänen 2003, s.81
  21. Muhonen & Lehto-Vahtera 2009, s.47
  22. Muhonen & Lehto-Vahtera 2009, s.78–85
  23. Muhonen & Lehto-Vahtera 2009, s.57–58
  24. Seppänen 2003, s.81
  25. Seppänen 2003, s.81
  26. Harjula 2008
  27. Harjula 2005
  28. Seppänen 2003, s.195–203
  29. Seppänen 2003, s.223–236
  30. Majantie 2010
  31. Tallgren 1906, s.67
  32. Tallgren 1906, s.66
  33. Tallgren 1906, s.66
  34. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/vierailulle-museoon/pyhan-annan-kappeli
  35. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/nayttelytilat/ars-nova
  36. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/nayttelytilat/ars-nova
  37. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/nayttelytilat/ars-nova
  38. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/nayttelytilat/takkahuone
  39. Lehto-Vahtera & Holkeri 2012, s.164
  40. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/kokoelmat-ja-tutkimus/taidekokoelma
  41. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/kokoelmat-ja-tutkimus/taidekokoelma
  42. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/kokoelmat-ja-tutkimus/taidekokoelma
  43. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/turku-biennaali-2013
  44. Turku Biennaali 2005 hankesuunnitelma Viitattu 3.1.2013.
  45. [1], Aboa Vetus & Ars Novan verkkosivut: Omatila
  46. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/museossa-tapahtuu/tarinaniskenta
  47. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/museossa-tapahtuu/keskiaikamarkkinat
  48. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/museossa-tapahtuu/taiteiden-yo

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aboa Vetus & Ars Nova.