Museo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen kansallismuseon pääsisäänkäynti.

Museo on Kansainvälisen museoneuvoston ICOM:n määritelmän mukaan ”pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja mielihyvää tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään”.[1]

Museo on laitos, johon on järjestelmällisesti kerätty taidetta, kulttuurihistoriaa, luonnontiedettä koskevaa aineistoa. Aineistoa on yleensä esillä erilaisissa näyttelyissä. Museoiden esine- ja taidekokoelmat ovat pääsääntöisesti huomattavasti laajemmat kuin esillä olevien esineiden tai taiteen määrä antaisi olettaa. Usein museoissa tehdään myös tutkimustyötä ja museoilla ja eri alojen asiantuntijoilla on tutkimuksellista yhteistyötä.

Museon tyyppi ei ole aina helposti määriteltävissä. Esimerkiksi koti- ja henkilömuseon raja on epätarkka. Lisäksi suurissa museoissa saattaa olla eri aloihin keskittyviä osastoja.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Museoiden historiaa

Museo-sana tulee antiikin kreikan sanasta museion, jolla tarkoitettiin muusille pyhitettyä paikkaa, koulua tai tutkimuslaitosta. Muusat tunnetaan tieteiden ja taiteiden jumalattarina. Historian merkittävin museion sijaitsi Egyptissä, Aleksandriassa. Aleksandrian museionin yhteydessä oli laaja kirjasto sekä veistos- ja eläinkokoelma. Museion tuhoutui Rooman valtakunnan hajotessa 300-luvulla.[2]

Rooman vallan aikana sotapäälliköillä oli suuret yksityiset kokoelmat, jotka olivat kertyneet sotaretkillä hankitusta saaliista. Keskiajalla vastaavia esinekokoelmia oli kirkoilla. Esineistö käsitti paljolti maagisia esineitä ja luonnon kuriositeetteja. Pyhimysuskon seurauksena kirkoille kertyi myös pyhäinjäännöskokoelmia.[2]

Nykyaikaisen museon juuret ovat renessanssin ajalla. Pankkiiri- ja kauppiassuvut keräsivät suuria kokoelmia, jotka ulottuivat luonnontieteellisistä näytteistä taide-esineisiin ja teknisiin välineisiin asti. Kuuluisin kokoelma lienee firenzeläisen Medicien pankkiirisuvun kokoelma, jonka taide-esineistön parhaimmisto on nykyisin esillä kuuluissa Uffizin galleriassa.[2]

Ensimmäinen yleisölle avoin museo oli Baselin yliopiston museo, joka avattiin vuonna 1671. Sitä seurasi Ashmolean museo Oxfordissa vuonna 1683. Modernin museon esikuvana pidetään kuitenkin British Museumia, joka avattiin vuonna 1753. Museotoiminta levisi Euroopassa 1800-luvun aikana kansallisvaltiokehityksen myötä, jolloin ne nähtiin kansallisen identiteetin vahvistajina ja ylläpitäjinä. Samalla museolaitos demokratisoitui eli kokoelmat tulivat avoimeksi kaikille kansankerroksille, eivät pelkästään tiedemiehille, säätyläisille ja porvareille. Maailmannäyttelyjen järjestäminen aloitettiin 1850-luvulla, ja ne vaikuttivat myös merkittävällä tavalla museolaitoksen avautumiseen ja laajenemiseen.[2]

[muokkaa] Luettelo museoista

British Museumin sisäänkäynti.

[muokkaa] Kulttuurihistoriallisia museoita

[muokkaa] Taidemuseot

Pääartikkeli: Taidemuseo
Louvren taidemuseo.

Taidemuseot keräävät, tutkivat ja esittelevät taideteoksia. Taidemuseoiden tärkeänä tehtävänä on taiteen tuntemuksen lisääminen ja yleisön perehdyttäminen kuvataiteen saloihin. Museot voivat esitellä joko laajasti eri aikakausien taideteoksia tai erikoistua johonkin tiettyyn aikakauteen. Taidemuseot järjestävät myös yksittäisten taiteilijoiden taidenäyttelyitä, teemanäyttelyitä tai ne voivat erikoistua pysyvästi yhden tai useamman taiteilijan teoksiin.

[muokkaa] Taidemuseoita

[muokkaa] Muita museoita

Natural History Museum Lontoossa.

Luonnontieteellisissä museoissa keskitytään jonkin luonnon osa-alueen, kuten eläintieteen, kasvitieteen tai geologian, näytteiden tallentamiseen, tutkimukseen ja esittelyyn.

Erikoismuseot keskittyvät jonkin yksittäisen ilmiön tai esinetyypin tallennukseen, tutkimukseen ja esittelyyn. Erikoismuseoiden näyttelyiden tarjoama tieto omasta alastaan on huomattavasti syvempi kuin erimerkiksi laajempaan aihealueiden kirjoon keskittyneiden kulttuurihistoriallisten museoiden näyttelyt. Erikoismuseoiden toiminnassa saattaa olla yhtä aikaa piirteitä niin kulttuurihistoriallisten-, taide- kuin luonnontieteellisten museoiden toiminta-alueelta.

Merimuseoissa keskitytään merenkulun eri osa-alueisiin. Suomalaisia merimuseoita:

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Pettersson, Susanna, (toim.): Tulevaisuuden taidemuseo (Kehys/Valtion taidemuseo, 2009)

[muokkaa] Lähteet

  1. ICOM:in museomääritelmä (ICOM Statutes, Article 2: definitions) museot.fi. Suomen museoliitto. Viitattu 21.6.2009. (suomeksi) (ruotsiksi) (englanniksi)
  2. a b c d Heinonen, Jouko & Lahti, Markku: Museologian perusteet. Jyväskylä: Suomen museoliitto, 1996. ISBN 951-9426-17-5.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä