Museo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen kansallismuseon pääsisäänkäynti.

Museo on Kansainvälisen museoneuvoston ICOM:n määritelmän mukaan ”pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja mielihyvää tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään”.[1]

Museo on laitos, johon on järjestelmällisesti kerätty taidetta, kulttuurihistoriaa, luonnontiedettä koskevaa aineistoa. Aineistoa on yleensä esillä erilaisissa näyttelyissä. Museoiden esine- ja taidekokoelmat ovat pääsääntöisesti huomattavasti laajemmat kuin esillä olevien esineiden tai taiteen määrä antaisi olettaa. Usein museoissa tehdään myös tutkimustyötä ja museoilla ja eri alojen asiantuntijoilla on tutkimuksellista yhteistyötä.

Museon tyyppi ei ole aina helposti määriteltävissä. Esimerkiksi koti- ja henkilömuseon raja on epätarkka. Lisäksi suurissa museoissa saattaa olla eri aloihin keskittyviä osastoja.

Museoiden historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museo-sana tulee antiikin kreikan sanasta Μουσεῖον (museion), jolla tarkoitettiin muusille pyhitettyä paikkaa, koulua tai tutkimuslaitosta. Muusat tunnetaan tieteiden ja taiteiden jumalattarina. Historian merkittävin museion sijaitsi Egyptissä, Aleksandriassa. Aleksandrian museionin yhteydessä oli laaja kirjasto sekä veistos- ja eläinkokoelma. Museion tuhoutui Rooman valtakunnan hajotessa 300-luvulla.[2]

Antiikin Kreikan temppeleissä säilytettiin sekalaisia kokoelmia taide-esineitä ja harvinaisuuksia uhreiksi jumalille.[3] Rooman vallan aikana sotapäälliköillä oli suuret yksityiset kokoelmat, jotka olivat kertyneet sotaretkillä hankitusta saaliista. Keskiajalla vastaavia esinekokoelmia oli kirkoilla. Esineistö käsitti paljolti maagisia esineitä ja luonnon kuriositeetteja. Pyhimysuskon seurauksena kirkoille kertyi myös pyhäinjäännöskokoelmia.[2] Tällaisilla kokoelmilla oli maagisen voiman lisäksi myös käytännön merkitystä eräänlaisina pankkeina. Omaisuutta haluttiin sitoa arvoesineisiin.[4]

Nykyaikaisen museon juuret ovat renessanssin ajalla. Rooman paaveilla oli tässä tärkeä rooli. Sixtus IV:n vuonna 1471 lahjoittamien antiikin pronssiveistosten pohjalta muodostui Museo Capitolino ja Julius II muutti Belvedere-palatsin museoksi. Leo X taas palkkasi kokoelmia hoitamaan Raffaellon.[5] Myös pankkiiri- ja kauppiassuvut keräsivät suuria kokoelmia, jotka ulottuivat luonnontieteellisistä näytteistä taide-esineisiin ja teknisiin välineisiin asti. Kuuluisin kokoelma lienee firenzeläisen Medicien pankkiirisuvun kokoelma, jonka taide-esineistön parhaimmisto on nykyisin esillä kuuluissa Uffizin galleriassa.[2] Se avattiin jo 1582, joskin vain rajoitetulle yleisölle. Vatikaanin kokoelmat avautuivat vasta 1700-luvulla.[6]

Varhaiset kokoelmat muodostuivat lähinnä kaikenlaisista kuriositeeteista ja tieteellisistä näytteistä, jotka oli järjestetty ilmentämään maailmankaikkeuden rakennetta tai jotain muuta suurta ajatusta. Vain ylimmillä yhteiskuntaluokilla oli mahdollisuuksia tällaisiin kuriositeettikabinetteihin (Kunstkammer). Löytöretkien ja tieteen edistymisen myötä lisääntynyt tieto maailmasta ja kirjapainotaidon ansiosta tehostunut tiedonlevitys vähensivät kuriositeettikabinettien merkitystä. 1500-luvulta alkaen yliopistot ryhtyivät keräämään tieteellisiä ja opetuksellisia näytteitä. Myös henkilöhistoriallisista esineistä, muotokuvista, rahoista ja sotavarusteista muodostuneet historialliset kokoelmat syntyivät. 1600-luvulla sana museo levisi yleiseen käyttöön.[7] Valistusajan hengessä 1700-luvun keräilijät tähtäsivät monipuolisiin kokoelmiin, jotka muodostuivat eri puolilta maailmaa peräisin olevista muinaismuistoista ja taideteoksista. Tällainen ajatusmaailma, opetuksellisella sävyllä maustettuna, synnytti lopulta sellaiset suuret ensyklopedistiset museot kuin Lontoon British Museumin ja Pietarin Eremitaasin. 1700-luvulla keräily oli suurisuuntaisinta hoveissa, esimerkiksi Preussin Fredrik Suuren, Puolan Augustuksen ja Venäjän Katariina Suuren hoveissa.[8] Ruotsin Kustaa III avasi antiikkikokoelmansa yleisölle 1794. Vähitellen myös merkittävät perheet ja hyvin toimeentulevat kauppiaat kautta Euroopan saattoivat ryhtyä keräilijöiksi.[9]


Ensimmäinen yleisölle avoin museo oli Baselin yliopiston museo, joka avattiin vuonna 1671. Sitä seurasi Ashmolean museo Oxfordissa vuonna 1683. Modernin museon esikuvana pidetään kuitenkin British Museumia, joka avattiin vuonna 1753. Museotoiminta levisi Euroopassa 1800-luvun aikana kansallisvaltiokehityksen myötä, jolloin ne nähtiin kansallisen identiteetin vahvistajina ja ylläpitäjinä. Samalla museolaitos demokratisoitui eli kokoelmat tulivat avoimeksi kaikille kansankerroksille, eivät pelkästään tiedemiehille, säätyläisille ja porvareille. Maailmannäyttelyjen järjestäminen aloitettiin 1850-luvulla, ja ne vaikuttivat myös merkittävällä tavalla museolaitoksen avautumiseen ja laajenemiseen.[2]

Suomessa perusta museotoimelle oli alkanut muodostua 1500-luvun lopulla valtiovallan aloitettua historiallisten muistojen dokumentoinnin, mutta kehitys oli muuta Eurooppaa hitaampaa. 1600- ja 1700-luvuilla valvottiin muinaisjäännösten, maalöytöjen, muistomerkkien ja kirkkojen hallussa olevan esineistön hoitoa ja dokumentointia. Myös yliopistoon alkoi kertyä esineistöä sen perustamisesta 1640 alkaen. 1700-1800 luvuilla huomio kiinnittyi kotiseutututkimukseen ja kansallisen kunnian edistämiseen. Kansallismuseoita alkoi syntyä Euroopassa 1800-luvun alussa, mutta Suomen Kansallismuseo avautui yleisölle vasta 1916. [10]

Luettelo museoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

British Museumin sisäänkäynti.

Kulttuurihistoriallisia museoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidemuseot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Taidemuseo
Louvren taidemuseo.

Taidemuseot keräävät, tutkivat ja esittelevät taideteoksia. Taidemuseoiden tärkeänä tehtävänä on taiteen tuntemuksen lisääminen ja yleisön perehdyttäminen kuvataiteen saloihin. Museot voivat esitellä joko laajasti eri aikakausien taideteoksia tai erikoistua johonkin tiettyyn aikakauteen. Taidemuseot järjestävät myös yksittäisten taiteilijoiden taidenäyttelyitä, teemanäyttelyitä tai ne voivat erikoistua pysyvästi yhden tai useamman taiteilijan teoksiin.

Taidemuseoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merimuseot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merimuseoissa keskitytään merenkulun eri osa-alueisiin.

Suomalaisia merimuseoita
Muita

Muita museoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natural History Museum Lontoossa.

Luonnontieteellisissä museoissa keskitytään jonkin luonnon osa-alueen, kuten eläintieteen, kasvitieteen tai geologian, näytteiden tallentamiseen, tutkimukseen ja esittelyyn.

Erikoismuseot keskittyvät jonkin yksittäisen ilmiön tai esinetyypin tallennukseen, tutkimukseen ja esittelyyn. Erikoismuseoiden näyttelyiden tarjoama tieto omasta alastaan on huomattavasti syvempi kuin esimerkiksi laajempaan aihealueiden kirjoon keskittyneiden kulttuurihistoriallisten museoiden näyttelyt. Erikoismuseoiden toiminnassa saattaa olla yhtä aikaa piirteitä niin kulttuurihistoriallisten-, taide- kuin luonnontieteellisten museoiden toiminta-alueelta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pettersson, Susanna, (toim.): Tulevaisuuden taidemuseo (Kehys/Valtion taidemuseo, 2009)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ICOM:in museomääritelmä (ICOM Statutes, Article 2: definitions) museot.fi. Suomen museoliitto. Viitattu 21.6.2009. (suomeksi) (ruotsiksi) (englanniksi)
  2. a b c d Heinonen, Jouko & Lahti, Markku: Museologian perusteet. Jyväskylä: Suomen museoliitto, 1996. ISBN 951-9426-17-5.
  3. Rönkkö, Marja-Liisa: "Museon idea ja historia" teoksessa "Museologia tänään", toim Pauliina Kinanen. Suomen museoliiton julkaisuja 57. Gummerus Jyväskylä 2007. s. 71.
  4. Rönkkö, Marja-Liisa: "Museon idea ja historia" teoksessa "Museologia tänään", toim Pauliina Kinanen. Suomen museoliiton julkaisuja 57. Gummerus Jyväskylä 2007. s. 71.
  5. Rönkkö, Marja-Liisa: "Museon idea ja historia" teoksessa "Museologia tänään", toim Pauliina Kinanen. Suomen museoliiton julkaisuja 57. Gummerus Jyväskylä 2007. s. 74-75.
  6. Rönkkö, Marja-Liisa: "Museon idea ja historia" teoksessa "Museologia tänään", toim Pauliina Kinanen. Suomen museoliiton julkaisuja 57. Gummerus Jyväskylä 2007. s. 75.
  7. Rönkkö, Marja-Liisa: "Museon idea ja historia" teoksessa "Museologia tänään", toim Pauliina Kinanen. Suomen museoliiton julkaisuja 57. Gummerus Jyväskylä 2007. s. 75-76.
  8. Taylor, Henry Francis: "The Taste of Angels – a History of Art Collecting from Ramesses to Napoleon. Little, Brown and Co, Boston. 1948.
  9. Rönkkö, Marja-Liisa: "Museon idea ja historia" teoksessa "Museologia tänään", toim Pauliina Kinanen. Suomen museoliiton julkaisuja 57. Gummerus Jyväskylä 2007. s. 76.
  10. Rönkkö, Marja-Liisa: "Museon idea ja historia" teoksessa "Museologia tänään", toim Pauliina Kinanen. Suomen museoliiton julkaisuja 57. Gummerus Jyväskylä 2007. s. 77-80.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta museo.