Peking

Peking; (北京; Beijing)
Valtio	Kiinan kansantasavalta
Hallinto
– Pormestari	Guo Jinlong.
Korkeus	43,5 m
Väkiluku (2010) (.)	19 612 368
– Tiheys	1 167,3 as./km²
Suuntanumero(t)	10
	www.beijing.gov.cn

Peking (kiin. 北京, Beijing kuuntele ääntämys^?) on Kiinan pääkaupunki. Peking on myös yksi Kiinan neljästä maakuntatason itsehallinnollisesta kunnasta. Peking on Kiinan kolmanneksi suurin kaupunki Shanghain ja Chongqingin jälkeen. Pekingiä pidetään Kiinan politiikan, koulutuksen ja kulttuurin keskuksena, kun Shanghaita ja Hongkongia taas pidetään talouden keskuksina. Nimi Peking on tullut 1800-luvulla Kiinan postilaitoksessa käytössä olleen siirtokirjoitusjärjestelmän mukaisesta kirjoitusasusta.^[3] Kaupungin kiinalainen nimi Beijing tarkoittaa Pohjoista pääkaupunkia.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Liikenne
3 Kulttuuri
- 3.1 Nähtävyydet
- 3.2 Urheilu
4 Koulutus
5 Ystävyyskaupungit
6 Katso myös
7 Lähteet
8 Aiheesta muualla

Historia [muokkaa]

Pekingillä on yli 3 000 vuoden historia. Taistelevat läänitysvaltiot -kaudella (475–221 eaa.) Yān-valtion (燕) pääkaupunki, jonka nimi oli 蓟 [jì], sijaitsi nykyisen Pekingin paikalla.

Kiinan pääkaupungiksi Pekingin teki ensimmäisenä Kublai-kaani vuonna 1272. Kun mongolien Yuan-dynastia vuonna 1368 kukistettiin ja valtaan nousi kiinalainen Ming-dynastia, Peking menetti aluksi pääkaupunkiasemansa Nanjingille. Vuonna 1421 Peking tuli jälleen pääkaupunkiksi ja sellaisena pysyi yhtäjaksoisesti vuoteen 1928 saakka, siis sekä Ming-dynastian loppuaikana, koko mantšuvallan (Qing-dynastian, 1644–1912) ajan että myös Kiinan tasavallan alkuvaiheessa. Vuonna 1928 Nanjing tuli toisen kerran pääkaupungiksi ja Pekingin nimeksi Peiping (kiinaksi Beiping eli Pohjoinen rauha), mutta kommunistien tultua valtaan vuonna 1949 pääkaupungiksi ja sen nimeksi tuli jälleen Peking.

Liikenne [muokkaa]

Peking on yksi Kiinan suurimmista liikenteen solmukohdista. Kaupungin ympärillä on viisi kehätietä, yhdeksän moottoriliikennetietä ja 11 valtatietä. Lukuisat rautatiet yhdistävät Pekingin muihin kaupunkeihin. Pekingin kansainvälinen lentoasema sijaitsee noin 20 kilometriä koilliseen kaupungin keskustasta.

Raideliikenne [muokkaa]

Metro [muokkaa]

Pekingin metron ensimmäinen linja avattiin vuonna 1971, nykyään linjoja on 14 ja asemia 172. Linjojen yhteispituus on 336 kilometriä.^[4] Pekingin metro on manner-Kiinan vanhin sekä toiseksi pisin ja käytetyin Shanghain metron jälkeen.

Metrojärjestelmä laajeni viidellä linjalla vuoden 2010 lopussa, kun linjat 15, Changping, Fangshan, Yizhuang ja Daxing avattiin.

Lentoliikenne [muokkaa]

Peking on yksi kansainvälisen ja maan sisäisen lentoliikenteen keskuksista. Lentokentältä pääsee kaupungin keskustaan taksilla, lentokenttäbussilla sekä Airport Express -pikaraitiotieyhteydellä, joka on yhdistetty metroverkostoon.

Kulttuuri [muokkaa]

Nähtävyydet [muokkaa]

Taivaan temppeli, Pekingin symboli

Merkittävimpiä nähtävyyksiä Pekingissä ja sen ympäristössä:

Kielletty kaupunki
Taivaallisen rauhan aukio (Tiananmen)
Kiinan muuri
Taivaan temppeli
Kesäpalatsi
Entisen kesäpalatsin rauniot
Gulou-torni
Pekingin ihmisen löytöpaikka Zhoukoudianissa

Urheilu [muokkaa]

Pekingissä järjestettiin vuoden 2008 kesäolympialaiset.^[5]

Koulutus [muokkaa]

Pekingissä on useita korkeakouluja ja yliopistoja, joista monet ovat kansainvälisestikin arvostettuja, kuten Kiinan kolme arvovaltaisinta oppilaitosta Pekingin yliopisto, UIBE (University of International Business And Economics)^[6] ja Qinghuan yliopisto.

Kiinan poliittisen ja kulttuuripääkaupungin statuksen mukaisesti Pekingissä on enemmän korkeatasoisia oppilaitoksia kuin muissa Kiinan kaupungeissa. Lisäksi Kiinassa on opiskelijoita muualta maailmasta, kuten Japanista, Etelä-Koreasta, Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Ystävyyskaupungit [muokkaa]

Liikenneruuhkaa Pekingissä

Pekingin koillisosan asuinalue Chaoyangin kaupunginosassa

Kaupunki:	Valtio:	Alkaen:
Tokio	Japani	14. maaliskuuta 1979
New York	Yhdysvallat	25. helmikuuta 1980
Alger	Algeria	11. syyskuuta 1989
Belgrad	Serbia	14. lokakuuta 1980
Lima	Peru	21. marraskuuta 1983
Washington D.C.	Yhdysvallat	15. toukokuuta 1984
Madrid	Espanja	16. syyskuuta 1985
Rio de Janeiro	Brasilia	24. marraskuuta 1986
Île-de-France	Ranska	2. heinäkuuta 1987
Köln	Saksa	14. syyskuuta 1987
Ankara	Turkki	20. kesäkuuta 1990
Kairo	Egypti	28. lokakuuta 1990
Islamabad	Pakistan	8. lokakuuta 1992
Jakarta	Indonesia	8. lokakuuta 1992
Bangkok	Thaimaa	26. toukokuuta 1993
Tel Aviv	Israel	29. toukokuuta 1993
Buenos Aires	Argentiina	13. heinäkuuta 1993
Soul	Etelä-Korea	23. lokakuuta 1993
Kiova	Ukraina	13. tammikuuta 1993
Berliini	Saksa	5. huhtikuuta 1994
Bryssel	Belgia	22. syyskuuta 1994
Hanoi	Vietnam	6. lokakuuta 1994
Amsterdam	Alankomaat	29. lokakuuta 1994
Moskova	Venäjä	16. toukokuuta 1995
Pariisi	Ranska	23. lokakuuta 1997
Rooma	Italia	28. toukokuuta 1998
Gauteng	Etelä-Afrikka	6. joulukuuta 1998
Teheran	Iran	10. huhtikuuta 1999
Ottawa	Kanada	18. lokakuuta 1999
Canberra	Australia	14. syyskuuta 2000
Manila	Filippiinit	14. marraskuuta 2005
Lontoo	Yhdistynyt kuningaskunta	10. huhtikuuta 2006