Mandariinikiina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mandariinikiinan puhuma-alue Kiinassa (1987). Kielen kahdeksan tai yhdeksän alamurretta on merkitty eri värein.

Mandariinikiina eli mandariini (官话, Guānhuà,'byrokraattien kieli') on kiinan kielen yleiskieli ja puhutuin murre. Sitä puhuu äidinkielenään noin 867 miljoonaa ihmistä, enemmän kuin mitään toista kieltä. Vieraanakin kielenä mandariinikiinaa puhuu huomattava määrä ihmisiä, erityisesti Kiinassa.

Puhujia on pääasiassa Kiinassa, Taiwanilla, sekä useissa muissa Kaukoidän valtioissa. Mandariinikiina kuuluu siniittisiin kieliin yhdessä muiden kiinan kielten tai murteiden kanssa.

Mandariinikiinaa kirjoitetaan samoin kuin muita kiinan kieliä, mutta puhuttuna se eroaa hyvin vahvasti monista kiinan murteista.

Kielen nimi viittaa kiinalaiseen virkamieheen.

Virallinen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandariinikiina on Kiinan virallinen kieli. Yleiskieli tästä pohjoisesta kielestä tuli Kiinan tasavaltaa hallinneen Guómíndăng-puolueen päätöksestä 1920-luvulla nimellä guóyǔ, eli valtion kieli, millä nimellä se yhä tunnetaan Taiwanilla. Yleiskielen nimen sille antoivat kommunistit 1950-luvulla.

Kansan päivälehden mukaan vuonna 2004 mandariinikiinaa puhui äidinkielenään 53 prosenttia Kiinan väestöstä, mutta yli 40 prosenttia kansalaisista ei puhunut sitä lainkaan. [1] Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten sitä osataan heikoiten juuri vähän koulutetun väestön keskuudessa.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiina on peruskieliopiltaan yksinkertainen kieli. Kiinan sanoja ei taivuteta lainkaan, edes aikamuotoja tai monikkoja ei sellaisenaan ole. Sen sijaan sanajärjestys on oleellinen.

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillistä sanastolle ovat lukuisat homonyymit eli sanat, joiden äänne- ja kirjoitusasu on sama, mutta merkitys eri. Tällöin konteksti kertoo yleensä merkityksen eri vaihtoehdoista. Huomionarvoista on myös, että homonyymiys pätee vain lausunnan ja pinyinin tasolla. Kirjoitusmerkkeinä tällaisetkin sanat ovat yleensä eri näköisiä.

Genetiivissä käytettävä partikkeli kirjoitetaan länsimaisin kirjaimin monien romaanisten kielten tapaan "de", mutta sanajärjestys genetiivissä on sama kuin suomen kielessä (ja englannin s-genetiivissä) eli omistaja tulee edelle ja omistettava sen jälkeen.

Ääntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhuttu mandariinikiina koostuu kaksiosaisista tavuista. Useimmat tavut alkavat tavunalkajalla eli alukkeella ja päättyvät tavunlopettajaan eli lopukkeeseen. Tavunalkajia on yhteensä 21 ja tavunlopettajia 38. Näiden lukujen tulo on 798, mutta koska kaikki tavunalkajat ja -lopettajat eivät yhdisty toistensa kanssa tavuiksi, on kielessä tavuja kaiken kaikkiaan vain hieman yli 400. Toonit eli sävelkorot mukaan lukien mandariinikiinassa on yhteensä 1196 tavua.[2]

Tavunalkajat ovat konsonanttiäänteitä (tässä suomen ääntämisen mukaisesti kirjoitettuina): b, ph, m, f, d, th, n, l, g, kh, h (voimakkaasti), ds, ts, s (terävästi) ja r (kuten englannissa), sekä dž, tš ja š kahdella tavalla äännettynä, kielenkärki joko ylähampaiden tai alahampaiden takana.[3]

Tavunlopettajissa on yksi, kaksi tai kolme vokaalia, ja ne voivat joskus loppua n- tai ng-äänteeseen. Jotkin tavut koostuvat pelkästään tavunlopettajasta.[4]

Sävelkorot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandariinikiinan neljän toonin sävelkulut

Mandariinikiinassa on neljä (viisi, jos neutraali lasketaan) toonia eli sävelkorkoa. Sanojen merkitys eri tooneilla lausuttuna on täysin erilainen. Ensimmäinen on tasainen ja pitkä, toisessa ääni nousee matalalta korkealle nopeasti, kolmas pysyy matalana hetken ja nousee sitten ylös, ja neljäs laskeutuu nopeasti ylhäältä alas. Esimerkkinä voidaan mainita, että sana "ma" tarkoittaa lausuttuna:

  1. toonissa () äitiä
  2. toonissa () hamppua tai pellavaa
  3. toonissa () hevosta
  4. toonissa () kiroilla ja
  5. eli neutraalina (ma) se on kysymyksenmuodostajaliite: nǐ hǎo = hyvää päivää, nǐ hǎo ma? = kuinka voit?

Kirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandariinikiinan sanat kirjoitetaan samoilla kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä kuin muidenkin kiinan kielten sanat. Sen latinisointiin käytetään pinyin-järjestelmää.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://english.people.com.cn/200609/05/eng20060905_299608.html
  2. a b Kettunen 2009, s. 8.
  3. Kettunen 2009, s. 9–10.
  4. Kettunen 2009, s. 11.