Ming-dynastia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
History of China.gif

Kiinan historia

MUINAINEN
Kolme hallitsijaa ja viisi keisaria
Xia-dynastia 2070–1600 eaa.
Shang-dynastia 1600–1046 eaa.
Zhou-dynastia 1122–256 eaa.
  Läntinen Zhou-dynastia
  Itäinen Zhou-dynastia
    Kevättä ja syksyä
    Taistelevat läänitysvaltiot
SUURVALTA
Qin-dynastia 221 eaa.–206 eaa.
Han-dynastia 206 eaa.–220 jaa.
  Läntinen Han-dynastia
  Xin-dynastia
  Itäinen Han-dynastia
Kolme kuningaskuntaa 220–280 jaa.
  Wei, Shu Han & Wu
Jin-dynastia 265–420 jaa.
  Läntinen Jin
  Itäinen Jin 16 Kuningaskuntaa
304–439 jaa.
Eteläinen ja pohjoinen dynastia 420–589 jaa.
Sui-dynastia 581–619 jaa.
Tang-dynastia 618–907 jaa.
5 dynastiaa &
10 kuningaskuntaa

907–960 jaa.
Liao-dynastia
907–1125 jaa.
Song-dynastia
960–1279 jaa.
  Pohjoinen Song L. Xia-dyn.
  Eteläinen Song Jin-dynastia
Yuan-dynastia 1271–1368 jaa.
Ming-dynastia 1368–1644 jaa.
Qing-dynastia 1644–1911 jaa.
NYKYAIKA
Kiina tasavalta 1911–1949
Kiinan
kansantasavalta
1949–nyt

Kiinan tasavalta
(Taiwanissa)


Kiina historian aikajana
Kiinan historian dynastiat
Kiinan sotilashistoria
Kiinan taidehistoria
Kiinan tekniikan ja tieteen historia
Kiinan koulutuksen historia
malline: näytä  keskustele  muokkaa

Ming-dynastia (明朝 [Míng cháo]) hallitsi Kiinaa 13681644. Se oli Kiinan viimeinen kotimaista alkuperää oleva dynastia, ja sen perusti Zhu-perhe. Sitä edelsi mongolien Yuan-dynastia ja seurasi mantšujen perustama Qing-dynastia.

Voimakas "ulkomaisten" hallitsijoiden vastustus kansan keskuudessa lopulta johti talonpoikaiskapinaan, joka ajoi Yuan-dynastian takaisin Mongolian aroille ja aloitti Ming-dynastian 1368. Dynastian alkuaikoina kulttuuri kukoisti jälleen. Taiteet, erityisesti posliiniesineiden teko, nousi aiemmin saavuttamattomalle tasolle. Kiinalaiset kauppiaat kulkivat pitkin Intian valtamerta, ja Zheng He kulki matkoillaan Afrikkaan saakka. Rakennettiin valtava laivasto, johon kuului nelimastoisia aluksia, jotka saattoivat kuljettaa 1500 tonnin lastia. Armeijassa oli yli miljoona sotilasta. Pohjois-Kiinassa tuotettiin yli 100 000 tonnia rautaa vuodessa. Kirjapainot painoivat suuria määriä kirjallisuutta. Monien mielestä Kiina oli Ming-dynastian alkuvaiheissa silloisen maailman edistynein valtio.

Dynastian keisarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ming-dynastian perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongolien Yuan-dynastiaa vastustavat talonpoikaiskapinat vähitellen ajoivat mongolit takaisin Mongolian aroille. Tätä seurasi han-kiinalaisten ryhmien vuosikausia kestänyt valtakamppailu, jonka lopulta voitti Zhu Yuanzhangin johtama kapinallisryhmä. Hän julistautui keisari Hongwuksi ja aloitti Ming-dynastian 1368. Hän oli täten toinen talonpoikien luokasta noussut dynastian perustaja, edellinen oli Han-dynastian Han Gaozu. Myöhemmin tästä väestöryhmästä löytyi "dynastian" perustaja Mao Zedongin ja Kiinan kansantasavallan muodossa.

Keisari Hongwu valitsi pääkaupungiksi Nanjingin. Vaikka hän muuten puolustikin kungfutselaisuutta, hän ei tunnustanut sotilaita ala-arvoiseksi yhteiskuntaluokaksi, vaan halusi pitää voimakkaan armeijan mongolien hyökkäyksen uhan varalta. Song- ja Yuan-dynastioiden suuret maatilat takavarikoitiin valtiolle, pilkottiin pienemmiksi ja vuokrattiin pienviljelijöille. Yksityisorjuus kiellettiin, ja pian Kiinan maataloutta hallitsivat itsenäiset maanviljelijäperheet. Keisari Hongwun aikana Kiinassa otettiin käyttöön Song-dynastian ajalta tuttu paperiraha. Hän ei kuitenkaan huomioinut inflaatiota, ja rahan arvon laskettua 1/70 alkuperäisestä 1425 palattiin kuparirahan käyttöön.

Perinteinen virkatutkintojärjestelmä palautettiin mongolivallan jälkeen. Valtion virkamiesten ja armeijan upseerien piti täten taas tenttiä Kiinan kirjallisuuden klassikot ennen kuin heitä voitiin nimittää virkoihinsa.

Löytöretkistä eristyneisyyteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

14051433 Ming-dynastian keisarit lähettivät matkaan seitsemän löytöretkeä etelän merille ja yli Intian valtameren. Vaikka keisarit pelkäsivätkin kapinointia ja pitivät kiinni kungfutselaisuudesta, maa ei eristäytynyt vaan ulkomaanyhteyksiä lisättiin tuntuvasti, erityisesti välit Japaniin lähenivät ja ulkomaankauppa lisääntyi. Keisari Yongle pyrki levittämään Kiinan valtaa pidemmälle. Annam vallattiin uudelleen ja mongolien laajennuspyrkimykset pysäytettiin, kiinalaiset laivat purjehtivat pitkin Afrikan itärannikkoa ja he saivat Turkestanin jossain määrin vaikutusvaltansa alle. Kaikki merenkulkua harrastaneet Aasian maat lähettivät tribuuttivaltuuskuntia Kiinaan. Maan sisäinen kauppa kukoisti kun Suuri kanaali laajennettiin pidemmälle kuin koskaan.

Huomattavimmat aikakauden matkoista ovat kuitenkin Zheng Hen seitsemän matkaa merten yli. Zheng He oli eunukki, mongolialkuperää olevasta muslimiperheestä. Vuonna 1403 hänet nimitettiin mertakyntävän laivaston johtajaksi. Ensimmäisellä matkallaan 1405 hän sai komentoonsa 62 laivaa ja 28 000 miestä, eli se oli tuolloin historian suurin merellinen löytöretki. Moninkertaisesti Kolumbuksen laivoja suuremmat monikantiset laivat kuljettivat yli 500 miestä sekä suuren määrän lastia. Ulkomaille vietiin pääasiassa silkkiä ja posliinia, takaisin tuotiin mm. mausteita ja trooppisia puita.

Matkoilla oli varmasti tärkeitä taloudellisiakin syitä, monissa laivoista oli suuria yksityishyttejä kauppiaita varten. Kuitenkin päätavoite matkoilla oli todennäköisesti poliittinen. Matkojen myötä saatiin lisää maita tribuuttiasemaan eli veronalaisiksi, ja samalla osoitettiin kiinalaisen imperiumin paluuta ja voimaa lähes sadan vuoden "barbaarihallinnon" jälkeen. Laivaston voimakkuudesta huolimatta (se oli suurempi kuin kaikkien Euroopan maiden tuonaikuiset laivastot yhteenlaskettuna) Zheng Hen matkojen tavoitteena ei ollut valloittaa uusia maita Kiinan hallintaan, toisin kuin eurooppalaisilla tutkimusmatkoilla noin sata vuotta myöhemmin.

Kungfutselaiset oppineet virkamiehet vastustivat ankarasti Zheng Hen matkoja - jopa niin paljon että he yrittivät piilottaa matkat dynastian virallisesta historiankijoituksesta. Arvellaan että mongolien hyökkäykset kallistivat vaa'an kungfutselaisen eliitin kannalle. 1400-luvun lopussa Kiinan alamaisilta oli kielletty valtamerilaivojen rakentaminen ja jopa maasta poistuminen. Historioitsijat arvelevat tämän johtuneen merirosvouksesta. 1600-luvun puoliväliin mennessä rajoitukset maastamuuttoon ja laivanrakennukseen oli purettu.

Kauppayhteydet siirtyivät siten ulkomaisiin käsiin. Portugalilaiset loivat ensimmäisinä eurooppalaisina suoran kauppayhteyden Kiinaan, ja hallitsivat pitkälti Kiinan ja Japanin välistä kauppaa lähes vuosisadan ajan, 1543-1639. He perustivat myös Macaon siirtokunnan, jota hollantilaiset yrittivät moneen otteeseen vallata 1600-luvun alkupuolella, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Dynastian kaatuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkät sodat mongoleja vastaan ja Japanin hyökkäykset Koreaan sekä Kiinan rannikkokaupunkeihin heikensivät Ming-dynastiaa 1500-luvun lopulta lähtien. Sisäinen tyytymättömyys hallinnon joustamattomuuteen muun muassa väestönkasvun aiheuttamissa kysymyksissä nostattivat kapinoita 1600-luvun alussa. Näistä Li Zichengin (李自成) johtamat joukot onnistuivatkin kaatamaan Ming-dynastian ja luomaan siten tilan mantšujen ja Qing-dynastian nousulle. Ming-dynastian viimeinen keisari Chongzhen teki itsemurhan 25. huhtikuuta 1644.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ming-dynastia.


Edellinen kausi:
Yuan-dynastia
Kiinan dynastiat Seuraava kausi:
Qing-dynastia