Itäinen Han-dynastia
Itäinen Han-dynastia 東漢 [dōng hàn] (东汉) hallitsi Kiinassa 25 – 220 jaa. Tämä oli osa Han-dynastiaa. Aiempi historiankirjoitus (mm. Sima Qian) tuntee ajanjakson myöhempänä Han-dynastiana, mutta tämä nimike tarkoittaa nykyisin 900-luvulla vallinnutta dynastiaa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itäinen Han-dynastia sai alkunsa Liu Xiun eli hallitsijanimeltään Guangwudin noustua valtakaudella vuosina 25–57 jaa. Hän oli voittanut kilpailijansa Liu Xuanin kaksi vuotta kestäneessä sisällissodassa, joka jätti pääkaupunki Chang'anin raunioiksi. Guangwudi siirsi pääkaupungin Luoyangiin ja joutui taistelemaan muita kilpailijoitaan vastaan vielä aina vuoteen 36 saakka. Vakautettua asemansa hallitsijana hän palautti läntisen Han-dynastian hallintomallin, valuutan ja verojärjestelmän. Hän pyrki pääsemään myös eroon eunukkien ja keisarillisten vaimojen sukujen ajan saatossa hankkimasta vaikutusvallasta palatsissa. Hänen seuraajansa Mingdi (57–75) ja Zhangdi (75–88) käyttivät Kiinan armeijaa xiongnuja vastaan ja levittivät Kiinan vaikutusvaltaa Keski-Aasiaan.[1]
Dynastian alamäki alkoi keisari Hedin (88–105/106) valtakaudella, jolloin eunukit ja keisarillisten vaimojen suvut lisäsivät jälleen valtaansa. Keisarien valtaannoususta tuli peli, jota eri palatsissa vaikuttaneet ryhmät pelasivat oman vaikutusvaltansa suojelemiseksi. Ryhmittymät myös pistivät usein oman etunsa maan edun edelle. Itäisen Han-dynastian viimeisen 50:n vuoden aikana maa joutui useiden eri puolilta tulleiden hyökkäysten kohteeksi. Eri alueilla vaikuttaneet virkamiehet saivat tuntuvasti lisää valtaa ja hallitsivat omia alueitaan paljolti keskusvallasta itsenäisesti. Keltaiset turbaanit aiheuttivat ongelmia kapinoimalla. Samalla keisarin kilpailijat kokosivat omia armeijoitaan ja pyrkivät yhdistämään maan oman valtansa alle. Vuoteen 207 mennessä kenraali Cao Cao hallitsi suurta osaa pohjoisesta ja vain hänen tappionsa taistelussa Sun Quanin kanssa esti häntä yhdistämästä koko maata oman valtansa alle. Muita taisteluihin osallistuneita olivat Dong Zhou, Liu Bei ja Zhuge Liang. Viimeinen Han-dynastian keisari Xiandi luopui vallasta Cao Pin, Cao Caon pojan hyväksi. Cao Pi perusti Wei-dynastian, joka kattoi Kiinan pohjoisosat. Etelässä nousivat valtaan kolme kuningaskuntaa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kenneth Pletcher: The history of China, s. 67–69. Britannica Educational Publishing, 2011. ISBN 978-1-61530-181-2. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itäinen Han-dynastia Wikimedia Commonsissa
