Portugali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Portugalin tasavalta
República Portuguesa
Portugalin lippu Portugalin vaakuna
lippu vaakuna

Portugalin sijainti kartalla

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Aníbal Cavaco Silva
Pedro Passos Coelho

Pääkaupunki Lissabon
38°42′26″N, 09°08′08″W

Muita kaupunkeja Porto, Coimbra, Funchal

Pinta-ala
– yhteensä 92 090[1] km² (sijalla 109)
– josta sisävesiä 0,5 %

Väkiluku (2013) 10 799 270[1] (sijalla 79)
– väestötiheys 114 / km²
– väestönkasvu 0,15[1] % (2013)

Viralliset kielet portugalin kieli

Valuutta euro (EUR)

BKT (2013) sijalla 53
– yhteensä 243 miljardia USD[1]
– per asukas 22 900 USD

HDI (2012) 0.816[2] (sijalla 43)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,6[1] %
– teollisuus 22,2[1] %
– palvelut 75,2[1] %

Aikavyöhyke +0
– kesäaika UTC+1

Itsenäisyys
 – perustettu
 – julistautui

 – tunnustettu

 
868
1128 ruhtinaskuntana, 1139 kuningaskuntana
1143 Leónin tunnustama, 1179 paavin tunnustama

Lyhenne PT

– ajoneuvot: P
– lentokoneet: CS

Kansainvälinen
suuntanumero
+351

Motto ei mottoa

Kansallislaulu A Portuguesa

Portugalin tasavalta (port. República Portuguesa) eli Portugali on valtio Pyreneiden niemimaalla, Euroopan lounaisosassa. Se on manner-Euroopan läntisin maa. Portugali rajoittuu idässä ja pohjoisessa Espanjaan, lännessä ja etelässä Atlantin valtamereen. Manner-Portugalin lisäksi maahan kuuluu Atlantilla kaksi saaristoa, Azorit ja Madeira. Lisäksi Selvagenssaaret ovat hallinnollisesti osa Madeiraa.

Portugalissa on 3 100 vuoden aikana vaikuttanut useita eri sivilisaatioita. Portugalin kulttuuriin, historiaan, kieleen ja väestöjakaumaan ovat jättäneet jälkensä muun muassa iberit, tartessolaiset, keltit, foinikialaiset, karthagolaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, germaanit, egyptiläiset, seemiläiset kansat ja maurit. Nimi ”Portugali” juontaa juurensa roomalaisten alueesta käyttämään nimeen Portus Cale.[3] Se saattaa olla sekoitus latinan ja kreikan kieliä ja tarkoittaa ”kaunista satamaa”. 1400–1500-luvuilla Portugali oli tärkeä taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen keskus ja sen imperiumi ulottui Brasiliasta Malakan niemimaalle.

Portugalin siirtomaaimperiumi oli Euroopan vanhin ja pitkäikäisin. Sen historia alkoi vuonna 1415 Ceutan valloituksesta ja päättyi vuonna 1999 Macaon luovutukseen Kiinalle. 1900-luvulla Salazarin diktatuurin vuosikymmeniä hallitsema Portugali muutettiin demokratiaksi vuoden 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen. Maa on nykyisin Euroopan unioniin kuuluva teollisuusmaa.

Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Portugalin maantiede
Portugali satelliittikuvassa tammikuussa 2004.

Portugali sijaitsee Lounais-Euroopassa Pyreneiden niemimaalla.[4] Sen ainoa naapurimaa on Espanja, jonka kanssa maalla on yhteistä maarajaa 1 214 kilometriä. Portugalilla on rantaviivaa Atlanttiin 1 793 kilometriä. Portugalin pinta-ala on 92 090 km², johon luetaan mukaan Portugalille kuuluvat Azorit ja Madeira. Pinta-alasta 620 km² on vettä.[1] Maa-alasta vajaa kolmannes on viljeltyä.[5]

Pohjoisessa maa on vuoristoista, sisämaassa on tasankoja. Etelässä maa on kumpuilevaa tasankoa ja alueella sijaitsee laajoja maatiloja.[4] Serra da Estrelan vuoristossa sijaitseva Torre kohoaa 1 993 metrin korkeuteen ja on Manner-Portugalin korkein kohta. Portugalin korkein kohta Ponta do Pico sijaitsee kuitenkin Azoreilla ja kohoaa 2 351 metrin korkeuteen.[6] Madeiran korkein vuori Pico Ruivo kohoaa 1 862 metrin korkeuteen.[7] Portugalissa Lissabonin piirissä sijaitseva Cabo da Roca on Manner-Euroopan läntisin kohta.[8]

Portugalissa virtaa kymmenen suurta jokea, joista puolet saa alkunsa Espanjan puolelta. Tajo-joki on maan suurin joki ja rajaa Manner-Portugalin jakaa kahtia erottaen vuoristoisen pohjoisosan ja tasankoisen eteläosan toisistaan. Minho saa alkunsa Espanjan Galiciasta ja muodostaa 74 kilometrin matkalta osan Portugalin pohjoisrajasta Espanjan kanssa. Douro saa myös alkunsa Espanjasta ja virtaa Portugalin halki Porton kaupungin kautta Atlanttiin. Eteläosan tärkein joki on Guadiana, joka virtaa pohjoisesta etelään ja muodostaa osan Espanjan vastaisesta rajasta. Muita tärkeitä jokia ovat Lima ja Tâmega pohjoisessa, Mondego keskiosassa ja Sado ja Chança etelässä.[4]

Portugalin suurin järvi on Alquevan 250 km2 laajuinen tekoallas.[9] Pikku järviä ja lampia ovat esimerkiksi Lagoa Comprida, Lagoa Escura, Lagoa de Óbidos, Lagoa Corvos ja Pateira de Fermentelos. Portugalin suurin saari on São Miguel (759 km²) Azoreilla.

Madeira ja Azorit ovat tuliperäisiä. Niiden ilmasto on niiden sijainnin vuoksi kostea. Portugalissa esiintyy toisinaan tulvia ja metsäpaloja, minkä lisäksi alue on seismisesti aktiivista ja maanjäristyksiä saattaa esiintyä.[10] Vakavia maanjäristyksiä saattaa sattua varsinkin Azoreilla.[1]

Portugalin suurin kaupunki ja pääkaupunki on Lissabon (portugaliksi Lisboa). Sen asukasluku on 556 797 (2001). Lissabonin metropolialueella asuu yhteensä noin 2,8 miljoonaa ihmistä.[11]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rua Augusta Lissabonissa.
Serra da Estrelan vuoristoa.

Portugali on Euroopan lämpimimpiä maita. Maassa vallitsee meri-ilmasto. Etelässä ilmasto on jonkin verran lämpimämpi ja kuivempi kuin pohjoisessa. Etelärannikon Farossa elokuun keskimääräinen ylin lämpötila on 28,8 °C ja sateisimman kuukauden joulukuun sademäärä 94 mm,[12] kun taas pohjoisen Portossa elokuun ylin on 25 °C ja kuukausia, jolloin sataa yli 100 mm on seitsemän.[13]

Laajat metsäpalot ovat ongelmana vuosittain. Niitä sattuu eniten keskellä kesää, mutta kuivina vuosina kausi voi alkaa tammikuusta ja jatkua jopa marraskuuhun.[14] Ilmastonmuutoksen myötä voimistuneet Atlantin talvimyrskyt aiheuttavat eroosiota Portugalin rannoilla.[15]

Sateisinta on Serra da Estrelan vuoristossa, missä vuotuinen sademäärä on toisinaan yli 2 500 mm. Vuotuinen sademäärä vaihtelee suuresti alueittain, mutta keskimäärin se on manner-Portugalissa noin 920 mm. Madeiran ja Azorien ilmasto on niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi kosteampi kuin muualla Portugalissa. Lunta saadaan joskus Pohjois-Portugalin vuoristoisilla alueilla.[16]

Kasvillisuus ja eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin kasvillisuus vaihtelee hieman eri puolilla maata. Portugalin pohjoisosissa kasvaa lähinnä metsiä, joissa kasvaa sekaisin nahkealehtisiä puita ja pensaita sekä talveksi lehtensä pudottavia puita ja pensaita. Tyypillisiä pohjoisosien talveksi lehtensä pudottavia puita ovat euroopanpähkinäpensas, kirsikkapuu ja metsätammi. Välimereisiä ainavihantia puita sen sijaan ovat mansikkapuu, oliivipuu, kastanjapuu, korkkitammi ja rautatammi. Iberian ylängöllä, maan koillisosissa on paikoin kosteita Välimereisiä metsiä, joissa orkideat päällystävät ainavihantien puiden runkoja.[17]

Pohjoisosien metsissä on yleistynyt Australiasta tuotu eukalyptuspuu, eritenkin kuumepuu. Sen osuudesta Portugalissa yleistyneisiin metsäpaloihin on kiistaa. Kuivissa ja kuumissa oloissa se on hyvin palonarka ja lennättää kipinäpesäkkeitä kauas. Aiemmin yleisimmät Portugalin puulajit rannikkomänty ja korkkitammi ovat saaneet antaa tilaa eukalyptykselle. Coimbran teknisen ja maatalouskorkeakoulun apulaisprofessori Sande Silva sanoo, että eukalyptuksella ei ole mitään tekemistä paikallisen ekosysteemin kanssa. Ympäristöjärjestöt syyttävät sitä maaperän köyhdyttäjäksi. Sen maa-ala on 900 000 hehtaaria, ja se on puunjalostusteollisuuden suosikkilaji.[18]

Portugalin eteläosista talveksi lehtensä pudottavat puut ja pensaat puuttuvat kokonaan. Tälle alueelle ovat ominaisia suojellut laajat välimereiset korkkitammi- ja pinjametsät. Portugalin ainoa kansallispuisto on vuonna 1971 perustettu Peneda-Gerêsin kansallispuisto maan luoteisosassa. Siellä on runsaasti tammi- ja sekametsää, lehtoja, suota ja pensaikkoja. Maassa on myös kaksitoista luonnonpuistoa (Parque Natural), yhdeksän luonnonsuojelualuetta (Reserva Natural), viisi luonnonmuistomerkkiä (Monumento Natural) ja seitsemän suojattua maisemaa (Paisagem Protegida). Noin 30 prosenttia maailman korkkitammista on Portugalissa.[17]

Portugalissa aiemmin varsin yleinen pantteri-ilves on nykyään maassa miltei hävinnyt. Villisiat ovat tyypillisiä Alentejossa ja Trás-os-Montesissa. Portugalin maaseudulla esiintyy kuten Espanjassakin villisikojen lisäksi runsaasti villivuohia ja hirvieläimiä. Susia on varsinkin Serra da Estrelassa syrjäisimmillä seuduilla.[19] Maa sijaitsee useiden Keski- ja Länsi-Euroopan lintulajien muuttoreitin varrella.[20] Piikkikampela ja meriantura viihtyvät hiekkapohjilla.[21] Muita yleisiä kaloja ovat sardiini, turska ja sardelli. Äyriäiset ovat yleisiä erityisesti Pohjois-Portugalin rannikoilla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Portugalin historia

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Portugalin alueella on ollut asutusta paleoliittiselta kaudelta lähtien.[22] Ensimmäisellä vuosituhannella eaa. Iberian niemimaalle saapui Keski-Euroopasta kelttejä, jotka asettuivat Pohjois- ja Länsi-Portugalin alueille noin 700 eaa.[23] Kelttiläisen kulttuurin kukoistuskausi sijoittui vuosien 500-200 eaa. välille. Kelttien väestöpohja oli sekalainen ja kelttien sekoittuessa paikalliseen väestöön, ibereihin, syntyi keltiberit.[24]

Lusitanian kartta.

Vuonna 238 eaa. Iberian niemimaalle saapui karthagolaisia. He poistuivat alueelta puunilaissotien aikana. Vuonna 219 eaa. alueelle saapui roomalaisia, jotka aloittivat valloituksen Portugalin eteläosista. Keski-Portugalin lusitaanit vastaustivat roomalaisvaltaa vuosikymmenten ajan. Vastarintaa tehneistä kuuluisin oli Viriatus, joka joutui lopulta salamurhan uhriksi vuonna 139 eaa. Viriatuksen kuoleman jälkeen roomalaiset pystyivät nopeasti valtaamaan Keski-Portugalin ja siten koko Iberian niemimaan.[25] Rooman valtakunnan provinssina Portugali tunnettiin nimellä Lusitania. 400-luvulla alueelle saapui useita germaanisia heimoja.[26] Islaminuskoiset maurit syrjäyttivät germaanit nopeassa tahdissa vuoden 711 jälkeen, vallaten koko niemimaan.[27] Maurit ehtivät viidensadan vuoden aikana vaikuttaa vahvasti Portugalin kulttuuriin ja kieleen, johon on jäänyt muun muassa useita arabialaisperäisiä sanoja. Afonso I löi maurit Ouriquen taistelussa vuonna 1139. Lopullisesti maurit karkotettiin reconquistassa 1200-luvulla.[28]

Kreivi Vímara Peres hallitsi vuonna 868 Minho- ja Douro-jokien välistä Portucalen kreivikuntaa, jonka keskus oli Portucalen kaupunki (nykyinen Porto), joka antoi myöhemmin nimen koko maalle. Vuotta 868 pidetäänkin joskus Portugalin historian alkuvuotena.[28] Galician ja Portugalin kuningaskunta saavutti vuonna 1065 ensimmäisen de jure -itsenäisyytensä García II:n johdolla. Kastilian Alfonso VI:n valtakaudella maa kuitenkin liittyi vuonna 1072 takaisin Kastiliaan ja Leónin kuningaskuntaan. 1090-luvulla burgundilainen ritari Henrik nousi Portugalin kreiviksi. Hän onnistui yhdistämään Portucalen ja Coimbran kreivikunnat.[29]

Kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afonso Henriquesin aikainen Portugalin ensimmäinen lippu.

Portugalin katsotaan perinteisesti syntyneen 24. kesäkuuta 1128, jolloin kreivi Henrikin poika Alfonso I eli Afonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Alfonso julistautui Portugalin ruhtinaaksi ja 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi.[30] 5. lokakuuta 1143 Pyhän istuimen edustajat tunnustivat Portugalin viimein itsenäiseksi Zamoran kokouksessa. Alfonso jatkoi valloituksia islaminuskoisilta maureilta etelässä Temppeliherrain ritarikunnan tuella. Portugalin reconquista oli ohi 1249 Algarven valloituksen jälkeen, ja raja muiden kuningaskuntien kanssa pysyi tästä lähtien lähes muuttumattomana. Vuonna 1249 Alfonso III otti ensimmäisenä monarkkina tittelikseen "Portugalin ja Algarven kuninkaan".[31] Lissabonista tuli Portugalin pääkaupunki vuonna 1255.[32]

Kuningas Fernando I kuoli 1383 jättämättä miespuolista perillistä. Hänen tyttärensä Beatriz meni samana vuonna naimisiin Kastilian Juhana I:n kanssa, mikä tarkoitti, että Portugali siirtyisi Kastilian vallan alle. Tätä seurasi kahden vuoden mittainen anarkia, jolloin maassa ei ollut varsinaista kuningasta.[33] 6. huhtikuuta 1384 portugalilaiset kävivät kastilialaisia vastaan Atoleirosin taistelun, mutta Portugali ei saanut ratkaisevaa voittoa Kastiliasta. Aljubarrotan taistelussa 14. elokuuta 1385 portugalilaiset voittivat kastilialaiset lopullisesti, jolloin Portugali pääsi Kastilian holhouksesta ja valtaistuimelle nousi Portugalin Juhana I.[34]

Portugalilaisen imperiumin rakentaminen alkoi 1415, kun portugalilainen armada purjehti kuningas Juhana I:n ja hänen poikiensa Edvardin, Henrikin ja Alfonson kanssa kohti Ceutaa Pohjois-Afrikassa. Mukana oli myös Nuno Álvares Pereira. Rikkaan islamilaisen kauppakaupungin valloitus antoi Portugalille myös Gibraltarin salmen hallinnan.[35]

Tietämys kasvoi Henrik Purjehtijan tutkimusmatkoihin kohdistuneen kiinnostuksen ja merenkulun teknisten edistysaskeleiden ansiosta. Tutkimusmatkoja rahoitettiin Temppeliherrain varoilla heidän haettuaan vainojen vuoksi turvaa Portugalista.[36]. Löytöretket kohdistuivat pääasiassa Intiaan ja Afrikan länsirannikolle.

Vuonna 1418 Henrik Purjehtijan kapteenit João Gonçalves Zarco ja Tristão Vaz Teixeira löysivät Porto Santon saaren. Vuonna 1419 Zarco nousi maihin Madeiralla. Suurin osa Azorien saarista löydettiin 1427–1431. Vuonna 1434 Gil Eanes ohitti Cabo Bojadorin Marokossa, ja siitä alkoivat Portugalin tutkimusmatkat Afrikassa.[37] Myöhemmin portugalilaiset karavelit löysivät Guineanlahden ja Kongojoen suiston, ja tutustuivat eteläisten merialueiden tuuliin ja merivirtoihin.[38]

Bartolomeu Dias kiersi ensimmäisenä Hyväntoivonniemen 1487. Vasco da Gama purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Intiaan ja saapui Calicutiin 20. toukokuuta 1498. Hän palasi Portugaliin seuraavana vuonna.[39] Pedro Álvares Cabral purjehti vuonna 1500 ensimmäisenä Brasilian rannikolle. Brasilia julistettiin pian kuuluvaksi Portugaliin.[40] Kymmenen vuotta myöhemmin Alfonso d'Albuquerque valloitti Goan.[41]

Vuonna 1578 nuori kuningas Sebastian I kuoli Ksar el-Kebirin taistelussa jättämättä perillisiä. Koska Espanjan Filip II oli portugalilaisen prinsessan poika, hänestä tuli Portugalinkin hallitsija nimellä Filip I 1580.[42] Portugali säilytti aluksi omat lakinsa, rahansa ja hallituksensa. Kolmas espanjalainen kuningas, Filip III eli Espanjan Filip IV, yritti tehdä Portugalista Espanjan maakunnan. Tämän vuoksi Portugalin kuningassuvun jäsen Bragançan herttua julistettiin Portugalin kuninkaaksi 1. joulukuuta 1640 nimellä Juhana IV, ja Espanjaa vastaan käytiin perimyssota. Sen seurauksena Espanjan kuningas menetti Portugalin kuninkaan aseman ja Juhana IV nousi Portugalin uudeksi kuninkaaksi. Portugali menetti siirtomaitaan, kun britit veivät Intian ja Hollanti Indonesian. Vain siirtolaisten raivokas puolustus piti Brasilian Portugalilla Hollantilaisten hyökkäyksistä huolimatta.[43]

Lissabonissa tapahtui 1. marraskuuta 1755 maanjäristys, jonka voimakkuudeksi on nykyään arvioitu vajaat yhdeksän Richterin asteikolla. Maanjäristyksessä, sitä seuranneissa tsunameissa ja tulipaloissa kuoli arviolta 60 000–100 000 ihmistä ja tuhoutui 85 prosenttia Lissabonin rakennuksista,[44] minkä vuoksi kaupunki jouduttiin rakentamaan miltei kokonaan uudelleen. Maanjäristys oli niin voimakas, että sen vaikutukset tuntuivat Marokossa asti. Lissabonissa oli jo aiemmin tapahtunut useita pienempiä maanjäristyksiä, joista varhaisin tunnettu sattui vuonna 1009. 26. tammikuuta 1531 sattunut järistys vaati tuhansia kuolonuhreja.[45]

Vuonna 1801 Portugali menetti Olivençan Espanjalle lyhyessä appelsiinisodassa (Guerra das Laranjas), jota pidetään Napoleonin sotiin kuuluneen Iberian sodan esinäytöksenä.[46] Vuonna 1807 maa kieltäytyi liittymästä Englannin mannermaasulkemukseen. Seurauksena oli, että Ranska miehitti Portugalin Jean-Andoche Junotin johdolla 1. joulukuuta 1807. Brittien väliintulo Iberian niemimaalla käydyssä sodassa palautti Portugalin itsenäisyyden, ja Ranskan miehitys päättyi vuonna 1812. Vuonna 1808 Portugalin kuningasperhe joutui pakenemaan Brasilian Rio de Janeiroon, ja kuningas palasi Lissaboniin vasta 1821. Hän jätti poikansa Pedron Brasiliaan varakuninkaan tittelin kera.[47] Vuonna 1822 Brasilia julistautui itsenäiseksi keisari Pedro I:n alaisuudessa. Portugalin Juhana VI:n kuoltua 1826 hänen vanhin poikansa Pedro I sai myös Portugalin kruunun nimellä Pedro IV. Koska portugalilaiset ja brasilialaiset eivät halunneet yhdistynyttä monarkiaa, Pedro joutui luopumaan kruunustaan tyttärensä Maria da Glórian hyväksi.[48]

Portugali oli 1800-luvulla jo menettänyt kaikki siirtomaansa Etelä-Amerikassa ja useimmat Aasiassa. Se kuitenkin keskittyi Afrikan-siirtomaihinsa, jotka myöhemmin itsenäistyivät 1970-luvulla Kap Verden, São Tomé ja Príncipen, Guinea-Bissaun, Angolan ja Mosambikin valtioiksi. Maat kuuluvat portugalinkielisten maiden yhteisöön.[49]

Ensimmäinen tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1910 syrjäytettiin vallankumouksessa monarkia ja perustettiin ensimmäinen tasavalta. Väliaikaisen hallituksen presidentiksi nousi Teófilo Braga. Vuonna 1911 ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Manuel de Arriaga. Portugali oli ensimmäisessä maailmansodassa aluksi puolueeton. 23. helmikuuta 1916 maa poisti brittien pyynnöstä portugalilaisiin satamiin ankkuroidut saksalaiset alukset. 9. maaliskuuta Saksa julisti sodan Portugalia vastaan.[50] Pääministeri Costa pelkäsi että saksalaisten voitto johtaisi Portugalin siirtomaiden Angolan ja Mosambikin menetyksiin, ja lähetti 40 000 miestä rintamalle Liittoutuneiden puolelle. Miehet oli varustetu ja koulutettu huonosti ja tappiot olivat suuret. Joulukuussa 1917 vallankaappauksessa maan johtoon nousseen presidentti Sidónio Paisin murha vuonna 1918 ajoi maan lyhyeen sisällissotaan.[51] Paiva Couceiron johtamat joukot vaativat Pohjois-Portugalissa monarkian palautusta, ja 23. tammikuuta 1919 Lissabonissa kapinoitiin tasavaltaa vastaan. Ensimmäisen tasavallan aikaa leimasi kaaos.

Salazarin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallismielisten sotilasvallankaappaus aloitti 1926 toisen tasavallan ja pääministeri António de Oliveira Salazarin johtaman lähes 50 vuotta jatkuneen yksinvallan. Hallitusjärjestelmää kutsuttiin nimellä Estado Novo ("uusi valtio"). Salazarin aika oli taloudellisesti vakaata, mutta talouskasvu oli hidasta. Estado Novo oli arvoiltaan katolinen ja nationalistinen, ja muistutti muiden Euroopan maiden fasismia.[52] Estado Novon aikana ainoa sallittu puolue oli kansallinen liitto (União Nacional), jota piti pystyssä salainen poliisi Polícia Internacional e de Defesa do Estado. Espanjan sisällissodan aikana António de Oliveira Salazar tuki Francisco Francoa ja lähetti joukkoja taistelemaan Espanjan tasavaltaa vastaan kansallisten puolella.[53]

Koko toisen maailmansodan ajan Portugali oli puolueeton. Joulukuussa 1942 Japani miehitti Portugalille kuuluneen Itä-Timorin, mutta pääministeri António de Oliveira Salazar kieltäytyi julistamasta maalle sotaa. Hän antoi kuitenkin liittoutuneille luvan käyttää Azoreja sotilastukikohtanaan.[54] Kun Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO perustettiin 1949, maa oli yksi sen perustajajäsenistä.[55]

António de Oliveira Salazar joutui luopumaan pääministerin tehtävästä vuonna 1968, ja hänen seuraajakseen nimitettiin Marcello Caetano.[56] Hallinto oli edelleen autoritaarista ja oikeistolaista, sotilasjuntan aikaa. Siirtomaavalta alkoi kuitenkin rapistua: Intia otti haltuunsa Portugalin Intian 1961. Myös Angolassa, Mosambikissa ja Portugalin Guineassa syntyi itsenäisyysliikkeitä, mutta Portugali oli haluton antamaan siirtomailleen itsenäisyyttä. Portugali kävi tuloksettomia siirtomaasotia sissejä vastaan, ja tyytymättömyys sotiin johti vuoden 1974 Neilikkavallankumoukseen.[57][55]

Kolmas tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neilikkavallankumous

Verettömän neilikkavallankumouksen jälkeen julistettiin kolmas tasavalta syntyneeksi ja aloitettiin laajat demokratiauudistukset. Afrikan siirtomaille myönnettiin itsenäisyys 1975. Joulukuussa 1975 Indonesia otti itselleen Portugalille kuuluneen Itä-Timorin, joka oli yrittänyt itsenäistyä.[58] Uusi Portugalin perustuslaki otettiin käyttöön vuonna 1976. Demokraattiset parlamenttivaalit pidettiin ensi kertaa 1975 ja presidentinvaalit 1976.

Maatalousvaltainen Portugali oli pitkään Länsi-Euroopan köyhin valtio, ja monet portugalilaiset lähtivät 1960–70-luvulla siirtotyöläisiksi muihin Länsi-Euroopan maihin. Niinpä Pariisia kutsutaan Portugalin toiseksi suurimmaksi kaupungiksi sen suuren portugalilaisyhteisön vuoksi.[59] Vuonna 1986 Portugali liittyi EEC:hen, joka oli Euroopan unionia edeltänyt talousyhteisö. Vuonna 1996 Portugali oli yksi Portugalinkielisten maiden yhteisön perustajajäsenistä. Macao siirrettiin Kiinalle 1999. Tämä lasketaan usein portugalilaisen imperiumin lopuksi. Portugali oli yksi maista, joissa alettiin käyttää vuonna 2002 euroa. Sitä aiemmin valuuttana oli ollut escudo.[55]

Vuonna 2008 alkanut taantuma iski voimakkaasti Portugaliin ja maasta tuli Kreikan ja Irlannin jälkeen kolmas EU-maa, joka joutui hakemaan kansainvälistä apua.[55] Oppositio kaatoi 23. maaliskuuta 2011 pääministeri José Sócratesin säästöpaketin, jolla pelastuspaketti oltaisiin voitu välttää, ja Portugali joutui turvautumaan muiden EU-maiden ja IMF:n tukeen.[60]

Politiikka ja yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin presidentin lippu.

Portugali on demokraattinen tasavalta. Sen valtionpäämies on presidentti, joka parlamentin esityksestä nimittää pääministerin. Presidentillä on oikeus hajottaa hallitus ja parlamentti ja oikeus julistaa sota tai rauha. Hän on myös asevoimien ylipäällikkö. Presidentti valitaan viisivuotiskausille kansanvaalilla. Hän voi toimia virassaan enintään kaksi peräkkäistä kautta.[61] Äänioikeusikäraja on 18 vuotta.[62]

Parlamentti, tasavallan kokous (Assembleia da República), on yksikamarinen ja 230-jäseninen. Sen jäsenet valitaan suhteellisella vaalilla nelivuotiskausiksi. Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto.[30]

Portugalissa on kaksi pääpuoluetta, keskustaoikeistolainen Partido Social Democrata (PSD) ja keskustavasemmistolainen Partido Socialista (PS). Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa PSD sai 38% ja PS 28% äänistä. Pienempiä puolueita ovat kansanpuolue PP (Partido Popular), Portugalin kommunistinen puolue PCP (Partido Comunista Português), vihreät (Os Verdes) ja vasemmistoblokki B.E. (Bloco de Esquerda).[1]

Portugalia on hallinnut kesäkuusta 2011 lähtien keskustaoikeistolainen koalitiohallitus, jonka pääministerinä toimii Pedro Passos Coelho. Hallituspuolueet ovat PSD ja oikeistolainen CDS.[63] Presidentti on Aníbal Cavaco Silva. Portugali on kuulunut Euroopan unioniin vuodesta 1986 lähtien.[64]

Homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistettiin laista vuonna 1852, mutta se oli jälleen lailla kiellettyä vuosina 1912–1945.[65] Kuolemanrangaistus kiellettiin Portugalissa rauhan aikana vuonna 1867 ja kokonaan vuonna 1976. Viimeiset teloitukset murhasta pantiin toimeen 22. huhtikuuta 1846 Lagosissa, Faron piirissä.[66] Vielä ensimmäisen maailmansodan aikana Portugalissa toimeenpantiin joitakin teloituksia maanpetoksista ja sotarikoksista. Yleinen asevelvollisuus poistettiin vuonna 2004.[1]

Ensimmäinen Portugalin perustuslaki laadittiin vuonna 1822.[67] Nykyinen perustuslaki on vuodelta 1976, mutta siihen on tehty useita muutoksia.[1]

Portugalin asevoimat muodostuvat maavoimista, ilmavoimista ja merivoimista, joihin kuuluu myös merijalkaväki. Maassa ei ole yleistä asevelvollisuutta. Se on NATO:n perustajajäsen.[1] Portugal on osallistunut useisiin NATOn ja YK:n rauhanturvaamisoperaatioihin, kuten KFOR Kosovossa, ISAF Afganistanissa, EUFOR Bosniassa, Atalanta-operaatio Somaliassa, EUSEC Kongossa ja EUSSR Guinea-Bissaussa.[68]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Portugalin aluejako
Portugalin aluejaon kartta.
Portugalin kartta portugaliksi

Portugali jakautuu perinteisesti kahdeksaantoista piiriin (distrito):[1]

Näiden piirien lisäksi Portugaliin kuuluu kaksi autonomista aluetta (regiões autónomas): Azorit (Açores) ja Madeira.[1] Ennen kuin perustuslain muutos teki niistä vuonna 1976 autonomisia alueita, Azorit jakautuivat kolmeen piiriin (Horta, Ponta Delgada ja Angra do Heroísmo) ja Madeira muodosti Funchalin piirin.[69]

Piirit jaetaan edelleen kuntiin (concelho tai município), joita on 308.[70] Kunnanjohtaja on pormestari, ja kullakin kunnalla on oma juhlapäivänsä. Kaupungit (vila) sijaitsevat kuntien alueella, mutta niiden rajat eivät yleensä ole samat. Viloja maassa on 533. Lisäksi 151 paikkaa on saanut cidaden aseman. Kaikkiaan viloja ja cidadeja on yli kaksi kertaa enemmän kuin kuntia. Kunnat jakautuvat edelleen freguesioihin, joita on Portugalissa 4 261. Kuusi kuntaa sisältää vain yhden freguesian, ja Barcelosin kunnalla on Portugalissa eniten freguesioita (89).

NUTS I jakaa Portugalin Manner-Portugaliin sekä Azorien ja Madeiran autonomisiin alueisiin. NUTS II jakaa Manner-Portugalin viiteen alueeseen: Norte, Centro, Lissabon, Alentejo ja Algarve.[71] NUTS II:n määrittelemä Lissabonin alue on käytännössä miltei sama kuin Lissabonin metropolialue. NUTS III jakaa alueet edelleen pienempiin alueisiin:

LAU I -taso koostuu kunnista ja LAU II freguesioista.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Portugalin talous

Vuonna 2013 ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli 22 900 Yhdysvaltain dollaria. Maa hyväksyttiin Euroopan talous- ja rahaliittoon vuonna 1998, ja se otti euron käyttöön yhtenä ensimmäisistä valtioista vuonna 2002.[1] Sitä ennen oli käytössä escudo, joka jakautui sataan centavoon.[72]

Talouskasvu kääntyi positiiviseksi 2010, mutta laski uudelleen 2011-2013, ja oli vuonna 2013 -1,8 %.[1] Portugali on yhä läntisen Euroopan köyhimpiä maita. Alueelliset erot ovat merkittäviä: esimerkiksi Alentejon alue Etelä-Portugalissa on huomattavasti köyhempi ja teollistumattomampi kuin maan suuret kaupungit, joiden elintaso on lähellä eurooppalaista keskitasoa.[73] Harmaan talouden on arvioitu olevan jopa 20-25 prosenttia virallisesta bruttokansantuotteesta.[74]

Kaivokset ja teollisuus työllistävät vajaan kolmanneksen (28,5 %, 2009) väestöstä ja tuovat 22,2 % (2013) bruttokansatuotteesta.[1] Työvoima on halpaa muihin Euroopan maihin verrattuna, mutta halpatuotanto, muun muassa perinteinen tekstiiliteollisuus, on silti siirtynyt vielä halvemman työvoiman maihin muun muassa Aasiaan. Maatalous työllistää kuudenneksen väestöstä, mutta sen tuottavuus on heikkoa. Tärkeimmät maatalouden vientituotteet ovat viini ja kalajalosteet. Portugali on merkittävä korkin tuottaja. Myös kahdeksan prosenttia väestöstä työllistävällä matkailulla on tärkeä osa maan taloudessa. Matkailun osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2011 yli 11 prosenttia.[75]

Portugalissa kävi vuonna 2007 24 miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Matkailu keskittyy paljon Algarven seudulle.[76]

Työttömyysaste vuonna 2013 oli 16,8 prosenttia.[1] Vuonna 2010 Yhdistyneet kansakunnat antoivat inhimillisen kehityksen indeksissä Portugalin inhimillisen kehityksen arvoksi 0,795, jonka se määrittelee erittäin korkeaksi.[2]

Valtiotalouden alijäämä vuonna 2010 oli 9,2 prosenttia,[1] mikä ylittää huomattavasti EU:n asettaman kolmen prosentin rajan. Keväällä 2011 hallitus sopi Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja IMF:n kanssa kolmevuotisesta 78 miljardin euron paketista, jonka mukaan Portugali sitoutuu yksityistämään valtionyhitöitä ja uudistamaan työmarkkinoiden pelisääntöjä ja niitä koskevaa lainsäädäntöään.[30] Vuonna 2013 alijäämä oli 5,1 prosenttia.[1]

Portugalin tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Espanja, Saksa, Britannia ja Ranska. Tärkeimpiä vientituotteita ovat maataloustuotteet (elintarvikkeet, viini, nahka), puunjalostuostuotteet ja korkki, öljy- ja kemianteollisuuden tuotteet sekä vaatteet ja jalkineet.[1] Merkittävimmät luonnonvarat ovat korkki, rautamalmi, volframi ja muut mineraalit, marmori ja kala.[1]

Portugalin energiankulutus on noin 60-prosenttisesti tuontienergian varassa. Sen omat kivihiilikaivokset suljettiin 1994. Maa ostaa maakaasua Algeriasta vuonna 1996 valmistunutta kaasuputkea pitkin. Öljyä on etsitty Portugalin merialueilta pitkään, ja maalla on kaksi omaa jalostamoa, mutta ne ovat tuontiraaka-aineen varassa. Vuonna 2001 vesivoimalla tuotettiin 31 % Portugalin sähköntuotannosta. Maassa ei ole ydinvoimaloita.[77] 2000-luvulla Portugali on panostanut uusiutuvan energian käyttöön, etenkin tuuli- ja vesivoimaan, mutta jossain määrin myös aurinko- ja aaltoenergiaan.[78]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Portugalin liikenne
Portelan lentoasema

Portugalissa on kaksi metrojärjestelmää: Lissabonin metro (avattu 1959, linjojen pituus yhteensä 39 km) ja Porton metro (avattu 2002, yhteensä 70 km).[79] Maassa on 65 lentokenttää, joista suurin on Portelan lentoasema Lissabonissa. Se palveli vuonna 2009 yli kolmeatoista miljoonaa matkaajaa ja on Portugalin kansallisen lentoyhtiön TAP Portugalin kotikenttä. Lentokentistä 43:lla on päällystetty kiitotie.[1][80]

Lissabonin metron vaunu sisältä.

Maassa on 3 319 kilometriä (sähköistettyä 1436 kilometriä) rautatietä. Portugalista on rautatieyhteydet Espanjaan. Valtateitä maassa on 82 900 kilometriä (2008). Niistä on päällystettyjä 71 294 kilometriä ja päällystämätöntä 11 606. Satamakaupunkeja ovat Leixoes, Lissabon, Setubal ja Sines[1]

Lissabonin läheisyydessä sijaitseva Tejojoen ylittävä Vasco da Gama -silta oli valmistuessaan vuonna 1998 Euroopan pisin, yli 17 kilometriä.[81]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Portugalin väestö
Väestötiedot
vuonna 2011
Ikärakenne 0–14-vuotiaita 16,2 %
15–64-vuotiaita 65,8 %
yli 64-vuotiaita 18 %
Mediaani-ikä 40 vuotta
Väestönkasvu 0,212 %
Syntyvyys 9,94 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 10,8 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus 4,66 (2011) / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto ? / 1 000 henkilöä
Eliniänodote keskiarvo: 78,54 vuotta
miehet: 75,28 vuotta
naiset: 82,01 vuotta
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä
0,6 (2009) %
Lukutaitoisia 93,3 % väestöstä
Portugalin väkiluvun kehitys vuosina 1961–2003.

Korkea imeväiskuolleisuus ja maastamuutto hidastivat Portugalin väestönkasvua 1800- ja 1900-luvulla. Ensimmäinen virallinen väestönlaskenta tehtiin vuonna 1864, jolloin väkiluvuksi saatiin noin 4,3 miljoonaa. Sen jälkeen väestö kasvoi alle yhden prosentin vuositahtia käyden tämän yläpuolella ainoastaan 1930- ja 1940-luvulla. 1960-luvulla maan väkiluku väheni 300 000:lla ja 1970-luvun alussa väestönkasvu oli edelleen seisahduksissa. Monet kansalaiset muuttivat pois maasta työn perässä tai välttyäkseen sotapalvelukselta siirtomaasodissa. Vuonna 1974 väkiluku osoitti ensimmäistä kertaa kasvun merkkejä ja vuonna 1981 maan väkiluvuksi arvioitiin 9,8 miljoonaa eli 1,2 miljoonaa enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Tosin pääosa väestönkasvusta johtui arviolta 500 000-800 000 Afrikan siirtomaista saapuneen pakolaisen asuttamisesta. 1980-luvun alussa väestö kasvoi arviolta 0,8 prosentin vuositahtia ja kääntyi sitten laskuun. 1900-luvun lopulla imeväiskuolleisuus kääntyi laskuun ja maastamuutto hidastui kun taloudellinen tilanne parani. 1990-luvun alussa vuosittainen väestönkasvu oli arviolta 0,4 prosenttia ja vuonna 1992 maan väkiluvuksi arvioitiin Azorit ja Madeira mukaan lukien 10,5 miljoonaa.[82]

Vuonna 2011 Portugalin väkiluvun arvioitiin olevan 10 760 305.[1] Suurin osa Portugalin asukkaista on etnisesti portugalilaisia, 4,2 prosenttia on laillisia maahanmuuttajia (2003). Portugali on saanut asukkaita paitsi Afrikan entisistä siirtokunnista (alle 100 000), myös Britanniasta, Saksasta ja Ranskasta. Eurooppalaisia maahanmuuttajia kiehtoo alhaisempi kustannustaso, ilmasto ja kulttuuri. Maahan on muuttanut myös ihmisiä Itä-Euroopasta, Ukrainasta, Moldovasta, Romaniasta ja Venäjältä. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat ukrainalaiset (15 %), brasilialaiset (14,8 %), kapverdeläiset (14,4 %) ja angolalaiset (7,9 %). Portugalissa asuu pysyvästi arviolta 500-700 suomalaista ja talvikausina suomalaisten määrä lisääntyy huomattavasti.[83] Ulkomailla asuu viisi miljoonaa portugalilaista.

1990-luvun alussa Portugalin väestöstä oli erilaisten tutkimusten ja arvioiden mukaan 14-20 % lukutaidottomia, tosin useimmat luku- ja kirjoitustaidottomista olivat iäkkäämpiä ihmisiä.[84] Vuonna 2003 portugalilaisista 93,3 prosenttia oli lukutaitoisia. Lukutaito on miehillä hieman yleisempi kuin naisilla: miehistä 95,5 prosenttia on lukutaitoisia, kun taas naisilla vastaava luku on 91,3 prosenttia. Lukutaidottomat ovat enimmäkseen vanhempaa väestöä. Lukutaito on kuitenkin edelleen yleistymässä.[1]

Lapsikuolleisuus vuonna 2013 oli 4,54 lasta tuhatta lasta kohti. Vuonna 2012 väestöstä 0,6 % oli HIV-positiivisia ja virusta kantoi noin 42 000 ihmistä. Väestön keskimääräiseksi elinajanodotteeksi arvioitiin vuonna 2013 syntyneille 78,85 vuotta. Miehillä se oli 75,61 vuotta ja naisilla 82,32 vuotta.[1]

Vielä 1990-luvun alkuvuosina kaksi kolmasosaa portugalilaisista asui maaseudulla.[84]

Portugalin alueet suuruusjärjestyksessä asukasluvun mukaan:

Sija Alue Väkiluku
(2011)[85]
Pinta-ala
(km²)[85]
Asukastiheys
(as./km²)
1. Norte 3 689 713 21 284 173,3
2. Lissabon 2 815 851 3 001 938,3
3. Centro 2 327 026 28 200 82,5
4. Alentejo 758 739 31 603 24
5. Algarve 450 484 4 996 90,1
6. Madeira 267 938 801 334,5
7. Azorit 246 102 2 322 105,9

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin väestöstä suurin osa puhuu romaanisiin kieliin kuuluvaa portugalia, joka on maan virallinen kieli. Ainoastaan Miranda do Dourossa puhutaan mirandeesia (Lhéngua Mirandesa), jota puhuu noin 5 000 asukasta. Mirandeesi sai alueellisesti tunnustetun aseman 1999.[86] Peruskoulutuksessa opetetaan englantia ja ranskaa.

Ethnologuessa luetellaan kymmenen Portugalissa käytettyä kieltä: asturia, barranquenho, caló, galego, kap verden kreolikieli, minderico, mirandeesi, portugali, portugalilainen viittomakieli ja vlaxinromani.[87]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lissabonin katedraalin julkisivu.

Kristinusko on ollut keskeisessä asemassa Portugalin historiassa ja sillä on edelleen suuri merkitys.[88] Vuoden 2011 väestölaskennan mukaan Portugalin suurin uskonnollinen yhteisö on katolinen kirkko, johon kuuluu 81,0 % portugalilaisista.[89] Katolilaisten määrä on kuitenkin tasaisesti vähenemässä.[88] Muita kristittyjä on noin 3,3 % ja muita uskontoja 0,6 % väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia on 6,8 % ja kantansa ilmoittamattomia 8,3 % väestöstä.[89] Uskonnonvapaus on tullut maahan vasta vuoden 1976 perustuslaissa. Useimmat muut kuin katolisen uskonnon harjoittajista ovat taustaltaan maahanmuuttajia.[90] Ennen 1500-lukua juutalaisia oli huomattava määrä, mutta vuonna 1496 kuningas Emanuel I määräsi heidät karkotettaviksi tai käännytettäviksi katolisuuteen.[91] Alueen nykyisen väestön keskuudessa 20 prosentilla on DNA-analyysin perusteella juutalaisia esi-isiä.[92]

Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan 70 % portugalilaisista uskoo Jumalan olemassaoloon.[93]

Portugalilaissyntyisiä paaveja ovat olleet Johannes XXI[94] ja Pyhä Damasus I. Portugalin vanhimpia kirkkoja on vuonna 1147 rakennettu Lissabonin tuomiokirkko.[95]

Fátiman kaupunki on tärkeä pyhiinvaelluskohde ja vetää vuosittain puoleensa satoja tuhansia pyhiinvaeltajia.[88]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusopetus on Portugalissa maksutonta ja pakollista. Peruskoulu (ensico básico) on yhdeksänvuotinen ja alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää kuusi vuotta. Se jakautuu kolmeen vaiheeseen, jotka kestävät neljä, kaksi ja kolme vuotta. Tekeillä olevan suunnitelman mukaan oppivelvollisuus tulee kestämään siihen vuoteen saakka, jolloin nuori täyttää 18 vuotta. Esikoulu on valinnainen mutta vapaaehtoinen 3–5-vuotiaille.[96]

Portugalin ensimmäinen yliopisto oli Coimbran yliopisto, joka perustettiin 1. maaliskuuta 1290. Vuonna 1559 perustettiin Évoran ja vuonna 1911 Lissabonin yliopisto. Opiskelijamäärältään suurin yliopisto on Porton yliopisto, jossa on 29000 opiskelijaa.[97] Vanhin yksityinen yliopisto on Portugalin katolinen yliopisto. 1970–1980-luvuilla Portugaliin avattiin useita uusia yliopistoja, kuten Aveiron yliopisto, Minhon yliopisto, Lissabonin polytekninen opisto, Porton polytekninen opisto, Azorien yliopisto, Algarven yliopisto ja Madeiran yliopisto. Shanghain Jiao Tong -yliopiston vuosittain tekemässä arviossa vuonna 2013 Lissabonin yliopisto oli sijoilla 301-400 ja Lissabonin teknillinen lyliopisto sijoilla 401-500.[98]

Vuoden 2000 PISA-tutkimuksessa, jossa testattiin 28 OECD-maan ja neljän muun maan 15-vuotiaiden koululaisten lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden osaamista, Portugali sijoittui kaikissa OECD-maiden keskiarvon alapuolelle.[99] Vuosina 2002-2012 Portugalin tulokset paranivat etenkin matematiikassa, ja vuonna 2012 maa oli lähellä OECD:n keskitasoa.[100]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Portugalin kulttuuri

Portugalilainen kulttuuri juontaa juurensa antiikin Rooman kulttuuriin, mutta siihen ovat jättäneet jälkensä myös monet nykyisen Portugalin alueella asuneet kansat.

Euroopan kulttuuripääkaupunki on ollut kolme kertaa Portugalissa: vuonna 1994 se oli Lissabon, vuonna 2001 Porto ja vuonna 2012 Guimarães.[101]

Kirjallisuus ja runous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin kirjallisuudelle on ollut tunnusomaista monipuolinen runous.[102] Maan kansalliskirjailijakin on runoilija Luís de Camões, joka kirjoitti 1500-luvulla teoksen Os Lusíadas, joka on maan kansalliseepos.[103] Runous oli pitkään Portugalissa yleisempää kuin proosa. Portugalin kansalliseepoksena pidetään Luís de Camõesin 1500-luvulla kirjoittamaa teosta Os Lusíadas.[104]

Ritaritarina Amadís de Gaulan ensimmäinen versio on 1200-luvun lopulta.[105] Portugalilainen kirjallisuus sai alkuun vaikutteita erityisesti Kastiliasta, mutta Francisco de Sá de Miranda toi 1526 renessanssivaikutteita Italiasta. Renessanssin ajan tunnetuimpia kirjailijoita olivat muiden muassa Gil Vicente ja kronikoitsija Fernão Lopes. Ranskalainen tyyli vaikutti 1700-luvulta 1800-luvulle, kunnes romantiikan vaikutteet saapuivat maahan.[102] Realisteista tunnetuimpia on romaanikirjailija José Maria Eça de Queiroz.[103]

Fernando Pessoa oli tunnettu 1900-luvun alun runoilija. António de Oliveira Salazarin diktatuurin aikana kirjallisuus näivettyi, kunnes se alkoi taas kukoistaa neilikkavallankumouksen jälkeen 1974.[106] Nykykirjailijoista José Saramago palkittiin 1998 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.[102]

Portugalin kansalliskirjasto (Biblioteca Nacional de Portugal) on perustettu 1796.[107]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fadolaulaja.

Kirkkomusiikki hallitsi portugalilaista musiikkia pitkään, mutta trubaduureista tuli suosittuja keskiajalla. Polyfoninen musiikki kehittyi 1400-luvulla, ja renessanssimusiikin aikana syntyi paljon sävellyksiä. Taidemusiikki sai uutta suosiota modernin aikana varsinkin uusklassisia sävellyksiä tehneen Luís de Freitas Brancon ja tätä seuranneen Joly Braga Santosin ansiosta. Tunnettuja orkestereita ovat muun muassa Portugalin sinfoniaorkesteri ja Gulbenkian-orkesteri.[106]

Yleisin portugalilaisen kansanmusiikin tyylilaji on fado (suom. "kohtalo"), josta on kehittynyt kaksi päätyylisuuntausta: Lissabonin ja Coimbran fado. Tunnetuin fadomuusikko on Amália Rodrigues.[108] Hänen kuoltuaan 1999 maassa pidettiin kolmen päivän suruaika. Nuoremmista fadistoista 2000-luvulla ovat saaneet suosiota Mariza, Katia Guerreiro ja Cristina Branco.[106] Fadon sanat ja sävel ovat yleensä melankolisia, ja sitä säestetään kitaroilla. Sen alkuperää ei tunneta, mutta sen juurien on arveltu olevan muun muassa trubaduurien lauluissa[109] tai maurien musiikissa.[110]

Poliittinen musiikki oli suosittua Portugalin diktatuurin aikana. Tunnetuin genren muusikoista oli Zeca Afonso. Populaarimusiikki monipuolistui vallankumouksen jälkeen 1970-luvulla, ja vuosikymmenen lopulla portugalilainen rockmusiikki oli maassa hyvin suosittua.[111] Suosituimpia esiintyjiä ovat popyhtye Madredeus, laulaja Dulce Pontes ja kitaristi Carlos Paredes.[106]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1732–1750 rakennettu Torre dos Clérigos Portossa.

Esimerkki vanhasta arkkitehtuurista on Citânia de Briteiros -linnake Guimarãesissa. Talot olivat pyöreitä, ja ne rakennettiin usein graniitista. Tärkeiden rakennusten ympärille rakennettiin suojamuuri.

Roomalaisten saavuttua alueelle 200-luvulla eaa. arkkitehtuuri alkoi kehittyä merkittävästi ja siihen tuli vaikutteita muiden Välimeren maiden kulttuureista. Roomalaiset rakensivat Portugaliin akvedukteja, siltoja, teitä, teattereita, temppeleitä, areenoja ja muita julkisia rakennelmia. Roomalaisten ajalta ovat peräisin muun muassa Belmonten kunnan alueella sijaitsevat Centum Cellas -rauniot, joiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ei ole täyttä varmuutta. Maurit rakensivat Portugaliin linnoja, temppeleitä ja kalkittuja taloja. 1500-luvun ensimmäisten vuosikymmenten johtavaa portugalilaista arkkitehtuurityyliä kutsutaan kuningas Emanuel I:n mukaan manuelismiksi eli emanuelintyyliksi (estilo manuelino). Siinä oli perinteisten ainesten lisäksi vaikutteita niiden maiden kulttuureista, joita löytöretkeilijät, kuten Vasco da Gama ja Pedro Álvares Cabral, siihen aikaan tutkivat. Säilyneitä manuelismia edustavia rakennuksia ovat esimerkiksi Mosteiro dos Jerónimos Lissabonin Belémissä ja Kristuksen luostari Tomarissa.[112]

Lissabonin maanjäristys 1755 ja sitä seuranneet hyökyaallot eli tsunamit sekä tulipalot tuhosivat monia arkkitehtonisesti merkittäviä rakennuksia. Portugalin Joosef I:n ja hänen pääministerinsä Sebastião de Melon palkkaamat arkkitehdit ja insinöörit rakensivat niitä osittain uudelleen.

Nykyajan portugalilaisia arkkitehteja ovat esimerkiksi Álvaro Siza Vieira, Eduardo Souto de Moura ja Fernando Távora. Siza Vieira voitti vuonna 1992 ja Souto de Moura vuonna 2011 Pritzker-palkinnon.[113]

Kuva- ja koristetaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvanveisto kukoisti Portugalissa jo 1100–1300-luvuilla kuuluisten henkilöiden hautamuistomerkeissä.[114] Varhaisimpia merkittäviä taidemaalareita oli 1400-luvulla vaikuttanut Nuno Gonçalves.[106] Saman vuosisadan aikana Portugalin palatseihin ja luostareiden tilattiin flaamilaisten taiteilijoiden töitä, mikä vaikutti myös portugalilaiseen kuvataiteeseen.[115] Flaamilainen taite jätti jälkensä erityisesti uskonnolliseen taiteeseen, jonka huomattavimpia edustajia oli Josefa de Óbidos.[106]

Portugalissa kehittyi 1500-luvun alussa myös arkkitehtuurissa vaikuttanut emanuelintyyli, jota edusti muun muassa Vasco Fernandes.[115] Kuvataide koki 1600-luvulla rappion ja alkoi kukoistaa jälleen oikeastaan vasta 1800-luvulla.[116] 1700-luvun lopun tunnettuja taiteilijoita olivat maalari Domingos Sequeira ja kuvanveistäjä Joaquim Machado de Castron.[106][115] Seuraavalla vuosisadalla Portugalin taide sai vaikutteita erityisesti Pariisista.[115] Naturalistinen ja romanttinen taide näyttäytyi esimerkiksi António Silva Porton ja João Marques de Oliveiran töissä.[116] Abstraktin taiteen tunnetuin nimi oli lähinnä Ranskassa työskennellyt Maria Helena Vieira da Silva.[106] Salazarin aikana monet taiteilijat jättivät Portugalin, kuten maan tunnetuin nykytaiteilija Paula Rego.[116]

Portugalin koristetaide on tunnettu erityisesti azulejo-tyylisistä lasistetuista seinälaatoista, joita on erityisesti monissa 1500- ja 1600-lukujen rakennuksissa.[106]

Teatteri ja elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvia alettiin näyttää Portossa 1896. Maassa järjestetään toistakymmentä elokuvafestivaalia, kuten Fantasporto Portossa, IndieLisboa Lissabonissa sekä Caminhos do Cinema Português Coimbrassa.[117] Portugalilainen elokuva ei ole kovin tunnettua maailmalla, ja ainoa kansainvälisesti tunnettu elokuvaohjaaja on Manoel de Oliveira.[118] Näyttelijä Joaquim de Almeida on tehnyt kansainvälistä uraa Hollywoodissa asti.[106] Portugalilaista elokuvataidetta pyrkii kehittämään ja vaalimaan maan hallituksen vuonna 1975 perustama ICAM-järjestö (Instituto de Cinema, Audiovisual de Multimédia, "Elokuvan, audiovisuaalisten välineiden ja multimedian laitos"), jonka seuraaja on ICA (sana multimedia pudotettiin nimestä vuonna 2007).[119]

Teatteritaide on hiljalleen selviytynyt Salazarin ajasta, ja kansallisteatterin rinnalle maahan on syntynyt monia pienempiä teattereita kulttuuriministeriön tuen ansiosta.[120] Teattereita on tukenut myös Calouste Gulbenkianin säätiö.[106]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Portugalilainen keittiö

Portugalilaiset ruokalajit vaihtelevat alueittain. Kalaa, kuten sardiinia, käytetään yleisesti. Arabien ja maurien ruokakulttuureista on jäänyt joitakin vaikutteita myös portugalilaiseen ruokaan, varsinkin maan eteläosissa. Chiliä ja valkosipulia käytetään laajasti. Tavallisimpia kasviksia ovat tomaatit, kaali ja sipuli.

Juusto ei kuulu tyypillisiin portugalilaisiin ruokalajeihin, vaan sitä syödään usein ennen ateriaa tai sen jälkeen. Portugalilaisia juustoja ovat esimerkiksi vuohenmaidosta tehty Castelo Branco ja tuorejuusto Saloio.[121]

Portugali tunnetaan ulkomailla portviineistä ja madeiraviineistä. Maassa tuotetaan myös roséviini Mateusta. Suomessa vähemmän tunnettu viinityyppi on Portugalin pohjoisosassa valmistettava vihreä viini (vinho verde). Portugalissa olutta ja viiniä saavat lain mukaan nauttia kuusitoista vuotta täyttäneet.[122]

Maan suuria ravintolaketjuja on Burger Ranch, jolla on 22 ravintolaa eri puolilla Portugalia. Portugalin ensimmäinen McDonald's-ketjun ravintola avattiin 1991.[123] Maailmalla portugalilaiseen ruokaan erikoistuneita ravintolaketjuja ovat esimerkiksi Australiassa perustettu Oporto ja Etelä-Afrikassa perustettu Nando's.[124]

Maailmanperintökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanperintökohde Paços do Concelho, Sintra.

Portugalissa on 13 maailmanperintökohdetta, joista 12 on kulttuurikohteita ja yksi luonnonkohde. Kohteista 10 sijaitsee Manner-Portugalissa, kaksi Azoreilla ja yksi Madeiralla. Luettelo Portugalin maailmanperintökohteista:[125]

Tiedotusvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin laajalevikkisin sanomalehti on Jornal de Notícias, jonka levikki vuonna 2008 oli 120 737. Toiseksi suurin on Correio da Manhã, jonka levikki samana vuonna oli 110 552.[126]

Portugalin Internet-verkkotunnus on .pt. Internetin käyttäjien määrä on 2000-luvulla ollut voimakkaassa kasvussa, osuus on yli EU:n keskiarvon ja vaihtelee eri tutkimuksissa 48%:sta 78 prosenttiin.[127]

Portugalin tärkein puhelinoperaattori on Portugal Telecom (PT), joka vuoteen 1994 oli maassa myös ainoa puhelinoperaattori. Muita operaattoreita ovat Vodafone ja Optimus. Matkapuhelintiheys on Portugalissa maailman suurimpia, ja lankapuhelinliittymät ovat matkapuhelinliittymiä harvinaisempia.[75]

Portugalin kansallinen televisio- ja radiopalvelujen tarjoaja on 1955 perustettu Rádio e Televisão de Portugal (Portugalin radio ja televisio). Maan suurin kaapelitelevisioyhtiö on Portugal Telecomin TV Cabo. Kaapeliverkon kautta televisiota katsottiin kesäkuussa 2004 73,6 prosentissa talouksista. Suurimpia televisiokanavia ovat muiden muassa RTP 1, RTP 2, SIC ja TVI, joiden osuus katsojamääristä oli vuonna 2000 yhteensä 92,9 prosenttia.[128]

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisella kunnalla on omat juhlapäivänsä. Antonius Padovalaisen, Johannes Kastajan ja Pyhän Pietarin kunniaksi vietettävät kesäkuun juhlat ovat suosittuja. Antonius Padovalaisen juhla vietetään 13. kesäkuuta lähinnä Lissabonissa, Johannes Kastajan 24. kesäkuuta erityisesti Portossa ja Bragassa sekä Pyhän Pietarin 28.–29. kesäkuuta etenkin Póvoa de Varzimissa ja Barcelosissa.

Kansalliset juhlapäivät ovat:

Päivämäärä Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä Ano Novo
tiistai, päivämäärä vaihtelee Laskiainen Carnaval
perjantai, päivämäärä vaihtelee Pitkäperjantai Sexta-Feira Santa
sunnuntai, päivämäärä vaihtelee Pääsiäinen Páscoa
25. huhtikuuta Vapauden päivä Dia da Liberdade Neilikkavallankumouksen (1974) kunniaksi vietettävä juhla.
1. toukokuuta Vappu Dia do Trabalhador
torstai, päivämäärä vaihtelee Corpus Christi Corpo de Deus
10. kesäkuuta Portugali-päivä Dia de Portugal Päivämäärä johdettu Luís de Camõesin kuolinpäivästä.
15. elokuuta Neitsyt Marian taivaaseenastuminen Assunção
5. lokakuuta Tasavallan päivä Implantação da República Vietetään Portugalin ensimmäisen tasavallan perustamisen (1910) kunniaksi
1. marraskuuta Pyhäinpäivä Todos os Santos
1. joulukuuta Itsenäisyyden palauttaminen Restauração da Independência Vietetään sen kunniaksi, kun Portugali vuonna 1640 itsenäistyi Espanjan vallan alta.
8. joulukuuta Synnitön sikiäminen Imaculada Conceição
25. joulukuuta Joulupäivä Natal

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottelutunnelmaa José Alvalade -stadionilla.
Jogo do paun peluuta portugalilaisella kadulla.

Portugalin suosituin urheilulaji on jalkapallo. Maajoukkuetta pidetään maailman parhaimpiin kuuluvana, ja helmikuussa 2014 joukkue oli FIFAn rankingissa sijalla 4.[129] Suurin Portugalissa järjestetty urheilutapahtuma oli jalkapallon EM-kilpailut 2004, joissa maa ylsi loppuotteluun, jonka kuitenkin hävisi Kreikalle.[130] Menestynein portugalilainen jalkapalloilija on Mosambikissa syntynyt Eusébio, joka oli 1960-luvun parhaimpia maalintekijöitä.[106] Portugalin liigaa ovat hallinneet SL Benfica, FC Porto ja Sporting CP, jotka ovat voittaneet kahta lukuun ottamatta kaikki mestaruudet.[130]

Yksilölajeista Portugali on saanut menestystä erityisesti pitkän matkan juoksussa. Rosa Mota on voittanut maratonilla olympiakultaa sekä maailman- ja Euroopan-mestaruuden. Carlos Lopesilla on myös maratonin olympiavoitto.[106] Kesäolympialaisiin maa on osallistunut vuodesta 1912 lähtien, talviolympialaisiinkin seitsemän kertaa (1952, 1988, 1992, 1994, 1998, 2006 ja 2010).[131] Motan ja Lopesin lisäksi kahteen olympiamitaliin ovat yltäneet kestävyysjuoksija Fernanda Ribeiro ja ratsastaja Luís Mena e Silva.[132][133]

Myös pyöräilyä arvostetaan Portugalissa: vuosina 2012 ja 2013 Portugalin vuoden urheilijaksi valittiin maantiepyöräilyn maailmanmestari Rui Costa ennen jalkapallotähti Cristiano Ronaldoa.[134]

Estorilin rata isännöi Formula 1 -ajoja vuosina 1984–1996, ja se on edelleenkin merkittävä kansainvälinen kilparata muissa luokissa.[135] Muita harrastettuja urheilulajeja ovat koripallo, futsal, käsipallo, lentopallo, rullaluistinhockey, yleisurheilu ja pyöräily. Portugalissa on noin 70 golfkenttää, ja se on yksi Euroopan suosituimpia golfmatkakohteita.[136] Portugal Masters -turnaus on osa European Touria.[137]

Perinteinen portugalilainen kamppailulaji on kepeillä pelattava jogo do pau, joka kehittyi maan pohjoisilla alueilla. Maaseudulla kehitettyä lajia muunneltiin kaupungistumisen myötä. Sen säilymistä edistää jogo de pau -liitto (Federação Portuguesa de Jogo do Pau).[138]

Härkätaistelu on suosittua Portugalissa, mutta se eroaa Espanjassa järjestetystä muodosta. Portugalilaisessa härkätaistelussa härkää ei pyritä tappamaan ja yleensä 1700-luvun asuun pukeutunut taistelija ratsastaa.[106]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab The World Factbook: Portugal CIA. (englanniksi)
  2. a b 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Etymologie, Étymologie, Etymology @_ Die Welt, Le Monde, The World Regionen, Régions, Regions, Länder, Pays, Countries Etymologie-Portal. Viitattu 1.3.2014. (saksaksi) (englanniksi)
  4. a b c Portugal: A Country Study – Geography Viitattu 11.12.2011. (englanniksi)
  5. Könemann: Geographica: suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat (ISBN 3-8290-2481-9)
  6. Portugal - Highest Mountains GeoNames. Viitattu 11.12.2011. (englanniksi)
  7. Madeira Geography madeirahelp.com. Viitattu 11.12.2011. (englanniksi)
  8. Best of Portugal Portugal Travel. Viitattu 24.12.2013. (englanniksi)
  9. All aboard a houseboat in Portugal 2011. Guardian. Viitattu 1.3.2014.
  10. Maanjäristysohjeet Suomen suurlähetystö. Viitattu 1.3.2014.
  11. Documentos de referência para a Área Metropolitana de Lisboa Área Metropolitana de Lisboa. Viitattu 1.3.2014. (portugaliksi)
  12. Faro, Climatological Information World Meteorological Organization
  13. Porto, Climatological Information World Meteorological Organization
  14. Forest fires and Bombeiros Voluntários Rough Guides. Viitattu 1.3.2014.
  15. Jättiaallot kurittavat Portugalia. Helsingin Sanomat 26.1.2014. Viitattu 26.1.2014.
  16. Country Guide: Portugal BBC Weather (englanniksi) Viitattu 24.12.2013.
  17. a b Flora Teije.nl. Viitattu 30.3.2008.
  18. Pilvikki Kause: Eukalyptuksen osuudesta metsäpaloissa kiistellään. Helsingin Sanomat, 20.9.2013, s. A 20.
  19. Flora and Fauna Essential Info, UK. Viitattu 30.3.2008.
  20. Sagres Migration Algarve Bird Man. Viitattu 1.3.2014.
  21. Best fish (PDF) Viitattu 1.3.2014.
  22. Culture of PORTUGAL Everyculture.com. Viitattu 30.3.2008. (englanniksi)
  23. Lonely Planet. Portugal, s. 28"
  24. Lusitania ennen roomalaisvalloitusta Suomi-Portugali -yhdistys ry.. Viitattu 30.3.2008.
  25. Portugalin historiaa (PDF) Suomi-Portugali -yhdistys r.y.. Viitattu 17.12.2011.
  26. 2nd Period - Roman Lusitania Portugal History. 2007. Portugal Info. Viitattu 1.3.2014.
  27. 4th Period - Initial Moor Period Portugal History. 2007. Portugal Info. Viitattu 1.3.2014.
  28. a b European Kingdoms: Portugal 1999-2014. Kessler Associates.. Viitattu 1.3.2014.
  29. 6th Period - Second County of Portugal Portugal Info. Viitattu 1.3.2014.
  30. a b c Background Note: Portugal (arkistoitu) 4.1.2012. US Department of State. Viitattu 1.3.2014. (englanniksi)
  31. 7th Period - First Dynasty of Portugal - House of Burgundy portugal-info.net. Viitattu 1.3.2014. (englanniksi)
  32. Lisboa and Tagus Valley Portugal.org. Viitattu 30.3.2008. (englanniksi)
  33. Anders Røhr: Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa, s. 218-219. Suom. Laura Kolbe. Otava, 1983. ISBN 951-1-07458-X.
  34. Wars with Castile Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
  35. Early Voyages Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
  36. Otavan iso tietosanakirja, osa 8. Otava 1960–1965, hakusana Temppeliherrain ritarikunta
  37. Gil Eannes: Explorer of Coastal Africa Enchanted Learning. Viitattu 1.3.2014.
  38. Daniel R. Headrick: Power over peoples: technology, environments, and Western imperialism, 1400 to the present, s. 25. Princeton University Press, 2010. ISBN 9780691139333.
  39. Sea Route to India Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
  40. Early Colonization Brazil: A Country Study. the Library of Congress, 1997.
  41. Empire in Asia Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
  42. Dynastic Crisis Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
  43. Iberian Union Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
  44. Guran, P: Words (in Writers. com Vol. 8, No. 9) Darkecho Feature. Viitattu 30.3.2008.
  45. Oliver Wendell Holmes: First of November, the Earthquake day Viitattu 1.3.2014.
  46. Otavan suuri ensyklopedia, 7. osa (Optiikka-Revontulet), s. 5332-5335, art. Portugali. Otava, 1979. 951-1-02232-6.
  47. The transfer of the court to Brazil, 200 years afterwards Institute of Social Sciences, University of Lisbon. Viitattu 1.3.2014.
  48. War of the Two Brothers Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
  49. CPLP: Comunidade dos Países de Língua Portuguesa Ministerio, Brazil. Viitattu 1.3.2014.
  50. Portuguese Involvement in WW1 (1914-18) Steve Balagan Military History (englanniksi) Viitattu 24.12.2013.
  51. Portugal: The first Republic Country-data. Viitattu 30.3.2008.
  52. Paul H. Lewis: Latin fascist elites: the Mussolini, Franco, and Salazar regimes, s. 133. Greenwood Publishing Group, 2002. ISBN 9780275978808.
  53. The New State Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
  54. Spartacus schoolnet
  55. a b c d Timeline Portugal BBC News. Viitattu 1.3.2014.
  56. The Salazar-Caetano Era Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
  57. 1974: Rebels seize control of Portugal BBC On This Day
  58. History Lonely Planet
  59. Pilvikki Kause: Siirtolaiselokuva hurmaa HS.fi. 28.9.2013. Viitattu 28.9.2013.
  60. Portugalin säästöpaketti kaatui – pääministeri erosi 24.3.2011. Taloussanomat. Viitattu 1.3.2014.
  61. Perustietoa Portugalista 2013. Suomen suurlähetystö. Viitattu 1.3.2014.
  62. Ari Halinen: Matkailijan maantieto. WSOY, 2001. ISBN 9789510261415.
  63. Portugal under new government Euronews.com. 21.6.2011. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
  64. Portugal country profile BBC News
  65. Ilga.info
  66. The end of capital punishment in Europe. Capital Punishment UK. Viitattu 1.3.2014.
  67. Revolution of 1820 Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
  68. Portugal in UN Peacekeeping operations EMGFA. Viitattu 1.3.2014.
  69. Portuguese districts CRW Flags. Viitattu 30.3.2008.
  70. Municipalities of Portugal statoids.com. Viitattu 11.12.2011. (englanniksi)
  71. Nomenclatura das Unidades Territoriais para fins Estatísticos (NUTS) IGFSE - Instituto de Gestão do Fundo Social Europeu. Viitattu 1.3.2014.
  72. Portuguese Escudo Lisbon Tourist Guide. Viitattu 15.12.2011. (englanniksi)
  73. Case Study Area II: Algarve and Alentejo in Portugal Security Diagrams: Improving a New Approach to Assessing the Risk of Extreme Climate Events on Society. Center for Environmental Systems Research (CESR, Kasselin yliopisto.
  74. Europe's Black Market on the Rise Businessweek 2009
  75. a b Maaprofiili Portugal Finpro. Viitattu 1.3.2014.
  76. Portugal ICEP case Study Wolff Olin.
  77. Portugal Country Analysis 2003. U.S. Energy Information Administration (EIA). Viitattu 17.12.2011. (englanniksi)
  78. Portugal Gives Itself a Clean-Energy Makeover NY Times 2010
  79. Transportation and Communications Lisbon Guide. Viitattu 1.3.2014.
  80. Lisbon Aiport Lisbon Airport
  81. Vasco da Gama Bridge Go Lisbon
  82. Portugal: A Country Study – Population Viitattu 13.12.2011. (englanniksi)
  83. Suomi Portugalissa Suomen suurlähetystö, Lissabon. Suomen ulkoasiainministeriö.. Päivitetty 23.6.2009. Viitattu 13.12.2011.
  84. a b Mongabay
  85. a b Portugal: Regions & Major Cities citypopulation.de. Viitattu 11.12.2011. (englanniksi)
  86. Línguas minoritárias no ecrã: o caso da língua mirandesa em Portugal Biblioteca Digital do IPB. Viitattu 1.3.2014.
  87. Lewis, M. Paul, Gary F. Simons & Charles D. Fennig (toim).: Portugal: Languages Ethnologue: Languages of the World, 17. laitos. 2013. SIL International. Viitattu 1.3.2014.
  88. a b c Lonely Planet. Portugal, s. 43.
  89. a b Census – Final results : Portugal – 2011 Statistics Portugal. Viitattu 2014-17-4.
  90. Non-Catholic Religious Groups Country Study Portugal. Viitattu 1.3.2014.
  91. The Spanish Expulsion 1492 Jewish Virtual Library. Viitattu 1.3.2014.
  92. Espanjan inkvisitio ei onnistunut työssään. Tieteen Kuvalehti Historia, 2009, nro 6, s. 5. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  93. Special Eurobarometer, biotechnology, page 204 (PDF) Fieldwork: Jan-Feb 2010.
  94. Pope John XXI (XX). Catholic Encyclopedia. New York: Robert Appleton Company. 1913. (englanniksi)
  95. Lisbon Cathedral Sacred Destinations. Viitattu 27. heinäkuuta 2013.
  96. Pre-school and Primary School Portugal Angloinfo
  97. University of Porto Compostela Group of Universities. Viitattu 1.3.2014.
  98. Academic Ranking of World Universities 2013 Shanghai Jiao Tong. Viitattu 1.3.2014.
  99. Who's No. 1? Finland, Japan and Korea, Says OECD Education Study 2001. Online Insider. Viitattu 30.3.2008.
  100. Pisa 2012 Key Findings OECD. Viitattu 1.3.2014.
  101. Cod, castles and custard tarts in Guimarães, Portugal's European Capital of Culture 2012. Daily Mail. Viitattu 1.3.2014.
  102. a b c Portuguese literature Encyclopædia Britannica. 2011. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 15.12.2011. (englanniksi)
  103. a b St Louis, s. 49–50.
  104. The Lusiads 1800-1882. Viitattu 2013-09-01.
  105. El verdadero autor del «Amadís de Gaula» Diario de Leon. Viitattu 1.3.2014.
  106. a b c d e f g h i j k l m n Portugal Encyclopædia Britannica. 2011. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 15.12.2011. (englanniksi)
  107. História Biblioteca Nacional de Portugal. Viitattu 1.3.2014.
  108. Music Portugal Live. Viitattu 16.12.2011. (englanniksi)
  109. The Fado and Folk Music Visit Portugal. Turismo de Portugal. Viitattu 1.3.2014. (englanniksi)
  110. Salloum Habeeb: The Captivating Fado – and Its origins The Worldly. Viitattu 1.3.2014. (englanniksi)
  111. Salloum Habeeb: Music Contemporary Portuguese Culture. Instituto Camões. Viitattu 16.12.2011. (englanniksi)
  112. Manueline Encyclopedia Britannica. Viitattu 1.3.2014.
  113. Portugalilaisarkkitehti sai Pritzkerin 2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.3.2014.
  114. St Louis, s. 56.
  115. a b c d Portuguese Fine Arts GoLisbon.com. Viitattu 17.12.2011. (englanniksi)
  116. a b c St Louis, s. 55.
  117. Festival Database: Portugal Festival Focus
  118. St Louis, s. 51.
  119. Who we are The Instituto do Cinema e do Audiovisual, I. P. (ICA, I.P.)
  120. St Louis, s. 57.
  121. Portuguese Cheese World Wide Gourmet. Viitattu 1.3.2014.
  122. Country Profile 2009. Eurocare. Viitattu 1.3.2014.
  123. MKT Online
  124. Our Story nandos
  125. Portugal - UNESCO World Heritage Centre UNESCO. Viitattu 11.12.2011. (englanniksi)
  126. "JN" é o jornal que mais vende em Portugal 2008. Jornal de Notícias. Viitattu 1.3.2014. (portugaliksi)
  127. Portugal PT Internet World States. Viitattu 1.3.2014.
  128. "televisio ilman rajoja" -direktiivi EU. Viitattu 30.3.2008.
  129. Associations: Portugal FIFA. Viitattu 1.3.2014.
  130. a b St Louis, s. 47.
  131. Portugal Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  132. Portugal Summer Sports Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 19.12.2011. (englanniksi)
  133. Portugal Athletics Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 19.12.2011. (englanniksi)
  134. Rui Costa voted Best Sportsman of the Year in Portugal 15.11.2013. CyclingQuotes.com. Viitattu 9.3.2014.
  135. Estoril F1 Pulse. Viitattu 1.3.2014.
  136. Top 100 Golf Courses of the World: Portugal Top 100 Golf Courses. Viitattu 1.3.2014.
  137. Portugal Masters European Tour. Viitattu 1.3.2014.
  138. Frequently Asked Questions about Jogo do Pau Jogo do Pau. Viitattu 1.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Portugali.