Neilikkavallankumous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
"Kauan eläköön 25. huhtikuuta". Neilikkavallankumousta ylistävä seinämaalaus, Coruche, Portugali.

Neilikkavallankumous (port. Revolução dos Cravos) oli lähes veretön nuorten vasemmistoradikaalien upseerien Lissabonissa alkanut sotilasvallankaappaus Portugalissa 25. huhtikuuta 1974.[1] Kaappaus kaatoi maata hallinneen autoritaarisen oikeistolaisen sotilasjuntan, joka oli syntynyt maahan itsevaltaisen pääministerin António de Oliveira Salazarin luovuttua vallasta 1968. Radikaalisosialistiupseerien johtama sotilasjuntta pysyi vallassa kaksi vuotta vallankumouksen jälkeen. Tänä aikana käytiin poliittinen taistelu kommunistien ja sosialistien (sosiaalidemokraattien) välillä. Portugalista ei tullut kommunistista valtiota, osittain länsimaiden, muun muassa Länsi-Saksan Willy Brandtin, asiaan puuttumisen takia.lähde?

Vallankumous sai nimensä sen symbolina käytetyistä neilikoista, joita hallitusta vastustavilla sotilailla oli kiväärinpiipuissa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salazarin yksinvaltainen hallinto Estado Novo (suom. Uusi valtio) oli Marcelo Caetanon johdolla yrittänyt Salazarin kuoltua 1970 epätoivoisesti jatkaa siirtomaasotia kansallisia itsenäisyysliikkeitä vastaan huonolla menestyksellä. Siirtomaapolitiikkaa arvostellut kenraali António de Spínola erotettiin. Portugalissa toimi jo 1960-luvulta alkaen demokratialiike, jonka johtomiehiä hallitus pyrki vaientamaan pidätyksin ja jopa murhin.[2] Länsi-Euroopassa vuonna 1968 riehuneet laajat opiskelijamielenosoitukset koskettivat myös Portugalia. Tuolloin mielenosoitukset lopetettiin kutsumalla lähes kaikki radikaaliopiskelijat asepalvelukseen. Monet armeijaan kutsutut radikaaliopiskelijat ylenivät nopeasti armeijassa hyvän koulutuspohjansa ansiosta, mistä johtuen Portugalilla oli pian laaja vasemmistoupseeristo. Siirtomaasotien tappioiden takia he radikalisoituivat entisestään ja perustivat salaisesti Asevoimien liikkeen (Movimento das Forças Armadas, MFA) vuonna 1973. MFA:n johtajana toimi Otelo Saraiva de Carvalho, ja liikkeen tavoitteena oli vallankumous. Vallankumouksen merkittävänä taustahahmona on pidetty myös kenraali Francisco da Costa Gomesia.

Vallankumous alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säveltäjä José Afonson muotokuva, piirros Henrique Matos

Vallankumouksen alkamisen tunnukseksi oli sovittu kaksi musiikkikappaletta, jotka soitettaisiin radiossa. Ensimmäisen kappaleen oli tarkoitus olla kapinallisille upseereille ja sotilaille merkkinä vallankumouksen aloittamisesta. Kappale oli Paulo de Carvalhon E depois do adeus. Toinen kappale oli José Afonson Grândola, Vila Morena. Jälkimmäinen oli tärkeämpi, sillä se kertoisi ja varmistaisi, että toiminta oli alkanut ja vallankumous eteni vääjäämättä.

25. huhtikuuta 1974 kello 00.15 Portugalin kansallisessa radiossa soitettiin Grândola, Vila Morena ja MFA otti haltuunsa kaikki strategiset kohteet. MFA määräsi ulkonaliikkumiskiellon, mutta silti tuhannet ihmiset riensivät neilikoita heilutellen kadulle. Sotilaat ilmoittivat vallankumouksen olevan veretön marssimalla kaduille neilikoilla koristeltujen aseiden kanssa. MFA piiritti Lissabonin sotilaspoliisiaseman, jonne Caetano oli paennut. Caetano karkotettiin heti Brasiliaan.

Monet sotilasvallankaappaukseen osallistuneet ovat sanoneet vasemmistolaisuuden haihtuneen Portugalin politiikasta, mikä osittain pitää paikkansa. Kun kommunistiset upseerit hävisivät poliittisen taistelun, on politiikka siirtynyt oikeammalle. Neilikkavallankumouksen vuosipäivä eli Vapauden päivä on kansallinen vapaa- ja juhlapäivä.

Vallankumouksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumouksen jälkeen Portugali vetäytyi siirtomaistaan. Angola, Mosambik, Guinea-Bissau, Kap Verde, Itä-Timor, ja São Tomé ja Príncipe itsenäistyivät vuosina 1974–1975. Tuhansia poliittisia vankeja vapautettiin, ja päätettiin maareformin toteuttamisesta (15.4.1975)[2], jonka tarkoituksena oli uudistaa Etelä-Portugalin lähes feodaalinen maanomistus. Viikko vallankumouksen jälkeen maassa vietettiin ensimmäisen kerran laillisesti toukokuun 1. päivää eli työn päivää, suomalaisittain vappua. Sitä oli Lissabonissa juhlimassa miljoona ihmistä. Vasemmistoradikaalit kokoontuivat Lissaboniin kaikkialta Euroopasta.

Vallan menettänyt kenraali Spínola yritti 28. syyskuuta 1974 palata valtaan vallankaappauksen avulla. Se epäonnistui, mutta sen jälkeen hallitus vaihdettiin. Spínola teki uuden yrityksen maaliskuussa 1975, taaskin turhaan. Maan uusi, radikaali perustuslaki säädettiin 25.4.1976, vallankumouksen toisena vuosipäivänä. Jyrkän vasemmistolaiset uudistuspyrkimykset jatkuivat 1970-luvun lopulle saakka, joskin sosialistipuolueen voimahahmo Mário Soares pyrki kesästä 1976 alkaen rauhoittamaan kuohuntaa ja lähentämään Portugalia Länsi-Euroopan poliittisiin suuntauksiin. Esimerkiksi vuoden 1975 maareformi oli aiheuttanut sekaannuksia maanomistukseen.[2]

Portugalin neilikkavallankumouksen katsotaan kuuluvan "demokratisoitumisen kolmanteen aaltoon". Maan politiikka on sittemmin ollut linjaltaan liberaalidemokraattista. Maata ovat vuorotellen johtaneet keskustavasemmistolainen sosialistipuolue ja keskustaoikeistolainen sosiaalidemokraattinen puolue. Puolueiden sosialistiset nimet juontuvat neilikkavallankumouksen ajoilta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1974: Rebels seize control of Portugal On This Day, April 25. 25. huhtikuuta 1974. BBC. Viitattu 16.8.2010. (englanniksi)
  2. a b c Otavan suuri Ensyklopedia, 7. osa (Optiikka-Revontulet), s. 5334 art. Portugali. Otava, 1979. 951-1-05468-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]