Tsunami

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristyksen aiheuttama tsunami Thaimaassa
Kanagawaan 1820-luvulla iskeneen suuren aallon harja puupiirroksessa Hokusain kuvaamana

Tsunami on hyökyaalto, joka saattaa syntyä esimerkiksi syvän meren alueella sattuvasta maanjäristyksestä, rajusta tulivuoren purkauksesta, maanvyörymästä tai asteroidin pudotessa veteen. Avoimella merellä tsunami kulkee 600–1 000 kilometrin tuntivauhdilla. Aallon korkeus on yleensä alle metrin. Aallon kohdatessa matalan rannikon se voi kohota lähes 50 metriä korkeaksi vesiseinämäksi ja aiheuttaa suurta tuhoa. Iso asteroidi tai massiivinen maanvyörymä voi lähettää matkaan satojen metrien korkuisen aallon, megatsunamin. Tsunamista käytetään myös muita nimityksiä maantieteelllisestä paikastaan riippuen. Sana tsunami tulee japanin kielestä (津波 tsunami, hyökyaalto), sanoista, Tsu = satama, nami = aalto, eli satama-aalto.

Maanjäristyksen magnitudin täytyy olla vähintään seitsemän richteriä, jotta siitä kehittyisi tsunami. Edellytyksenä on lisäksi, että maankuori liikkuu pystysuunnassa.

Tsunami-aallot eroavat selvästi tavallisista tuulen synnyttämistä aalloista. Tuuliaaltojen aallonpituudet eivät yllä tsunamien kymmeniin tai jopa satoihin kilometreihin, vaan enimmilläänkin noin 1 916 metriin.selvennä? Vastaavasti tsunami-aaltojen välinen aika on pidempi, 5–9 minuuttia, kun taas tuuliaaltojen jakso on vain sekuntien luokkaa. Aaltoliikkeessä mukana olevan vesimassan määrä riippuu aallonpituudesta. Tuulellakin muodostunut aallokko voi liikuttaa pintavettä jopa yli sadan metrin syvyydessä, mutta pitkät tsunami-aallot ulottuvat valtamerien pohjaan asti. Tsunamin aaltomaisuus aiheuttaa sen, että se leviää joka suuntaan ja voi näin tuhota valtavan laajoja alueita rannikkoa.

Meren syvyys määrää tsunamin etenemisnopeuden. Mitä syvemmällä merenpohja on, sitä nopeammin aalto etenee. Aallon eri kohtien nopeuseroista johtuu aallonkorkeuden kasvu sen tullessa rantaan. Matalampaan veteen saapuva etuosa hidastuu, jolloin nopeammin liikkuva takaosa saavuttaa sen ja yhteen pakkautuvat vesimassat nousevat alkuperäistä monin verroin korkeammaksi aalloksi. Samalla aallonpituus lyhenee. Eri osien väliset nopeuserot myös kääntävät aallon rantaviivan suuntaiseksi, vaikka se lähestyisikin vinottain.

Avomereltä tuleva puolimetrinen aalto kasvaa rannassa kymmenmetriseksi hyökyaalloksi. Tarkka korkeus riippuu merenpohjan profiilista. Loivalla rannalla tsunami jää matalammaksi kuin jyrkällä rannalla. Hyökyaalto on joka tapauksessa varsin loiva, sillä sen aallonpituus on lyhenemisestään huolimatta edelleen vähintään useita kilometrejä. Maalle syöksyvä vesi muistuttaakin lähinnä äkillisesti nousevaa tulvavettä eikä päälle kaatuvaa vesiseinämää. Toisinaan aallonharjalle muodostuva pystysuora seinämä on vain murto-osan koko aallon korkeudesta. Aallonharjan edellä kulkeva aallonpohja saa aikaan tulva-aaltoa edeltävän tyypillisen ilmiön: rantavesi vetäytyy merelle paljastaen merenpohjaa jopa satojen metrien matkalta.

[muokkaa] Katso myös

Varoituskyltti maanjäristysten aiheuttamista tsunameista Alaskan rannikolla

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut