Alaska

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltojen osavaltiota. Maantieteellisestä alueesta katso Alaskan niemimaa. Lemmikkikanirodusta katso Alaska (kanirotu).
State of Alaska
Alaskan lippu Alaskan vaakuna
Osavaltion lippu Osavaltion sinetti
Osavaltion lempinimi: The Last Frontier, The Land of the Midnight Sun
Yhdysvaltain kartta, jossa Alaska korostettuna
Yhdysvaltain osavaltiot
Pääkaupunki Juneau
Suurin kaupunki Anchorage
Kuvernööri Sean Parnell (R)
Viralliset kielet ei ole
Pinta-ala 1 717 854 km² (1.)
 - Maa-ala 1 481 347 km²
 - Vesiala 236 507 km² (13,77 %)
Väestö (2010)
 - Asukkaita 710 231 (47.)
 - Asukastiheys 0,45/km² (50.)
Liittovaltion osavaltioksi
 - Päivämäärä 3. tammikuuta 1959
 - Järjestyksessä 49.
Aikavyöhyke Alaska Standard: UTC-9 / Aleutian: UTC-10 (169° 30' länteen)
Leveyspiiri 54°40′N – 71°50′N
Pituuspiiri 130°W – 173°E
Leveys 1 300 km
Pituus 2 380 km
Pinnanmuodostus
 - Korkein kohta 6 194 m
 - Keskikorkeus 580 m
 - Matalin kohta 0 m
Lyhenteet
 - Postilyhenne AK
 - ISO 3166-2 US-AK
Sivusto www.state.ak.us
Liberty 2005 3.jpg
Löydä lisää Yhdysvaltoihin liittyviä artikkeleitaYhdysvaltojen teemasivulta

Alaska on Yhdysvaltojen pohjoisin ja pinta-alaltaan suurin osavaltio. Alaskassa on 710 000[1] asukasta alueella, jonka pinta-ala on melkein 2,5 kertaa niin suuri kuin toiseksi suurimman osavaltion Texasin. Osavaltio on eksklaavi[2][3] eli erillään muusta Yhdysvalloista sijaiten luoteisessa Pohjois-Amerikassa. Maaraja sillä on idässä Kanadan kanssa. Alaskan pääkaupunki on Juneau ja väkiluvultaan suurin kaupunki Anchorage. Osavaltiossa on suuret luonnonvarat, muun muassa öljyä, kultaa ja kuparia.

Alaska on yksi Yhdysvaltain 12 osavaltiosta, jotka ovat kieltäneet kuolemanrangaistuksen.[4]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaska sijaitsee Pohjois-Amerikan luoteisimmassa osassa, suurimmaksi osaksi 60. ja 70. pohjoisen leveyspiirin välillä. Sitä rajoittavat etelässä Tyynenmeren Alaskanlahti, lännessä Beringinmeri ja Beringinsalmi sekä pohjoisessa Pohjoiseen jäämereen kuuluvat Tšuktšimeri ja Beaufortinmeri. Idässä Alaskan ja Kanadan välinen raja kulkee yli tuhat kilometriä aivan suoraan 141. läntistä pituuspiiriä pitkin, mutta Tyynenmeren rannikolla Alaskaan kuuluu myös pitkä ja kapea maakaistale, joka ulottuu huomattavasti mainittua pituuspiiriä idemmäksi ja samalla muuta Alaskaa etelämmäksi.

Alaskan etelärannikolla on pitkä, lounaaseen työntyvä Alaskan niemimaa, jonka jatkeena voidaan pitää Aleuttien saariketjua, joka myös kuuluu Alaskaan. Alaskan niemimaa ja Aleuttien saaret erottavat Beringinmeren muusta Tyynestämerestä.

Alaskassa on kahdeksan kansallispuistoa: Denalin kansallispuisto, Gates of the Arcticin kansallispuisto, Glacier Bayn kansallispuisto, Katmain kansallispuisto, Kenai Fjordsin kansallispuisto, Kobuk Valleyn kansallispuisto, Lake Clarkin kansallispuisto ja Wrangell-St. Eliasin kansallispuisto.

Alaskan kartta (iso kartta)
Ketchikanin kaupunkia Kanadan rajan tuntumassa.

Kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskan ylivoimaisesti suurin kaupunki on Anchorage (noin 290 000 asukasta vuonna 2010). Osavaltion hallinnollinen pääkaupunki on Juneau (noin 31 000 asukasta).

Alaskassa on kaikkiaan 143 kaupunkia (incorporated city), joista monien väkiluku on vain sadan asukkaan luokkaa.

Suurimmat kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki 2010 ennuste Kasvu vuodesta 2000 Prosentuaalinen kasvu
Anchorage 289 803 + 29 520 11 %
Fairbanks 33 524 + 2 200 6 %
Juneau 31 263 + 552 2 %
Wasilla 11 473 + 6 004 110 %
Palmer 9 307 + 4 773 102 %
Sitka 9 137 + 302 4 %
Kenai 7 986 + 1 044 13 %
Bethel 7 053 + 1 582 23 %
Ketchikan 6 898 - 1 024 -13 %
Homer 6 772 + 2 836 58 %

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskan ilmastoon vaikuttaa sen sijainti pohjoisessa. Se ulottuu leveyspiiriltä 51 N leveyspiirille 71 N. Napapiirin pohjoispuolella on talvisin kaamos, kesäisin paistaa kesäyön aurinko. Osavaltiolla on rantaviivaa 10 700 km, ja meri lisää kosteutta ja pienentää lämpötilan vaihteluita. Sisämaassa vallitsee äärevä mannerilmasto. Myös korkeuserot vaikuttavat lämpötilaoloihin. Kylmintä on talvella sisämaan alavilla alueilla kuten Yukonin tasangolla ja Tananan laaksossa.[5]

Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila Anchoragessa on noin 20 astetta. Keskimääräinen alin on pakkasen puolellla lokakuusta huhtikuuhun, kylmimmillään tammikuussa -12,9 astetta.[6] Eniten sataa elo-, syys- ja lokakuussa. Vuoden sateista tulee lumena keskimäärin 180 cm.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisimmän jääkauden aikana Alaska oli (vuoristoalueita lukuun ottamatta) pääosin jäätön vähäisen sademääränsä vuoksi ja yhteydessä Euraasiaan Beringian kannasta pitkin. Jääkauden loppupuolella aasialaisiin väestöihin kuuluvia kansoja siirtyi Aasiasta Amerikkaan Alaskan kautta, ja ilmaston lämmetessä ne pääsivät siirtymään etelämmäksi Pohjois-Amerikkaa peittävän mannerjään vähitellen sulaessa. Alueen intiaaniväestö on peräisin tältä ajalta, eskimot todennäköisesti ainakin osittain myöhemmältä.

Venäjän tsaari Pietari Suuren toimeksiannosta 1700-luvulla kaksi alusta purjehti Vitus Beringin johdolla Kamtšatkan niemimaalta Kuriilien kautta itään päin ja löysi Alaskan mannermaan. Venäjä liitti alueen itseensä ja harjoitti siellä kauppaa noin sadan vuoden ajan. 1800-luvun puoliväliin tultaessa se alkoi suunnitella luopumista siirtokunnastaan, joka ei ollut tuottoisa suurten kuljetuskustannusten vuoksi. Vuonna 1867[8] alue myytiin yhdessä Aleuttien saarten kanssa Yhdysvaltain valtiolle 7,2 miljoonalla dollarilla: 10 senttiä hehtaarilta. Ulkoministeri William Seward, joka suoritti neuvottelut venäläisten kanssa, sai pitkään kuulla ivailua ”järjettömästä” kaupastaan.[9] Alue vaikutti vielä tuolloin hyödyttömältä erämaalta, mikä näkyi vuoden 1880 väestönlaskennassa: alueella oli ainoastaan 33 426 asukasta, joista kaikki paitsi 430 olivat alkuasukkaita (inuitteja tai intiaaneja).

Alaska oli suoraan Yhdysvaltojen liittovaltion hallinnassa oleva, mihinkään osavaltioon kuulumaton territorio, kunnes se vuonna 1959 muutettiin Yhdysvaltojen osavaltioksi.

Alaska ja suomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisilla oli suhteellisen suuri vaikutus Alaskassa alueen kuuluessa Venäjään. Alaskan kuvernöörinä toimi kaksi suomalaista: Arvid Adolf Etholén vuosina 1840–1845 ja Johan Hampus Furuhjelm vuosina 1859–1864. Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian johdossa oli monia suomalaisia. Alaskan suomalaisväestöön kuului tiedemiehiä, upseereita ja taloudenhoitajia, mutta suurin osa oli merimiehiä ja käsityöläisiä. Lisäksi suomalaisväestöön kuului myös inkeriläisiä, jotka olivat lähteneet Inkerinmaan ja Pietarin kautta toiselle puolelle valtakuntaa. Suomalaiset toimivat vuonna 1840 Etholénin kuvernöörikaudella perustetun Uuden Arkangelin luterilaisen kirkon kautta. Se toimii edelleenkin, tosin osana Amerikan luterilaista kirkkoa nimellä ”Sitkan luterilainen kirkko”. Luterilainen kirkko tuli tarpeeseen, koska Alaskan merkittävä luterilainen väestö suomalaisten jälkeen olivat ruotsalaiset ja baltiansaksalaiset, joita toimi myös kauppakomppanian johdossa. Lisäksi luterilaisen kirkon piirissä toimi paljon latvialaisia, virolaisia, liettualaisia sekä muutamia muita yksittäisiä Pohjois-Euroopasta kotoisin olevia siirtokuntalaisia. Suomalaisten tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta se lasketaan sadoissa.[10]

Suomalaisia muutti Alaskaan pääasiassa 1830–1850-luvuilla, mutta kirkonkirjoista selviää, että jo 1820-luvun alkuvuosina Sitkassa on asunut muutamia suomalaisia merimiehiä. Olihan kuvernööri Etholén käynyt ensimmäisen kerran Alaskassa jo vuonna 1818. Niin sanottuna ”Etholénien aikana” Alaskassa toimi merkittävissä asemissa suomalaisia. Vuonna 1840 kuvernöörin vaimolle Margaretha Sundwall Etholénille annettiin tehtäväksi perustaa Sitkaan tyttökoulu, jonne Etholénin rinnalle toiseksi opettajaksi tuli myös suomalainen Maria Fri Fredenberg. Vuosina 1840–1845 luterilaisen kirkon ensimmäisenä ja ainoana pastorina toimi Suomen kansakoululaitoksen tuleva perustaja Uno Cygnaeus, joka piti Alaskan ensimmäisen luterilaisen jumalanpalveluksen 23. elokuuta 1840. Cygnaeus myös organisoi Sitkan koulutusta omaksumiensa uusien keskieurooppalaisten ideoiden pohjalta. Merkittävä suomalainen tänä aikana Etholénien ja Cygnaeuksen lisäksi oli myös kuvernööri Etholénin adjutantti Johan Bartram. Vuonna 1843 Sitkaan valmistui luterilaisen kirkon rakennus, mikä mahdollisti luterilaisten ja siten myös suomalaisten välisen yhteydenpidon vahvistumisen.[10]

1850-luvun lopulle tultaessa Alaskan siirtokunta oli kuihtumassa kasaan turkisten saatavuuden romahdettua. Kuvernööri Furuhjelm yritti viivyttää Alaskan myyntiä Yhdysvalloille ja yritti muutenkin pitää siirtokunnan asutuksen kasassa. Suomalaisväestöä ei kuitenkaan tullut enää juurikaan lisää. Lisäksi osa suomalaista pyrki venäläistymään muun muassa kääntymällä ortodoksisuuteen, jotteivät olisi erottuneet venäläisistä. Tosin monet myös pitivät kiinni identiteetistään. Esimerkiksi vuonna 1849 Sitkassa syytettiin suomalaisia Jacob Lehtosta ja Bergiä ortodoksisen uskonnon halventamisesta aleuttien keskuudessa.[11] Kun siirtokunta myytiin vuonna 1867 Yhdysvalloille, monet suomalaisista lähtivät takaisin Suomeen tai muualle Venäjän valtakuntaan. Osa myös päätyi San Franciscon venäläisyhteisöön osan jäädessä paikoilleen. Suomalaisten rakentama luterilaisen kirkon rakennus purettiin vuonna 1888, mutta Alaskan luterilaiset jatkoivat aktiivisia kokoontumisia ja omia juhlia kodeissaan aina 1930-luvulle asti, joten heidän joukossaan oli ilmeisesti myös suomalaisia ja heidän jälkeläisiään. Vuonna 1942 luterilainen kirkko rakennettiin uudelleen. 1900-luvulla Alaska sai myös osansa suomalaissiirtolaisten muutosta Yhdysvaltoihin. Lisäksi vuonna 1926 Yhdysvallat toi Norjasta ja Suomesta 126 saamelaista opettamaan eskimoille, kuinka asettaudutaan paikalleen ja pidetään kotieläimiä. Näidenkin saamelaisten jälkeläisiä asuu edelleen Alaskassa. Yhdeksi syyksi sille, miksi suomalaisia on asunut eri aikoina Alaskassa, on arveltu alueen Suomea ja erityisesti Lappia muistuttavaa luontoa.[12]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskan parlamenttitalo.

Lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinen osavaltion parlamentti. Ylähuoneessa eli senaatissa on 20 jäsentä, alahuoneessa eli edustajainhuoneessa 40 jäsentä.[13]

Alaska ei ole jaettu piirikuntiin kuten muut Yhdysvaltain osavaltiot, vaan jakoyksiköt ovat borougheja, hallintoalueita, joita osavaltiossa on 16. Eräät kaupungit muodostavat oman hallintoalueensa. Lisäksi osavaltiossa on hallintoalueeton alue, joka on jaettu 11 väestönlaskenta-alueeseen.[14] Alaskan hallintoalueet ovat:

 

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1898 alkoi kultaryntäys, joka toi lyhyessä ajassa Alaskaan noin 30 000 uutta asukasta. Siitä lähtien osavaltio on tukenut Yhdysvaltojen taloutta monen miljardin dollarin arvosta. Myöhemmin kullan lisäksi on louhittu muita arvometalleja sekä kivihiiltä ja sinkkiä.

Vuonna 1968 Prudhoe Baystä Alaskan pohjoisrannikolta löydettiin valtava esiintymä öljyä ja maakaasua. Jotta löytöä voitaisiin hyödyntää tehokkaimmin, Alaskan halki rakennettiin 7,7 miljardia dollaria maksanut ja 1 300 kilometriä pitkä öljyputki Valdezin satamakaupunkiin.

Muita tärkeitä talouden aloja osavaltiossa ovat kalastus, metsäteollisuus, metsätuotteet sekä matkailu.

Alaskan osavaltio pitää yllä kansalaisosinkoa, joka voidaan laskea yhdeksi perustulon muodoksi. Myydyistä mineraaleista, pääosin öljystä, saadut tulot jaetaan kaikille osavaltion asukkaille. Vuonna 2005 jokainen Alaskan asukas (mukaan lukien heidän lapsensa) sai 845,76 dollarin shekin. Rahaston 24-vuotisen historian aikana se on maksanut jokaiselle kansalaiselle 24 775,45 dollaria.lähde?

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljetuskustannukset vaikuttavat Alaskan talouteen suuresti, sillä suurin osa liikenteestä sekä osavaltion eri osien välillä että sieltä ulos hoidetaan lentoteitse. Alaskassa on neljä kansainvälistä lentoasemaa, jotka sijaitsevat Anchoragessa, Fairbanksissa, Juneaussa ja Ketchikanissa.[15]

Osavaltion omistama Alaskan rautatie yhdistää Sewardin, Anchoragen ja Fairbanksin.Kesäaikaan liikennöi myös yksityinen White Pass and Yukon Route Railway Skagwaystä Yukoniin.[15]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkasvu
Väestönlasku Väestö

1950 128 643
1960 226 167
1970 300 382
1980 401 851
1990 550 043
2000 626 932

Vuonna 2005 Alaskan väestön suuruudeksi arvioitiin 663 661, joka on 5 906 asukasta (0,9 %) enemmän kuin edellisvuonna ja 36 730 asukasta enemmän (5,9 %) kuin vuonna 2000. Alaska on harvimmin asuttu Yhdysvaltain osavaltio.

Rodullinen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ompelevia Alaskan eskimolapsia 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Osavaltion suurimmat ryhmät alkuperän mukaan ovat: saksalaiset 16,6 %, Alaskan alkuperäisasukkaat 15,6 %, irlantilaiset 10,8 %, brittiläiset 9,6 %, amerikkalaiset 5,7 % ja norjalaiset 4,2 %. Alaskassa on osavaltioista suurin osuus väestöstä alkuperäisasukkaita.

Pohjois- ja Länsi-Alaskan laajoilla, harvaan asutuilla erämaa-alueilla (engl. ”Bush regions” tai ”Bush Alaska”) asuu pääasiassa alkuperäisasukkaita, joita asuu myös osavaltion kaakkoisosassa. Valkoinen väestö on keskittynyt Anchorageen, Fairbanksiin ja osavaltion etelä- sekä kaakkoisosiin. Aleuteilla elää paljon filippiiniläistaustaisia, musta väestö taas on keskittynyt Anchorageen.

Vuonna 2000 85,7 % väestöstä puhui kotioloissa englantia. 5,2 % puhui intiaanikieliä, 2,9 % espanjaa, 1,5 % tagalogia ja 0,8 % koreaa.

Alaskan alkuperäisasukkaat elävät monenlaisissa oloissa, suhtautuvat valkoisiin eri tavoin ja osalla on yleisesti vakavia sosiaalisia ongelmia – muun muassa alkoholinkäyttöä, itsemurhia ja rikollisuutta[16][17].

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskan kulttuurielämää sävyttää kiinnostus alkuperäiskansojen taiteeseen ja Venäjän vallan aikaan. Osavaltion kansallismuseo ja historiallinen kirjasto sijaitsevat Juneaussa. Fairbanskissa on yliopiston yhetydessä "Pohjoisen museo", joka kertoo tieteestä ja tutkimuksesta ja jossa on pysyvä revontuliaiheinen näyttely. Sitkassa on Sheldonin museo, joka keskittyy osavaltion kaakkoisosan alkuperäiskansohjen perinteisiin.[15]

Koiravaljakoilla ajelu on nykyisin enemmän urheilua ja turistien elämysmatkailua kuin varsinainen liikennemuoto.[18]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 2010 Demographic Profile U. S. Census Bureau. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  2. Billcasselman.com
  3. WiseGEEK: What is an Exclave?
  4. States Without Death Penalty Have Lower Homicide Rates commondreams.org. Viitattu 25.9.2010. (englanniksi)
  5. Alaska Climatology Alaska Climate Research Center. Viitattu 26.1.2014.
  6. Anchorage climatological information World Meteorological Organization. Viitattu 26.1.2014.
  7. Climate Anchorage - Alaska US Climate data. Viitattu 26.1.2014.
  8. Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 94. Otava, 2004.
  9. Alaska History Timeline Kodiakisland.net. Kodiak Island Internet Directory. Viitattu 23.10.2010.
  10. a b Lutheran Church of Sitka: New Archangel, Russian Alaska
  11. Finnish and Baltic Baptisms, Mariages, Deaths in Alaska 1816-1866
  12. Alaskan kunniakonsuli
  13. Alaska State Legislature US Legal. Viitattu 5.3.2014.
  14. Alaska boroughs Sunshine Review. Viitattu 29.1.2012. (englanniksi)
  15. a b c Alaska Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.1.2014.
  16. cad=rja Alaska Natives Combating Substance Abuse and Related Violence Through Self-Healing: A Report for the People The Center for Alcohol and Addiction Studies The Institute for Circumpolar Health Studies, June 1999, Bernard Segal, Ph.D. Director, Center for Alcohol and Addiction Studies
  17. THE ALASKA NATIVES Fae L. Korsmo, Polar Peoples: Self-Determination and Development, "The Alaska Natives," by Fae L. Korsmo, pp. 81-104, edited by Minority Rights Group, 1994
  18. Winter Dog Sledding in Alaska Anchorage Convention & Visitors Bureau. Viitattu 26.1.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Furuhjelm, Annie: Människor och öden. Helsingfors: Schildt, 1932.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]