Kulta

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee alkuainetta. Kultalevy on myös yli 15 000 kappaletta myynelle äänilevylle jaettava palkinto
Platina ← Kulta → Elohopea
Ag
↑
Au
↓
Rg  
 
 

Yleistä
Nimi Kulta
Tunnus Au
Järjestysluku 79
Luokka Siirtymämetalli
Lohko d
Ryhmä 11
Jakso 6
Tiheys 19,320×103 kg/m3
Kovuus 2,5 (Mohsin asteikko)
Väri Metallisen keltainen
Löytövuosi, löytäjä Esihistoria, tuntematon
Atomiominaisuudet
Atomipaino 196,96655 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 135 (174) pm
Kovalenttisäde 144 pm
Van der Waalsin säde 166 pm
Orbitaalirakenne [Xe] 4f14 5d10 6s1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 18, 1
Hapetusluvut +I, +III
Kiderakenne pintakeskeinen kuutiollinen (Face-centered cubic, FCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste 1337,33 K (1064 °C)
Kiehumispiste 3129 K (2856 °C)
Moolitilavuus 10,21×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö 334,4 kJ/mol
Sulamislämpö 12,55 kJ/mol
Äänen nopeus 1740 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 2,54 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,129 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus 45,2 · 106 S/m
Lämmönjohtavuus (300 K) 317 W/(m×K)
Tiedot normaalipaineessa

Kulta (lat. aurum) on alkuaine, joka kuuluu metallien ryhmään. Se on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa myös täysin puhtaassa muodossa. Jalometallina se kuuluu samaan joukkoon hopean ja platinan kanssa. Kullan kemiallinen merkki Au tulee sen latinankielisestä nimestä Aurum.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ominaisuudet

Kulta on materiaalina kiiltävää, keltaista, suhteellisen pehmeää, erittäin helposti muokattavaa, ja hyvin sähköä johtavaa. Yhdestä grammasta kultaa (noin riisinjyvän kokoinen) saa tehtyä neliömetrin lehtikultaa tai kilometrin pituisen langan. Kulta ei reagoi useimpien kemikaalien kanssa, mutta kuningasvesi ja kloori pystyvät syövyttämään sitä. Kultaa käytetään muun muassa koruihin, hammaspaikkoihin, ja aiemmin myös proteeseihin. Hyvän sähkönjohtavuuden ja korrodoitumattomuuden takia kultaa käytetään myös elektroniikkateollisuudessa mm. liitin- ja kytkinpinnoissa.

Metallinen kulta on myrkytöntä eikä sillä ole ärsyttävää vaikutusta. Se ei liukene vatsassa.

Kulta ei ole täysin reagoimatonta, vaan muodostaa useita yhdisteitä, kuten esimerkiksi syanidikomplekseja, klorideja ja oksideja. Liukoiset kultayhdisteet, kuten kultaamisessa käytettävä kaliumkultasyanidi ovat myrkyllisiä ja aiheuttavat maksa-, ja munuaisvaurioita.

[muokkaa] Valmistus

Kulta esiintyy luonnossa yleensä metallisena, sekä lähes puhtaana kultana että metalliseoksina. Se voidaan erottaa syanidi-, klooraus- tai amalgaamiprosessilla.

  • Syanidiprosessissa kulta reagoi natriumsyanidiliuoksessa muodostaen natriumsyanoauraattia, joka pelkistetään elektrolyyttisesti.
  • Kloorausprosessissa malmi reagoi kloorin kanssa korkeassa lämpötilassa muodostaen kultakloridia (AuCl3). Liuos pelkistetään vetysulfidilla, jolloin saadaan kultasulfidia, joka voidaan puhdistaa sulattamalla.
  • Amalgaamiprosessissa kulta liuotetaan lietteestä amalgaamiksi elohopeaan ja erotetaan siitä tislaamalla.

Vuoteen 2005 mennessä kultaa on tuotettu arviolta 155 miljoonaa kiloa, noin 27 grammaa jokaista maapallon ihmistä kohti. Vuotuinen kullan tuotanto on vakiintunut noin 2,5 miljoonaan kiloon.

[muokkaa] Kullan puhtausasteet

Kultaesineitä ei yleensä valmisteta puhtaasta kullasta vaan erilaisista kultaseoksista. Tavallisimmin seosaineina käytetään hopeaa ja kuparia. Yleisimmissä Suomessa käytetyissä kultaseoksissa on kuparia ja hopeaa yhtä paljon. Seosaineita käytetään metalliseoksen lujittamiseksi ja hinnan laskemiseksi. Seoksen lujittuminen edellyttää, että seoksessa on sekä kuparia että hopeaa.

Kultaseosten kultapitoisuutta mitataan perinteisesti karaatteina eli 24:sosina. Toisin kuin jalokivillä, kullan karaatti ei ole siis ole massan vaan seoksen kultapitoisuuden yksikkö. Puhdas kulta on 24 karaatin kultaa ja esimerkiksi 22 karaatin kulta sisältää kultaa 22/24 = 91,8 %. Kultaesineisiin lyötävissä leimoissa kultapitoisuutta ei kuitenkaan ilmoiteta karaatteina vaan promilleina. Suomessa leimoihin merkittävät kultapitoisuudet ovat 375, 585, 750, 916 ja 999, mitkä vastaavat 9, 12, 18, 22 ja 24 karaattia. Tällöin esineen kultapitoiduuden on oltava vähintään niin monta promillea kuin leima osoittaa.

Puhtaan kullan tiheys on 19,3 g/cm³ ja sulamispiste 1064 celsiusastetta. Seossuhteella 50 % Ag / 50 % Cu seostettujen kultaseosten tiheydet ovat:

  • Au585 13,5 g/cm³
  • Au750 15,3 g/cm³
  • Au900 17,3 g/cm³
  • Au916 17,6 g/cm³

Puhdas kulta on keltaista, kuten myös yleisimmin käytetyt kultaseokset, joissa seosaineena on sekä kuparia että hopeaa. Eri seosmetalleja käyttämällä voidaan kuitenkin valmistaa myös muunvärisiä kultaseoksia. Värin mukaan käytetään nimityksiä keltakulta, punakulta, viherkulta ja valkokulta.

Kultahippuja Kaliforniasta (yllä) ja Australiasta
Kultahippuja Kaliforniasta (yllä) ja Australiasta

[muokkaa] Merkittävimmät esiintymisalueet


    


[muokkaa] Malminetsintä ja kaivostoiminta Suomessa

Geologian tutkimuskeskuksen mukaan vuonna 2007 Suomesta tunnettiin yli 200 kairauksin todettua kultaesiintymää, ja uusia aiheita löytyy joka vuosi kautta Suomen. Geologian tutkimuskeskuksen tietokantaan on sisällytetty kulta-aiheet, joissa on kairaamalla tai muuten todettu yli yhden metrin paksuinen lävistys kultamineralisaatiosta.

Malmi on sellainen kalliomassa, joka voidaan taloudellisesti kannattavasti hyödyntää sen sisältämien arvometallien tai -mineraalien vuoksi. Suomen yli 200:sta kultaesiintymästä vain muutama on tähän mennessä täyttänyt nämä vaatimukset. Monissa tapauksissa hyödynnettäviä metalleja tai mineraaleja on useita, ja hyödynnettävien ainesten yhteisarvo saattaa ratkaista sen, onko kohde malmia vai ei. Useimmissa kultamalmeissa kulta on joko ainoa tai ylivoimaisesti merkittävin arvometalli.

Kallioperän kivilajeissa, vaikkapa graniitissa tai liuskeessa, on kultaa 1,5 milligrammaa tonnissa. Jotta kalliomassa olisi kultamalmi, on kivessä oltava tuhatkertaisesti kultaa “tavalliseen kiveen” verrattuna. Jo pari grammaa kultaa tonnissa saattaa riittää malmiksi, jos malmikiveä on vähintään miljoonia tonneja, ja jos louhinta voidaan tehdä helposti avolouhintana. Jos kullan rikastaminenkaan ei vaadi erikoismenetelmiä, ja jos lähellä on laadukasta infrastruktuuria, niin kultamalmi on louhintakelpoinen. Jos taas esiintymä on pieni, avolouhinta kannattanee vasta pitoisuuksilla 3–10 grammaa kultaa tonnissa. Maanalainen louhinta tai ongelmallinen, kallis rikastus vaativat samoilla malmimäärillä usein kaksinkertaisen tai suuremmankin kultapitoisuuden kuin edellä mainituissa edullisissa tapauksissa. Olennaista ja ratkaisevaa on kullan hinta – mitä korkeampi hinta, sitä suuremmin kustannuksin metallin tuotanto kannattaa.

Suomessa on ollut kultakaivos Haverissa Ylöjärvellä, Saattoporassa Kittilässä, Pahtavaarassa Sodankylässä, ja Kutemassa Orivedellä. Kanadalainen kaivosyhtiö Agnico-Eagle on avannut Euroopan suurimman kultakaivoksen Kittilään ja sen tuotanto alkoi 2008 ja Orivedellä on Kuteman kaivos jälleen tuotannossa. Ilomantsissa, Raahessa ja Huittisissa suunnitellaan uusien kaivosten avaamista.

Suomen Lapissa harjoitetaan kullanhuuhdontaa konekaivuna ja käsinkaivamalla. Suurin osa kullanhuuhtojista toimii harrastepohjalla ja kyse on virkistystoiminnasta. Lisäksi Lapissa toimii muutamia konekaivajia, joille kullanhuuhdonta on joko sivutoimi tai pääasiallinen elinkeino. Suomen Lapin konekaivajien vuosittain nostama kultamäärä on muutamia kymmeniä kiloja. Lapin kullalla on oma arvo, ja kauniin hipun markkinahinta voi olla moninkertainen sen sisältämän metallin hintaan verrattuna, nehän ovat luonnon itse muovaamia jalokiviä.

[muokkaa] Symbolisia merkityksiä

Harvinaisuutensa, kauniin värinsä ja kiiltonsa sekä kemiallisen kestävyytensä vuoksi kultaa on kautta aikojen pidetty hyvin arvokkaana materiaalina. Siitä on sananparsissakin tullut monien arvokkaiden asioiden sekä myös rikkauden ja vallan ehkä merkittävin symboli. Siitä on tehty myös kuninkaiden kruunut ja muut vallan symbolit. Urheilukilpailuissakin kultamitali on ensimmäinen palkinto. Kultakannan aikana se oli myös rahajärjestelmän perustana. Toisaalta kullan suuri arvostus on jo vanhoina aikoina herättänyt myös arvostelua, ja eräissä yhteyksissä kullasta on tullut myös ahneuden ja muiden kielteisten asioiden vertauskuva, mitä osoittavat esimerkiksi taru kuningas Midaksesta ja Vanhan Testamentin kertomus kultaisesta vasikasta.

[muokkaa] Kulta rahana ja kultaan sijoittaminen

Kullan hinnan kehitys 2001-2006 (LBMA)
Kullan hinnan kehitys 2001-2006 (LBMA)

Kullan hinta noteerataan yleensä yksikössä: USD/troy oz (99,98 % Au). (Troy oz = troy unssi = 31,1034768 grammaa.)

Kultaa on käytetty rahana vuosituhansien ajan ja yhä edelleen sillä voidaan katsoa olevan rahantapainen arvo, vaikkei minkään maan valuutta enää virallisesti olekaan kytketty kultaan. Monet pitävät kultaa neljäntenä maailmanvaluuttana Yhdysvaltain dollarin, euron ja jenin lisäksi. Harkkokullalla on myös valuuttakoodi XAU.

Kultaan halutaan sijoittaa, koska se on ollut ihmiskunnan yleisin raha yli 6000 vuoden ajan. Historiallisesti kulta on säilyttänyt arvonsa huonoina aikoina (lamat, sodat) ja suojannut jossain määrin inflaatiota vastaan. Kultaan voi sijoittaa ostamalla kultaharkkoja tai -kolikoita tai sekä sijoittamalla erilaisiin kultaan sidottuihin rahastoihin tai johdannaisiin. Vuodesta 2000 lähtien fyysinen sijoituskulta on ollut arvolisäverosta vapaata. Sijoituskullan kultapitoisuuden on kolikkojen osalta oltava vähintään 900 promillea ja laattojen/harkkojen osalta vähintään 995 promillea. Viime vuosina kullan hinta on ollut rajussa nousussa.

Kullan hinta 1971-2008 nimellishintaisena ja inflaatiokorjattuna vuoden 2007 dollarin mukaan (www.Kultainfo.com)
Kullan hinta 1971-2008 nimellishintaisena ja inflaatiokorjattuna vuoden 2007 dollarin mukaan (www.Kultainfo.com)

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kulta.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulta
Henkilökohtaiset työkalut