Väri
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteet, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| väri | aallonpituusväli | taajuusväli |
|---|---|---|
| punainen | ~ 625–740 nm | ~ 480–405 THz |
| oranssi | ~ 590–625 nm | ~ 510–480 THz |
| keltainen | ~ 565–590 nm | ~ 530–510 THz |
| vihreä | ~ 500–565 nm | ~ 600–530 THz |
| syaani | ~ 485–500 nm | ~ 620–600 THz |
| sininen | ~ 440–485 nm | ~ 680–620 THz |
| violetti | ~ 380–440 nm | ~ 790–680 THz |
Väri on silmään saapuvan valon aistittava ominaisuus, joka havaitaan näkö- ja väriaistilla. Väri on myös fysikaalisten kappaleiden ja pintojen ominaisuus.
Värin aistiminen riippuu silmään saapuvan valon aallonpituudesta ja voimakkuudesta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Valon väri
Fysiikan kannalta valon väri määräytyy sen aallonpituudesta, tai täsmällisemmin sen fotonien energiasta. Näkyvä valo on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on välillä 400 - 700 nm, ja tämän aallonpituusalueen eri osat vastaavat eri värejä.
Jos valo ei ole monokromaattista vaan koostuu eri aallonpituuksista, sen aistittu väri riippuu valon spektristä ja näiden osavärien yhdistelmästä. Spektroskopiassa valkoinen valo tarkoittaa valoa, jonka spektri taajuuden funktiona on tasainen eli se sisältää yhtä paljon kaikkia näkyvän valon taajuuksia[1]. Näköaistin toiminnasta johtuu, että myös muunlainen valon spektri voidaan aistia valkoisena: esimerkiksi väritelevisiossa valkoisen värin aistimus luodaan punaisen, vihreän ja sinisen valon yhdistelmänä eli käyttäen RGB-värijärjestelmää. Tämä johtuu siitä, että ihmisen silmässä valon spektrin arviointiin on käytettävissä vain kolmenlaisia eri taajuuksille herkkiä soluja. Siksi valkoisen värin aistimus voidaan saada aikaan lukemattomilla erilaisilla valon aallonpituusjakaumilla ja monien "valkoisten" valolähteiden spektri ei ole lainkaan tasainen, esimerkkinä loisteputki tai valkoinen LED.
[muokkaa] Valonlähteen väri
Kaikki kappaleet lähettävät sähkömagneettista säteilyä sitä enemmän, mitä korkeampi niiden lämpötila on. Säteilyn määrän ja aallonpituusjakauman osoittaa Planckin laki. Huoneenlämpöisen kappaleen lähettämä säteily on käytännössä kokonaisuudessaan näkymätöntä, infrapunasäteilyä, mutta jos kappaleen lämpötila on riittävän korkea (yli 500 °C), se hehkuu eli lähettää myös näkyvää valoa. Jos lämpötila on vain hieman tämän rajan yläpuolella, lähtevässä säteilyssä esiintyy vain pitkäaaltoisinta näkyvää, punaista valoa eli kappale on punahehkuinen, mutta jos lämpötila on vielä korkeampi, kappale tulee lopulta valkohehkuiseksi, jolloin sen lähettämä valkoinen valo sisältää kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia. Sellaista on esimerkiksi Auringon valo.
Kaikkien valonlähteiden valo ei ole hehkuvaloa, vaan valoa voidaan saada aikaan myös muulla tavoin esimerkiksi loistelampuissa, laserilla ja LEDeillä. Näiden lähettämän valon aallonpituusjakauma ja näin ollen sen väri riippuu pääasiassa käytetyistä materiaaleista. Laserin lähettämä valo on täysin yksiväristä eli monokromaattista, toisin sanoen siinä esiintyy vain yhtä aallonpituutta.
[muokkaa] Kappaleiden ja pintojen väri
Kappaleen väri (ellei kappale itsessää ole valonlähde, siis omavaloinen) tarkoittaa sen heijastaman valon väriä valkoisessa valaistuksessa: eri materiaalit heijastavat ja absorboivat valon eri aallonpituuksia eri lailla, mikä vaikuttaa kappaleesta siroavan valon väriin. Valkoiset kappaleet heijastavat kaikkia näkyvän valon värejä yhtä paljon.
Väriaineet ovat materiaaleja, jotka on valmistettu heijastamaan ja absorboimaan haluttuja aallonpituuksia. Värillinen pinta imee tiettyjä aallonpituuksia ja heijastaa toisia, minkä vuoksi siitä heijastunut valo on värillistä.
Kappaleen pinnan aistittu väri riippuu myös valaistuksesta. Esimekiksi valkokangas on valkoinen mutta loistaa elokuvateatterissa monivärisenä kun sen pintaan projisioidaan värielokuva. Yleensä pinnan värillä kuitenkin tarkoitetaan sen aiheuttamaa väriaistimusta, kun pintaa valaistaan kirkkaalla valkoisella valolla.
[muokkaa] Näköaistin toiminta
Silmässä on eri aallonpituuksille herkkiä soluja, joiden avulla aivot muodostavat käsityksen valon väristä. Koska eri väreille herkkiä soluja on eliöstä riippuen vain korkeintaan viittä eri tyyppiä, näköaisti ei kykene erottelemaan valon spektriä yksikäsitteisesti vaan sama aistittu värivaikutus voidaan saada monella eri tavalla, eikä samankaltaisia sävyjä käytännössä voida rajattomasti erottaa toisistaan. Tähän perustuu mm väritelevision toiminta sekä maalien sekoittaminen muutamasta perusväristä.
[muokkaa] Ihmisen kokemus väreistä
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Väriaistin toiminta kuvataan virheellisesti. Todellisuudessa aistinsolujen herkkyysalueet menevät paljon päällekkäin, eivätkä herkkyyshuiput ole sinisen, punaisen ja vihreän kohdalla. Vrt. en:Trichromacy |
Ihmisellä on kolmivärinen eli trikromaattinen väriaisti. Ihmisen silmässä on soluja, jotka aistivat kolmea eri väriä: sininen, punainen ja vihreä. Lisäksi silmä aistii valoisuuden tai pimeyden asteita. Näiden aistimusten yhdistelmä synnyttää ihmisen kokemuksen väristä. Esimerkiksi violetin kokemus syntyy siten, että sekä punaisen että sinisen aistimiseen tarkoitetut solut reagoivat havaitsemaansa väriin, ja aivot yhdistävät hermosignaalit violetiksi väriaistimukseksi.
Eri kulttuureissa värit määritellään eri tavoin, esimerkiksi Japanissa siniselle ja vihreälle on yhteinen nimitys, ja hantien ja mansien keskuudessa keltaista merkitsevä sana tarkoittaa myös nuoren ruohon vihreää väriä.
[muokkaa] Eläinten väriaisti
Mehiläisten silmistä puuttuvat punaiselle herkistyneet väriaistinsolut, mutta sen sijaan niillä on vastaavasti UV-taajuuksille herkistyneet solut. Ne ovat siis punasokeita, mutta näkevät mm. kukissa ihmissilmille näkymättömät mesiviitat, jotka heijastavat voimakkaasti UV-valoa.
Japanilaisella ritariperhoslajilla (Papilio xuthus) on voitu tutkimuksissa todeta pentakromaattinen värinäkökyky. Lajilla on siis viidelle eri aallonpituusalueelle herkistyneitä reseptoreita silmissään ja ne pystyvät näkemään näkyvän valon lisäksi UV- ja infrapunavalon. Useilla lintulajeilla on myös todettu erinomainen, ihmissilmän kykyjä paljon laajempi väriaisti.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Arikawa et al., 1987, COLOUR VISION OF THE FORAGING SWALLOWTAIL BUTTERFLY PAPILIO XUTHUS, Graduate School of Integrated Science, Yokohama City University, Yokohama and PRESTO, Japan Science and Technology Corporation, Japan, 14.10.1998
