Huittinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Huittinen
Huittisten.vaakuna.svg Huittinen.sijainti.suomi.2009.svg

vaakuna

sijainti
www.huittinen.fi
Sijainti 61°10′35″N, 22°41′55″EKoordinaatit: 61°10′35″N, 22°41′55″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Perustettu 1865
– kauppalaksi 1972
– kaupungiksi 1977
Kuntaliitokset Vampula (2009)
Kokonaispinta-ala 539,59 km²
216:nneksi suurin 2012 [1]
– maa 532,62 km²
– sisävesi 6,97 km²
Väkiluku 10 659
96:nneksi suurin 31.1.2012 [2]
– väestötiheys 20,01 as/km² (31.1.2012)
Ikäjakauma 2010 [3]
– 0–14-v. 14,8 %
– 15–64-v. 62,8 %
– yli 64-v. 22,4 %
Äidinkieli 2010 [4]
– suomenkielisiä 97,5 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,4 %
Kunnallisvero 19,75 %
168:nneksi suurin 2012 [5]
Kaupunginjohtaja Jyrki Peltomaa
Kaupunginvaltuusto 43 paikkaa
  2009–2012[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • Vas.
 • SDP
 • PS
 • KD
14
11
7
6
4
1
Lauttakylänkatu Huittisten keskustassa
Huittisten kivikirkko

Huittinen (aik. ruots. Vittis), on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kaupunki kuuluu Porin seutukuntaan. Kaupungissa asuu 10 659 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 539,59 km2, josta 6,97 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 20,01 asukasta/km2. Huittisten naapurikunnat ovat Kokemäki, Köyliö, Loimaa, Punkalaidun, Sastamala ja Säkylä.

Huittisista erotettiin vuonna 1892 omaksi kunnaksi Kauvatsa, joka liitettiin osaksi naapurikaupunki Kokemäkeä vuonna 1969, sekä vuonna 1919 Keikyä, joka yhdistettiin Kiikan kanssa Äetsän kunnaksi vuonna 1981. Myös Vampula on ennen ollut osa Huittista, ja se liitettiin uudelleen Huittisiin vuoden 2009 alusta. Huittinen tuli kauppalaksi vuoden 1972 alussa ja kauppaloiden lakkauttamisen yhteydessä kaupungiksi vuonna 1977. Huittisten vaakunan on suunnitellut Erkki Honkanen, ja se on vahvistettu vuonna 1953.[7]

Huittisten suurin vesistö on Kokemäenjoki, joka virtaa aluksi lounaaseen, mutta kääntyy kunnan alueella luoteeseen kohti Poria. Siihen yhtyvät tärkein sivujoki Loimijoki sekä pienemmät Punkalaitumenjoki ja Sammunjoki. Järviä ei Huittisten alueella enää ole, mutta sen sijaan luoteisosassa on laajoja soita. Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston eteläpää ulottuu Huittisten puolelle ja puiston opastuskeskus on entisellä Karhiniemen koululla.

Huittisten harmaakivikirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla. Kirkko paloi vuonna 1783 ja korjauksen yhteydessä siihen lisättiin korkea torni. Tasaisessa maastossa torni näkyy kauas ympäristöön.

Kunnan alueelta, Palojoelta, löydettiin vuonna 1904 yksi Suomen kuuluisimmista muinaisesineistä, hirvenpään muotoinen lyömäase, joka on peräisin kivikaudelta. Se on talletettu Kansallismuseoon.

Huittisiin asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) ja Sakkolan siirtoväkeä.[8]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Talous

Työllistävin toimiala on elintarvikkeiden jatkojalostus. Kaupungissa toimii myös merkittäviä kone-, rakennus- ja laukkualan yrityksiä ja lukuisa joukko muuta pienteollisuutta. Huittislainen maataloustuotanto on painottunut kasvintuotannon osalta voimakkaasti erikoiskasvien tuotantoon. Vastaavasti kotieläintuotannossa painopiste on sian- ja broilerintuotannossa. Huittisten sikojen kappalemäärä on kansallisestikin merkittävä; se on Suomen suurin.

Huittinen tunnetaan myös vilkkaana henkilö- ja tavaraliikenteen sekä autokaupan keskuksena. Liikenteellisesti Huittinen sijaitsee Turun, Tampereen ja Porin kaupunkien muodostaman kolmion keskellä. Huittisten keskustan tuntumassa on Helsingistä Poriin johtavan valtatie 2:n ja Raumalta Kouvolaan johtavan valtatie 12:n risteys. Samassa paikassa on myös Auraan johtavan kantatie 41:n päätepiste. Teiden risteys tuli valmistuttuaan 1960-luvulla nopeasti tunnetuksi useista liikenneonnettomuuksista ja se muutettiin eritasoliittymäksi jo vuonna 1967. Aikanaan Huittinen oli myös Toijalaan vieneen kantatie 57:n toinen päätepiste; nykyisin pääosa tästä tiestä on Urjalaan kulkeva, myös Taikayöntieksi kutsuttu seututie 230.

Sijaintinsa ansiosta Huittinen on erittäin vilkas linja-autoliikenteen solmukohta. Päivittäin sieltä lähtee useita pikavuoroja Helsingin, Turun, Rauman, Porin ja Tampereen suuntiin. Nykyinen linja-autoasema on valmistunut vuonna 1965. Ennen Huittisten muuttumista kauppalaksi (1972) Lauttakylän Auto oli Suomen suurin maalaiskunnasta käsin linja-autoliikennettä harjoittanut yritys ja Huittisten linja-autoasema Suomen vilkkain maaseudun linja-autoasema.[9]

Vuonna 2001 konkurssiin ajautunut tunnettu elintarvikeyhtiö Huittisten Lihapojat oli aikoinaan yksi kaupungin suurimpia työnantajia. Yhtiö työllisti tuolloin noin 200 henkilöä.

Jokisivun kultakaivos sijaitsee Huittisissa. Polar Mining aloitti esiintymän louhimisen vuonna 2009 [10].

[muokkaa] Kylät

Huittisten keskustaajama on Lauttakylä. Se on talousalueensa ja työssäkäyntialueensa kaupallinen keskus.

  • Hirvelä
  • Hannula
  • Huittistenkylä
  • Huhtamo
  • Hurula
  • Kaharila
  • Kannila
  • Karhiniemi
  • Korkeakoski
  • Korvenkylä
  • Kirkonkylä
  • Lauha
  • Lauttakylä (keskustaajama)
  • Leppäkoski
  • Loima
  • Löysälä
  • Matikkala
  • Mauriala
  • Mommola
  • Naatula
  • Nanhia
  • Palojoki
  • Pappilanniemi
  • Pöyriälä
  • Raijala
  • Raskala
  • Rekikoski
  • Rieskala
  • Riesola
  • Sampu
  • Sorvola
  • Suttila
  • Suontausta
  • Vakkila.

Huittisen kyliä ovat myös

[muokkaa] Etäisyyksiä Huittisista

[muokkaa] Urheilu

Yleisen sarjan Suomen mestaruuksia lujalaisista ovat yleisurheilussa voittaneet Jouko Uola, Kari-Pekka Lax, Seppo Haavisto, Seppo Peltola, Ringa Ropo, Antti Rintakoski ja Petteri Lax.

Suunnistuksessa yleisen sarjan Suomen mestaruuksia on voittanut Pirjo Mattila, joka on menestynyt myös hiihtosuunnistuksessa ja ampumahiihdossa (MM-kisoissa neljäs).

Hiihdossa Lujalle toi 2007 ensimmäisen Suomen mestaruuden Jenni Höylänen nuorten sarjassa.

Suomen mestaruuksiin yltivät aikanaan myös painon- ja voimannostajat sekä juniorilentopalloilijat.

Nykyisistä joukkuelajeista on menestynyt parhaiten salibandy, jossa SBS Rupun naisjoukkue sijoittui parhaimmillaan kaudella 2006-2007 naisten salibandyliigan neljänneksi. Joukkueen silloinen valmentaja, Matti Kaipio, nousi myöhemmin naisten salibandymaajoukkueen päävalmentajaksi.

Kaudella 2010-2011 korkeimmalla sarjatasolla voidaan nähdä pelaavan Luja HT:n jääkiekon edustusjoukkueen, joka osallistuu Suomisarjaan.

[muokkaa] Lähteet

  • Suomenmaa 2 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1968, Porvoo (ss. 103–108)

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.2.2012.
  2. ↑ a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2012. Väestörekisterikeskus. Viitattu 28.2.2012.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2010. Tilastokeskus: demography. Viitattu 31.3.2011.
  4. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 31.12.2010. Tilastokeskus. Viitattu 31.3.2011.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2012 30.11.2011. Verohallinto. Viitattu 5.1.2012.
  6. ↑ Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 7.1.2011.
  7. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 158. Otava 1979, Helsinki.
  8. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
  9. ↑ Mikola, Tapani: Lauttakylän Auto Oy 1934–1984, s. 127. Satakunnan Kirjateollisuus 1984, Pori.
  10. ↑ Dragon Mining: Jokisivu Gold Mine

[muokkaa] Aiheesta muualla


Satakunnan maakunnan kunnat
Eura - Eurajoki - Harjavalta - Honkajoki - Huittinen - Jämijärvi - Kankaanpää - Karvia - Kiikoinen - Kokemäki - Köyliö - Lavia - Luvia - Merikarvia - Nakkila - Pomarkku - Pori - Rauma - Siikainen - Säkylä - Ulvila
Entiset kunnat
Ahlainen - Hinnerjoki - Honkilahti - Kauvatsa - Keikyä - Kiukainen - Kodisjoki - Kullaa - Lappi - Noormarkku - Porin mlk - Rauman mlk - Vampula
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Huittinen&oldid=11248017
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä