Siili

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siili
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Erinaceomorpha
Heimo: Siilit Erinaceidae
Suku: Erinaceus
Laji: europaeus
Kaksiosainen nimi
Erinaceus europaeus
Linnaeus, 1758
Katso myös
  Siili Wikispeciesissä

  Siili Commonsissa

Siili eli eurooppalainen siili (Erinaceus europaeus) on pieni ja piikikäs yöeläjä ja hyönteissyöjä joka esiintyy suuressa osassa läntistä Eurooppaa. Siilien suku on hyvin vanha, ja siilit ovat säilyneet melko muuttumattomina vuosimiljoonia. Siili luokitellaankin eläväksi fossiiliksi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Esiintyminen

[muokkaa] Levinneisyys Suomessa

Suomessa siiliä tavataan Perämeren pohjukasta Kainuuseen saakka ulottuvalla alueella. Ihmiset ovat siirtäneet siilejä tämän rajan pohjoispuolellekin, minkä vuoksi levinneisyysalueen pohjoisrajaa on vaikea määrittää. Jopa Lapista on löytynyt erillisiä siiliesiintymiä. Siili on Uudenmaan maakunnan nimikkoeläin.

Istutukset, kulttuurimaiseman ja asutuksen lisääntyminen ovat auttaneet siilin leviämistä. Siili onkin Pohjolassa nykyisin huomattavasti laajemmalle levinnyt ja yleisempi kuin vielä 1900-luvun alussa. Suomessa siili on sangen uusi laji ja näin pohjoisessa se on niin sanottu kulttuurilaji, eli se on tullut ihmisen mukana ja elää vain kulttuuriympäristöissä. Kaikkialla siiliä uhkaavat liikenne, talvi ja ympäristömyrkyt, joten siili on erilaisin säädöksin rauhoitettu jossakin määrin kaikkialla Euroopassa.

Eurooppalainen siili, kansankielellä pihasiili, on rauhoitettu eläin. Siiliä saa ruokkia ja sille saa rakentaa horrosta varten talvimajan. Siiliä ei saa ottaa kotieläimeksi esimerkiksi pihalle rakennettuun aitaukseen, eikä eläintä pidä tuoda kotiin.

Afrikkalainen valkovatsainen kääpiösiili on viime vuosina yleistynyt lemmikkieläimenä. Kääpiösiili poikkeaa pihasiilistä noin puolet pienemmän kokonsa, hieman siromman rakenteensa ja vaalean värityksensä puolesta.

[muokkaa] Ulkonäkö

Nuori siili

Siilin pituus on 20–30 senttimetriä ja häntä on 1,5–4 senttimetriä pitkä. Siilin paino vaihtelee 300 gramman ja 1,5 kilogramman välillä vuodenajan ja iän mukaan.

Siilien väritys voi vaihdella tumman ja vaalean, harmahtavan ja ruskean välillä. Väri- ja piirre-erot voivat vaihdella Euroopan eri alueiden välillä huomattavasti.

Siilien selkäkarvat ovat muuttuneet mustavalkeiksi piikeiksi, joita on noin 6 000 ja jotka ovat pituudeltaan 2–3 senttimetriä. Vatsa ja suurin osa päästä on kuitenkin piikkeihin verraten vaaleamman karvan peitossa. Siilin tyypillisiä tunnusmerkkejä ovat myös pienet silmät, suuri kuono ja isot tassut pitkine kynsineen.

[muokkaa] Elintavat

Siili liikkuu pääasiassa yöaikaan, joten lajin edustajien lukumäärästä ei ole tarkkoja tietoja Suomessa tai muissakaan maissalähde?. Päivät siilit viettävät kokoon kiertyneenä pesässään. Siili käpertyy kerälle myös silloin, kun kokee itsensä uhatuksi.

[muokkaa] Vaahdottaminen

Siilillä on myös erikoinen käyttäytymistapa, jota kutsutaan itsensä sylkemiseksi tai vaahdottamiseksi. Vaahdottaessaan siili kääntää päänsä kylkensä ja selkänsä lähettyville ja levittää vaahdottunutta sylkeä piikkeihinsä. Syljen arvellaan karkottavan viholliset, sillä sen eritys alkaa siilin jouduttua kosketuksiin jonkin myrkyllisen tai kemiallisen kohteen kanssa. On arveltu myös, että uuden, vieraan ja/tai pelottavan hajun kanssa kosketuksiin joutuminen saa siilin yrittämään poistamaan hajua itsestään. Yksi mahdollisuus on lisäksi (tätä lemmikkeinä pidettävät afrikkalaiset kääpiösiilit käyttävät) että siilit yrittävät sulautua ympäristön hajuun ja imeskelevät lähettyvillä olevia kohteita ja erittävät sylkeä sitten itseensä, näin ne puolustautuvat vihollisilta.

[muokkaa] Ravinto

Siilit ovat kaikkiruokaisia. Pääasiassa niiden ravinto koostuu hyönteisistä, hämähäkeistä ja madoista, mutta siilit syövät myös suurempia eläimiä kuten käärmeitä, sammakoita, sisiliskoja sekä linnun-, hiiren- ja myyränpoikasia. Siili käyttää ravinnokseen myös sieniä ja kasvisravintoa kuten terhoja, siemeniä ja marjoja.

[muokkaa] Pihasiilin ruokkiminen

Pihasiileille voi tarjota esimerkiksi keitettyjä silakoita ja murskattuja maapähkinöitä. Silakat tulee keittää kalassa mahdollisesti piilevien loisten tappamiseksi, ja estää näin niiden leviämistä siilin elimistöön. Siileille voi tarjota myös vaikkapa kissanruokaa: sekä kuiva- että märkäruokaa, koska ne eivät sisällä kovin suuria määriä suolaa tai voimakkaita mausteita jotka voivat olla haitallisia siilille.

Siileille voi tarjota myös ruuantähteitä, muttei valmiita einesruokia tai makkaraa niiden sisältämän suolan vuoksi. Siileille voi siis tarjota melkeimpä mitä tahansa laktoositonta, suolatonta ja mausteetonta kotiruokaa tai tähteitä. Siileille annettavan ravinnon tulee olla myös vähärasvaista että vältetään siilien luonnoton lihominen ja maksan rasvoittuminen. Syksyisin siileille voi kuitenkin antaa rasvaisempaa ruokaa joka on hyödyllistä niiden talvea varten itselleen keräävää rasvakerrosta varten.

Juotavaksi siileille tarjotaan matalista astioista vettä, muttei väärästä luulosta huolimatta maitoa. Siilien elimistöstä puuttuu laktoosia hajottava entsyymi, laktaasi, eli ne ovat laktoosi-intolerantteja. Siileille voi kuitenkin tarjota pieniä määriä piimää laktoositonta ja rasvatonta maitoa. [2]

[muokkaa] Lisääntyminen

Siilin pariutumisaika ulottuu keväästä pitkälle alkukesään. Kantoaika on viidestä kuuteen viikkoa ja yhdessä poikueessa on kahdesta kymmeneen sokeaa, vaaleanpunaista ja pehmeäpiikkistä poikasta. Ne seuraavat ja imevät emoa kuusiviikkoisiksi, minkä jälkeen ne alkavat elää itsenäisesti. Siilit saavuttavat sukukypsyyden vuoden ikäisinä, mutta yli puolet poikasista menehtyy ennen sitä. Jos poikaset selviytyvät ensimmäisen talven yli, ovat eloonjäämismahdollisuudet hyvät. Siili voi elää 7-vuotiaaksi.

[muokkaa] Talvehtiminen

Siili talvehtii esimerkiksi lehtikasassa. Talvehtimispaikka ei saa olla liian kostea, mutta sen pitää olla melko lämmin. Siili vaipuu talvihorrokseen, jolloin sen elintoiminnot hidastuvat selvästi. Horroksessa siilin ruumiinlämpö voi laskea +2 – +4:n asteen vaiheille. Siili hankkii kesällä talveksi rasvakerroksen, joka toimii talvilevon aikana polttoaineena ja eristävänä kerroksena. Monet muut nisäkkäät vaipuvat talviuneen, joka on paljon virkeämpi olotila.

Suomessa monet siilit kuolevat talvella jos niiden keräämä rasvakerros ei ole riittävän paksu, tai niiden pesät vaurioituvat tai kastuvat. Myös leudot talvet harventavat siilikantoja: siilit saattavat herätä talvihorroksesta liian aikaisin jos talven aikana tulee leutoa ja lumet sulavat. Uudet pakkaset kuitenkin yleensä koituvat siilien kohtaloksi koska siilit kuluttavat herätessään paljon energiaa, eivätkä välttämättä ehdi suojautua uudestaan talven varalle. Vähälumisuus on myös haitallista: paksut lumikerrokset – jotka kestävät läpi talven – pesien ympärillä, pitävät pesän lämpötilan sopivana ja parantavat siilin selvitytymismahdollisuuksia.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 13.10.2008.
  2. ↑ Suomen Siiliyhdistys ry: Siilin ravinto

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Siili
Henkilökohtaiset työkalut