Tiamiini

Wikipedia
Ohjattu sivulta B1-vitamiini
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiamiini
3D-malli tiamiinimolekyylistä

Tiamiini eli B1-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista vesiliukoisista vitamiineista. Tiamiinia tarvitaan ruoan muuntamiseen energiaksi. Se toimii karboksylaasin ja monien muiden entsyymien koentsyyminä.

Sisällysluettelo

Tiamiini elimistössä [muokkaa]

Tiamiinipyrofosfaatti (TPP)

Kaikki B-vitamiinit ovat entsyymien tarvitsemien koentsyymien esiasteita. Tiamiini muodostaa aktiivisia fosforihappoestereitä, joista tavallisin on tiamiinipyrofosfaatti (TPP) ja jotka toimivat koentsyymeinä. Tiamiini osallistuu yli 20 erilaiseen aineenvaihdunnan entsyymijärjestelmään.[1] Se on mm. osa karboksylaasientsyymiä, jota tarvitaan hiilihydraattien ja rasvojen metaboliassa. Tiamiini on muun muassa kolmen Krebsin kierron glykolyysissa vaikuttavan entsyymin kofaktori: transketolaasin, joka muuntaa 2,3-difosfaattiglyseraattia (2,3-DG) pentoosifosfaattireitille, pyruvaatti­dehydrogenaasin, joka kytkee palorypälehapon (pyruvaatin) asetyylikoentsyymi A:han (CoA) ja ohjaa sen Krebsin kiertoon, sekä alfa-ketoglutaraattidehydrogenaasin, joka kiihdyttää Krebsin kiertoa muuntamalla alfa-ketoglutaraattia sukkinyylikoentsyymi A:ksi (succinyl-CoA).[2] Tiamiini on tärkeä myös ääreishermoston toiminnalle.

Tiamiinin puutteessa palorypälehappoa kasaantuu kudoksiin, mikä aiheuttaa väsymystä, ärtyneisyyttä, hermosärkyä ja kävelyhäiriöitä. Pitkäaikainen puute aiheuttaa beriberitautia, joka johtaa sydämen toimintahäiriöön ja lopulta kuolemaan.

Itämerellä lohissa esiintyvä M74-oireyhtymä aiheutuu tiamiinin puutteesta, jonka takia kalojen jälkeläiset kuolevat ruskuaispussivaiheessa.

Tiamiinin tarve ja saanti [muokkaa]

Tiamiinin tarve riippuu mm. ravinnon hiilihydraattien määrästä. Myös runsas alkoholin käyttö lisää tiamiinin tarvetta.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan tiamiinia tulisi saada 0,12 mg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti eli aikuisilla naisilla noin 1,0-1,1 mg/vrk ja miehillä 1,4-1,5 mg/vrk. Raskaana olevilla ja imettäville naisilla tiamiinin tarve on hieman suurempi. Lapsilla suositus vaihtelee iän mukaan.[3] Suomalaiset saavat tiamiinia keskimäärin: naiset 1,1 mg/vrk (0,16 mg/MJ) ja miehet 1,5 mg/vrk (0,16 mg/MJ). Suosituksiin verrattuna tiamiinia saadaan enimmäkseen riittävän runsaasti, mutta merkittävällä osalla väestöstä saanti on pienempää kuin keskimääräinen tarve. Ravintoainevalmisteista saatava tiamiini parantaa kuitenkin tilannetta. Suomalaisten ravinnosta saatava tiamiini tulee pääosin viljavalmisteista ja liharuoista sekä kasviksista.[4]

Tiamiinia on kaikissa ruoka-aineissa lukuun ottamatta eräitä pitkälle jalostettuja elintarvikkeita. Erityisen runsaasti tiamiinia on täysjyväviljoissa, herneissä, sienissä, vähärasvaisessa sianlihassa ja sisäelimissä.

Diabeetikon tiamiinin tarve näyttää olevan normaalia suurempi, sillä diabeetikko erittää tätä vitamiinia 15 kertaa nopeammin virtsaan kuin ei-diabeetikko.[5] Seurauksena on usein tiamiinin puute. Warwickin yliopiston tutkimuksessa tyypin 1 diabeetikoiden plasman tiamiinipitoisuus oli keskimäärin 15.3 nmol/l, tyypin 2 diabeetikoiden 16.3 nmol/l ja terveiden verrokkien vastaavasti 64.1 nmol/l. [Suomessa Yhtyneet Kliiniset Laborarotoriot antaa plasman tiamiinin (fB-B1-Vit) viitearvoiksi 75–220 nmol/l.] Brittidiabeetikoilla tiamiinin pitoisuus oli siten keskimäärin noin 75 % pienempi kuin terveillä verrokeilla. Puute altistaa valtimomuutoksille, sanovat tutkijat. Vajausta voi olla vaikea korjata ilman vitamiinilisää. Sitä voidaan ottaa tiamiinina tai sen rasvahakuisena (lipofiilisena)muotona, benfotiamiinina[6][7][8].[9][10]

Katso myös [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ Leena Peltosaari, Hilkka Raukola: Ravitsemustieto. Otava 1995. ISBN 951-1-13655-0
  2. ↑ Giusti C, Gargiulo P. Advances in biochemical mechanisms of diabetic retinopathy. Eur Rev Med Pharmacol Sci. 2007;11(3): 155-63. Review Free Ful Text
  3. ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 10.10.2008.
  4. ↑ Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 10.10.2008.
  5. ↑ Thornalley PJ, Babaei-Jadedi R, Al Ali H, et al. High prevalence of low plasma thiamine concentration in diabetes linked to a marker of vascular disease. Diabetologia 2007 Aug 4 Abstract
  6. ↑ Karachalias N, Babaei-Jadidi R, Kupich C, Ahmed N, Thornalley PJ. High-dose thiamine therapy counters dyslipidemia and advanced glycation of plasma protein in streptozotocin-induced diabetic rats. Ann N Y Acad Sci. 2005;1043:777-83. Abstract
  7. ↑ Babaei-Jadidi R, Karachalias N, Ahmed N, Battah S, Thornalley PJ. Prevention of incipient diabetic nephropathy by high-dose thiamine and benfotiamine. Diabetes. 2003;52(8):2110-20. Abstract
  8. ↑ Ahmed N, Thornalley PJ. Advanced glycation endproducts: what is their relevance to diabetic complications? Diabetes Obes Metab. 2007;9(3):233-45 Free Full Text
  9. ↑ Thornalley PJ. The potential role of thiamine (Vitamin B1) in diabetic complications. Current Diabetes Reviews 2005;1(3)287-298 Ingentaconnect.com Abstract
  10. ↑ Thornalley PJ, Babaei-Jadedi R, Al Ali H, et al. High prevalence of low plasma thiamine concentration in diabetes linked to a marker of vascular disease. Diabetologia 2007 Aug 4. Warwick University Press Release

Aiheesta muualla [muokkaa]

Vitamiinit

Retinoli (A) | B-vitamiinit (tiamiini (B1), riboflaviini (B2), niasiini (B3) pantoteenihappo (B5), pyridoksiini (B6), biotiini (B7), foolihappo (B9) syanokobalamiini (B12)
koliini | C-vitamiini (C) | D-vitamiini (D) | E-vitamiini (E) | K-vitamiinit (fyllokinoni (K1), menakinonit (K2) menatetrakioni eli menakinoni-4 (MK-4), menakinoni-7 (MK-7), menadioni (K3), synteettinen (K4), synteettinen (K5) )

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tiamiini&oldid=13132217