Vadelma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vadelma
Illustration Rubus idaeus0.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Vatukat Rubus
Laji: idaeus
Kaksiosainen nimi
Rubus idaeus
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vadelma Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vadelma Commonsissa

Vadelma (Rubus idaeus) eli vaarain, vaapukka tai vattu on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas. Sillä on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot.[2] On olemassa myös viljelty syysvadelmalajike, joka tuottaa satoa ensimmäisen vuoden versoihin.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vadelmapensas voi kasvaa kaksi metriä korkeaksi. Normaalisti se on 50–150 senttimetriä korkea. Vadelman varsi on yleensä piikikäs. Sen vihreät lehdet ovat sahalaitaisia. Vadelman kukka kasvaa noin yhden senttimetrin kokoiseksi ja on normaalisti vihertävänvalkoinen. Itse marja on väriltään kypsänä tummanpunainen.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisiä vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja typpipitoisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua, vaan katoaa metsän varttuessa. Vadelma on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä se on harvinainen.

Käyttö ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vadelmissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita on runsaasti varsinkin aurinkoisina kesinä. Kivennäis- ja hivenaineista vadelmassa on runsaasti etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan myös siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia. Vadelman lehdistä voi tehdä teetä ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää. Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg/100 g; venäläisissä tutkimuksissa jopa kaksinkertaisesti tämä määrä. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, mutta toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana.

Puutarhavadelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vadelmasta on jalostettu viljelyyn sopivia muotoja, jotka tuottavat esimerkiksi suurempia marjoja ja suurempaa satoa. Tavallisimpia lajikkeita ovat Muskoka ja Ottawa.[3]

Vadelman tuholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintoainesisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vadelma

100 grammaa tuoreita vadelman marjoja sisältää ravintoaineita keskimäärin[4]:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. Anderberg, A & A-L: / Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 3.6.2009. (ruotsiksi)
  3. Puutarhavadelma, Ruokatieto.fi, viitattu 19.9.2010
  4. Yrttitarha: Vadelma Viitattu 14. heinäkuuta 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]