Carl von Linné

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl von Linné
Carl Linnaeus
Alexander Roslinin maalaus Linnéstä vuodelta 1775
Alexander Roslinin maalaus Linnéstä vuodelta 1775
Syntynyt 23. toukokuuta 1707
Ruotsin lippuRåshult, Älmhult, Ruotsi
Kuollut 10. tammikuuta 1778 (70 vuotta)
Ruotsin lippu Uppsala, Ruotsi
Asuinpaikka Ruotsi
Kansallisuus ruotsalainen
Tutkimusala Zoologia, lääketiede, botaniikka
Instituutti Uppsalan yliopisto
Harderwijkin yliopisto
Tunnetuimmat työt Taksonomia
Uskonnollinen kanta Ruotsin kirkko
Allekirjoitus Allekirjoitus

Carolus Linnaeus (myöhemmin Carl von Linné, Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?; (23. toukokuuta 170710. tammikuuta 1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä, ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta "Luoja loi mutta Linné järjesti". Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten "kasvitieteilijöiden ruhtinas", "Uppsalan uusi Adam" ja "kukkaiskuningas".[1]

Elämä ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl von Linné (Linnaeus) oli luterilaisen papin poika, joka syntyi ja kasvoi Ruotsissa syrjäisellä maaseudulla. Hänestä piti tulla kirkonmies, mutta hän peri isältään kiinnostuksen kasvitieteeseen. Kymnaasissa hän opiskeli klassisia kieliä, kirjallisuutta ja teologiaa, mutta hänen opettajansa Johan Rothman huomasi oppilaansa kiinnostuksen kasvitieteeseen. Linnaeus opiskeli ensin teologiaa, mutta siirtyi pian lääketieteeseen. Hän opiskeli Lundin ja Uppsalan yliopistoissa. Jo 23-vuotiaana hän alkoi Upsalassa valmistella käsikirjotusta, josta syntyi teos Fundamenta Botanica (Kasvitieteen perusteet).

Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi teos Flora Lapponica (1737). Tutkimusmatkansa jälkeen hän siirtyi Alankomaihin, missä julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae. Alankomaissa hänen opettajansa ja tukijansa oli Hermann Boerhaave. Systema Naturae loi pohjan nykymuotoiselle systemaattiselle luokittelulle. Linnaeus palasi vuonna 1738 Ruotsiin harjoittamaan lääkärin ammattia ja meni seuraava vuonna naimisiin Sara Lisa Moraean kanssa. Vuonna 1741 hänet nimitettiin Uppsalan yliopistoon lääketieteen professoriksi, mutta hän vaihtoi pian viran kasvitieteen professuuriin. Saadessaan aatelissarvon hän otti nimekseen von Linné.

Teoreettiset ideansa Linné kiteytti teoksessaan Philosophia Botanica (1751). Linnén merkittävin saavutus oli tieteellisen taksonomian kehittäminen. Tavoite luokitella kaikki kasvit, eläimet ja kivet sekä antaa niille yleispätevät nimet oli omana aikanaan mullistava.[2] Hän jakoi eliöt luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Eläimet jaettiin kuuteen luokkaan: nelijalkaiset, linnut, amfibit, kalat, hyönteiset ja madot. Kasvit jaettiin heteiden ja emien mukaan 24 luokkaan. Linné ei koskaan täysin perustellut teorioitaan kuten hänen edeltäjänsä Theofrastos, Andrea Cesalpino, Joachim Jung ja John Ray olivat tehneet. Hän ilmaisi näkökantansa aforismein, mutta ei selittänyt niitä. Nykytieteen näkökulmasta Linnén jaottelut vaikuttavat keinotekoisilta, sillä siihen aikaan ei vielä tunnettu evoluutioteoriaa eikä eliölajien keskinäisiä sukulaissuhteita.

Linné otti teoksissaan laajalti käyttöön binominimet: Latinankieliset kuvailevat nimet korvattiin lyhyemmällä kaksiosaisilla nimillä. Esimerkiksi marjalyhtykoison kuvaileva nimi; physalis amno ramosissime ramis angulosis glabris foliis dentoserratis korvattiin nimellä Physalis angulata.

Merkitys Suomelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jonas Forsslundin pronssinen Carl von Linnén muotokuva vuodelta 1807 Eläinmuseossa Helsingissä.

Linné vaikutti merkittävästi suomalaiseen luonnontutkimukseen erityisesti oppilaidensa kautta, joista tunnetuimpia lienevät Pehr Kalm ja Suomen lääketieteen isäksi kutsuttu Johan Haartman. Myös 1800-luvun luonnontutkijat arvostivat häntä. Elias Lönnrot, joka laati ensimmäisen suomalaisen kasvion, antoi Linnélle nimityksen "ikimainio". Sakari Topelius kuvasi Linnétä vielä suurellisemmin sanoin: "Vielä kauan hänen kuoltuaan muistelevat lapset hänen nimeään. Viisaat maailmassa sanovat toisilleen: Se oli mainio mies! Kun iltatuuli heiluu puissa, kukissa ja heinissä, kuulet maailman suhisevan ja melkein sanovan toisilleen näin: Hän oli mies, joka rakasti meitä ja ymmärsi meitä, oli nimeltä Carl von Linné. Se oli mainio mies!".[3]

Suomalaisissa kasvioissa esiteltiin Linnén järjestelmä aina 1970-luvulle saakka, ehkä pitempään kuin missään muualla maailmassa.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linné kirjoitti elämäkertansa kolmeen kertaan ennen kuin oli tulokseen tyytyväinen.[1] Ruotsalainen kirjailija Magnus Florin on kirjoittanut Linnén elämän loppuvaiheita kuvaavan romaanin Trädgården (Bonniers, 1995) ISBN 91-0-057071-0

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl von Linnénea esittävä patsas Tukholman Humlegårdenissa.

Linnén aikalainen, hollantilainen kasvitieteilijä Gronovius, antoi hänen kunniakseen vanamolle nimen Linnaea. Linné otti vuonna 1753 kasvin tällä nimellä mukaan teokseensa Species Plantarum, joka on kasvien tieteellisten nimien määrittelyn lähtökohta.[4]

Carl von Linnén patsas pystytettiin vuonna 1885 Tukholmaan Humlegårdenin puistoon.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A.G. Morton: Kasvitieteen historia. Kuvaus kasvitieteen vaiheista muinaisajoista nykypäivään, s. 198-201. Suom. Johannes Enroth ja Ilkka Kukkonen. Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-756-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aarrekammion järjestäjä. Yliopisto, 2007, nro 5, s. 26.
  2. Aarrekammion järjestäjä. Yliopisto, 2007, nro 5, s. 27.
  3. Ikimainio luonnontieteilijä Carl von Linné 11.07.2007. Yle. Viitattu 2.11.2010.
  4. Anderberg, Arne: Linnaea L. Den virtuella floran. 1996. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.8.2008. (ruotsiksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Linné, Carl von: Lapinmatka 1732. (Lapplandsresa år 1732, 1889.) Suomentanut Tuomo Itkonen. 2. tarkistettu painos (1. painos 1969). Käännöksen tarkistanut ja täydentänyt Ilkka Kukkonen. Hämeenlinna: Karisto, 1993. ISBN 951-23-3191-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl von Linné.