Vanamo

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vanamo
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Dipsacales
Heimo: Vanamokasvit Linnaeaceae
Suku: Vanamot Linnaea
Laji: borealis
Kaksiosainen nimi
Linnaea borealis
L.
Alalajit
  • Linnaea borealis ssp. borealis
  • Linnea borealis ssp. americana
  • Linnea borealis ssp. longiflora
Katso myös
  Vanamo Wikispeciesissä

  Vanamo Commonsissa
Tämä artikkeli kertoo kasvista. Vanamo ja Linnea ovat myös etunimiä.

Vanamo (Linnaea borealis) on pieni, ainavihanta, varpu. Se on heimonsa vanamokasvien ainoa laji. Aikaisemmin vanamo luokiteltiin kuuluvan kuusamakasveihin.[1] Tieteellisen nimensä se on saanut Carl von Linnén mukaan, sillä se oli Linnén lempikasvi.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ulkonäkö ja koko

Rentokasvuinen vanamo kasvaa 0,5–1 metriä pitkäksi, joskus jopa pidemmäksi. Vanamon ohut varsi suikertaa usein sammalen pinnalla. Lehdet ovat pyöreähköt ja kasvavat kaksittain, ne talvehtivat kaksi vuotta ja kuolevat kolmantena. Hentoinen kukkavarsi nousee noin viiden sentin korkeuteen, ja siinä on kaksi vaaleanpunertavaa kellomaista kukkaa, jotka tuoksuvat varsinkin yöaikaan. Vanamo kukkii kesä-heinäkuussa.[1][3]

[muokkaa] Levinneisyys

Vanamo kasvaa kylmässä ilmastossa ja sitä löydetään Pohjois-Amerikan pohjoisosista, Pohjois-Aasiasta ja Pohjois-Euroopasta.[2] Se on yleinen koko Suomessa.[4]

[muokkaa] Elinympäristö

Vanamo on runsaimmillaan satavuotiaassa metsässä. Se viihtyy erityisesti mustikkatyyppiin kuuluvilla kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä. Sitä tapaa myös hakkuilta ja tienvarsilta. 1900-luvun puolivälissä vanamo kuului Suomen kahdenkymmenen yleisimmän kasvin joukkoon, mutta lajin määrä on 2000-luvun alkuun mennessä pudonnut puoleen. Tämä johtuu vanhojen metsien vähenemisestä.[1][3]

[muokkaa] Käyttö

Vanamo on vanha rohdoskasvi, jota on käytetty esimerkiksi Venäjällä hermosto- ja selkävaivoihin. Vanamoista tehdyn uutteen on uskottu myös auttavan rakkausasioissa. Kaunis, hento ulkonäkö ja kukan hyvä tuoksu on tuonut vanamon myös kaunokirjallisuuteen. Esimerkiksi runoilija Eino Leino kirjoittaa vanamosta runossaan Nocturne.[1]

[muokkaa] Kasviokuvia

Nordens Flora

Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz 1885

[muokkaa] Lähteet

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Vanha-Majamaa, Ilkka: Vanamo. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 231.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Vanha-Majamaa 2008, s. 231.
  2. ↑ 2,0 2,1 Anderberg, Arne: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 16.6.2009. (ruotsiksi)
  3. ↑ 3,0 3,1 Retkeilykasvio 1998, s. 340.
  4. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2008: kartat (Hakuavain: vanamo) Kasviatlas 2008. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 16.6.2009.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanamo
Henkilökohtaiset työkalut