Vanamo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kasvista. Muista merkityksistä katso Vanamo-täsmennyssivua.
Vanamo
Twinflower.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Dipsacales
Heimo: Vanamokasvit Linnaeaceae
Suku: Vanamot Linnaea
Laji: borealis
Kaksiosainen nimi
Linnaea borealis
L.
Alalajit
  • Linnaea borealis subsp. borealis
  • Linnaea borealis subsp. americana
  • Linnaea borealis subsp. longiflora
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vanamo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vanamo Commonsissa

Vanamo (Linnaea borealis) on pieni, ainavihanta varpu. Se on suvun vanamot (Linnaea) ainoa laji. Aikaisemmin vanamo luokiteltiin kuuluvan kuusamakasveihin (Caprifoliaceae).[1] Vanamo oli Carl von Linnén lempikasvi, joten hän antoi kasvin suvuksi omasta sukunimestään muokatun nimen. Lajinimi borealis merkitsee pohjoista.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rentokasvuinen vanamo kasvaa 0,5–1 metriä pitkäksi, joskus jopa pidemmäksi. Vanamon ohut varsi suikertaa usein sammalen pinnalla. Lehdet ovat pyöreähköt ja kasvavat kaksittain, ne talvehtivat kaksi vuotta ja kuolevat kolmantena. Hentoinen kukkavarsi nousee noin viiden sentin korkeuteen, ja siinä on kaksi vaaleanpunertavaa kellomaista kukkaa, jotka tuoksuvat varsinkin yöaikaan. Vanamo kukkii kesä-heinäkuussa.[1][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanamo kasvaa kylmässä ilmastossa ja sitä löydetään Pohjois-Amerikan pohjoisosista, Pohjois-Aasiasta ja Pohjois-Euroopasta.[2] Se on yleinen koko Suomessa.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanamo on runsaimmillaan satavuotiaassa metsässä. Se viihtyy erityisesti mustikkatyyppiin kuuluvilla kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä. Sitä tapaa myös hakkuilta ja tienvarsilta. 1900-luvun puolivälissä vanamo kuului Suomen kahdenkymmenen yleisimmän kasvin joukkoon, mutta lajin määrä on 2000-luvun alkuun mennessä pudonnut puoleen. Tämä johtuu vanhojen metsien vähenemisestä.[1][3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanamo on vanha rohdoskasvi, jota on käytetty esimerkiksi Venäjällä hermosto- ja selkävaivoihin. Vanamoista tehdyn uutteen on uskottu myös auttavan rakkausasioissa. Kaunis, hento ulkonäkö ja kukan hyvä tuoksu on tuonut vanamon myös kaunokirjallisuuteen. Esimerkiksi runoilija Eino Leino kirjoittaa vanamosta runossaan Nocturne.[1]

Kasviokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Vanha-Majamaa, Ilkka: Vanamo. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 231.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Vanha-Majamaa 2008, s. 231.
  2. a b Anderberg, Arne: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 16.6.2009. (ruotsiksi)
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 340.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2008: kartat (Hakuavain: vanamo) Kasviatlas 2008. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 16.6.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]