Kuusamakasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuusamakasvit
Ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum)
Ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Dipsacales
Heimo: Kuusamakasvit Caprifoliaceae
Juss.[1]
Synonyymit
  • Diervillaceae Pyck
  • Dipsacaceae, Juss., nom. cons.
  • Linnaeaceae Backlund
  • Loniceraceae Vest
  • Morinaceae Rafinesque
  • Scabiosaceae Martinov
  • Triplostegiaceae Airy Shaw
  • Valerianaceae Batsch[2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kuusamakasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kuusamakasvit Commonsissa

Kuusamakasvit (Caprifoliaceae, synonyyminä mm. Loniceraceae) on Dipsacales-lahkoon kuuluva kasviheimo. Siihen kuuluu 220–330 lajia jotka jaetaan 5–11 sukuun. Useimmat niistä elävät luonnonvaraisina pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, etenkin Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Kuusamakasveja kasvatetaan paljon myös koristekasveina. Kuusamakasvien kukat ovat kellomaisia ja usein hyvän tuoksuisia, hedelmä on usein pyöreä marja.

Heimon rajauksesta on eri mielipiteitä; esimerkiksi vanamokasvit ovat joidenkin tutkijoiden mukaan osa kuusamakasveja, toisten mukaan oma heimonsa Linnaeaceae.[3]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikessa laajuudessaan kuusamakasvien heimo käsittää nykyään seitsemän alaheimoa.[4]

Keltavuohenkuusama (Diervilla lonicera).

1. Diervilloideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimoon kuuluvat vuohenkuusamat (Diervilla) ja kotakuusamat (Weigela). Ne ovat pensaita, joiden kukissa on mesiäinen teriön tyvellä, karvaiset heteenpalhot, kahdesta emilehdestä muodostunut yhdislehtinen sikiäin, paljon siemenaiheita ja liiteluomaisesti avautuva nokkamainen hedelmä. Suvuissa on yhteensä 16 lajia, jotka kasvavat Itä-Aasiassa ja Yhdysvaltain kaakkoisosassa.[5]

Tähkäkuusama (Leycesteria formosa).

2. Caprifolioideae Eaton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvit ovat pensaita, joskus puita. Lehdet ovat ehytlaitaiset, sulka- tai kourasuoniset. Kukassa on pieni verhiö, neljä tai tavallisemmin viisi hedettä, joiden palhot ovat kaljuja, ja kolmesta tai harvemmin neljästä emilehdestä muodostunut yhdislehtinen sikiäin. Joskus vain osa emilehdistä on fertiilejä, ja kutakin emilehteä kohden on yhdestä kahdeksaan siemenaihetta. Hedelmä on marjamainen (kuusamat) tai luumarjamainen (lumimarjat).[6]

Alaheimo kasvaa pääasiassa pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, erityisesti Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikan itäosassa. Lajeja on yhteensä 220, ja ne luokitellaan viiteen sukuun kuuluviksi. Eniten lajeja on kuusamien suvussa (Lonicera), siinä on 180 lajia.[7]

Alaheimon suvut:[8]

3. Linnaeoideae Rafinesque[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimoon kuuluu pääasiassa pensaita, kun taas eräät lajit ovat enemmän tai vähemmän ruohovartisia. Kukissa on neljä- tai kuusilehtinen ulkoverhiö (epicalyx), ja uloin terälehti on mettä erittävä ja turvonnut. Heteenpalhot ovat karvaisia. Hedelmä on usein muuntuneen verhiön ja/tai kukan suojusten suojaama. Alaheimossa on kuusi sukua ja 32 lajia, jotka ovat levinneet sirkumboreaalisesti (vanamot), Meksikoon (Abelia) ja Kiinaan ja Japaniin (viisi sukua).[9]

Suvut:[10]

  • Abelia R. Brown – abeliat
  • Diabelia Landrein
  • Dipelta Maximowicz
  • Kolkwitzia Graebner – kellokuusamat
  • Linnaea Linnaeus – vanamot
  • Vesalea Martens & Galeotti

4. Nimeämätön alaheimo: Zabelia Makino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun neljä lajia ovat pensaita ja kasvavat Keski-Aasiassa Tienšanin vuoristossa ja Kauko-Idässä. Lehdet ovat ehytlaitaisia, ja kanta on turvonnut ja peittää hankasilmun. Ulkoverhiössä on kuusi tai 14 lehteä. Mesiäinen koostuu neljästä tiiviistä karvarivistä.[11]

Vitikiehkurio (Morina longifolia).

5. Morinoideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimon kasvit ovat rotevia monivuotisruohoja, joilla on eteerisiä öljyjä. Varret ovat onttoja. Lehdet sijaitsevat vastakkaisesti ja lehtipari on kasvanut kannoistaan yhteen. Lehdet ovat piikkisiä tai pariosaisia, harvoin ehytlaitaisia, ja kourasuonisia. Kukinto koostuu perättömistä ja kiehkuraisista viuhkoista. Kukissa on 12-särmäinen ulkoverhiö, ja kukat ovat vahvasti vastakohtaisia. Verholehtiä on neljä, ja hedeparit kiinnittyvät teriötorveen eri korkeuksille. Siemenissä on kirjava endospermi.[12]

Alaheimossa on kaksi tai kolme sukua (mm. kiehkuriot, Morina) ja 13 lajia. Levinneisyys ulottuu hajanaisesti Balkanilta Keski-Aasiaan ja Kiinaan.[13]

Punavirma (Centranthus ruber).

6. Valerianoideae Rafinesque[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimo on entinen heimo virmajuurikasvit (Valerianaceae), ja sen edustajat ovat usein pahanhaluisia ruohoja, joilla on vastakkaiset ja toisinaan pareittain toisiinsa kiinni kasvaneet lehdet ja melko pienet kukat. Toisinaan kasvit ovat kaksikotisia, jolloin hede- ja emikukat sijaitsevat eri kasviyksilöissä. Kukinto on viuhkomainen. Yhdislehtinen teriö on enemmän tai vähemmän säteittäinen, ja kukassa on tukilehtiä muttei ulkoverhiötä. Verhiö on pieni, ja uloin terälehti on tavallisesti kannuksellinen. Heteitä on yhdestä viiteen, tavallisesti kuitenkin kolme. Hedelmä on verhiön suojaama.[14]

Alaheimoon kuuluu 17 sukua ja 315 lajia, jotka kasvavat pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, erityisesti Välimerenmaissa, ja Etelä-Amerikan Andeilla, missä kasvaa puolet alaheimon lajeista. Runsaslajisimmat suvut ovat virmajuuret (Valeriana) ja vuonankaalit (Valerianella). Edellisessä on 200 lajia, jälkimmäisessä 80.[15]

Virmajuurikasvisuvut:[16]

  • Aligera Suksd.
  • Aretiastrum (DC.) Spach
  • Astrephia Dufr.
  • Belonanthus Graebn.
  • Centranthus Lam. & DC. – virmat
  • Fedia Gaertn. – virmakat
  • Nardostachys DC. – nardusjuuret
  • Patrinia Juss. – keltavirmat
  • Phuodendron (Graebn.) Dalla Torre & Harms
  • Phyllactis Pers.
  • Plectritis (Lindl.) DC.
  • Pseudobetckea (Hock) Lincz.
  • Stangea Graebn.
  • Valeriana L. – virmajuuret
  • Valerianella Mill. – vuonankaalit
Tuoksutörmäkukka (Scabiosa canescens).

7. Dipsacoideae Eaton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimoa on aiemmin pidetty omana purtojuurikasvien heimona (Dipsacaceae). Siihen kuuluu ruohoja, jotka voivat olla joskus pensasmaisia. Lehdet ovat vastakkaisasentoisia. Kukinto on tavallisesti mykerömäinen ja suojuslehdellinen. Kukat ovat enemmän tai vähemmän vastakohtaisia, ja niissä on hyvin kehittynyt ulkoverhiö. Hedelmä on kuiva ja yksisiemeninen.[17]

Alaheimon 11 sukua ja 290 lajia kasvaa Euraasiassa Pohjois-Euroopasta Malaijien saaristoon asti, Pohjois- ja Itä-Afrikassa. Erityisen runsaasti lajeja on Välimerenmaissa. Runsaslajisimpia sukuja ovat törmäkukat (Scabiosa, 80 lajia), kirahvinkukat (Cephalaria, 65 lajia) ja ruusuruohot (Knautia, 60 lajia).[18]

Suvut:[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  3. Watson, L., and Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992-2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  4. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  5. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  6. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  7. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  8. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/genera/caprifoliaceaegen.html
  9. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  10. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/genera/linnaeaceaegen.html
  11. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  12. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  13. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  14. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  15. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  16. http://data.kew.org/cgi-bin/vpfg1992/genlist.pl?Valerianaceae
  17. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  18. Stevens 2001, viittaus 20.12.2014
  19. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/genera/dipsacaceaegen.html