Marja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo marjan yleiskielisestä merkityksestä. Marja (kasvitiede) kertoo marjasta kasvitieteellisessä mielessä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Puolukoita
Ahomansikoita

Marja on gastronomiassa ja yleiskielessä pienehkö, pyöreähkö ja mehevä hedelmä.

Marjoihin kuuluu kasvitieteellisesti marjoja, luumarjoja sekä kerrannaisluumarjoja (esimerkiksi vadelman, karhunvatukan, lakan, mesimarjan ja lillukan marjat). Jotkin marjoiksi kutsutut ovat kasvitieteellisesti pohjushedelmiä (esimerkiksi mustikan, puolukan, juolukan, karpaloiden ja herukoiden marjat).[1] Myös katajien meheviä käpyjä kutsutaan usein marjoiksi, vaikka ne eivät käpyinä ole hedelmiä.[2]

Monet marjat ovat syötäviä, ja marjoja onkin aina kerätty ja nautittu ravintona eri tavoin. Jotkin marjat, kuten sudenmarjan ja kielon marjat ovat myrkyllisiä.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjassa on usein vahapeitteinen kuori, joka suojaa siemeniä ympäröivää mehevää keskikerrosta, maltoa. Useimpien marjojen sisällä on useita siemeniä, joidenkin sisällä vain yksi. Mansikan siemenet ovat mansikan pinnalla näkyvien pähkylöiden sisällä.[1]

Luonnonmarjat ja puutarhamarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjat jaetaan luonnonmarjoihin sekä viljeltyihin eli puutarhamarjoihin. Metsissä kasvavia marjoja kutsutaan metsämarjoiksi.[1]

Pohjoismaissa kasvaa nykyisin noin 50 luonnonmarjaa, joista 37 on syötäviä ja 20 yleisesti kerättyjä. Pohjolan tärkeimmät luonnonvaraiset marjat ovat puolukka, mustikka, lakka, tyrni, isokarpalo ja mesimarja.[3] Eteläisessä Euroopassa tärkeitä luonnonmarjoja ovat karhunvatukka ja herukat.[4]

Eräs merkittävä puutarhamarja on puutarhamansikka, joka on Pohjolassa ruokakäytössä syrjäyttänyt ahomansikan. Muita puutarhamarjoja ovat esimerkiksi vatukat ja herukat.[5] Nykyisin tärkeä viljelykasvi kirsikka on kotoisin Länsi-Aasiasta.[6]

Ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttötavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikkapiirakkaa

Marjat ovat tärkeä elintarviketeollisuuden raaka-aine. Marjoista voi tehdä juomia, kuten mehua, marjaviiniä tai marjalikööriä. Hilloa valmistetaan usein marjoista. Luontaistuote- ja ravintolisäteollisuus valmistaa marjoista erilaisia tuotteita. Marjoja käytetään myös lääketeollisuudessa.[7]

Monet linnut ja villieläimet syövät marjoja ja toimivat samalla niiden siementen levittäjinä. Karhulle marjat ovat loppukesällä ja alkusyksyllä sen tärkeintä ravintoa. Myyrät tuhoavat joskus marjasatoja.[8]

Kulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset syövät nykyisin noin 13–14 kiloa marjoja vuodessa henkeä kohti. Marjojen kulutus alkoi kasvaa vasta 1970-luvulla, kun pakastimet yleistyivät ja tieto marjojen terveysvaikutuksista levisi.[9]

Ennen pakastimen keksimistä marjoja syötiin Suomessa lähinnä syksyisin puolukkasurvoksen muodossa[9], sillä puolukan säilömiseen ei tarvitse hankkia säilyvyyttä parantavia aineita[10]. 1940-luvun jälkeen alkanut sokerin laajamittainen käyttö[11] mahdollisti sen, että muitakin marjoja kuin puolukkaa saatettiin nauttia myös satokauden ulkopuolella, koska marjoja kyettiin keittämään hilloiksi ja mehuiksi[9].

Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjat sisältävät monipuolisesti suojaravintoaineita, kuten vitamiineja ja kivennäisaineita. Monissa marjoissa on runsaasti esimerkiksi C-vitamiinia. Marjojen siemenöljyissä on kerta- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja.[12]

Marjat sisältävät vain vähän energiaa, joten niillä on korkea ravintoainetiheys. Kuidun lähteenä marjat ovat hieman parempia kuin hedelmät ja tomaatit. Marjojen kuitu on pääasiassa veteen liukenematonta kuitua.[12]

Kaikissa marjoissa ei kuitenkaan ole samoja ominaisuuksia ja sen takia ihmisen kannattaa syödä monipuolisesti erilaisia marjalajeja: puolukkaa, mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, herukoita, karviaisia, aroniaa ja pihlajanmarjoja.[13]

Muut aineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjat sisältävät runsaasti polyfenoleja, kuten flavonoideja, fenolihappoja ja tanniineja. Marjojen flavonoideja ovat antosyaanit, flavonolit ja katekiinit, fenolihappoja hydroksikanelihapot ja hydroksibenstoehapot, ja tanniineja ellagitanniinit sekä oligo- ja polymeeriset proantosyanidiinit.[12]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syöpä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 julkaistun suomalaisen väitöskirjatutkimuksen mukaan koe-eläiminä käytettyjen hiirten paksusuolen syövän kasvaimet pienenivät ja niiden lukumäärä väheni, kun 10 prosenttia ruokavalion kaloreista korvattiin kuivatulla puolukalla, lakalla tai valkoherukalla siten, että muista hiilihydraatinlähteistä saadut kalorit vähenivät samassa suhteessa. Samana vuonna julkaistussa kanadalaistutkimuksessa havaittiin, että mustaherukkatuoremehun lisääminen kasvualustaan hidasti huomattavasti laboratoriossa kasvatettujen vatsa-, suolisto- eturauhas- ja rintasyöpäsolujen kasvua. Sama koski myös vadelma-, karpalo-, karviais-, tyrni ja valkoherkkamehua.[14][15] 2020-luvulla tehdyssä suomalaisessa interventiotutkimuksessa havaittiin, että päivittäinen marjasekoitus, jossa on 200 grammaa mustikoita, puolukoita, hillaa, vadelmaa, mansikkaa ja mustaherukkaa saattaa mahdollisesti ehkäistä paksusuolen syöpää.[16]

Sokeriaineenvaihdunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjoissa esiintyvillä resveratrolilla ja ursolihapolla saattaa olla terveyttä edistäviä vaikutuksia[12]. Marjat aiheuttavat lisäksi sokeria vähemmän veren insuliinitason nousua ja verensokerin heilahteluja[17].

Matala-asteinen tulehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että puolukka, mustikka ja lakka vähentävät hiirillä lihavuuden aiheuttamaa matala-asteista tulehdusta[18].

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravitsemusterapeutti Leena Putkosen mukaan marjojen antioksidantit hankaloittavat taudinaiheuttajabakteerien toimintaa. Marjoilla näyttäisi olevan myös muistia suojelevia ja silmien terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Marjat sisältävät lisäksi suolistomikrobien ravinnoksi soveltuvaa kuitua.[13]

Säilöminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjoja voi säilöä esimerkiksi pakastamalla, hilloamalla, umpioimalla, kuivaamalla tai vesisäilömällä[19].

Myrkylliset marjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvavia myrkyllisiä marjoja ovat esimerkiksi näsiä, oravanmarja, mustakonnanmarja ja sudenmarja.[20]

Kerääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikanpoimintaa
Pääartikkeli: Marjastus

Ihmiset ovat poimineet marjoja ruoakseen esihistorialliselta ajalta asti. Viljelyn ja kasvattamisen kausi alkoi antiikin ajalla.[21] Marjanpoiminnan oikeus vaihtelee Euroopassa ja Pohjolassa. Suomessa jokamiehenoikeudet sallivat luonnonmarjojen poiminnan toisten mailta. Viljeltyjä marjoja voi kerätä itse itsepoimintatiloilta.[22]

Kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat Pohjois-Euroopassa kasvavat marjalajit esiintyvät laajalti myös Pohjois-Amerikassa ja Pohjois-Aasiassa. Golfvirran ansiosta Pohjolan luonnossa on marjoille suotuisat kasvuolosuhteet, sillä kesä on valoisa ja lämpötila sopiva. Tämä lisää marjojen aromiyhdisteiden, sokereiden ja antioksidanttien pitoisuuksia.[23]

Marjojen kasvupaikkatyypit jaetaan Suomen olosuhteiden perusteella kuuteen kategoriaan: karukkomaat, kuivat kankaat, kuivahkot kankaat, tuoreet kankaat, lehtomaiset kankaat ja lehdot. Useimmat Suomen luonnonmarjoista viihtyvät useammassa eri kasvupaikassa ja metsätyypissä. Useimmat syötävät marjat kasvavat kuivilla, kuivahkoilla tai tuoreilla kankailla ja karuilla rämeillä mäntyjen ja kuusten seuralaislajeina; näitä ovat esimerkiksi puolukka ja mustikka. Koivuvaltaisissa sekametsissä ja lehtimetsissä viihtyvät vadelma ja ahomansikka. Soilla kasvavat lakka ja isokarpalo, tuntureilla juolukat ja riekonmarjat, ja meren rannoilla ja saarilla tyrni.[23]

Kypsyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonmarjat kypsyvät lajista riippuen keskikesästä myöhäiseen syksyyn. Keskikesällä kypsyviä marjoja ovat ahomansikka, mesimarja, mustikka, lakka ja vadelma. Loppukesällä ja syksyllä kypsyvät puolukka, mustikka, vadelma, isokarpalo, variksenmarja, kataja ja pihlaja. Avoimilla paikoilla kasvavat marjat kypsyvät nopeammin kuin varjoisilla paikoilla kasvavat.[24]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat Pohjolan luonnonmarjat ovat yksikotisia, jolloin emi- ja hedekukat sijaitsevat samassa kasviyksilössä. Kaksikotisia ovat esimerkiksi tyrni ja lakka, jolloin hedelmöitykseen ja marjankehitykseen tarvitaan sekä emi- että hedekukinnollisia kasveja kasvamassa lähekkäin. Marjakasvit suosivat yleensä ristipölytystä. Itsepölytyskin voi onnistua, mutta se johtaa usein pieniin marjoihin, joissa on vähemmän itämiskykyisiä siemeniä. Useimmat marjat ovat hyönteispölytteisiä. Monet Suomen luonnonmarjat lisääntyvät kuitenkin pääasiassa kasvullisesti rönsyjen ja maavarsien avulla.[25]

Joissain marjalajeissa on erilaisia populaatioita, joiden marjat ovat erivärisiä. Läheistä sukua olevat marjat voivat risteytyä luonnossa. Suomessa tällaisia ovat mesimarja ja lillukka. Myös mustikka ja puolukka voivat risteytyä.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Klemettilä, Hannele & Jaakola, Laura: Mansimarjasta punapuolaan: Marjakasvien kulttuurihistoriaa. Maahenki, 2011. ISBN 978-952-5870-50-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Klemettilä & Jaakola 2011, s. 10–11.
  2. Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas, s. 42. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  3. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 33–34.
  4. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 44.
  5. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 26–29.
  6. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 47.
  7. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 70–74.
  8. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 54.
  9. a b c Hannu Lehto: Ruokailutottumukset ovat muuttuneet roimasti 50 vuodessa – lihan kulutus noussut huimasti, mutta miksi? KPK. 4.4.2019. Viitattu 5.8.2020. (suomeksi)
  10. Säilö puolukka näin – vanhanajan konsti todella toimii Ilta-Sanomat. 21.9.2016. Viitattu 5.8.2020. (suomeksi)
  11. Valkea viettelys Helsingin yliopisto. 19.12.2014. Viitattu 5.8.2020. (suomeksi)
  12. a b c d Selvitys marjojen terveysvaikutusten kliinisestä tutkimusnäytöstä 9.1.2013. Itä-Suomen yliopisto, Foodfiles. Viitattu 21.5.2017.
  13. a b Onko lempihedelmäsi tai -marjasi sokeripommi? Pitäisikö hedelmiä ja marjoja vältellä sokerin takia? yle.fi. Viitattu 15.12.2017.
  14. Inhibition of Cancer Cell Proliferation and Suppression of TNF-induced Activation of NFκB by Edible Berry Juice. ANTICANCER RESEARCH 27: 937-948 (2007) https://ar.iiarjournals.org/content/anticanres/27/2/937.full.pdf
  15. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/ec06458c-8cb0-4f31-af88-ddf43c226513/content
  16. Anna Sievinen: Miksi marjoja kannattaa syödä? Tiede Luonto -lehti 5/2023, sivut 34-35.
  17. https://www.researchgate.net/publication/346758151_Blackcurrant_Ribes_nigrum_lowers_sugar-induced_postprandial_glycaemia_independently_and_in_a_product_with_fermented_quinoa_a_randomized_crossover_trial
  18. Anna Sievinen: Miksi marjoja kannattaa syödä? Tiede Luonto-lehti 5/2023, sivut 34-35.
  19. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 61–70.
  20. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 161–163.
  21. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 8–9.
  22. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 48.
  23. a b Klemettilä & Jaakola 2011, s. 35.
  24. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 50–51.
  25. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 14.
  26. Klemettilä & Jaakola 2011, s. 14–15.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]