Laji

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo biologisesta lajista. Sana laji voi viitata myös urheilulajiin.
Orkidealajeja

Laji (lat. species, lyhenne sp., monikko spp.) on tieteellisessä luokittelussa käytettävä termi. Sitä käytetään biologiassa puhuttaessa eliöistä, jotka ovat joillakin tärkeillä tavoilla keskenään samankaltaisia. Taksonomisessa luokittelussa eliöt luokitellaan hierarkkiseen järjestelmään, joka heijastelee lajien välisiä sukulaisuussuhteita. Tämän luokittelun perusyksikkö on laji.

Maapallolla nykyään elävistä lajeista on kuvattu ja nimetty noin 1,4 miljoonaa. Arviot lajien todellisesta lukumäärästä vaihtelevat yleensä välillä 5—50 miljoonaa.[1]

Tieteellinen lajinimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biologiassa käytettyjen nimistösääntöjen mukaan lajin tieteellinen nimi koostuu kahdesta osasta (binominen nimistö), sukunimestä ja lajimääritteestä. Jälkimmäisestä käytetään kasvitieteessä myös nimitystä epiteetti. Esimerkiksi ihmisen lajinimi on Homo sapiens, jossa Homo tarkoittaa ihmisen sukua ja sapiens on lajimäärite, jonka käännös suomeksi on tässä tapauksessa "viisas". Hieskoivu taas on Betula pubescens, jossa Betula on koivujen suku ja pubescens epiteetti, jonka käännös on "nukkainen". Sukunimeä voidaan käyttää yksinkin, sillä jokaisella suvulla on eri nimi. Sen sijaan lajinimen jälkimmäinen osa ei ole yksinään käyttökelpoinen, sillä sama lajimäärite voi olla useilla lajeilla, jotka kuuluvat eri sukuihin (esim. tammien suvussa on laji Quercus pubescens eli nukkatammi).

Lajikäsitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännössä lajia ei voi määritellä yksiselitteisellä tavalla, vaan eri tilanteissa käytetään erilaisia lajikäsitteitä. Mikään tunnettu määritelmä ei sovi kaikkiin elämän muotoihin.[1]

Biologinen lajikäsite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmin käytetty lajikäsite on Ernst Mayrin määrittelemä biologinen lajikäsite, jonka mukaan eliöt kuuluvat samaan lajiin, jos ne pystyvät luonnonoloissa tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä keskenään. Tämän määritelmän mukaan hevonen ja aasi ovat eri lajeja, sillä niiden risteymät eli muulit ovat lisääntymiskyvyttömiä.

Biologisen lajikäsityksen etu on, että se pyrkii tunnistamaan sellaisia yksiköitä, jotka eivät ole vain ihmisen mielikuvituksen tuotetta, vaan joilla on todellista biologista merkitystä. Ongelmana on, että biologista lajikäsitystä on usein vaikea soveltaa käytäntöön. Läheskään aina ei ole mahdollista selvittää, voivatko eri populaatioihin kuuluvat yksilöt lisääntyä keskenään. Tämä on tilanne esimerkiksi silloin, kun populaatiot elävät eri maantieteellisillä alueilla, eivätkä niihin kuuluvat yksilöt koskaan kohtaa luonnossa. Maantieteellinen leviämiseste voi estää risteytymisen sellaisten populaatioiden välillä, jotka pystyisivät lisääntymään keskenään, jos ne tuotaisiin keinotekoisesti vierekkäin. Myös fossiilisten (sukupuuttoon kuolleiden) lajien risteytymiskyvyn selvittäminen on mahdotonta. Biologinen lajikäsitys ei sovellu lainkaan sellaisten eliöiden luokitteluun, jotka lisääntyvät vain suvuttomasti. Tällaisia ovat esimerkiksi bakteerit.

Edes jälkeläisten lisääntymiskyky ei ole yksiselitteisesti luokiteltavissa niin, että sitä joko on tai ei ole. Esimerkiksi muulin tapauksessa useimmat yksilöt ovat lisääntymiskyvyttömiä, mutta tunnetaan myös tapauksia, joissa muuli on pystynyt jatkamaan sukua. Suomessa elävät harmaalokki ja selkälokki eivät risteydy keskenään, mutta lajien keskenään lisääntyviä välimuotoja elää ympäri pohjoisen pallonpuoliskon. Biologisen määritelmän mukaan harmaalokki ja selkälokki ovat vain katkeamattoman kehälajin ääripäät.

Kasveilla rajanveto on vielä vaikeampaa. Euroopan haapa (Populus tremula) ja Pohjois-Amerikan haapa (Populus tremuloides) risteytyvät elinvoimaiseksi hybridihaavaksi (Populus x wettsteinii), mutta tämä risteymä on lisääntymiskyvytön. Monet eri lajeina pidetyt pajut sen sijaan risteytyvät keskenään melko helposti. Vaikka tunturikoivua pidetään hieskoivun alalajina, sen perimässä arvellaan olevan myös vaivaiskoivun geenejä. Orkideoilla tunnetaan jopa sukujen välisiä risteymiä.

Muita lajikäsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morfologinen lajikäsite, joka erottelee lajit niiden morfologisen rakenteen perusteella. Laji on ryhmä eliöitä, jotka muistuttavat rakenteellisesti toisiaan.

Ekologisessa lajikäsitteessä luokittelussa otetaan huomioon erot eliöiden ekologiassa ja käyttäytymisessä. Laji määritellään ryhmänä, joka asuttaa muista poikkeavaa ekologista lokeroa.

Fylogeneettisessä lajikäsitteessä laji määritellään sukuhaarana tai kehityslinjana, joka on erilainen muista ryhmistä ja jolla on oma evolutiivinen suuntansa.

Koheesiolajikäsitteen mukaan laji on ryhmä, jonka eliöiden koheesiomekanismit pystyvät pitämään yhtenäisenä. Näillä mekanismeilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi geenivaihtoa ja luonnonvalintaa jotka pitävät lajin yksilöt samankaltaisina.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Winston, Judith E.: Describing Species - Practical Taxonomic Procedure for Biologists. Columbia University Press, 1999. ISBN 0-231-06825-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]