Pehr Kalm

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pehr (Pietari) Kalm
Kuvan arvellaan esittävän Pehr Kalmia, mutta jotkut historiantutkijat ovat epäilleet, että kuva voisi esittää Kalmin kollegaa Pehr Gaddia.[1]
Kuvan arvellaan esittävän Pehr Kalmia, mutta jotkut historiantutkijat ovat epäilleet, että kuva voisi esittää Kalmin kollegaa Pehr Gaddia.[1]
Syntynyt 1716
Ångermanland
Kuollut 16. marraskuuta 1779
Turku
Kansallisuus suomalainen
(Ruotsin valtakunta)
Tutkimusala kasvitiede, talousoppi
Tutkinnot Turun Akatemia
Oppilaat Anders Chydenius
Tunnetuimmat työt Matka Pohjois-Amerikkaan
Uskonnollinen kanta luterilainen

Kansainvälisesti tunnettu tutkimusmatkailija.

Pehr (Pietari) Kalm, englanninkielisissä teksteissä joskus myös Peter Kalm, (maaliskuussa 1716 Ångermanland16. marraskuuta 1779 Turku) oli suomalainen kasvitieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi, joka saavutti mainetta myös ulkomailla. Kalm oli Carl von Linnén oppilas, joka teki tutkimusmatkan Pohjois-Amerikkaan. Hänestä tuli Turun Akatemian ensimmäinen talousopin professori ja Akatemian rehtori.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmin isä oli Gabriel Kalm, Korsnäsin kappalainen, hänen äitinsä Catharina Ross. Kalmin perhe muutti isonvihan venäläismiehityksen takia Suomesta Ruotsiin, missä Kalm syntyi. Isä kuoli tällä evakkomatkalla, ja isonvihan päätyttyä äiti toi perheen takaisin Suomeen.[2] Kalm kävi triviaalikoulun Vaasassa, yliopisto-opinnot hän aloitti Turun akatemiassa 1735. Vuonna 1740 Kalm kirjoittautui Uppsalan yliopistoon, jossa opiskeli luonnontieteitä mm. Carl von Linnén ohjauksessa.[2] Kalm jätti kuitenkin opintonsa kesken ja ryhtyi tutkimusmatkailijaksi.

Tutkimusmatkailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset tutkimusmatkat Kalm teki vapaaherra Sten Carl Bielken kustantamana Suomessa ja Ruotsissa. 1744 hän matkusti Bielken kanssa Moskovaan ja Ukrainaan ja toi mukanaan Linnén käyttöön kasvinäytteitä ja käsikirjoituksia.

Seuraava matka, Ruotsin tiedeakatemian järjestämä tutkimusretki Amerikan mantereelle, kesti lokakuusta 1747 kesään 1751. Apulaisena Kalmilla oli Lars Jungström, matkaan lähdettiin Norjan ja Lontoon kautta, jossa Kalm vietti puoli vuotta perehtyen tulevaan ja opetellen englantia ja ranskaa. Elokuussa 1748 Kalm lähti Englannista Mary Galley -nimisellä laivalla kohti Amerikkaa ja Philadelphiaa. Matka kesti 41 päivää; perille Uudelle mantereelle hän pääsi syyskuun 15. päivänä.

Kesällä 1749 Kalm teki apulaisensa ja kahden oppaan kanssa pitkän tutkimusmatkan Montrealiin ja Quebeciin saakka, seuraavana kesänä taas Niagaran putouksille, jonne hän saapui 24. heinäkuuta 1750. Kalmin kuvaus putouksista julkaistiin muun muassa Benjamin Franklinin toimittamassa Pennsylvania Gazette -lehdessä.[2]

Hänen Amerikan matkasta julkaisemansa retkikertomus En resa till Norra Amerika on ilmestynyt monella kielellä; ruotsiksi se julkaistiin 1753. Matkan aikana hän lähetti Linnélle sieniä ja siemeniä. Palatessaan Tukholmaan 1751 hän toi Pohjois-Amerikasta Linnélle kasvinäytteitä ja lisää siemeniä.[3]

Lisäksi hän teki tutkimuksen nyttemmin sukupuuttoon kuolleesta muuttokyyhkystä. Se oli ensimmäinen kyseisen lajin pesimäbiologiasta tehty tutkimus ja on yhä käyttökelpoinen. Sitä pidetään Turun Akatemian kansainvälisesti arvokkaimpana ja tieteellisesti merkittävimpänä julkaisuna.[4]

Kuultuaan Pierre La Vérendryeltä tämän löytämästä "riimuja" sisältävästä kivestä Kalm innostui viikinkien matkoista Pohjois-Amerikkaan. Hän antoi tämän oppilaalleen Georg A. Westmanille[5] maisteritutkimuksen aiheeksi. Westmanin aihetta käsittelevä 23-sivuinen pro gradu julkaistiin vuonna 1757.[6]

Kasviasiantuntija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmin keräämiä kasveja kokeiltiin Hirvensalon Sipsalossa ja Kalmin perustamassa Turun kasvitieteellisessä puutarhassa, nykyisellä Sibeliusmuseon tontilla. Kaikki kokeet eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia, sillä ilmastoerot olivat liian suuret. Tuoduista kasveista viljellään Suomessa edelleen yleisesti vain kolmea lajia: aitaorapihlajaa, villiviiniä ja tuoksuvatukkaa. Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa, osa on Lontoossa ja loput – yli 400 kasvinäytettä – ovat Kalmin kuningatar Loviisa Ulriikalle lahjoittamassa kokoelmassa, jota säilytetään Uppsalassa.[3]

Siementen lisäksi Kalm toi Amerikasta kaksi opossumia, joista toinen kuoli jo kuljetuksessa Atlantin yli. Toinen opossumi eli Kalmin kirjastohuoneen kakluunissa oljissa tehdyssä pesässä. Kalmin uusi lemmikki kuitenkin pureskeli kirjoja, pöydän- ja tuolinjalkoja ja säikytteli piikoja keittiössä. Kalm olisi halunnut lahjoittaa opossuminsa Carl von Linnélle, mutta Linné ei halunnut opossumia, sillä hänellä oli jo amerikkalainen pesukarhu. Opossumi kuoli inhottuna "liikalihavuuteen".[7]

Sipsalon tilalla keskityttiin myös kotimaisten kasvien viljelyyn. Erityisesti pyrittiin saamaan maaperä niin omavaraiseksi, että hyötykasvit ja hedelmäviljely menestyisivät. Kalm onkin saanut epävirallisen "Suomen puutarhatalouden isän" arvonimen yhdessä toisen Akatemian professorin Pehr Adrian Gaddin kanssa.

Pietari Kalmin (1716–1779) 200-vuotismuiston kunniaksi julkaistu postimerkki.

Professori ja pappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun Akatemiaan päätettiin hyödyn aikakauden innoittamana perustaa luonnonhistorian ja talousopin oppituoli vuonna 1747. Professuuri rahoitettiin lakkauttamalla runousopin oppituoli. Uudeksi talousopin professoriksi nimitettiin Kalm, vaikkei tällä itsellään ollut yliopistollista loppututkintoa.[2] Samana vuonna Kalm aloitti Amerikan-matkansa. Hän oli virassa kuolemaansa saakka vuoteen 1779. Hänen seuraajansa professorina oli Salomon Kreander.[2]

Yliopistonopettajana Kalm oli suosittu. Häntä pidetäänkin eräänä taloudellisen hyödyn ajan keskeisimpänä henkilönä Turun Akatemiassa. Kalmin johdolla valmistui 146 väitöskirjaa, joista valtaosa ruotsin kielisiä, muut latinaksi.[2] Turun akatemian rehtorina hän toimi 1756–1757, 1765–1766 sekä 1772–1773. Kalm oli myös Ruotsin tiedeakatemian jäsen vuodesta 1745.[2]

Kalm vihittiin papiksi 1757.[2] Kalm toimi sekä Piikkiön seurakunnan että Maarian seurakunnan kirkkoherrana. Hän oli myös Turun tuomiokapitulin jäsen.[2] Hänen näkemyksensä mukaan papiston tehtävänä oli hyödyttää valtakuntaa parhaalla mahdollisella tavalla.[8]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalm avioitui Amerikassa Anna Margaretha Sjömanin kanssa helmikuussa 1750. Vaimon kahden edellisestä avioliitosta syntyneiden lasten heille syntyi ainakin poika Petter Gabriel Kalm oli majuri, joka osallistui Anjalan liittoon.

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pehr Kalm vihittiin 1768 Lundissa teologian kunniatohtoriksi, ja 1772 hänet valittiin Vaasa-ritarikunnan jäseneksi.[2] Kalmin kunniaksi on nimetty useita kasvi- ja hyönteislajeja. Linné nimesi vuorilaakerin suvun Kalmia hänen mukaansa. Kalmia latifolia on Pennsylvanian ja Connecticutin kansalliskukka.[3]

Helsinkiin yliopiston Viikin kampukselle nimettiin Pietari Kalmin katu vuonna 1985. Kadun ruotsinkielisessä nimessä on Kalmin etunimi sen ruotsalaisessa muodossa (Pehr). Tukholmassa on Kalmgatan ja Turussa Kalminkuja sekä Pietari Kalmin puisto. Postimerkki Kalmista tehtiin Suomessa vuonna 1979 eli kaksisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Kalmin muistolaatta on kiinnitetty Turun Maarian kirkon seinään.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Löytönen, Markku 2003. Professori Kalm pääsi Amerikan lehtiin. Tiede-lehti 5/2003 [ Verkkoversio ].
  2. a b c d e f g h i j k Kallinen, Maija: Kalm, Pehr (1716–1779). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. a b c Aho, Arja: Pohjolan sankari tutki kasveja ja ihmisiä. Helsingin Sanomat 28.8.2011, s. D 13.
  4. Suomen Luonto 10/2009, s. 40.
  5. Yrjö Kotivuori: Jöran Westman Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  6. American Swedish Historical Museum: Yearbook 1962. American Swedish History Museum, 1962. ISBN 1437950124. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2009). (englanniksi)
    Georgius A. Westman: Itinera priscorum scandianorum in Americam : dissertatione graduali leviter adumbrata venia ampliss. ord. philosophorum in Reg. Acae. Aboensi. Turku: Jakob Merckell, 1757. OCLC 81560047. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.1.2010). (latinaksi), (hepreaksi)
  7. Ahonen, H: "Pitäjän hyödyllisin mies? Pehr Kalmin käsitys papiston yhteiskunnallisesta tehtävästä." 2005. s. 30-31
  8. Pitäjän hyödyllisin mies? Pehr Kalmin käsitys papiston yhteiskunnallisesta tehtävästä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tsubaki, Rosemarie: Pehr Kalm, suomalainen Amerikan löytäjä. (Il viaggio di Pehr Kalm in Nord America 1747–1751, 2003.) Suomentanut Anto Leikola. Helsinki: Terra Cognita, 2011. ISBN 978-952-5697-49-0.
  • Suomalaiset tutkimusmatkat, toimittanut Markku Löytönen. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, ISSN 0355-1768; 1187. ISBN 978-951-746-774-2 (sid.). Sivut 11–15

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]