Pehr Kalm
Tätä sivua ei ole | Pehr Kalm | |
|---|---|
![Kuvan arvellaan esittävän Pehr Kalmia, mutta jotkut historiantutkijat ovat epäilleet, että kuva voisi esittää Kalmin kollegaa Pehr Gaddia.[1]](/wiki/Tiedosto:PehrKalm.jpg) Kuvan arvellaan esittävän Pehr Kalmia, mutta jotkut historiantutkijat ovat epäilleet, että kuva voisi esittää Kalmin kollegaa Pehr Gaddia.[1] |
|
| Syntynyt | 1716 Ångermanland |
| Kuollut | 16. marraskuuta 1779 Turku |
| Kansalaisuus | suomalainen (Ruotsin valtakunta) |
| Tutkimusala | kasvitiede, talousoppi |
| Instituutti | Turun Akatemia |
| Oppilaat | Anders Chydenius |
| Uskonnollinen kanta | luterilainen |
Pehr (Pietari) Kalm (1716 Ångermanland – 16. marraskuuta 1779 Turku) oli suomalainen kasvitieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi, joka saavutti mainetta myös ulkomailla. Kalm oli Carl von Linnén oppilas, joka teki tutkimusmatkan Pohjois-Amerikkaan. Hänestä tuli Turun Akatemian ensimmäinen talousopin professori ja Akatemian rehtori.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Kalmin isä oli Gabriel Kalm, Korsnäsin kappalainen, hänen äitinsä Catharina Ross (1681–1765), Vaasan pormestari Herman Rossin tytär. Kalmin perhe muutti isonvihan venäläismiehityksen takia Suomesta Ruotsiin, missä Kalm syntyi. Isä kuoli tällä evakkomatkalla, ja isonvihan päätyttyä äiti toi perheen takaisin Suomeen.[2] Kalm kävi triviaalikoulun Vaasassa, yliopisto-opinnot hän aloitti Turun akatemiassa 1735. Vuonna 1740 Kalm kirjoittautui Uppsalan yliopistoon, jossa opiskeli luonnontieteitä mm. Carl von Linnén ohjauksessa.[2] Kalm jätti kuitenkin opintonsa kesken ja ryhtyi tutkimusmatkailijaksi.
[muokkaa] Tutkimusmatkailija
Ensimmäiset tutkimusmatkat Kalm teki vapaaherra Sten Carl Bielken kustantamana Suomessa ja Ruotsissa. 1744 hän matkusti Bielken kanssa Moskovaan ja Ukrainaan ja toi mukanaan Linnén käyttöön kasvinäytteitä ja käsikirjoituksia.
Seuraava matka, Ruotsin tiedeakatemian järjestämä tutkimusretki Amerikan mantereelle, kesti lokakuusta 1747 kesään 1751. Apulaisena Kalmilla oli Lars Jungström, matkaan lähdettiin Norjan ja Lontoon kautta, jossa Kalm vietti puoli vuotta perehtyen tulevaan ja opetellen englantia ja ranskaa. Elokuussa 1748 Kalm lähti Englannista Mary Galley -nimisellä laivalla kohti Amerikkaa ja Philadelphiaa. Matka kesti 41 päivää, perille Uudelle mantereelle hän pääsi syyskuun 15. päivä.
Kesällä 1749 Kalm teki apulaisensa ja kahden oppaan kanssa pitkä tutkimusmatkan Montrealiin ja Quebeciin saakka, seuraavana kesänä taas Niagaran putouksille, jonne hän saapui 24. heinäkuuta 1750. Kalmin kuvaus putouksista julkaistiin muun muassa Benjamin Franklinin toimittamassa Pennsylvania Gazette -lehdessä.[2]
Hänen Amerikan matkasta julkaisemansa retkikertomus En resa till Norra Amerika on ilmestynyt monella kielellä, ruotsiksi se julkaistiin 1753. Matkan aikana hän lähetti Linnélle sieniä ja siemeniä. Palatessaan Tukholmaan 1751 hän toi Pohjois-Amerikasta Linnélle kasvinäytteitä ja lisää siemeniä.[3]
Lisäksi hän teki tutkimuksen nyttemmin sukupuuttoon kuolleesta muuttokyyhkystä. Se oli ensimmäinen kyseisen lajin pesimäbiologiasta tehty tutkimus ja on yhä käyttökelpoinen. Sitä pidetään Turun Akatemian kansainvälisesti arvokkaimpana ja tieteellisesti merkittävimpänä julkaisuna.[4]
Kuultuaan Pierre La Vérendryeltä tämän löytämästä "riimuja" sisältävästä kivestä Kalm innostui viikinkien matkoista Pohjois-Amerikkaan. Hän antoi tämän oppilaalleen Georg A. Westmanille[5] maisteritutkimuksen aiheeksi. Westmanin aihetta käsittelevä 23-sivuinen pro gradu julkaistiin vuonna 1757.[6][7]
[muokkaa] Kasviasiantuntija
Kalmin keräämiä kasveja kokeiltiin Hirvensalon Sipsalossa ja Kalmin perustamassa Turun kasvitieteellisessä puutarhassa, nykyisellä Sibeliusmuseon tontilla. Kaikki kokeet eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia, sillä ilmastoerot olivat liian suuret. Tuoduista kasveista viljellään Suomessa edelleen yleisesti vain kolmea lajia: aitaorapihlajaa, villiviiniä ja tuoksuvatukkaa. Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa, osa on Lontoossa ja loput – yli 400 kasvinäytettä – ovat Kalmin kuningatar Loviisa Ulriikalle lahjoittamassa kokoelmassa, jota säilytetään Uppsalassa.[3]
Sipsalon tilalla keskityttiin myös kotimaisten kasvien viljelyyn. Erityisesti pyrittiin saamaan maaperä niin omavaraiseksi, että hyötykasvit ja hedelmäviljely menestyisivät. Kalm onkin saanut epävirallisen "Suomen puutarhatalouden isän" arvonimen yhdessä toisen Akatemian professorin Pehr Adrian Gaddin kanssa.
[muokkaa] Professori ja pappi
Turun Akatemiaan päätettiin hyödyn aikakauden innoittamana perustaa luonnonhistorian ja talousopin oppituoli vuonna 1747. Professuuri rahoitettiin lakkautamalla runousopin oppituoli. Uudeksi talousopin professoriksi nimitettiin Kalm, vaikkei tällä itsellään ollut yliopistollista loppututkintoa.[2] Samana vuonna Kalm aloitti Amerikan-matkansa. Hän oli virassa kuolemaansa saakka vuoteen 1779. Hänen seuraajansa professorina oli Salomon Kreander.[2]
Yliopistonopettajana Kalm oli suosittu. Häntä pidetäänkin eräänä taloudellisen hyödyn ajan keskeisimpänä henkilönä Turun Akatemiassa. Kalmin johdolla valmistui 146 väitöskirjaa, joista valtaosa ruotsin kielisiä, muut latinaksi.[2] Turun akatemian rehtorina hän toimi 1756–1757, 1765–1766 sekä 1772–1773. Kalm oli myös Ruotsin tiedeakatemian jäsen vuodesta 1745.[2]
Kalm vihittiin papiksi 1757.[2] Kalm toimi sekä Piikkiön seurakunnan että Maarian seurakunnan kirkkoherrana. Hän oli myös Turun tuomiokapitulin jäsen.[2] Hänen näkemyksensä mukaan papiston tehtävänä oli hyödyttää valtakuntaa parhaalla mahdollisella tavalla.[8]
[muokkaa] Perhe
Kalm avioitui Amerikassa Anna Margaretha Sjömanin kanssa helmikuussa 1750. Vaimon kahden edellisestä avioliitosta syntyneiden lasten lisäksi heille syntyi ainakin kaksi lasta, joista toinen kuoli syntyessään. Poika Petter Gabriel Kalm oli majuri, joka osallistui Anjalan liittoon.
[muokkaa] Huomionosoituksia
Pehr Kalm vihittiin 1768 Lundissa teologian kunniatohtoriksi, ja 1772 hänet valittiin Vaasa-ritarikunnnan jäseneksi.[2] Kalmin kunniaksi on nimetty useita kasvi- ja hyönteislajeja. Linné nimesi vuorilaakerin suvun Kalmia hänen mukaansa. Kalmia latifolia on Pennsylvanian ja Connecticutin kansalliskukka.[3]
Helsinkiin nimettiin Pietari Kalmin katu vuonna 1985, Tukholmassa on Kalmgatan ja Turussa Kalminkuja sekä Pietari Kalmin puisto. Postimerkki Kalmista tehtiin Suomessa vuonna 1979 eli kaksisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Kalmin muistolaatta on kiinnitetty Turun Maarian kirkon seinään.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Löytönen, Markku 2003. Professori Kalm pääsi Amerikan lehtiin. Tiede-lehti 5/2003 [ Verkkoversio ].
- ↑ a b c d e f g h i j k Maija Kallinen: Kalm, Pehr (1716–1779) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c Arja Aho, Pohjolan sankari tutki kasveja ja ihmisiä, Helsingin Sanomat 28.8.2011 sivu D 13
- ↑ Suomen Luonto 10/2009, sivu 40
- ↑ Jöran Westman Helsingin yliopiston verkkojulkaisussa Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852
- ↑ American Swedish Historical Museum: Yearbook 1962. American Swedish History Museum, 1962. ISBN 1437950124. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2009). (englanniksi)
- ↑ Georgius A. Westman: Itinera priscorum scandianorum in Americam : dissertatione graduali leviter adumbrata venia ampliss. ord. philosophorum in Reg. Acae. Aboensi. Turku: Jakob Merckell, 1757. OCLC 81560047. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.1.2010). (latinaksi), (hepreaksi)
- ↑ Pitäjän hyödyllisin mies? Pehr Kalmin käsitys papiston yhteiskunnallisesta tehtävästä
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Rosemarie Tsubaki. Pehr Kalm: Suomalainen Amerikan löytäjä. Terra Cognita. 2011. ISBN 978-952-5697-49-0.
- Löytönen, Markku (toim.) 2009. Suomalaiset tutkimusmatkat. SKS, Helsinki, s. 11–15. ISBN 978-951-746-774-2
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Pehr Kalmin väitöskirjoja digitoituina Kansalliskirjaston kokoelmissa
