Ruotsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsin kuningaskunta
Konungariket Sverige
Ruotsin lippu. Ruotsin vaakuna.
lippu vaakuna

Ruotsin sijainti kartalla.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia

Kuningas
Pääministeri
Kaarle XVI Kustaa
Stefan Löfven

Pääkaupunki Tukholma (810 120 as.)
59°21′N, 18°04′E

Muita kaupunkeja Göteborg (508 714 as.),
Malmö (280 801 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 450 295[1] km² (sijalla 55)
– josta sisävesiä 8,67 %

Väkiluku (2013) 9 644 864 [2] (sijalla 84)
– väestötiheys 23,7 (2013)[3] / km²
– väestönkasvu 0,80 [4] % (2005 - 2010)

Viralliset kielet virallinen kieli ruotsi, viisi virallista vähemmistökieltä ovat suomi, meänkieli, saame, romani ja jiddiš.

Valuutta Ruotsin kruunu (SEK)

BKT (2010) sijalla 35
– yhteensä 354 700 milj. USD[5]
– per asukas 39 100 USD

HDI (2012) 0.916[6] (sijalla 8)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 1,9[5] %
– teollisuus 26,6[5] %
– palvelut 71,5[5] %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
 – vanha valtiollinen perinne, yhdistyi

9001200

Lyhenne SE

– ajoneuvot: S
– lentokoneet: SE

Kansainvälinen
suuntanumero
+46

Motto Ei mottoa
Kuninkaan vaalilause: För Sverige i tiden
("Ruotsin hyväksi ajan hengessä")

Kansallislaulu Ei virallista kansallislaulua. Epävirallisesti Du gamla, du fria.

Ruotsin kuningaskunta (ruots. Konungariket Sverige Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?) eli Ruotsi (ruots. Sverige) on perustuslaillinen monarkia Skandinaviassa Pohjois-Euroopassa. Sillä on yhteinen maaraja Suomen ja Norjan kanssa[5]. Ruotsi on pohjoismainen teollisuusmaa ja Euroopan unionin jäsen ja kuuluu siten Euroopan rahaliittoon, mutta ei ole vielä edennyt EMU:n kolmanteen vaiheeseen. Maa on pinta-alaltaan (450 295 neliökilometriä) läntisen Euroopan kolmanneksi suurin valtio ja suurin Pohjoismaa (ellei Tanskan pinta-alaan lasketa Grönlantia). Ruotsissa on noin 9,5 miljoonaa asukasta, joten se on myös asukasluvultaan Pohjoismaista selvästi suurin. Maan pääkaupunki ja suurin kaupunki on Tukholma.

Ruotsin valtio muodostui keskiajalla ja se nousi suurvalta-asemaan Euroopassa 1600-luvulla. Maa kuitenkin menetti Skandinavian niemimaan ulkopuolelta valloittamansa alueet vähitellen 1700- ja 1800-luvuilla, lopulta Suomen vuonna 1809. 1800-luvun alkupuolelta lähtien Ruotsi on ollut puolueeton eikä se ole osallistunut Euroopassa käytyihin sotiin. Ruotsin väestötiheys on Euroopan unionin keskiarvon alapuolella, ja yli puolet maasta on metsää. Puutavara, vesivoima ja rautamalmi ovatkin Ruotsin talouden perustana, ja ruotsalaiset ovat perustaneet monia suuria yrityksiä, kuten Scania, Volvo, Vattenfall, Ericsson ja Skanska. Maalla on merkittävä kirjallinen perinne ja kansainvälisesti tunnettu musiikkiteollisuus, ja maan urheilijat ovat menestyneet sekä kesä- että talviurheilulajeissa.

Luonnonmaantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ruotsin maantiede
Ruotsin kartta

Ruotsin pinta-ala on 450 295 neliökilometriä.[5] Se rajoittuu idässä ja etelässä Itämereen ja lounaassa Pohjanmereen. Maa sijaitsee lähes kokonaisuudessaan Skandinavian niemimaalla. Gotlannin ja Öölannin suuret saaret Itämeressä kuuluvat Ruotsiin. Korkein kohta on 2 111 metriä korkea Kebnekaise Lapissa. Norjan halki pohjois−eteläsuunnassa kulkevat Skandit eli vanhalta nimeltään Kölivuoristo ulottuvat myös paikoin Ruotsiin, mutta niiden korkeimmat huiput jäävät Ruotsin puolella 1 500 metriin. Kolme suurta jokea, Uumajajoki, Tornionjoki ja Ångermanjoki, laskevat Pohjanlahteen. Vuorten eteläpuolella on järvialue. Suurin järvistä Vänern, on Euroopan kolmanneksi suurin järvi.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin ilmastoon vaikuttavat sen pohjoinen sijainti ja Skandien antama suoja Atlantin lämpimiltä, kosteilta tuulilta. Suuressa osassa maata ilmasto on melko mantereinen, kesät ovat lämpimiä ja talvet kylmiä. Poikkeus on Göteborgin seudun länsirannikko, missä meri pysyy useimmiten sulana ja pitää talvet leutoina.[7] Köppenin ilmastoluokituksen mukaan Ruotsin eteläosissa ja rannikoilla vallitsee lämminkesäinen mannerilmasto, pohjoisosissa ja sisämaassa subarktinen mannerilmasto. Tuntureilla on paikoin myös tundraa.[8]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapporten-vuoristolaakso

Yli puolet Ruotsista on metsän peitossa. Yleisimmät puulajit ovat kuusi (42 prosenttia), mänty (39 prosenttia) ja koivu (12 prosenttia).[9] Alvareiksi kutsutaan kuivia kanervaa ja ketokasvillisuutta kasvavia kalkkikiviylänköjä, joita on Öölannissa.[10] Ruotsin kuusi suurta nisäkäslajia ovat hirvi, ahma, susi, karhu, ilves ja myskihärkä. Hirviä on paljon, myös kaupunkien lähellä. Ahmat elävät lähinnä poronhoitoalueella ja karhut Luoteis-Ruotsissa, myskihärkiä tavataan Härjedalenissa ja Lounais-Ruotsissa.[11]

Ruotsissa on 29 kansallispuistoa. Ensimmäiset yhdeksän niistä perustettiin 1909. Niiden lisäksi maassa on 3 200 luonnonsuojelualuetta, jotka kattavat yhteensä neljä miljoonaa hehtaaria. Maan 4 000:sta Natura 2000 -alueesta noin 60 prosenttia on kansallispuistoja tai luonnonsuojelualueita.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ruotsin historia
Kustaa Vaasan muotokuva
Katu Tukholmassa maan siirtyessä oikeanpuoliseen liikenteeseen vuonna 1967

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden loppuessa ihmisiä alkoi asettua Ruotsiin, ensin jäättömille rannikoille ja myöhemmin myös sisämaahan. Jäätikkö oli kokonaan kadonnut noin vuonna 7000 eaa. Asutus oli liikkuvaa, kesäisin kalastettiin ja pyydystettiin hylkeitä rannikolla, talveksi ainakin osa väestöstä siirtyi sisämaahan hirvijahtiin. Varhaisella kivikaudella asukkaita oli vain muutamia tuhansia. Noin 5000 vuotta eaa. saviastiat tulivat käyttöön.[13] Noin vuosina 4100–1700 eaa. kivikautiset yhteisöt Etelä- ja Keski-Ruotsissa harjoittivat jo maanviljelyä ja karjanhoitoa.[14] Pronssikaudella, noin 1700–500 eaa., muodostui luokkayhteiskunta, joka kykeni hallitsemaan arvometallien, kuten kullan ja pronssin, valmistusta ja omistusta. Yläluokan haudoista on löytynyt monenlaisia tarvekaluja kuolemanjälkeistä elämää varten.[15] Pronssikauden esineistä osa tehtiin paikallisesti, osa tuotiin manner-Euroopasta. Manner-Euroopassa alettiin käyttää rautaa arkiesineissä aiemmin kuin Skandinaviassa.[16]

Rauta tuli vähitellen käyttöön Skandinaviassakin, ja rautakausi ajoittui noin vuosiin 500 eaa.–1050 jaa. Rautakaudella kehitettiin riimukirjoitus, skandinaaveja värvättiin Rooman valtakunnan armeijaan ja kansainvaellukset muuttivat Euroopan valtarakenteita.[17][18]

Viikinkiajalta keskiajalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Viikinkien idäntie

800- ja 900-lukujen aikana Etelä- ja Keski-Ruotsissa vallitsi viikinkikulttuuri. Ruotsalaiset viikingit kävivät kauppaa, sotivat ja liikkuivat Itämeren alueella, Venäjällä ja aina Mustallamerellä asti.[19] Kristinusko saapui Ruotsiin jo viikinkiajalla, mutta vakiintui lopullisesti vasta 1100-luvulla.[20]

1200-luvun kuluessa Ruotsin valta vakiintui Länsi-Suomessa. Itäraja Novgorodia vastaan sovittiin Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323.[21] Pohjois-Suomi ja Lappi jäivät vielä pitkiksi ajoiksi varsinaisen hallinnon ulkopuolelle. Ruotsi hivutti valtaansa myös Pohjanmaalle, mistä saatiin arvokasta suolalohta.[22]

Kalmarin unioni ja suurvaltakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1389 Tanskan ja Norjan valtionpäämiehestä Margareeta I:stä tuli myös Ruotsin hallitsija. Varsinainen Kalmarin unioni syntyi 1397, kun Margareetan sukulainen Eerik Pommerilainen kruunattiin koko Pohjolan kuninkaaksi Kalmarissa.[23] 1400-luvulla Ruotsissa esiintyi sekä sisäisiä valtataisteluja että kapinointia unionia vastaan. Ruotsi erosi unionista Kustaa Vaasan johtaman kapinaliikkeen voimin. Kustaa Vaasa kruunattiin itsenäisen Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1523. Kustaa Vaasan aikana Ruotsista tuli protestanttinen valtio, ja kuninkuudesta perinnöllistä.[24]

1600-luvulla Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta, erityisesti kuningas Kustaa II Aadolfin aikana. Vuoteen 1658 mennessä Ruotsi hallitsi suuria osia Tanskasta, nykyistä Suomea, Inkerinmaata, Viroa, Latviaa ja Pohjois-Saksan tärkeitä kaupunkeja.[25] Vuosien 1611–1721 välisestä ajasta Ruotsi oli sodassa 72 vuotta.[24]

1700-luvulla Ruotsi kuitenkin menetti suurvalta-asemansa. Venäjästä tuli uusi pohjolan suurvalta, kun se kukisti Ruotsin suuressa Pohjan sodassa yhdessä Tanskan ja Saksi-Puolan kanssa. Ruotsi menetti suuren osan edellisellä vuosisadalla valtaamistaan alueista.[24] Vuonna 1808 alkaneessa Suomen sodassa Venäjä valtasi Ruotsilta Suomen, joka liitettiin Venäjään 17. syyskuuta 1809 Haminan rauhassa. Vuonna 1814 Ruotsin kruunu sai Napoleonin sotien jälkiseurauksena Norjan Tanskalta, mutta maita yhdisti poliittisesti vain yhteinen hallitsija.[24]

Ruotsi 1900- ja 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norja irtaantui Ruotsin kruunun hallinnasta vuonna 1905. Ensimmäisen maailmansodan aikana Ruotsi oli puolueeton, vaikka ympärysvallat toisinaan boikotoivat maata Saksan keisarikunnan kanssa tapahtuneen vilkkaan kaupankäynnin takia. Myös toisessa maailmansodassa Ruotsi oli puolueeton.[24] Sodan alkupuolella Ruotsi kävi vilkasta kauppaa Saksan kanssa ja myönsi saksalaisille joukoille kauttakulkuoikeuden. Ruotsi oli virallisesti puolueeton myös kylmässä sodassa, mutta todellisuudessa läheisessä yhteistyössä länsivaltojen kanssa.[26]

Syyskuussa 1994 Itämerellä uponneen matkustaja-alus Estonian onnettomuudessa menehtyi 501 ruotsalaismatkustajaa. Koko onnettomuudessa menehtyi 852 matkustajaa. Maa liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995. Ruotsi hylkäsi euron neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä vuonna 2003. Vuonna 2008 maa ratifioi Lissabonin sopimuksen.[27]

Kaksi merkittävää poliitikkoa on murhattu toisen maailmansodan jälkeen: pääministeri Olof Palme ammuttiin 1986 ja ulkoministeri Anna Lindh puukotettiin kuoliaaksi 2003.[24] Intian valtameren maanjäristyksen seurauksena joulukuussa 2004 Thaimaassa menehtyi 543 ruotsalaista. Suomalaisia menehtyi 178.

Oikeistopuolueiden allianssi voitti valtiopäivävaalit ja muodosti hallituksen 2006 ja 2010.[24] Vuonna 2010 myös nationalistinen ruotsidemokraatit pääsi parlamenttiin.[27]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle XVI Kustaa on Ruotsin nykyinen kuningas ja valtionpäämies.
Ruotsin valtiopäivien istuntosali.

Ruotsi on edelleen perustuslaillinen monarkia, vaikkei sen vuonna 1975 voimaan tulleen nykyisen valtiosäännön mukaan kuningas enää käytä edes muodollista toimeenpanovaltaa. Kuningas hoitaa valtionpäälle kuuluvia edustustehtäviä sekä toimii ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana, mutta yleisesti ottaen kuninkuus on nykyään hyvin symbolista ja ylin poliittinen valta on pääministerillä. Silti kuninkaalla on laaja vaikutusvalta ja useimmat ruotsalaiset haluavat säilyttää monarkian. Nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa ja pääministeri Stefan Löfven.

Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttää yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruots. riksdag), toimeenpanovaltaa pääministerin johtama hallitus ja tuomiovaltaa riippumattomat oikeusistuimet. Parlamentissa on 349 jäsentä.[5] Parlamentarismi on ollut käytössä vuodesta 1917[28] ja naisilla äänioikeus vuodesta 1919.[29]

Ruotsissa on monipuoluejärjestelmä. Ruotsin valtiopäiväpuolueita ovat vuonna 2010 seuraavat (suluissa valtiopäiväedustajien määrä):[5]

Vuodesta 1970 vuoteen 1994 valtiopäivävaalit järjestettiin joka kolmas vuosi.[30] Nykyään vaalit pidetään joka neljäs vuosi syyskuun kolmantena sunnuntaina. Äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia ovat viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttäneet. Pohjoismaiden ja EU-maiden Ruotsissa asuvat kansalaiset saavat äänestää kunnallis- ja maakäräjävaaleissa. Maassa on 29 vaalipiiriä. Käytössä on suljettu listavaali, mutta 1998 lähtien myös osittainen henkilövaali. Yli 8 prosenttia puolueen äänistä saanut nousee henkilöäänimäärän mukaisessa järjestyksessä listan kärkeen. Kunnallis- ja maakäräjävaaleissa raja on 5 prosenttia ja vähintään 100/50 ääntä. Valtiopäivävaaleissa puolueen on ylitettävä 4 prosentin äänikynnys tai 12 prosenttia yhdessä vaalipiirissä saadakseen yhtään edustajia. Euroopan parlamentin vaaleissa raja on myös 4 prosenttia. Maakäräjävaaleissa äänikynnys on 3 prosenttia, mutta kunnallisvaaleissa äänikynnys ei ole käytössä.[31]

Sisäpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen vallassa on ollut pääasiassa sosiaalidemokraattinen puolue. Sen johtoon ja pääministeriksi tuli hyvinvointivaltion rakentajana ja maailmanpolitiikan ”omanatuntona” tunnettu Olof Palme 1969. Vuodesta 1976 vuorottelivat lyhytaikaiset kansanpuolueen ja keskustapuolueen hallitukset. Palme palasi valtaan 1982, mutta murhattiin 1986. Hänen jälkeensä pääministeriksi tuli Ingvar Carlsson. Vuoden 1991 laman aikaan pääministeriksi tuli Carl Bildt keskusta-oikeistolaisen kokoomuksen, liberaalien ja kristillisdemokraattien hallituksen johdossa. Carlsson palasi pääministeriksi 1994 vaalien jälkeen.[32] Hän luopui virasta 1996, josta lähtien pääministerinä oli Göran Persson. Vuoden 1998 vaaleissa sosiaalidemokraatit menettivät kannatustaan ja liittoutuivat vasemmistopuolueen ja ympäristöpuolueen kanssa. Hallitusratkaisu jatkui vuodesta 2002. Sosiaalidemokraatit kärsivät tappion vuoden 2006 valtiopäivävaaleissa, ja pääministeriksi tuli kokoomuspuolueen Fredrik Reinfeldt. Hän jatkoi pääministerinä myös vuoden 2010 valtiopäivävaalien jälkeen.[27] Seuraavan kerran valtiopäivävaalit järjestetään syyskuussa 2014.[5] Reinfeldtin hallituksen puolustusministeri Sten Tolgfors erosi Saudi-Arabian kanssa käytyjen asekauppojen vuonna 2012 aiheuttaman kohun vuoksi. Hänen seuraajakseen tuli huhtikuussa 2012 Karin Enström.[33]

Kansainväliset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen. Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri vuosina 1953–1961.[27] Ruotsi ei kuulu sotilasliittoihin, mutta käytännössä se on ollut läheisessä yhteistyössä läntisten maiden kanssa. Se on esimerkiksi toiminut NATOn rauhankumppanina Balkanilla ja Afganistanissa.[34]

Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsen 1. tammikuuta 1995 lähtien. Ruotsalaiset hyväksyivät Euroopan unionin jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen, jossa 52,3 prosenttia ruotsalaisista tuki Euroopan unioniin liittymistä. Liittymissopimuksen mukaan Ruotsin tulee liittyä yhteisvaluutta euroon, kun se täyttää niin sanotut Emu-kriteerit. Ruotsalaiset kuitenkin hylkäsivät euron vuonna 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä.[27]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin läänit ja kunnat.

Ruotsissa on 21 lääniä (län), 20 maakäräjäkuntaa (landsting) ja 290 kuntaa (kommun). Läänit ovat osa valtionhallintoa. Maakäräjäkunnat ovat alueellisesti samoja kuin läänit, mutta niillä on eri tehtävät kuin lääninhallituksilla. Maakäräjäkunnat huolehtivat esimerkiksi terveydenhuollosta. Ainoastaan Gotlannissa ei ole omaa maakäräjäkuntaa, vaan sen tehtävistä vastaa Gotlannin kunta. Ruotsissa järjestetään joka neljäs vuosi yleiset vaalit (allmänna val), joissa valitaan valtiopäiväedustajat, maakäräjäkuntien valtuustot ja kunnanvaltuustot.

Perinteisesti Ruotsi jaetaan myös kolmeen pääalueeseen (landsdel, aikaisemmin hufvuddel), jotka ovat Sveanmaa, Götanmaa ja Norlanti. Ruotsissa on myös 25 maakuntaa (landskap). Maakunnilla ja pääalueilla ei nykyään ole minkäänlaista asemaa Ruotsin hallinnossa.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ruotsin talous
Tukholma on Ruotsin pääkaupunki ja tärkein talouskeskus.
IKEA on ruotsalaislähtöinen maailmanlaajuisesti tunnettu huonekalumyymäläketju.
X2000 on ruotsalainen suurnopeusjuna.

Puutavara, vesivoima ja rautamalmi ovat Ruotsin ulkomaankauppaan suuntautuvan talouden perustana.[5] Palvelualoilla on kuitenkin yhä tärkeämpi osuus maan taloudessa. Vuonna 2010 palvelusektori tuotti 71,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllisti 70,7 prosenttia työvoimasta.[5] Julkinen sektori muodostaa taloudesta suuren osan ja työllistää noin 30 prosenttia työvoimasta (2009).[35] Maan merkittävimmät luonnonvarat ovat sinkki, rautamalmi, kupari, lyijy, hopea, uraani ja puu. Merkittävimmät vientituotteet ovat vuorostaan koneet, moottoriajoneuvot, metsätaloustuotteet, rauta, teräs ja kemikaalit.[5] Työttömyyden on ennustettu pienenevän vuoden 2010 8,4 prosentista 7,5 prosenttiin 2011 ja edelleen 6,7 prosenttiin vuonna 2012.[36]

Maatalous tuottaa vain 1,9 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää prosentin työvoimasta. Se tuottaa ohraa, vehnää ja sokerijuurikasta sekä lihaa ja maitoa.[5] Maatilat ovat keskittyneet maan etelä- ja keskiosiin. Rakennemuutoksen myötä tilakoko on suurentunut keskimäärin 32 hehtaariin, tiloja on enää 75 000 (alle neljäsosa 1950-luvun tilamäärästä) ja monet ovat erikoistuneet. Myös metsätalous on merkittävää, ja maa on Kanadan jälkeen maailman toiseksi suurin havupuusta tehdyn sahatavaran viejä.[37]

Vuonna 2010 Ruotsin liikevaihdoltaan suurimmat yritykset olivat Volvo, Vattenfall, Ericsson, Skanska, SCA, H&M, TeliaSonera, Electrolux ja ICA.[38] 2000-luvulla monet yhtiöt ovat siirtyneet yhä enemmän kansainväliseen omistukseen, mikä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen. Esimerkiksi Saab Automobile siirtyi General Motorsille ja sieltä hollantilais-venäläiseen omistukseen.[39] Volvo Cars siirtyi jo aiemmin Ford Motor Companyn kautta kiinalaisille.[40] Toisaalta ruotsalaiset yhtiöt ovat yhdistyneet naapurimaiden saman alan yhtiöiden kanssa muodostaen kansainvälisessä mitassa suurempia ja kilpailukykyisempiä yrityksiä, kuten Stora Enso, TeliaSonera, TietoEnator ja Nordea.[41]

Ruotsilla on 10 ydinreaktoria sähköntuotantoon, kolme Forsmarkissa Uppsalassa lähellä Tukholmaa, kolme Oskarshamnissa (kiehutusvesireaktoreja) Smålandissa ja neljä Ringhalsissa (kolme painevesireaktoria ja yksi kiehutusreaktori) Hallandissa lähellä Göteborgia. Juutinrauman rannalla Malmön ja Helsingborgin välillä sijaitsevan Barsebäckin yksiköt suljettiin 1999 ja 2005. Suhde ydinvoimaan on ongelmallinen: kansanäänestyksessä 1980 hyväksyttiin ydinvoimasta luopuminen vuoteen 2010 mennessä, mutta päätös kumottiin vuonna 1997.[42] Ydinvoimalla tuotetaan noin 50 prosenttia sähköstä, eli 65–70 TWh vuodessa.[43][44]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa on kaikkiaan 249 lentopaikkaa, joista 152:lla on päällystetty kiitotie. Rautateiden kokonaispituus on 11 633 kilometriä. Merkittäviä satamia ovat Brofjorden (Lysekilissä), Göteborg, Helsingborg, Luulaja, Malmö, Stenungsund, Tukholma, Trelleborg ja Visby.[5] Ruotsin joukkoliikenne on hyvin järjestetty ja saa valtiolta runsaasti tukea. Samat liput kelpaavat junissa ja linja-autoissa. Junat ovat nopeampia kuin linja-autot, mutta varsinkin pohjoisessa on monia paikkoja, joihin ei pääse junalla. Nopeimmissa X2000-junissa peritään lisämaksua.[45]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkijoukkoa Tukholman Drottninggatanilla.
Maahanmuutto ja maastamuutto Ruotsissa vuosina 1850–2007.
Uppsalan tuomiokirkko on Ruotsin kansallispyhäkkö.

Vuoden 2011 lopussa Ruotsin väkiluku oli 9 482 855 henkeä.[46] Noin 85 prosenttia väestöstä elää taajamissa.[47]

Asukkaista valtaosa on ruotsinkielisiä, mutta Ruotsissa on myös huomattava suomalainen ja meänkielinen vähemmistö: Ethnologue-sivuston mukaan edellisiä on noin 201 000 ja jälkimmäisiä 30 000.[48] Etnisesti saamelaisia on yhteensä noin 14 600[48], joista kaikki eivät puhu saamelaiskieliä.

Maahanmuuton takia ruotsalaisista oli vuoden 2011 lopussa 15,1 prosenttia ulkomailla syntyneitä. 19,6 prosentilla asukkaista on ulkomaalaistausta. Muiden maiden kansalaisia on 6,9 prosenttia Ruotsin väestöstä.[46] Suurimmat maahanmuuttajien ryhmät ovat Suomesta, entisen Jugoslavian alueilta ja Irakista.[49]

Yli 100 000 asukkaan kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus Kunta Väkiluku
31.12.2011[50]
Maapinta-ala
(km²)[51]
Väestötiheys
1 Tukholma &&&&&&&&&0864324.&&&&00864 324 &&&&&&&&&&&&0187.0170000187,17 &&&&&&&&&&&04617.09000004 617,9
2 Göteborg &&&&&&&&&0520374.&&&&00520 374 &&&&&&&&&&&&0447.0760000447,76 &&&&&&&&&&&01162.02000001 162,2
3 Malmö &&&&&&&&&0302835.&&&&00302 835 &&&&&&&&&&&&0156.0870000156,87 &&&&&&&&&&&01930.05000001 930,5
4 Uppsala &&&&&&&&&0200001.&&&&00200 001 &&&&&&&&&&&02182.08000002 182,80 &&&&&&&&&&&&&091.060000091,6
5 Linköping &&&&&&&&&0147334.&&&&00147 334 &&&&&&&&&&&01427.04400001 427,44 &&&&&&&&&&&&0103.0200000103,2
6 Västerås &&&&&&&&&0138709.&&&&00138 709 &&&&&&&&&&&&0957.0890000957,89 &&&&&&&&&&&&0144.0800000144,8
7 Örebro &&&&&&&&&0137121.&&&&00137 121 &&&&&&&&&&&01373.01500001 373,15 &&&&&&&&&&&&&099.090000099,9
8 Helsingborg &&&&&&&&&0130626.&&&&00130 626 &&&&&&&&&&&&0344.010000344,01 &&&&&&&&&&&&0379.0700000379,7
9 Norrköping &&&&&&&&&0130623.&&&&00130 623 &&&&&&&&&&&01495.0500001 495,05 &&&&&&&&&&&&&087.040000087,4
10 Jönköping &&&&&&&&&0128305.&&&&00128 305 &&&&&&&&&&&01480.03600001 480,36 &&&&&&&&&&&&&086.070000086,7
11 Uumaja &&&&&&&&&0116465.&&&&00116 465 &&&&&&&&&&&02316.06100002 316,61 &&&&&&&&&&&&&050.030000050,3
12 Lund &&&&&&&&&0111666.&&&&00111 666 &&&&&&&&&&&&0427.0230000427,23 &&&&&&&&&&&&0261.0400000261,4
13 Borås &&&&&&&&&0104106.&&&&00104 106 &&&&&&&&&&&&0909.0900000909,90 &&&&&&&&&&&&0114.0400000114,4

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ruotsin kieli
Pääartikkeli: Ruotsin kielipolitiikka

Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, joka on lainsäädännössä vuonna 2009 määritelty sekä maan pääkieleksi että viralliseksi kieleksi. Ruotsin kielellä on paljon toisistaan eroavia murteita.[52] Yleiskielen oikeinkirjoitukseen on vaikuttanut Vadstenan luostarista 1400-luvulta alkanut perinne. Tarve puhutun kielen yhtenäistämiseen tuli kansakoulun leviämisen myötä, ja silloin suosittiin Tukholman lähiympäristön kieltä.[53]

Suurin vähemmistökieli on suomi. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romanikieli ja jiddiš. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran, Jokimukan ja Kiirunan kunnissa. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa.[54] Vuonna 2010 uudistettu kielilaki toi suomen vähemmistökieleksi 18 kuntaan Keski- ja Etelä-Ruotsissa, ja helmikuussa 2011 vielä viiteen muuhun kuntaan.[55] Romanilla ja jiddišillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä. Ruotsissa on paljon vähemmistökieliä suuren maahanmuuton seurauksena.[54]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kirkko[56]
Vuosi Väestöosuus
1980 92,9 %
1990 89,0 %
2000 82,9 %
2005 77,0 %
2010 70,0 %
2011 68,8 %
2012 67,5 %
2013 65,9 %[57]

Ruotsalaisista 65,9 prosenttia kuului Ruotsin evankelis-luterilaiseen kirkkoon vuoden 2013 lopussa. Kirkon väestöosuus, kuten myös lapsikasteet, on ollut jatkuvassa yli prosenttiyksikön laskussa. Vuonna 2013 Lapsista kastettiin 48,4 prosenttia.[57] Vuonna 2010 tehdyssä eurobarometer kyselyssä 18 prosenttia ruotsalaisista ilmoitti uskovansa Jumalaan, 45 prosenttia ilmoitti uskovansa johonkin ylempään voimaan ja 34 prosenttia ilmoitti etteivät usko mihinkään näistä.[58] Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan kolmannes ruotsalaisista katsoo olevansa kristittyjä.[59] Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan vain 15 prosenttia Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä uskoo Jeesukseen.[60] Kymmenessä vuodessa kuusi suurinta ruotsalaista vapaakirkkoa on menettänyt 70 000 jäsentä, mikä on 15 prosenttia niiden jäsenkunnasta.[61]

Ruotsissa on paljon muslimeja, arviolta noin 450 000, mutta vain neljäsosa heistä on uskonnollisia.[62] Vuonna 2000 Ruotsissa oli 90 000 uskoa harjoittavaa muslimia, kun vuonna 2010 heitä oli 110 000.[61] Joidenkin tutkimusten mukaan Ruotsin muslimeista vain 5 prosenttia harjoittaa uskoaan siten, että käyvät aina perjantairukouksissa ja rukoilevat viisi kertaa päivässä, kuten Koraani käskee tehdä.[63] Suurin osa Ruotsin muslimeista on sunnalaisia. Vuonna 2008 Ruotsin muslimit saivat oman šaria-lakia noudattavan rahaston, joka sijoittaa islaminuskon periaatteiden mukaan.[62]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu Tukholmassa on Ruotsin vanhin ja suurin teknillistä opetusta tarjoava yliopisto.

Koulunkäynti on ilmaista ja pakollista yhdeksänvuotisen peruskoulun ajan, ikävuodet 7–16, mutta lähes kaikki kuusivuotiaat käyvät esikoulun. Peruskoulun jälkeen ne, jotka suorittavat tasokokeen ruotsissa, englannissa ja matematiikassa, pääsevät lukioon. Käytännössä suurin osa ikäluokasta aloittaa lukion. Kunnallisten peruskoulujen rinnalla on tarjolla yksityiskouluja, joita käy yhdeksän prosenttia peruskoululaisista ja 20 prosenttia lukiolaisista. Myös niissä opiskelu on oppilaalle ilmaista.[64]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Astrid Lindgren
Elokuvaohjaaja Ingmar Bergman
Anders Zorn, Midsommardans, 1897.

Vuonna 1928 pääministeri Per Albin Hansson kuvasi ruotsia sanalla kansankoti ( ruots. folkhemmet ). Se oli hyvinvointivaltion vertauskuva vuosisadan loppuun asti. Käsitteeseen liittyi joukko yhteiskunnallisia instituutioita: päiväkodit, vanhainkodit, sairaalat, kunnalliset musiikkiopistot, ammattiliitot ja vappuparaatit. Toinen kansallisten symbolien joukko liittyy Ruotsin maaseutumenneisyyteen: lavatanssit, juhannussalko, joulupidot. Teollistuminen ja kaupungistuminen tapahtuivat maassa myöhään.[65]

Ruotsalaisten ruokavaliossa on nykyisin kansainvälisiä elementtejä: pizzaa, pastaa ja kiinalaista ruokaa. Perinteinen kotiruoka, husmankost, koostuu perunasta, lihasta tai kalasta ja kastikkeesta.[65]

Ruotsalainen dynamiitin keksijä, kemisti ja insinööri Alfred Nobel määräsi testamentissaan omaisuutensa säätiölle, joka on jakanut vuodesta 1901 Nobel-palkintoja uraauurtavasta työstä fysiikan, kemian, kirjallisuuden, rauhan, lääketieteen sekä taloustieteen aloilta.[66]

Ruotsiin on tullut kahdeksan kirjallisuuden nobelia. Palkinnon ovat saaneet Selma Lagerlöf (1909), Verner von Heidenstam (1916), Erik Axel Karlfeldt (1931), Pär Lagerkvist (1951), Nelly Sachs (1966), Eyvind Johnson ja Harry Martinson (1974), sekä Tomas Tranströmer (2011)[67] August Strindbergin näytelmiä, Astrid Lindgrenin ja Selma Lagerlöfin lastenkirjoja sekä Harry Martinsonin runoja on käännetty monille kielille. Etenkin 2000-luvulla myös ruotsalaiset dekkarikirjailijat kuten Stieg Larsson ja Henning Mankell ovat nouseet maailmanmaineeseen.[68]

Ruotsin musiikkimaailmasta tunnetaan monet kevyen musiikin tähdet ja yhtyeet, muun muassa ABBA ja Roxette. Klassisen musiikin piiristä tunnettuja ovat Carl Michael Bellman, Jenny Lind ja Jussi Björling. Evert Taube jatkoi Bellmanin perinnettä lauluntekijänä. Uudemman polven klassisia laulajia ovat olleet Birgit Nilsson, Anne-Sofie von Otter ja Nikolai Gedda.[69]

Ruotsin taidemaailmassa Anders Zorn tunnetaan maalaismaisemista ja alastonkuvista ja Carl Larsson koti-aiheisista idyllisistä maalauksistaan.[69]

Ruotsalaisen arkkitehtuurin kulta-aikaa oli 1920-luku, jonka tyyliin on palattu myöhempinäkin vuosikymmeninä.[70] Funktionalismi tuli Skandinaviaan Tukholman maailmannäyttelyssä 1930, jossa Gunnar Asplund oli pääsuunnittelijana.[71] Kansankodissa piti tuottaa kohtuuhintaisia toimivia asuntoja kaikille. Seuraavan neljänkymmenen vuoden ajan Ruotsin arkkitehtien tärkein tehtävä oli asuntojen suunnittelu. Tasakatot ja suuret ikkunat eivät ole käytännöllisiä pohjoisen ilmastossa ja muutenkin puhtainta funktionalismia pehmennettiin kansallisilla vaikutteilla. Asplundin Göteborgin raatihuoneen lisärakennus on puhtaaksiviljelty esimerkki tuolta kaudelta.[72] Asplundin muita tunnettuja töitä ovat Tukholman kaupunginkirjasto ja Skogskyrkogården.[73]

Ruotsalainen elokuva menestyi jo varhain. Näyttelijät Greta Garbo ja Ingrid Bergman ja ohjaaja Ingmar Bergman menestyivät 1900-luvulla.[69] Lasse Hallström, Roy Andersson ja Lukas Moodysson kuuluvat jo seuraavaan sukupolveen.[74]

Tiedotusvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin sähköistä mediaa hallitsi pitkään lupamaksurahoitteinen julkinen palvelu, jota hoitaa Sveriges Television eli SVT. Sen tärkein kilpailija on vuonna 1992 perustettu kaupallinen TV4. Maa siirtyi digitaalitelevisioon varhain, analogialähetykset lopetettiin vuonna 2007. Monissa kotitalouksissa on kaapeli tai satelliittivastaanotin. Ensimmäiset kaupalliset radioasemat aloittivat vuonna 1993, ja niitä on nykyisin yli sata.[75]

Dagens Nyheter on Ruotsin suurin aamulehti. Ruotsin tärkeimmät iltapäivälehdet ovat vuonna 1830 perustettu Aftonbladet sekä vuonna 1944 perustettu Expressen. Sanomalehtien tilaaminen kotiin on yleistä, ja ruotsalaiset ovat maailman ahkerimpien sanomalehtien lukijoiden joukossa. Maassa ilmestyy kuusi päivittäistä sanomalehteä: Tukholmassa Aftonbladet, Dagens Nyheter, Expressen ja Svenska Dagbladet, Göteborgissa Göteborgs Posten ja Malmössä Sydsvenska Dagbladet.[75]

Maailmanperintökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unescon maailmanperintöluettelossa on Ruotsista 13 kulttuurikohdetta, yksi luontokohde eli Höga Kusten/Merenkurkun saaristo, yhteinen Suomen kanssa ja yksi ”sekakohde”, Laponia. Kulttuurikohteet ovat Tanumin kalliopiirrokset pronssikaudelta, Etelä-Öölannin monipuolinen maatalousmaisema joka on ollut asutettuna esihistorialliselta ajalta asti, Birka ja Hovgården viikinkiajalta, Suuren kuparivuoren kaivosalue Falunissa 1200-luvulta, Visbyn hansakaupunki, Gammelstadin kirkonkylän puutalot ja 1400-luvun kirkko Luulajassa, 1600-luvun markkinajohtaja Engelsbergin terästehdas, Karlskronan satamakaupunki 1600-luvulta, Drottningholmin kuninkaallinen tila 1700-luvulta, Skogskyrkogården 1900-luvun alusta sekä Varbergin radioasema 1920-luvulta.[76]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvian ja Ruotsin välinen ottelu vuoden 2005 jääkiekon MM-kilpailuissa.

Ruotsi on erittäin menestynyt maa sekä kesä- että talviurheilulajeissa, joissa molemmissa Ruotsissa on hyvät harjoitteluolosuhteet. Maa on saanut kansainvälistä menestystä erityisesti jalkapallossa, jääkiekossa, golfissa, hiihdossa, yleisurheilussa ja tenniksessä.[77] Olympialaisiin Ruotsi on osallistunut joka kerta, lukuun ottamatta St. Louisin kisoja 1904.[78] Ruotsi on isännöinyt kesäolympialaisia kertaalleen, kun ne järjestettiin 1912 Tukholmassa.[79] Lisäksi Tukholmassa kilpailtiin vuoden 1956 kesäolympialaisten ratsastuskilpailut Australian karanteenilakien vuoksi. Kaikki muut lajit kilpailtiin Melbournessa. Ruotsissa on lisäksi järjestetty muun muassa jalkapallon MM-kilpailut 1958, EM-kilpailut 1992, yleisurheilun MM-kilpailut 1995 ja useasti hiihdon ja jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut.[80]

Jalkapallo on Ruotsin suosituin urheilulaji. Jalkapallomaajoukkue on voittanut kultaa olympialaisissa 1948, hopeaa MM-kilpailuista 1958 ja pronssia MM-kilpailuista 1994.[81] Maajoukkue on pelannut MM-kisojen lopputurnauksessa 11 kertaa. Marraskuussa 2011 se oli FIFAn rankigissa sijalla 18.[82] Tunnetuimpia pelaajia ovat olympiavoittajat Gunnar Gren, Gunnar Nordahl, joka on italialaisen huippuseura AC Milanin kautta aikojen paras maalintekijä, ja Nils Liedholm sekä Tomas Brolin, Thomas Ravelli ja Zlatan Ibrahimović.[83][84]

Ruotsin jääkiekkomaajoukkue, Tre Kronor, on voittanut kaksi olympiakultaa ja yhdeksän maailmanmestaruutta.[85][86] Ruotsin jääpallomaajoukkue on eräs kautta aikain perinteikkäimmistä ja menestyksekkäimmistä maajoukkueista. Ruotsin salibandymaajoukkue on voittanut seitsemän maailmanmestaruutta ja kaksi MM-hopeaa. Ruotsi on myös menestynein maa käsipallon miesten maailman- ja Euroopan-mestaruuskilpailuissa. Brännboll on Ruotsissa suosittu baseballin ja pesäpallon lähisukulaispeli, jota harrastetaan lähinnä amatööritasolla puistoissa, eikä sillä ole varsinaista organisoitua toimintaa.

Jääkiekon lisäksi monet muutkin talviurheilulajit ovat suosittuja. Vuosittain järjestettävä 90 kilometrin mittainen Vaasahiihto on maailman suurin hiihtotapahtuma.[84] Tunnettuja ruotsalaisia maastohiihtäjiä ovat nelinkertainen olympiavoittaja Gunde Svan ja yhdeksän olympiamitalia voittanut Sixten Jernberg.[84][87] Muita menestyneitä talviurheilijoita ovat alppihiihtäjät Ingemar Stenmark ja Anja Pärson sekä taitoluistelua kehittänyt Gillis Grafström.[79][87]

Tennispelaajat Björn Borg, Mats Wilander ja Stefan Edberg kuuluvat lajin kautta aikojen parhaimpiin. Borg voitti 11 Grand Slam -turnausta, Wilander 7 ja Edberg 6.[77] Menestynein golfinpelaaja on Annika Sörenstam.[84] Kuuluisia yleisurheilijoita ovat Carolina Klüft, Patrik Sjöberg ja Stefan Holm. Kesäolympialaisissa eniten mitaleita ovat saaneet ampuja Alfred Swahn (9 mitalia) ja meloja Gert Fredriksson (8 mitalia).[87]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ohlsen, Becky & Bonetto, Cristian: Sweden. Footscray, Victoria: Lonely Planet Publishing, 2009. ISBN 9781741047752. Google-kirjat (viitattu 9.12.2011). (englanniksi)
  • Nordström, Byron J.: Culture and customs of Sweden. Santa Barbara, Kalifornia: ABC-CLIO, 2010. ISBN 9781741047752. Google-kirjat (viitattu 9.12.2011). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.scb.se/Pages/PublishingCalendarViewInfo____259923.aspx?PublObjId=10420[vanhentunut linkki]
  2. Befolkningsutveckling; födda, döda, in- och utvandring, gifta, skilda 1749 - 2013 2013. Statistiska centralbyrån. Viitattu 15.4.2014. (ruotsiksi)
  3. Befolkningstäthet (invånare per kvadratkilometer), folkmängd och landareal efter region och kön. År 1991 - 2013 2013. Statistiska centralbyrån. Viitattu 15.4.2014. (ruotsiksi)
  4. Befolkningsstatistik Statistiskja Centralbyrån [vanhentunut linkki]
  5. a b c d e f g h i j k l m n The World Factbook: Sweden CIA. (englanniksi) Viitattu 27.3.2010
  6. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  7. Sweden Country guides. BBC News. (englanniksi) Viitattu 28.11.2013.
  8. Sveriges klimat SMHI
  9. Sverige är ett skogsland Skogsstyrelsen (ruotsiksi)
  10. Stora Alvaret Ölanningen
  11. Kuusi suurta Visit Sweden[vanhentunut linkki]
  12. National parks and other ways to protect nature Naturvårdsverket[vanhentunut linkki]
  13. Äldre stenålder Historiska Museet. Viitattu 6.12.2011. (ruotsiksi)
  14. Yngre stenålder Historiska Museet. Viitattu 6.12.2011. (ruotsiksi)
  15. Äldre bronsålder Historiska Museet. Viitattu 6.12.2011. (ruotsiksi)
  16. Yngre bronsålder Historiska Museet. Viitattu 6.12.2011. (ruotsiksi)
  17. Äldre järnålder Historiska Museet. Viitattu 6.12.2011. (ruotsiksi)
  18. Yngre järnålder Historiska Museet. Viitattu 6.12.2011. (ruotsiksi)
  19. Vikings in the east Nordic Way.
  20. Viking Religion BBC History
  21. Pohjoismaiden historia YLE
  22. Väestö kasvaa ja asutus laajenee (Osa 5. Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan) Etälukio: Suomen historia. Opetushallitus.
  23. Pohjoismainen yhteistyö Ennen vuotta 1952 Pohjola Norden. Viitattu 6.12.2011.
  24. a b c d e f g Historia Maatiedosto Ruotsi. Suomen suurlähetystö Tukholma. Viitattu 6.12.2011.
  25. Background Note: Sweden US Department of State
  26. Headed towards the West: Swedish Neutrality and the German Question, 1949–1972 Contemporary European History, 15, 4 (2006), pp. 519–538 ⃝C 2006 Cambridge University Press
  27. a b c d e Timeline: Sweden BBC News Website, Aguide to Europe, Country profile Sweden. 8.11.2011. British Broadcasting Corporation. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  28. Regeringsmakten i Sverige. Ett experiment i parlamentarism 1917-2009 SNS (Studieförbundet Näringsliv och Samhälle)
  29. Kampen för rösträtt Sveriges Riksdag. [vanhentunut linkki]
  30. Valstatistik 1871-1999 Statistiska centralbyrån. Viitattu 25.11.2012. (ruotsiksi)
  31. Elections in Sweden (s. 16) Valmyndigheten. Viitattu 8.12.2011. (englanniksi)
  32. Swedish Government Regeringskansliet.
  33. Suvi Turtiainen, Ruotsin uusi puolustusministeri on ammattisotilas. Helsingin Sanomat 19.4.2012 sivu B 1
  34. Sweden and NATO Regeringskansliet (englanniksi) Viitattu 28.11.2013.
  35. Main Swedish business sectors Sweden se
  36. Outlook 2011-2012
  37. Ruotsi Maaraportti (s. 17) Finpro.
  38. De 10 största företagen i Sverige 2010 Ekonomi Fakta
  39. Kiinalaiset haluavat edelleen Saabin Tuulilasi 29.11. 2011[vanhentunut linkki]
  40. Aisopimus tehtiin jo - Kiinalaiset ostavat Volvon Ilta-Sanomat 18.6.2009. Viitattu 28.11.2013.
  41. Suomi-Ruotsi johtamismaaottelu - Puheenvuoroja yrityskulttuurien eroista (kirjaesittely) Gummerus[vanhentunut linkki]
  42. Ruotsin oppositio lupaa sulkea ydinvoimalat Savon Sanomat / STT 22.3.2009. Viitattu 28.11.2013.
  43. OKG- Frågor och svar[vanhentunut linkki]
  44. Forsmark - Frågor och svar
  45. Getting There Lonely Planet
  46. a b Befolkningsstatistik i sammandrag 1960-2011 Statistiska centralbyrån. Viitattu 2.8.2012. (ruotsiksi)
  47. Bostads- och byggnadsstatistisk årsbok 2007 Statistiska Centralbyrån. Viitattu 9.12.2011. (ruotsiksi)
  48. a b Languages of Sweden 2009. Ethnologue. Viitattu 28.11.2013. (englanniksi)
  49. Statistik över invandring till Sverige Immigrant Institutet 2005
  50. Folkmängden efter kommun, civilstånd och kön. År 1968-2011 Statistiska centralbyrån. Viitattu 14.7.2012. (ruotsiksi)
  51. Land- och vattenareal per den 1 januari efter kommun och arealtyp. År 2012 Statistiska centralbyrån. Viitattu 14.7.2012. (ruotsiksi)
  52. 1000 Svenska dialekter idag ! SweDia 2000
  53. Har dialekterna utvecklats ur rikssvenskan? De svenska dialekternas fonetik och fonologi år 2000. Viitattu 8.12.2011. (ruotsiksi)
  54. a b Ruotsin kieli ja tiedotusvälineet Norden
  55. Språksituationen i Sverige 2010 (s.10) Viitattu 10.12.2011. (ruotsiksi)
  56. Medlemmar i Svenska kyrkan 1972-2012 Svenska kyrkan
  57. a b Svenska kyrkan i siffror Svenska kyrkan
  58. Special Eurobarometer, biotechnology, page 204 (PDF) Fieldwork: Jan-Feb 2010.
  59. Fernström, Kristina: Var tredje svensk kallar sig kristen Kyrkpressen. 29.3.2007. Viitattu 7.12.2009.
  60. Swedish Church members 'don't believe in Jesus' (englanniksi) The Local 15.11.2011. Viitattu 18.11.2013.
  61. a b Ruotsin kirkolla jäsenkato - islam menestyy Uusi Suomi.
  62. a b Ruotsin muslimit saivat oman rahaston 2.9.2008. Helsingin Sanomat.
  63. Djup splittring bland Malmös muslimer Sydsvenskan 9.2.2006 (ruotsiksi) Viitattu 28.11.2013.
  64. Education in Sweden Sweden.se (englanniksi) Viitattu 28.11.2013.
  65. a b Sweden Countries and their cultures
  66. Alfred Nobel -The Man Behind the Nobel Prize Nobelprize.org
  67. All Nobel Prizes in Literature Nobelprize.Org
  68. Svensk skönlitteratur i världen (SIV) Uppsala Universitet (ruotsiksi)
  69. a b c World and Its Peoples, Vol 9 Scandinavia and Finland, s. 1276-1277. Marshall Cavendish, 2009. ISBN 9780761478973.
  70. Architecture in Stockholm Stockholm Town (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  71. Stockholm Exhibition, Stockholm, Sweden, Elevation of advertising tower MoMA
  72. Rasmus Waern: Architecture in Sweden Swedish Culture. 2001. Swedish Institute. Viitattu 12.12.2011. (englanniksi)
  73. Erik Gunnar Asplund Great Buildings. [vanhentunut linkki]
  74. Swedish Film Official Gateway to Sweden
  75. a b Country profile Sweden BBC News.
  76. Properties inscribed on the World Heritage List: Sweden Unesco
  77. a b Sport & leisure in Sweden Sweden.se. Swedish Institute. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
  78. Sweden sports-reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
  79. a b Sweden Encyclopædia Britannica. 2011. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
  80. Sports in Sweden Sverigeturism.se. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
  81. Nordström, s. 76.
  82. Associations:Sweden (osiot Honours ja FIFA Ranking) FIFA
  83. The Most Popular Sports Sverigeturism.se. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
  84. a b c d Ohlsen & Bonetto, s. 39.
  85. Ice Hockey: Country Medal Readers Sport reference
  86. Sweden Puckworlds
  87. a b c Sweden Winter Sports sports-reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]