Margareeta I

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Margareeta I

Margareeta I (135328. lokakuuta 1412) oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin hallitsija, joka perusti Kalmarin unionin.

Margareeta oli Tanskan kuningas Valdemar Atterdagin tytär, joka meni vuonna 1365 naimisiin Norjan kuningas Haakonin kanssa. Tämä oli Ruotsin karkotetun kuninkaan Maunu Eerikinpojan poika ja Bjälbo-sukua, jolle Ruotsin kruunu käsitysten mukaan kuului. Näin Margareeta saattoi yrittää hankkia perilliselleen kaikkien Pohjoismaiden kruunuja. Hänellä ja Haakonilla oli yksi lapsi, 1370 syntynyt poika Olavi. Olavi valittiin 1376 Tanskan kuninkaaksi edellisen kuninkaan, Olavin äidinisän Valdemar Atterdagin, kuoleman jälkeen. Norjan kruunun Olavi sai isänsä Haakonin kuoltua 1380.[1]

Ruotsin tilanne oli hankalampi, sillä myös Albrektin suku vaati kruunua. Kesken neuvottelujen 1387 kuningas Olavi kuoli. Margareeta tunnustettiin Tanskan ja Norjan valtiaaksi. Margareeta adoptoi Pommern-Stolpin 7-vuotiaan prinssin, sisarenlapsenlapsensa josta myöhemmin tuli Eerik Pommerilainen, koska tämä pystyi sukujuuriensa perusteella kilpailemaan Albrektin suvun kanssa Ruotsin kruunusta.[2]

Margareetan joukot voittivat Albrektin Falköpingin taistelussa vuonna 1389, ja Albrekt vangittiin poikansa kanssa. Samana vuonna Ruotsin valtaneuvosto tunnusti Margareetan Ruotsin hallitsijaksi ja lupasi valita Eerikin myöhemmin kuninkaaksi. Tukholma oli kuitenkin edelleen Albrektin suvun hallussa ja muutama hansakaupunki tuki heitä.[3] Niinpä pitkällisten neuvotteluiden jälkeen Albrekt ja hänen poikansa vapautettiin, ja Tukholma jätettiin Hansan hallintaan kunnes Albrektin vapauttamisesta maksettavat lunnaat olisi maksettu.

Eerik oli perinyt Norjan kruunun 1389 ja Tanskan kuninkaaksi hänet valittiin 1396 ja lopulta Ruotsin kuninkaaksi myöhemmin samana vuonna. Pohjoismaat olivat nyt personaaliunionissa, mutta Margareeta halusi paremman vakuuden unionin säilymisestä. Niinpä Eerik kruunattiin Kalmarissa 1397 kaikkien Pohjoismaiden kuninkaaksi, ja samalla laadittiin Kalmarin unionin kiistelty perustamisasiakirja, unionikirje.[4] Sen mukaan kaikkien Pohjoismaiden papisto, ritarit ja talonpojat olivat edustajiensa välityksellä sopineet unionin säilyttämisestä ikuisesti. Eerikin kuoltua unionikuninkaaksi piti tulla hänen poikansa, mutta jos hänellä ei ollut poikaa, kuningas oli määrä valita yhteispohjoismaisilla vapailla vaaleilla.

Kuningatar Margareeta hallitsi käytännössä vielä pitkään Eerikin vallassaoloaikana tavoitteenaan vahva kuninkaanvalta ja yhtenäinen unioni.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ruusuvuori, Juha: Itämeren merirosvot – piraattitarinoita pohjoisesta. Helsinki: Teos, 2004 (2. p.). ISBN 951-851-005-9.
  • Enemark Poul: Kalmarin unionista Tukholman verilöylyyn - Pohjoismainen unioniaika 1397-1521. Juva: SKS, 1986. ISBN 951-717-365-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Margareta Valdemarsdotter Nordisk Familjebok
  2. Margaret I Britannica
  3. Enemark s. 21
  4. Enemark s. 23-26

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margareeta I.
  • Seppo Suvanto: Margareeta (1353–1412) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997 (päivitetty 10.3.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.


Edeltäjä:
Olavi Haakoninpoika
Norjan kuningas
13871412
Seuraaja:
Eerik Pommerilainen
Edeltäjä:
Olavi Haakoninpoika
Tanskan kuningas
13871412
Seuraaja:
Eerik Pommerilainen
Edeltäjä:
Albrekt Mecklenburgilainen
Ruotsin kuningas
13891412
Seuraaja:
Eerik Pommerilainen