Kaarle XIV Juhana

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaarle XIV Juhana (Kaarle III Juhana)
Karl XIV Johan, king of Sweden and Norway, painted by Fredric Westin.jpg
Svealaisten, norjalaisten, göötalaisten ja vendien kuningas[1]
5. helmikuuta 1818 - 8. maaliskuuta 1844
Edeltäjä Kaarle XIII
Seuraaja Oskar I
Norjan kuningas
5. helmikuuta 1818 - 8. maaliskuuta 1844
Edeltäjä Kaarle II
Seuraaja Oskar I
Tiedot
Syntynyt 26. tammikuuta 1763
Pau, Ranska
Kuollut 8. maaliskuuta 1844 (81 vuotta)
Tukholma, Ruotsi
Puoliso Desideria Clary
Ammatti sotamarsalkka
Uskonto katolilainen (luterilainen vuodesta 1810)
Allekirjoitus Autograf, Carl Johan, Nordisk familjebok.png
Patsas Karl Johanin puistossa Norrköpingissä, Ruotsissa
Kuninkaan patsas Oslon kuninkaanlinnan edustalla

Kaarle XIV Juhana (Ruotsissa: Karl XIV Johan, Norjassa: Carl III Johan; 26. tammikuuta 17638. maaliskuuta 1844) oli Ruotsin ja Norjan kuningas (Norjan kuninkaana hallitsijanimellä Kaarle III Juhana). Hän oli Napoleonin marsalkka ja alkuperäiseltä nimeltään Jean-Baptiste Jules Bernadotte. Vuonna 1810 ruotsalainen paroni Karl Otto Mörner tarjosi Bernadottelle Ruotsin kruunua. Bernadotte tiedusteli Napoleonin mielipidettä ja suostui. Hänet valittiin kruununperijäksi 21. elokuuta 1810 ja kruunattiin 1818.

Ura sotilaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pausta, Ranskasta kotoisin olevan prokuraattori Henri Bernadotten (1711–1780) ja Jeanne de Saint Vincentin (1725–1809) poika sai kasteessa nimet Jean Baptiste. Nimen Jules hän otti Ranskan suuren vallankumouksen aikana Julius Caesarin mukaan. Hän liittyi armeijaan syyskuussa 1780 ja palveli aluksi Korsikalla ja yleni nopeasti. Vuonna 1794 hän oli prikaatinkenraali Sambre et Meusen armeijassa. Jourdanin voiton jälkeen Fleurusin taistelussa 26. kesäkuuta 1794 hänet ylennettiin divisioonankenraaliksi. Theiningenin taistelussa 1796 Bernadotte oli avainasemassa Ranskan armeijan perääntyessä Reinin yli häviön jälkeen Itävallan arkkiherttua Kaarlelle. Vuonna 1797 hän toi vahvistuksia Napoleonille Italiassa ja kunnostautui Tagliamenton solassa. Vuonna 1798 hän toimi lähettiläänä Wienissä, mutta aiheutti levottomuuksia nostettuaan trikolorin lähetystön ylle.

16. elokuuta 1798 Bernadotte nai Désirée Claryn (1777–1860), marseillelaisen silkkikauppiaan tyttären, Joseph Bonaparten vaimon Julie Claryn sisaren. Heinäkuusta syyskuuhun hän oli sotaministeri ja osoitti suurta kyvykkyyttä. Tämä aikana hänen välinsä Napoleoniin viilenivät, ja vaikka hän kieltäytyi auttamasta Napoleonia vallankaappauksessa marraskuussa 1799, hän hyväksyi Napoleonin konsulaatin työtarjouksen, ja komensi armeijaa Vendéellä huhtikuusta 1800 18. elokuuta 1801.

Keisarivallan alussa Bernadottesta tuli yksi kahdeksastatoista Ranskan marsalkasta. Kesäkuusta 1804 syyskuuhun 1805 hän oli vallatun Hannoverin kuvernööri. Vuoden 1805 sotaretken aikana, Bernadotten armeijakunta osallistui operaation, joka saartoi Mackin joukot Ulmiin. Palkkiona voitosta Austerlitzissa joulukuun 2. 1805, Bernadottesta tehtiin Ponte Corvon ruhtinas 5. kesäkuuta 1806. Preussin sodan aikana hän sai kuitenkin moitteita Napoleonilta, koska ei ollut tuonut joukkojaan Jenaan ja Auerstädtiin, vaikka ne olivat lähellä.

Vuonna 1808, Bernadotten ollessa hansakaupunkien kuvernööri, hänen johdollaan suunniteltiin sotaretkeä Ruotsia vastaan Tanskan saarien kautta, mutta suunnitelma hylättiin Espanjan ongelmien vuoksi ja kuljetuskaluston puutteessa. Itävallan sodassa Bernadotte johti saksijoukkoja Wagramin taistelussa 6. heinäkuuta 1809.

Hän ajautui jälleen ristiriitoihin Napoleonin kanssa ja palasi Pariisiin, jossa ministerit nimittivät hänet puolustamaan Alankomaita englantilaisia vastaan. Vuonna 1810 hän oli ryhtymässä Rooman kuvernööriksi, kun hänet yllättäen valittiin Ruotsin Kaarle XIII:n kruununperijäksi, paljolti armeijan painostuksesta. Suurin osa Ruotsin armeijasta kannatti sotilaan nimittämistä kuninkaaksi Venäjän varalta, ja koska Bernadotte oli suosittu Ruotsissa kohdeltuaan hyvin ruotsalaisia vankeja Tanskan sodassa. Asiasta päätti yksi ruotsalaisista kuriireista, paroni Karl Otto Mörner, joka täysin omasta aloitteestaan tarjosi Bernadottelle Ruotsin kruunua. Bernadotte tiedusteli mielipidettä Napoleonilta, joka piti tarjousta täysin absurdina, ja ilmoitti suostuvansa jos hänet oikeasti valittaisiin. Ruotsin hallitus oli tyrmistynyt Mörnerin toimista ja pidätytti hänet hänen palattuaan Ruotsiin, mutta ehdokas Bernadotte sai lopulta suosiota ja hänet valittiin kruununperijäksi 21. elokuuta 1810.

Kruununprinssinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernadotte saapui juhlallisesti Tukholmaan marraskuussa 1810, jolloin Kaarle XIII adoptoi hänet nimellä Kaarle Juhana ja hän sai säätyjen kunnianosoituksen. Uudesta kruununprinssistä tuli pian Ruotsin vaikutusvaltaisin henkilö ja hyvin suosittu. Vanhan kuninkaan voimattomuuden ja valtioneuvoston (Statsrådet) hajanaisuuden takia kruununprinssi pystyi tekemään ulkopoliittiset päätökset. Vuodesta 1812 alkaen Kaarle Juhanan adjutanttina toimi suomalaissyntyinen kreivi Johan Henrik Tawast, joka yleni kenraaliksi.

Bernadotte osoittautuikin voimakkaaksi hallitsijaksi, ja hänen päätavoitteenaan oli Norjan liittäminen valtakuntaan. Alueliitoksen varmistamiseksi Ruotsi liittoutui vuonna 1813 Ranskan vihollisten Britannian ja Preussin kanssa kuudenteen koalitioon. Lützenin (2. toukokuuta 1813) ja Bautzenin (21. toukokuuta) häviöiden jälkeen hän kannusti liittolaisiaan ja kehitteli uuden strategian Trachenbergin konferenssissa. Sotasuunnitelma pantiin käytäntöön Plaswitzin aselevon päättymisen jälkeen. Kaarle Juhana oli pohjoisen armeijan komentaja, ja puolusti Berliiniä Oudinotia vastaan elokuussa ja Neytä vastaan syyskuussa. Leipzigin taistelun jälkeen hän johti joukkonsa pohjoiseen tuhotakseen Tanskan ja varmistaakseen Norjan hallinnan.

Kuninkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle XIV Juhana kruunattiin 1818 Kaarle XIII:n kuoleman jälkeen Ruotsin ja Norjan kuninkaaksi. Hän oli suosittu molemmissa maissa, vaikka hänen äärikonservatiivisesta politiikastaan ei pidetty, erityisesti vuoden 1823 jälkeen. Hänen asemansa ei kuitenkaan ollut koskaan uhattu, ja ruotsalaiset ja norjalaiset olivat ylpeitä kuuluisasta monarkistaan. Säätyvaltiopäivät keskusteli 1840 hänen erottamisestaan, mutta aloite kuivui kokoon ja hänen 25-vuotista valtakauttansa juhlittiin komeasti 1843.

Hänen valtakautensa aikana valmistui Götan kanava, jonka rakennustyö oli aloitettu 22 vuotta aiemmin. Vaikkakin Bernadotte kääntyi katolilaisuudesta luterilaisuuteen, hän ei ikinä oppinut ruotsia tai norjaa. Ranskan kieli ei kuitenkaan ollut ongelma, koska se oli ollut hovin ja ylimystön suosiossa monia vuosia ja laajasti puhuttu.

Kaarle XIV Juhana kuoli Tukholmassa 8. maaliskuuta 1844. Hänen valtakautensa aikana vallitsi keskeytymätön rauha, ja molemmat valtakunnat vaurastuivat merkittävästi. Kaarle XIV Juhanaa seurasi hänen poikansa Oskar I Ruotsin ja Norjan kuninkaana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elgklou, Lars: Bernadotte-suvun tarina. Suom. Salmenoja, Margit. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1981. ISBN 951-23-1749-4.
  • Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nordisk Familjeboken, s. 1293–1294. Ruotsiksi termi on Sveriges, Norges, götes och vendes konung. Saman teoksen sivuilla 927–928 todetaan, että termin merkitys ei ole "Ruotsin, Norjan, Göötanmaan ja Vendin kuningas" vaan "Svealaisten, norjalaisten, göötalaisten ja vendien kuningas". Viitattu 3.5.2007
Greater coat of arms of Sweden.svg Edeltäjä:
Kaarle XIII
Ruotsin kuningas
18181844
Seuraaja:
Oskar I
Coat of arms of Norway.svg Edeltäjä:
Kaarle II
Norjan kuningas
18181844
Seuraaja:
Oskar I