Harald Kaunotukka
Harald Kaunotukka (muinaisnorjaksi Haraldr hinn hárfagri, isl. Haraldur hinn hárfagri, norj. Harald Hårfagre, 850–933) oli Norjan perustaja ja ensimmäinen kuningas. Hän oli Norjan kuninkaana 872–930.
Harald oli Norjan kaakkoisosan hallitsijan Halvdan Mustan poika, ja seurasi isäänsä jo kymmenvuotiaana. Harald Kaunotukka valloitti 866 useita pikkukuningaskuntia, ja vuonna 872 hän julistautui koko Norjan kuninkaaksi. Tosiasiassa Harald hallitsi lähinnä Norjan rannikkoalueita, muualla todellista valtaa käyttivät paikalliset päälliköt. Haraldin kova hallinto ja ankara verotus ajoivat useita mahtimiehiä maasta, muun muassa Islantiin, Skotlantiin ja Irlantiin.[1] Näin Harald osaltaan oli myötävaikuttamassa viikinkiretkien kasvuun. Harald Kaunotukka valloitti myös Orkneysaaret ja Shetlannin.
Haraldin valtakauden loppuaikoja varjostivat hänen lukuisten poikiensa keskinäiset taistelut vallasta. Vanheneva Harald luovutti ylimmän vallan suosikilleen Eerik Verikirveelle, joka hallitsi kuninkaana isänsä rinnalla.
Puolisot [muokkaa]
- Gyda Eiriksdotter
- Åsa Håkonsdotter
- Ragnhild Eiriksdotter
- Svanhild Øysteinsdotter
- Åshild Ringsdotter
- Snøfrid Svåsedotter
- Tora Mosterstong
Lapset [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
| Edeltäjä: – |
Norjan kuningas |
Seuraaja: Eerik Verikirves |
