Haakon VII

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haakon VII
Norjan kuningas Haakon VII
Norjan kuningas
18. marraskuuta 190521. syyskuuta 1957
Edeltäjä Oskar II
Seuraaja Olavi V
Tiedot
Syntynyt 3. elokuuta, 1872
Gentofte, Tanska
Kuollut 21. syyskuuta 1957 (85 vuotta)
Oslo, Norja
Puoliso kuningatar Maud
Uskonto luterilainen

Haakon VII (3. elokuuta 187221. syyskuuta 1957) oli Norjan kuningas vuosina 1905–1957. Hän oli syntyjään Tanskan prinssi Carl. Hänen vanhempansa olivat Tanskan kuningas Fredrik VIII ja Ruotsin prinsessa Lovisa. Prinssi Carl otti norjalaisen nimen Haakon, kun hänet valittiin uudelleen itsenäistyneen Norjan kuninkaaksi 1905. Hän avioitui vuonna 1896 serkkunsa, Ison-Britannian ja Irlannin prinsessa Maudin kanssa. Avioliitosta syntyi 1903 Tanskan prinssi Alexander, tuleva Norjan kruununprinssi Olav.[1]

Personaaliunionin hajottua Ruotsin ja Norjan välillä Norjassa järjestettiin kansanäänestys siitä, tuleeko maasta kuningaskunta vai tasavalta. Koska noin 80 prosenttia kansasta äänesti monarkian puolesta, suurkäräjät tarjosi Norjan kuninkaan kruunua prinssi Carlille 18. marraskuuta 1905. Saatuaan isoisänsä, Tanskan kuningas Kristian IX:n hyväksynnän Carlista tuli Norjan kuningas Haakon VII, ja hän seurasi Norjan kuninkaana Ruotsin Oskar II:ta, joka oli luopunut Norjan kruunusta jo lokakuussa. Kruunaus suoritettiin Nidarosin katedraalissa Trondheimissa 22. kesäkuuta 1906.

Saksan miehitettyä Norjan 1940 kuningas Haakon siirtyi maanpakoon Lontooseen, mistä käsin hän toimi Saksan vastaisen toiminnan symbolina. Kuningas palasi maanpaosta 1945 natsi-Saksan kukistuttua.

Haakon VII kaatui kylpyhuoneessaan 1955, minkä seurauksena hänen reisiluunsa murtui, ja hän joutui pyörätuoliin. Menetettyään liikuntakykynsä kuningas masentui, ja hänen tilansa huononi. Hän joutui luovuttamaan tehtäviään kruununprinssi Olaville. Kuningas Haakon VII kuoli 1957, ja kruununprinssi Olav seurasi häntä valtaistuimelle Olavi V:nä.

Haakon VII:tä pidetään yhtenä merkittävimmistä ennen toista maailmansotaa vaikuttaneista norjalaisista johtajista. Hänen onnistui pitää vasta itsenäistynyt maansa yhtenäisenä epävakaissa poliittisissa olosuhteissa. Vuonna 1927 hän ilmoitti olevansa myös kommunistien kuningas. Näillä toimilla on ollut ratkaiseva merkitys Norjan poliittiselle tilanteelle sekä toisen maailmansodan aikana että sen jälkeen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. King Haakon VII (1872-1957) Norjan Kuningashuone

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norja Edeltäjä:
Oskar II
Norjan kuningas
19051957
Seuraaja:
Olavi V