Sigurd II Munn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wilhelm Wetlesen: Sigurd miehineen.

Sigurd II Munn (Sigurd Haraldsson, 11331155) oli Norjan kuningas 1136–1155. Sigurd oli Harald Gillen ja Tora Guttormsdottirin poika. Sigurd tuli kuninkaaksi vuonna 1136 isänsä Haraldin murhan jälkeen, ollessaan vasta kolmivuotias. Samaan aikaan myös hänen nuorempi veljensä Inge valittiin kuninkaaksi. Lapsikuninkaiden ollessa alaikäisiä sijaishallitsijoina olivat Tjostulv Åleson, Gregorius Dagsson ja Erling Skakke.

Sigurdin hallintokauden alkua leimasivat taistelut Sigurd Slembeä ja Maunu Sokeaa vastaan. Heidät lyötiin vuonna 1139, jonka jälkeen seurasi muutaman vuoden rauhallinen aika. Vuonna 1142 Sigurdin ja Ingen veli Östen saapui Irlannista, ja hänet hyväksyttiin heidän kanssahallitsijakseen. Vuonna 1152 maassa vieraili paavin legaatti Nicholas Breakspear (tuleva paavi Hadrianus IV), jonka aloitteesta Norjasta muodostettiin oma arkkihiippakuntansa, keskuksenaan Nidaros. Veljesten välille alkoi kehittyä jännitteitä, ja vuonna 1155 he kokoontuivat Bergeniin sopiakseen vallanjaosta. Yksi Sigurdin henkivartijoista surmasi neuvottelujen välillä Ingen henkivartijan. Gregorius Dagsson neuvoi silloin Ingeä surmaamaan veljensä, ja 6. helmikuuta 1155 Ingen miehet tappoivat Sigurdin Bergenissä.

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki lapset syntyivät avioliiton ulkopuolella.

  Edeltäjä:
Harald Gille
Norjan kuningas
kanssahallitsijat Inge Koukkuselkä ja Östen II Haraldsson
Seuraaja:
Haakon Harteikas
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.