Eerik XIII Pommerilainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eerik Pommerilainen vuonna 1424. Tuntematon taiteilija, Louvre, Pariisi.
Eerik Pommerilainen kruunataan Kalmarin unionin kuninkaaksi 17.6.1397

Eerik Pommerilainen (s. noin 1382, Rügenwalde, Pommeri – k. 1459, Rügenwalde) oli Norjan kuningas 13891442, Tanskan ja Ruotsin kuningas 13961439, sekä Kalmarin unionin kuningas 13971439.

Eerik Pommerilainen oli samanaikaisesti

Eerik Pommerilainen oli Pommerin Vratislavin ja Meckleburgin Marian poika, ja kuningatar Margareetan sisaren tyttärenpoika, jonka Margareeta adoptoi sen jälkeen kun hänen oma poikansa Olavi oli kuollut, tavoitteenaan nostaa tämä yhteispohjoismaisen unionin kuninkaaksi.

Margareeta voitti vuonna 1389 Albrekt Mecklenburgilaisen ja nousi Ruotsinkin kuningattareksi, jolloin hänellä oli kaikkien Pohjoismaiden kruunut. Eerikistä oli tullut perimyksen kautta Norjan kuningas jo 7-vuotiaana 1389 ja vuonna 1396 hänet valittiin Tanskan kuninkaaksi ja myöhemmin samana vuonna Ruotsin kuninkaaksi (nimellä Eerik XIII). Seuraavana vuonna hänet kruunattiin Kalmarin linnassa Pohjoismaiden yhteiseksi kuninkaaksi. Siellä Margareeta esitti ajatuksensa Kalmarin unionista ja sen aikana kirjoitettiin ns. unionikirje, jossa kuvailtiin unionin hallintoa ja määrättiin yhteispohjoismainen kuninkuus periytyväksi Eerikin pojan kautta. Jos kuninkaalla ei olisi poikaa, kuninkuus valittaisiin yhteispohjoismaisesti vaaleilla.

Kuningatar Margareeta hallitsi käytännössä pitkään Kalmarin unionia Eerikin jo ollessa kuninkaana tavoitteenaan kuninkaanvallan ja unionin lujitus. Margareetan kuoleman jälkeen Eerik jatkoi samalla linjalla. Hän siirsi entistä paikallisen tason päätäntävaltaa omille luottomiehilleen Tanskaan, jossa hän pääasiassa oleskeli, ja linnanherroiksi ympäri unionia hän nimitti omia tanskalaisia ja saksalaisia suosikkejaan. Ruotsin valtaneuvoston valtaa hän pyrki rajoittamaan. Uusia veroja säädettiin ja maatiloja otettiin kruunulle. Käytännössä valta unionissa keskittyi Tanskaan.

Ulkopolitiikassa Hansaliitto ei katsonut hyvällä Eerikin itämerenhallintapyrkimyksiä, vaan julisti kauppasaarron 1426 auttaakseen Holsteinin kreivejä, joilta Eerik pyrki saamaan Etelä-Jyllannin. Tämä vahingoitti etenkin Ruotsia, joka oli ollut vilkkaissa kauppasuhteissa Lyypekin kanssa. Tämä herätti yhdessä muutenkin kaukaiseksi koetun Etelä-Jyllannin sotien kanssa katkeruutta Ruotsissa kaikissa kansankerroksissa.

Vuonna 1434 Ruotsissa puhkesi Engelbrektin kapina, johon Ruotsin valtaneuvosto liittyi, ja joka johti pitkällisiin välienselvittelyihin Eerikin ja ruotsalaisten välillä, joita ei saatu soviteltua. Vuonna 1439 Eerik erotettiin lopulta kaikkien pohjoismaiden kuninkuudesta. Hän linnoittautui Gotlantiin, josta käsin hän häiritsi meriliikennettä merirosvouksella, kunnes sopi kuningas Kristianin kanssa saaren luovuttamisesta. Hän palasi Pommeriin, jossa kuoli 1459.

Erik af Pommerns majestætssegl.png

Edeltäjä:
Margareeta
Norjan kuningas
13891442
Seuraaja:
Kristofer Baijerilainen
Edeltäjä:
Margareeta
Tanskan kuningas
13961439
Seuraaja:
Kristofer Baijerilainen
Edeltäjä:
Margareeta
Ruotsin kuningas
13961439
Seuraaja:
Kaarle Knuutinpoika
valtionhoitaja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ruusuvuori, Juha: Itämeren merirosvot – piraattitarinoita pohjoisesta. Helsinki: Teos, 2004 (2. p.). ISBN 951-851-005-9.
  • Enemark Poul: Kalmarin unionista Tukholman verilöylyyn - Pohjoismainen unioniaika 1397-1521. Juva: SKS, 1986. ISBN 951-717-365-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppo Suvanto: Eerik Pommerilainen (1381–1459) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.


Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.